mikkokarna Lapin puolustaja

100. kysymys vähemmistövaltuutetulle

Vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet lähetti tänään julkisuuteen tiedotteen, jossa hän kiirehtii ILO-169 yleissopimuksen ratifiointia. Samassa yhteydessä vähemmistövaltuutettu on toimittanut julkisuuteen ILO-169 yleissopimusta koskevan, 99 kysymystä ja vastausta käsittävän listan, jolla vähemmistövaltuutettu pyrkii selvittämään, mitä sopimuksen ratifiointi Suomelle tarkoittaisi ja miten sopimusta on sen ratifioineissa maissa tulkittu.

Julkaisu on hyvä ja se osoittaa selkeästi, että Suomella ei vielä ole edellytyksiä ratifioida sopimusta. Alkuperäiskansakysymyksessämme on liian monta asiaa selvittämättä. Eniten epäselvyyttä on sopimuksen subjekteissa eli siinä, keitä sopimus Suomessa lopulta koskettaa. Myös maa- ja vesioikeuksiin sekä elinkeino-oikeuksiin liittyy suuria epäselvyyksiä, joita ei ole vielä ratkaistu.

Vähemmistövaltuutetun tehtävänä on edistää etnisten vähemmistöjen ja ulkomaalaisten asemaa Suomessa sekä ehkäistä etnistä syrjintää ja puuttua syrjintään. Biaudetin ulostulo herättikin itselleni yhden kysymyksen, sen sadannen, jonka haluan vähemmistövaltuutetulle näin julkisesti esittää.

100. kysymys: Miten vähemmistövaltuutettu aikoo omalla toiminnallaan varmistaa, että myös statuksettomien saamelaisten oikeudet ja oikeusasema tunnustetaan, ja aikooko vähemmistövaltuutettu puuttua saamelaiskäräjien syrjiviin käytäntöihin?

Suomen saamelaiskäräjillä on kiistatta legitimiteettiongelma. Saamelaiskäräjät ja sen vaalilautakunta ei ole tähän päivään mennessä tunnustanut metsäsaamelaisten ja osan inarinsaamelaisista oikeutta saamelaiseen identiteettiin ja siten alkuperäiskansastatukseen, joka heille kiistatta kuuluu. Saamelaiskäräjien voidaan siis katsoa systemaattisesti syrjivän osaa omasta kansastaan.

Syrjinnästä on olemassa useita esimerkkejä, kuten tämä uutinen, jossa inarinsaamelaisia edustava Anu Avaskari toteaa pahinta olevan, kun ”oma kansa syrjii”. Edelleen metsäsaamelainen kasvatustieteiden tohtori Erika Sarivaara on joutunut häikäilemättömän hyökkäyksen kohteeksi pyrkiessään edistämään statuksettomien saamelaisten oikeuksia. Karua kieltään Saamenmaalla tapahtuvasta vihapuheesta ja syrjinnästä kertoo myös tämä Anna Morottajan (saamelaiskäräjien jäsen) ja Suvi Kivelän mielipidekirjoitus "Älä vihaa, vaan rakasta".

Eva Biaudet, saamelaiskäräjien puheenjohtaja, puoluetoverinne Klemetti Näkkäläjärvi, on myös useaan otteeseen blogissaan ja puheissaan verrannut statuksettomia saamelaisia esimerkiksi ”joulutonttuihin” tai "marsilaisiin" sekä kiistänyt heidän olemassaolonsa. Voiko tällaisen retoriikan rinnastaa vihapuheeseen?

Ei ole ihme, että tilanne herättää suuttumusta ja ihmiset ovat pakotettuja järjestäytymään oikeuksiensa puolustamiseksi. Näin ovat tehneet myös statuksettomat saamelaiset yhteisrintamassa saamelaiskäräjien ”opposition” kanssa. Nyt on korkea aika ratkaista ongelmia eikä pyrkiä lakaisemaan niitä maton alle. Epäselvässä tilanteessa ei myöskään pidä ratifioida kansainvälisiä sopimuksia, jotka aiheuttavat ainoastaan lisää epävarmuutta. Kansallisiin ongelmiin on ensin löydettävä asianmukaiset ratkaisut.

Pyytäisin Teitä vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet miettimään, koetteko vähemmistövaltuutettuna, että tehtävänne olisi puuttua juuri tämän tyyppiseen, statuksettomiin saamelaisiin kohdistuvaan syrjintään? Ja jos koette, niin miksi ette ole tehneet mitään?

P.S. Norjan saamelaiskäräjien puheenjohtaja Aili Keskitalo, jonka sukua ei sivumennen sanoen Suomessa tunnusteta saamelaiseksi, on todennut, että "identiteetti on henkilökohtainen, ja monelle saamelaiselle on ollut vaativaa tunnustaa oma saamelainen identiteettinsä. Monet kamppailevat saamelaisen identiteettikysymyksen parissa, ja saamelaisuudesta – siitä kuka on saamelainen – kiistellään säännöllisesti ja kiivaasti Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa. Ymmärrän, että keskustelu Israel Ruong -stipendistä on ollut epämiellyttävää niille, jotka kokevat että heidän saamelaista identiteettiänsä ei ole hyväksytty. Meidän on hyväksyttävä, että on olemassa erilaisia tapoja olla saamelainen, ja edelleen on erilaisia nyansseja tuntea yhteenkuuluvuutta saamelaisuuteen". Tämän viestin toivoisi kiirivän myös Suomen saamelaiskäräjille sekä vähemmistövaltuutetun toimistoon.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän VeikkoVnnen kuva
Veikko Väänänen

Hyvä kysymys. Miten lienee vastaus?

Käyttäjän Savolax kuva
Jukka Heikkinen

Älä pidätä hengitystä sitä odotellessa...
Sitä ei tule.

Käyttäjän Jouni kuva
Jouni Tuomela

Kaverini Aatu on saamelaisuuden popularisoijista merkittävin, Säpikkäistä seuraava käsittääkseni, ja hän tekee merkittävää työtä saamelaisuuden eteen, sen tulemiseksi tutummaksi kaikkien arkipäivässä.

Keinot eivät yllä kielipuolueemme tekojen tasalle tietenkään, mutta on toki taustasäätiöissäkin eroja.

Ehkä vielä joskus Petterin karaokeyleisö voi todistaa väitteeni, mielelläni olen taustakuorossa. Vaikka en pakkosaamen puutteesa osaa sanoja.

Vähemmistöillä on eroja, kuten viineillä, sanoo vanha RKP:n sananlaskukin.

Mika Sarivaara-Satta

Minusta on käsittämätöntä, että esim. Vuotson
alkuperäiskansaa ovat reilu satavuotta Suomessa
asuneet Norjasta muuttaneet porosaamelaiset.

Käyttäjän VeikkoVnnen kuva
Veikko Väänänen

Äläpä muuta sano,Mika. Ja aggressiivista alkuperäisyytensä puolesta, huomasin taas kun olin eilen mmm:n metsähallituslakityöryhmässä sen "muun väestön" ainoana sallittuna edustajana.

Käyttäjän OulaLintula kuva
Oula Lintula

Miten määritellään alkuperäiskansa? Millä perusteella suomalaiset ja suomenruotsalaiset eivät ole alkuperäiskansoja?

Käyttäjän mikkokarna kuva
Mikko Kärnä

Alkuperäiskansa on kansainvälisoikeudellinen käsite, jolle ei ole yksiselitteistä määritelmää. Yleisellä tasolla voidaan todeta, että alkuperäiskansalla ymmärretään yleensä alueen alkuperäistä väestöä, jonka tiedetään asuttaneen ensimmäisenä maata tai jotain määrättyä aluetta. Lisäksi edellytetään, että alkuperäiskansaan kuuluvat henkilöt ovat säilyttäneet ainakin osittain alkuperäiskansan perinteistä kulttuuria. Lisäksi alkuperäiskansaan liitetään yleensä myös se, että kansaan kuuluvat henkilöt harjoittavat perinteisiä elinkeinojaan ja asuttavat edelleen perinteisiä asuinalueitaan. Oleellista myös on, että kansa pitää itseään kansana.

EU tasolla voitaisiin toki pohtia, ovatko suomalaiset EU:n mittakaavassa "alkuperäiskansaa". Kansainvälisoikeudellisesti voidaan kuitenkin todeta, että suomalaiset eivät voi olla tässä merkityksessä alkuperäiskansaa omassa maassaan, vaikka ns. alkuperäisväestöä ovatkin.

Suomen lainsäädännössä lähdetään vakiintuneesti siitä, että saamelaiset ovat kansainvälisoikeudellisessa merkityksessä alkuperäiskansaa, jolle on taattu kieltään- ja kulttuuriaan koskeva itsehallinto perustuslaissamme. Alkuperäiskansapolitiikassamme olemme kuitenkin jo alunperinkin epäonnistuneet alkuperäiskansamme määrittelyssä; asia jota olen käsitellyt useassa eri kirjoituksessani. Nyt nämä virheet tulee korjata löytämällä niihin kansalliset ratkaisut. Vasta sen jälkeen tulee pohtia kansainvälisten sopimusten ratifiointia.

Mika Sarivaara-Satta

Minusta saamelaiskäräjiltä pitäisi
ottaa kaikki poliittinen valta pois ja
saamelaiskäräjien ainoa tehtävä olisi
kielen ja kulttuurin säilyttäminen ja
kehittäminen, koska kaikki Suomen saamelaiset
eivät ole Suomen alkuperäiskansaa ja kaikki Suomen
alkuperäiskansaan kuuluvat eivät mahdu nykyiseen
kielirasistiseen saamelaismääritelmään.

Käyttäjän mikkokarna kuva
Mikko Kärnä

Alkuperäiskansamääritelmän tulisi ehdottomasti vastata kansainvälisen oikeuden mukaisia yleisiä kriteereitä. Ongelmanahan on, että alkuperäiskansa määriteltiin Suomessa alunpitäenkin puhtaasti kielellisin perustein ja tämäkin määrittely toteutettiin hyvin suppealla alueella sekä puutteellisesti. Nykyiset ongelmat juontuvat siis 1960-luvulle.

ILO-169 yleissopimuksen ratifioinnista voidaan näkemykseni mukaan keskustella vasta, kun sopimuksen subjektikysymys on selkeä ja kun kaikilla alkuperäiskansaan kuuluvilla on niin halutessaan mahdollisuus päästä osalliseksi alkuperäiskansaa koskettaviin päätöksentekoprosesseihin. Jos saamelaiskäräjien annetaan jatkaa heidän valitsemallaan linjalla, on Suomen valtion varmistettava statuksettomien saamelaisten oikeudet tarvittaessa vaikka erillisellä lainsäädännöllä. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa toisen, saamelaiskäräjistä erillisen itsehallintoelimen perustamista. En kuitenkaan voi pitää tätä tavoitetilana, koska historiallisesti puhumme kuitenkin samasta kansasta.

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Alkujuuhriin jos menhään, niin meilei ole paljon mahollisuutta käsittää toista ihmistä, jopa jotaki alkuperäiskansaa ja sen varhmaan niin murskaavia muutoksia, jokka niitä on kohanu. Met niin helposti riistämä toista ihmistä. Ja saamelaiset nyt toisia ja virkamiehet kaikkia heitä, ko yrittävät järjestää ja viä asioita muothoon ja määritellä yhteistyötä heän kans. No tsemppiä ja hyviä yhteistyötaitoja asianosasille!

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset