mikkokarna Lapin puolustaja

Onko autonomian lisääminen syrjäseutujen ainoa mahdollisuus?

Uuden valtionosuusjärjestelmän koelaskelmia ja määräytymisperusteita on odotettu kunnissa kylmä hiki selkäpiissä, eikä turhaan. Valtiovarainministeriö julkisti 12.12. uuden valtionosuusjärjestelmän määräytymisperusteet ja laskelmia tarkasteltaessa käy täysin selväksi, että uudistus on valjastettu kuntarakenneuudistuksen vauhdittajaksi.

Valtionosuudet ovat valtion kunnille maksamia osuuksia niistä tehtävistä, joita valtiovalta on kunnille lakeja säätämällä osoittanut. Uusi valtionosuusjärjestelmä on osoitus hallituksen ideologisesta linjasta, jonka mukaan ainoastaan suuri on kaunista ja vain keskittämällä saadaan aikaan tuloksia. Suurten keskuskaupunkien valtiollista rahoitusta ollaan vahvistamassa pienten ja syrjäisten kuntien kustannuksella. Lopputuloksen voi jokainen arvata.

En voi ymmärtää, miten kukaan voi pitää tavoitteenaan Suomen pohjoisimpien maakuntien autioittamista ja kurjistamista, kun samaan aikaan yleisesti tunnustetaan, että uuden talouskasvun mahdollisuudet piilevät nimenomaan Suomen arktisella alueella! Potentiaalia on mahdotonta hyödyntää, jos eläminen täällä tehdään kaikin keinoin mahdollisimman vaikeaksi.

Valtionosuusuudistuksen rinnalla on valmistumassa esitys uudeksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaiksi. Lakiluonnokseen järjestelmä on kirjoitettu hallituksen tahdon mukaisesti: erityisvastuualueet koordinoivat, yli 50 000 asukkaan vastuukunnat järjestävät ja alle 20 000 asukkaan kunnat voivat halutessaan järjestää perustason palveluita. Asiantuntijat ovat tyrmänneet esitetyn mallin, mutta nähtäväksi jää, muuttaako tämä lopulta mitään. Se on tässäkin uudistuksessa varmaa, että syrjäseutuja lyödään ja lujaa, eikä mikään tule takaamaan lähipalveluiden säilymistä. Esimerkiksi Lapissa Rovaniemen kaupunki joutunee ottamaan vastuun oikeastaan koko maakunnan palveluiden järjestämisestä. Siinä on paha puhua lähidemokratiasta enää yhtään mitään.

Ollilan työryhmän tänään julkaisema ehdotus kilometriverosta ei sekään herätä riemunkiljahduksia tässä harvaan asutussa ja syrjäisessä maakunnassa, jossa joukkoliikenteellä ei pitkälle pötkitä. Autottomuus on täällä usein synonyymi työttömyydelle.

Sekä kuntarakenne- että sote-uudistuksen suurimpana ideologisena kompastuskivenä on se, että koko Suomi on laitettu samaan, valtiovarainministeriön kokoushuoneissa sorvattuun muottiin. Olisi korkea aika tunnustaa, että tämä malli ei toimi, vaan erilaiset alueet tarvitsevat erilaisia ratkaisuja ja mahdollisesti myös erilaista lainsäädäntöä. Jostain kumman syystä meillä tunnutaan usein olevan täysin kykenemättömiä luoviin ratkaisuihin.

Lapin ja muidenkin syrjäisten maakuntien suhteen tulisi nyt vakavasti harkita, pitäisikö näihin maakuntiin luoda uuden tyyppinen aluehallinto ja lisätä maakunnallista autonomiaa. Maakunnalle on tällöin osoitettava verotusoikeus sekä oikeus säätää asioista vähintäänkin asetusten antamisen tasolla. Mikäli nykyinen keskuskaupunkikeskeinen meno jatkuu, ei meillä täällä Lapissa ole tulevaisuudessa elämisen edellytyksiä. Samalla hukataan ne matkailun, kaivosteollisuuden, logistiikan ja informaatioteknologian mahdollisuudet, joita alueella on.

Suomen perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Samaisessa perustuslaissa todetaan ihmisten olevan yhdenvertaisia lain edessä ja sallitaan jokaisen valita itse asuinpaikkansa. Tämä ollaan nyt tekemässä mahdottomaksi. Alueellisesti toimivimmat ratkaisut löydetään itsenäisesti alueilla. Sanelupolitiikalla ei koskaan päästä parhaisiin lopputuloksiin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (23 kommenttia)

Veikko Korhonen

Olen kanssasi samaa mieltä. Suomi tulisi jakaa nykyisiä maakuntarajoja noudattaen itsenäisiin maakuntiin, jossa maakäräjillä päätettäisiin itsenäisesti maakunnan asioista. Suomen valtion lainsäädäntövallan voisi kutistaa minimiinsä ja se voisi huolehtia lähinnä puolustusvoimista ja ulkopolitiikasta.

Maakäräjät on vanha keskiaikainen tapa hallita maata niin, että syrjäkulmienkin ääni kuuluu päättäjille. Maakunnat voisivat myös toimia sote-alueina, jolloin tämäkin ongelma olisi ratkaistu.

Jaakko Häkkinen
Janne Suuronen

Täysin samaa mieltä siitä, ettei sama malli välttämättä toimi kaikkialla Suomessa.

Aloitustekstissä oli ainakin pari pahaa väärää KEPUn yleisesti levittämää mielikuvaharhaa ja jotka on syytä korjata.

Ensinnäkin kuntien valtionosuuksista. Hieman lähteestä ja laskutavasta riippuen, Espoon valtionosuus vuonna 2014 on 120€-339€/asukas, Helsingin 404-571€/asukas, pääkaupunkiseudun köyhimmän kunnan Vantaan 668-840€/asukas ja vaikkapa Tampereen 1053-1384€/asukas.

Kotikunnallesi Enontekiölle maksetaan valtionosuuksia 2014 peräti 4430-4577€/asukas. Suurimman valtionosuuden nappaa Utsjoki 5272-5394€/asukas potillaan.

Tämäkö on mainitsemaasi ideologista linjausta, missä suuri on kaunista ? Minusta tilanne on täsmälleen päinvastoin.

Se, että suurten kaupunkikeskusten rahoitusta ollaan vahvistamassa, tarkoittaa mainittujen kuntien osalta sitä, että Espoo saa valtionosuuksia nykyisen 287€/asukas sijaan 339€/asukas ja Helsinki 518€/asukas sijaan 561€/asukas. Ja näitä lukuja tosiaan kannattaa verrata vaikkapa Enontekiöön, missä valtionsuus siis on reilusti yli 4000€/asukas. Kahdeksankertainen määrä. Vuoden joka ikinen kuukausi yli 300€/asukas espoolaista enemmän.

http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/...
www.kunnat.net/fi/asiantuntijapalvelut/kuntatalous...

Toinen aloituksesi aatteellinen virhe liittyy Ollilan työryhmän kilometriveroesitykseen. Siinähän nimenomaan ehdotettiin harvempaan asutuille alueille kaupunkialueita pienempää verotusta. Jopa puolta kaupunkien kilometriverosta. Jotenkin on niin KEPUlasta luoda mielikuvaa, että tässäkin rangaistaan nimenomaan harvaan asutuilla alueilla asuvia. (Sinänsä koko esitys oli pöhkö, muttei mennä nyt siihen).

Tässä puheenvuorossa vaaditaan maakunnille omaa verotusoikeutta; Ei oikeastaan pöhkö ajatus, mikäli samassa uudistuksessa tosiaan sitten luovutaan kuntien valtionosuuksista.

Suomi muuten on entisen Länsi-Euroopan harvimpaan asuttu valtio. Kaupungistumisasteemme on kaikkein matalin. Kylmän sodan bloggiutuminen ja Kekkosen betonoima KEPU-valtakausi toimivat vieläkin taloutemme tehokkuuden riippakivinä.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

> Tämäkö on mainitsemaasi ideologista linjausta, missä suuri on kaunista ? Minusta tilanne on täsmälleen päinvastoin.

Valtionosuusjärjestelmän tarkoitus ei ole tukea runsaasti pieniä kuntia vaan köyhiä kuntia. Kirjoituksestasi saa sen kuvan, että haluaisit vähentää noita tukia. Olisiko oikea lopputulema se, että köyhillä olisi köyhien peruspalvelut ja rikkailla rikkaiden? Minä en ole tuota mieltä. Minusta on ihan järkevää, että kaikille suomalaisille kustannetaan suunnilleen saman tasoiset peruspalvelut.

> Se, että suurten kaupunkikeskusten rahoitusta ollaan vahvistamassa, tarkoittaa mainittujen kuntien osalta sitä, että Espoo saa valtionosuuksia nykyisen 287€/asukas sijaan 339€/asukas ja Helsinki 518€/asukas sijaan 561€/asukas.

Siis Mikko Kärnä on oikeassa siinä, että "suurten keskuskaupunkien valtiollista rahoitusta ollaan vahvistamassa pienten ja syrjäisten kuntien kustannuksella". Näinkö?

Käyttäjän JoonasHelander kuva
Joonas Helander

Onko se "oikeus ja kohtuus" että Etelä-Suomi ja muutamat isommat kaupungit kustantavat muun Suomen palvelut? Eikö jokaiselle kuulu jonkin asteinen velvollisuus omista asioistaan, samalla kun hänellä on oikeus asettua asumaan minne haluaa?

Käyttäjän mikkokarna kuva
Mikko Kärnä Vastaus kommenttiin #18

Tämä on mielestäni ideologinen virhe ja näin ei missään tapauksessa ole. Pyytäisin ajatuksen tasolla tutustumaan vaikkapa tähän kirjoitukseeni, jossa sivutaan tätä esittämääsi väitettä.

http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/148745-...

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu Vastaus kommenttiin #18

> Onko se "oikeus ja kohtuus" että Etelä-Suomi ja muutamat isommat kaupungit kustantavat muun Suomen palvelut?

Suomessa on normaalia, että rikkaat suomalaiset kustantavat köyhien suomalaisten peruspalveluita. Samoin rikkaat helsinkiläiset kustantavat köyhien helsinkiläisten perruspalveluita. Ja rikkaat kauniaislaiset kustantavat köyhien enontekiöläisten palveluita. Onko tässä jotain vikaa? Kysyin jo edellä, olisiko parempi jos köyhille tarjottaisiin heikot peruspalvelut ja rikkaille hyvät? Olen tottunut ajattelemaan, että peruspalvelut kuuluvat kaikille, ja vasta tältä tasolta ylöspäin rikkaat hankkivat enemmän ja parempia palveluita omalla rahallaan.

> Eikö jokaiselle kuulu jonkin asteinen velvollisuus omista asioistaan, samalla kun hänellä on oikeus asettua asumaan minne haluaa?

Kyllä. Mutta "jonkin asteinen velvollisuus" ei siis koske sitä, että käyhien pitäisi maksaa kaikki peruspalvelunsa itse omilla tuloillaan.

Käyttäjän mikkokarna kuva
Mikko Kärnä

On selvää, että lakisääteisten palveluiden tuottaminen on asukasta kohden kalliimpaa syrjäseuduilla kuin kaupungeissa. Kun siirrytään asukaskohtaisesta vertailusta esimerkiksi yksikkökohtaisuuteen, ei tilanne enää olekaan sama. Samassa yhteydessä on hyvä todeta, että täällä on paljon asioita, joita valtio on yksipuolisilla päätöksillään kieltänyt ja sen jälkeen todetaan että hei, mutta pärjäilkää!

Vesivoimarakentamiselle on lyöty täydellinen kielto, kaivosteollisuuden tai tuottavien tunturikeskusten kehittäminen on mahdotonta ja ylipäätään ylisuojelu on syönyt paljon mahdollisuuksia. Lappi ei voi olla reservaatti, vaan sen kehittäminen on mahdollistettava alueen ihmisten omilla ehdoilla. Valtionosuusjärjestelmän tasauksen suhteen on myös hyvä miettiä, että missä esimerkiksi Metsähallitus tuloksensa tekee? Tai ylipäätään monikin Lapin raaka-aineita hyödyntävä yritys. Entä montako hallintotyöpaikkaa näiden kautta ja muutenkin mahdollistetaan Etelä-Suomeen? Onnistuneeseen aluepolitiikkaan voi kuka tahansa käydä tutustumassa Pohjois-Norjassa.

Palveluiden tuottamiseen palatakseni olisi taas suotavaa,että sääntelystä voitaisiin poiketa kuntien tai maakunnan omilla ehdoilla. Nyt kaikki on mitoitettu ja hyvin usein eteläsuomalaisesta näkökulmasta.

Ollilan työryhmän ehdotus voisi toki olla maakunnalle edullinenkin, mutta ei oikein siltä kuulosta. Ylipäätään seurantajärjestelmän rakentaminen tuntuu kalliilta ja alustavien laskelmien perusteella näyttää, että vanhoilla isoilla autoilla paljon ajavat maksavat.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Metsähallitus on hyvä esimerkki siitä, miten nykyinen "kuntakriisi" on poliittisen toiminnan tulosta, ei todellinen talousongelma: kasvuun perustuvan metsäveron palauttaminen korjaisi tilanteen kertaheitolla. Poliitikoilla vain ei ole tarpeeksi selkärankaa myöntää tehtyjä virheitä ja palata vanhaan, parempaan, järjestelyyn.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

> On selvää, että lakisääteisten palveluiden tuottaminen on asukasta kohden kalliimpaa syrjäseuduilla kuin kaupungeissa.

Nyt näyttää siltä, että sinäkin olet jo saanut yliannoksen hallituksen propagandaa :-). Lapin syrjäseuduilla etäisyydet, sää ja muutkin paikalliset piirteet voivat tyypillisesti nostaa kuluja yli keskistason, mutta jos tarkastellaan eteläisemmän Suomen syrjäisiä kuntia, ne toteutavat peruspalvelut yleisesti suuria kuntia halvemmalla. Kaikkein tehokkaimmat kunnat ovat yleensä pieniä.

Valtionosuuksia etelännkin syrjäisille kunnille maksetaan yleensä enemmän kuin keskuskaupungeille, mutta tämä johtuu kai yleensä niiden kunnallisveronmaksajien köyhyydestä, ei siitä, että kunnat kuluttaisivat suuria kaupunkeja enemmän rahaa peruspalveluiden järjestämiseen.

Janne Suuronen

Olen samaa mieltä kanssasi siitä, ettei etelän suurten taajamien Vihreitä (+ KOK ja SDP puisto-osastosiivet) pitäisi päästä sössimään muun Suomen asioita.

Mainitsemasi vesivoimarakentamisen, kaivosteollisuuden ja tunturikeskusten kehittämisen vastustaminen ovat tästä tosiaan esimerkkejä. Ja olen samaa mieltä siitä, että alueita tulisi entistä voimakkaammin saada kehittää alueiden ihmisten omilla ehdoilla. Lappia tai mitään muuta aluetta Suomessa ei tosiaan saa pitää pelkkänä city-Vihreiden maailmanparannusinnon tyydyttäjänä ja mahdollisena virkistyskeitaana.

Tässä kuitenkin mennään jo aika kauas aloituksesi sanomasta, jossa syyllistit nykyhallitusta pienistä kuntaosuuksien rahanjaon muutoksista.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Mainitsit tuossa lopussa Perustuslain. Nykyisenkin EU-Perslain mukaan maassa on voimassa "kuntalaisten itsehallinto". Se, että eduskunta määrä kunnille velvoitteita tavallisen lain säätämisjärjestyksessä on vastoin sekä Perslain kirjainta että henkeä. Tähän ei yksikään kansanedustaja julkisuudessa puutu.

Voimassaolevan yhteiskuntajärjestyksemme periaatteiden mukaan valtiovallan tulee hoitaa omalla organisaatiollaan valtakunnallisesti hoidettavaksi säädetyt toiminnot ja palvelut. Asia on lain kannalta täysin selvä. Valtiotasoinen aluehallinto on kuitenkin käytännössä purettu. Poliitikkojen selkärangattomuus on johtanut nykyiseen tilanteeseen, josta seurauksena on näennäinen kuntien talousahdinko.

Ainoa toimiva ratkaisu nykytilanteeseen on megalomaanisten suurkuntien pilkkominen sekä valtiotasoisen toimijan uudelleenjärjestäminen. Sekä VM:n että Kuntaliiton (ent. Kuntainliitto) tutkimusten mukaan parhaassa talouskunnossa ovat kunnat, joiden asukasluku liikkuu 30 000 hengen tienoilla. Pienemmissä kunnissa on voimana lisäksi kuntalaisten reaalinen mahdollisuus vaikuttaa kunnan toimintaan. Jokainen voi miettiä, kummassa "kuntalaisten itsehallinto" toimii paremmin, 500 000 asukkaan Helsingissä vai 200 asukkaan Sottungassa.

Aluehallinnon kannalta ratkaisu löytyy helposti jakamalla maa 9 maakuntaan, joiden rajat noudattavat historiallisia maakuntarajoja, jotka samalla ovat nykyisiä todellisia talousaluerajoja. Näissä maakunnissa päättävä elin koostuisi valtuustosta, jossa jokaisella kunnalla on yksi ääni, ja rahoitus järjestelmästä, jossa kunnallisverosta sama määräosa, esim. 1 perosenttiyksikkö, menee maakunnan yhteiseen kassaan.

Ratkaisu on (aina) olemassa, poliitikkojen velttoselkäisyys ja kansalaisten välinpitämättömyys estävät ongelmien korjaamisen.

Käyttäjän mikkokarna kuva
Mikko Kärnä

Juuri näin, ratkaisuja on aina olemassa ja isojakin muutoksia voidaan viedä läpi mikäli tahtoa vain löytyy.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Jep. Mutta niin kauan, kun äänestäjät ovat kiinnostuneet kansanedustajien puheista, mutta eivät kansanedustajien teoista, muutosta ei tule: valitulle edustajalle on pääasia tulla valituksi uudelleen, sen verran hyvä palkka nykyisin on. Kun yhdelläkään puolueella ei ole edes varsinaista ohjelmaa, ei muutosta ole näköpiirissä, valta on "ulkoistettu" johtaville virkamiehille.

Kuten suomalainen suurmies, UKK, totesi, jos valtaa ei käytä se, jolle se kuuluu, sitä köyttää joku toinen.

Käyttäjän mikkokarna kuva
Mikko Kärnä Vastaus kommenttiin #8

Tähän liittyen tuli mieleen, että hallituksen rakennepoliittisissa linjauksissa oli huolestuttavaa, että yhtäältä sääntelyä ollaan purkamassa, mutta samalla valvontatehtäviä halutaan keskittää yhä suurempiin yksiköihin. Tämä tarkoittaa käytännössä nykyisten AVIen ja ELYjen tehtävien ja vallan lisääntymistä. Miten varmistetaan, että kunnallista itsehallintoa ei vaaranneta eikä valtion virkamieskaaderin valtaa lisätä? Ylipäätäänkin nyt pitäisi tarkastella kriittisesti kaikkien sellaisten organisaatioiden tehtävät, jotka ovat olemassa "ohjatakseen ja valvoakseen". Nämä kun eivät väistämättä tuota yhteiskunnalle kovinkaan paljon lisäarvoa eivätkä ne toimi erityisen demokraattisesti.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno Vastaus kommenttiin #9

"Miten varmistetaan, että kunnallista itsehallintoa ei vaaranneta eikä valtion virkamieskaaderin valtaa lisätä?"

Hyvä kysymys. Tähänkin on ratkaisu: Asia pitää ottaa esille eduskunnassa ja mediassa.

1) Jonkin puolueen puuttuminen Perslain kirjaimen ja hengen vastaisiin kuntien velvoitteisiin olisi hyvä avaus. Samme odottaa, ja todennäköisesti odotamme turhaan.

2) Nyt, kun kustannukset ja verot sekä säästöt ovat muodikas puheenaihe, tulisi ottaa esiin vertailu eri kokoisten kuntien hallintokustannuksissa. Hyvä esimerkki olisi verrata Helsingin (n. 500 000 as.) kaupunginjohtajien yhteenlaskettua palkkaa 30 000 asukkaan kunnan kunnajohtajan palkkaan. Jälkimmäinen voittaisi ylivoimaisesti.

Perusongelma on, että Suomessa ei ole varsinaista poliittista keskustelua, vaan "keskustelu" on lähinnä populistista nokittamista. Syykin on ilmeinen: yhdelläkään puolueella ei ole varsinaista ohjelmaa, kukaan ei esitä mitään konkreettista. Hallituspuolueet ovat johtavien virkamiesten talutusnuorassa ja jokainen räksyttää vuorollaan oppositiossa hallituksen "pahuudesta". Kukaan ei lopulta varsinaisesti esitä yhtään mitään, ei hallituksessa eikä oppositiossa - edes paljon "keskustellusta" SOTE-"uudistuksesta" ei ole konkreettista esitystä, kenelläkään.

Toisaalta, jos kansan valtaenemmistö ei piittaa pennin vertaa kansanvallan säilymisestä, miksi siitä piittaisivat 200 kansanedustajaakaan?

Touko Apajalahti Vastaus kommenttiin #9

Oletko siis sitä mieltä, että esimerkiksi Poliisin tehtäviä tulisi tarkastella kriittisesti?

Ymmärrän valvonnan siten, että kun kunnat toteuttavat itsehallintoaan, pitää jonkun tahon katsoa, että kunnat silti itsehallitessaan noudattavat lakia ja sen henkeä.

Ainakin ympäristöpuolella viimeaikaiset kokemukset ovat näyttäneet siltä, että valvontaa ei ainakaan ole liian vähän.

Käyttäjän mikkokarna kuva
Mikko Kärnä Vastaus kommenttiin #11

En tarkoittanut turvallisuuspalveluita tai tuomioistuimia, vaan ohjaavia ja valvovia virastoja, jollaisia esimerkiksi Aluehallintovirastot, ELY-keskukset ja vaikkapa Valvira ovat. Poliisin tehtävänä ei ole ohjata ja valvoa, vaan vastata yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpidosta. Poliisin tehtäviä tulisi kuitenkin mielestäni myös tarkastella kriittisesti ja miettiä, onko oikein että esimerkiksi Tunturi-Lapissa lähin poliisipartio voi olla asiakkaasta yli 300 kilometrin päässä. Mielestäni ei ole oikein.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno Vastaus kommenttiin #11

Vaikkei ollutkaan suoraan minulle, rohkenen kommentoida:

"Oletko siis sitä mieltä, että esimerkiksi Poliisin tehtäviä tulisi tarkastella kriittisesti?"

Totta kai. Kaikkea hallintoa ja vallankäyttöä tulee KOKO AJAN tarkastella kriittisesti. Tämä lienee itsestäänselvyys.

"Ymmärrän valvonnan siten, että kun kunnat toteuttavat itsehallintoaan, pitää jonkun tahon katsoa, että kunnat silti itsehallitessaan noudattavat lakia ja sen henkeä."

Itsehallinto on hallitsemista itse. Jos sillä on valvoja, ei kyse ole enää itsehallinnosta. Lainmukaisuutta valvoo hallinto-oikeusorganisaatio.

"Ainakin ympäristöpuolella viimeaikaiset kokemukset ovat näyttäneet siltä, että valvontaa ei ainakaan ole liian vähän."

Tässä ei ole ymmärretty ongelman ydintä: Ympäristöasioissa(kin) kunnille on määrätty valtakunnallisesti hoidettavia tehtäviä. Esimerkiksi kunnassa rakentaminen kuuluu itsehallinnon piiriin, ympäristölainsäädännön valvominen ei. Kuitenkin se on sälytetty kunnille. Miksi? Tosiasassa kaikki, mikä kuuluu ministeriön valvonta-alueelle, tulisi hoitaa valtiohallinnon puitteissa, ei kuntien "alihankintana".

Ottakaamme esimerkiksi Talvivaara ja sen saasteet. Koko valvonta tulisi hoitaa lääninhallitusten toimesta, mutta ne on lakkautettu, samoin kuin oikeastaan koko alueellinen valtiohallinto, "säästösyistä". Nämä "säästöt" on sitten sälytetty kuntien hoidettavaksi. Lopullisena maksajana ovat kuitenkin niin valtiohallinnossa kuin kunnallishallinnossakin ihan samat ihmiset, kansalaiset. Lopputulos on, että nykyinen "virtaviivaistettu" ja "säästetty" hallinto tulee huomattavasti kalliimmaksi kuin vanhan lääninhallinnon mukaisesti toteutettu olisi, ja on lisäksi selkeästi tehottomampaa juuri pirstaleisuutensa takia.

Mutta mistä löytyy poliitikko, joka sanoisi, että lääninhallinnon lakkauttaminen oli munaus, joka tulee korjata?

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

Hyvä kirjoitus (taas). Hallitus tosiaan näyttä valjastavan kaikki uudistushankeensa palvelemaan ideologisia pyrkimyksiään siirtää valtaa pieniltä kunnilta isommille kunnille ja keskushallinnolle.

> Lapin ja muidenkin syrjäisten maakuntien suhteen tulisi nyt vakavasti harkita, pitäisikö näihin maakuntiin luoda uuden tyyppinen aluehallinto ja lisätä maakunnallista autonomiaa.

Hyvä ajatus. Tosin aika vaarallinen, sillä kaikkien maakuntatason hankkeiden (mukaanlukien keskustan maakuntamalli) seuraus on todennäköisemmin vallan keskittäminen kunnilta maakunnille kuin vallan siirtäminen keskushalinoolta maakunnille. Siksi olisin hyvin varovainen. Parhaimmillaan kunnat pitäisivät perustuslain mukaisen itsehallinnon, ja sen puitteissä ryhmittyisivät myös maakunniksi. Näin maakunnista tulisi kuntien ja kuntalaisten botto-up -tyyliin toimivia yhteistyöorganisaatioita, ei tahoja, joille lakisääteisesti määrätään osa tehtävistä, jotka kunnat haluaisivat itse hoitaa.

Olen muuten sitä mieltä, että tärkein asia, mistä kuntien tulisi tässä hallituksen keskittämisvimmassa pitää kiinni on oikeus pättää itse miten palvelunsa toetuttaa. Jos kunta haluaa toteuttaa joitain palveluita vaikkapa maakuntatasolla, tämä on ihan ok. Se oleellinen pointti on se, että jos palvelut eivät ole sitä, mitä kuntalaiset haluavat, niillä olisi oikeus vaihtaa toteutustapaa. Ei siis pakoteta niitä mihinkään kiinteään maakuntaratkaisuunkaan. Syrjäisten kuntien vaikutusvalta omiin asioihinsa ja palveluiden tasoon ja toteutustyyliin säilyy vain, jos oikeus päättää toteutustavasta säilyy.

Käyttäjän mikkokarna kuva
Mikko Kärnä

Olen samaa mieltä, että tärkeintä olisi turvata mahdollisuudet kunnille tehdä luovia ja joustavia ratkaisuja. Maakuntahallinnosta sen verran, että mielestäni se on pienempi paha kuin nykyinen järjestelmä, joka on hyvin "helsinkikeskeinen". Jos maakunnan valtaa lisätään, on myös tärkeää että maakuntahallinto valitaan vaaleilla. Suurin ongelma on mielestäni kuitenkin tuo samaan muottiin survominen, johon tässä maassa lähestulkoon aina syyllistytään. Mikä toimii toisaalla, ei välttämättä toimi toisaalla ja tämä tosiseikka olisi hyvä tunnustaa.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

> Maakuntahallinnosta sen verran, että mielestäni se on pienempi paha kuin nykyinen järjestelmä, joka on hyvin "helsinkikeskeinen".

Samaa mieltä siitä, että valtaa on turha keskittää pääkaupunkiin, suuriin kaupunkeihin ja keskshallinnolle enempää kuin on tarpeen. Mutta tosiaan pelkään sitä, että useimmissa uudistuksissa valitaan tuon keskusjohdon vallanahneuden ja yleisen keskittymistaipumuksen vuoksi sellaisia ratkasisuja, jotka keskittävät valtaa (kaikilta keskushallinnolle tai kunnilta maakunnille).

> Jos maakunnan valtaa lisätään, on myös tärkeää että maakuntahallinto valitaan vaaleilla.

Minulle käy myös malli, jossa joka tapauksessa valittavat kunnanvaltuustot käyttävät valtaa myös maakuntatasolla. Tämä olisi yksinkertaisempaa kuin yhden ylimääräisen edustuksellisen kerroksen luominen, ja varmistaisi paremmin sen, että valta pysyy kunnilla, eikä katoa niiltä kauemmas.

> Suurin ongelma on mielestäni kuitenkin tuo samaan muottiin survominen, johon tässä maassa lähestulkoon aina syyllistytään.

Aivan. Mielestäni jokaisella kunnalla tulisi olla oikeus tehdä asiat omalla tavallaa, samaan tapaan kuin yksilöillä on. Maakunnilla olisi sama oikeus, ja niidenkin toimivaltuudet tulisivat kunnilta ja kuntien asukkailta, siinä määrin kuin ne katsoisivat maakunnan palvelevan niitä, Joitain maakunnalle paketettujakin toimia voi olla (esim. maakuntakaava), mutta en keksi kovin monia sellaisia, missä kunnalta pitäisi viedä valtaa maakunnille. Valtiolta voisi jotain pudotella alaspäin.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

Selvennän vielä vähän ajatuksiani. Jos valtaa siirretään valtiolta maakunnille, maakunnat voivat päättää paremmin itse. Jos valtaa siirretään kunnilta maakunnille, asioista päättää aiempaa enemmän maakunnan suuri keskuskaupunki ja sen virkamiehet ja lobbarit. Jos kunnat tilaavat palveluita maakunnan tasoiselta yksiköltä, päätöksiä tehdään paljon myös maakunnan tasolla, mutta jos palvelut eivät miellytä, kunta voi vaihtaa toteuttajaa, ja tästä syystä tuo yksikkö pitää palvelut kunnissa riittävän hyvinä. Lakisääteisesti maakuntajohtoisessa toiminnassa on jo toisin.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset