mikkokarna Lapin puolustaja

Suomi tarvitsee kannustinjärjestelmän elokuvatuotannoille

  • Marja Pyykkö kuvasi Kekkonen tulee! -elokuvansa Enontekiöllä vuonna 2012. (kuva: Solar Films/Marek Sabogal)
    Marja Pyykkö kuvasi Kekkonen tulee! -elokuvansa Enontekiöllä vuonna 2012. (kuva: Solar Films/Marek Sabogal)

Elokuva-ala on kiinnostava bisnes, jossa liikkuu paljon rahaa suhdanteista huolimatta. Ihmisillä on tarve nähdä elokuvia niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina, ja kun on kysyntää, siihen myös vastataan. Suomesta on viime vuosina kehittynyt houkutteleva kohde elokuvatuotannoille, mikä ei sinänsä ole ihme. Suomen elokuvakomission, alueellisten elokuvakomissioiden ja elokuva-alan yritysten on ollut helppo markkinoida Suomea, koska meillä on joustavat lupakäytännöt, uskomattoman hieno kuvausympäristö ainutlaatuisine maisemineen, paljon hyvällä kielitaidolla varustettuja, ammattitaitoisia ihmisiä sekä positiivinen suhtautuminen tuotantoihin noin yleisesti ottaen. Ongelmana on kuitenkin Suomen elokuvakomission haastattelemien tuottajien ja ohjaajien mukaan raha, sillä maailmalla tuotannoista kilpaillaan erilaisilla kannustinjärjestelmillä, joita meillä taas ei ole.

Pienessä mittakaavassa kilpailua tuotannoista toki on Suomessa esimerkiksi kuntien kesken, mutta ei ole järkeä, että samoista tuotannoista kilpaillaan alueellisten elokuvakomissioiden ja vielä erikseen maakunnan sisällä ilman tosiasiallisia resursseja. Tuotannot tulisi sijoittaa paikkakunnalle, joka alan ammattilaisten mielestä soveltuu parhaiten mainitulle tuotannolle. Paraskaan osaaminen tai ainutlaatuisin ympäristö ei kuitenkaan riitä, sillä kansainvälinen kilpailutilanne edellyttää tuotantokannustimia. Esimerkiksi Islannissa on saavutettu hyviä tuloksia kannustinjärjestelmän kautta. Islannin kannustinjärjestelmä perustuu palautusjärjestelmään, jossa tuotannolle maksetaan 20% sen kustannuksista takaisin tuotantoyhtiön yritysverotuksen valmistumisen jälkeen. Islannin mallissa ei ole minimisummaa eikä maksimisummaa palautukselle, mutta tuotantoyhtiön tulee olla rekisteröitynyt Islantiin.

Enontekiöstä Lapin Hollywood?

Enontekiön kunta on hyvää vauhtia matkalla "Lapin Hollywoodiksi". Viime vuosina meillä on kuvattu paljon erikokoisia tuotantoja. Marja Pyykön Kekkonen tulee! -elokuva kuvattiin Enontekiöllä, kuten myös suurimmaksi osaksi Matti Ijäksen Kaikella rakkaudella. Näiden suurempien kotimaisten tuotantojen lisäksi meillä on kuvattu useita pienempiä mainostuotantoja. Koemme asian tärkeäksi, koska tuotannot jättävät paikkakunnalle rahaa niiden hyödyntäessä kunnassa olevia palveluita ja näin ollen myös työllistäessä kuntalaisia. Ja kunta saa tietysti myös näkyvyyttä valkokankailla. Olemme olleet erittäin tyytyväisiä Lapin elokuvakomission työhön, sillä heidän ansiostaan näitä tuotantoja on saatu tuotua alueelle. Elokuvakomissio tekee hyvää työtä pienillä resursseilla.

 

Ihmettelen kuitenkin, ettei kansainvälisistä elokuvatuotannoista kilpailemiseen kohdistu tämän enempää valtakunnallista mielenkiintoa. Suomi tarvitsee nopeasti valtion rahoittaman kannustinjärjestelmän, jonka kautta tukea tuotannoille voidaan kanavoida alueellisten elokuvakomissioiden kautta. Tämä on kansantaloudellisesti erittäin järkevää, sillä suosituiksi kuvauskohteiksi kehittyneillä alueilla on kaikilla omat tuotantokannustinjärjestelmänsä. Esimerkiksi  tuottaja David S. Goyerin mukaan Da Vinci’s Demons -sarjan kuvaukset Walesissa kasvattivat paikallista taloutta yli 23 miljoonalla eurolla ja valtion tuotantoon tekemä investointi maksoi itsensä välittömästi takaisin 76-kertaisena! Luulisi Suomenkin valtiolla olevan halua ottaa osuutensa tällaisesta kakusta. Location Finland -hanke on antanut oman esityksenä av- ja pelialan kannustinjärjestelmästä Suomelle. Tähänkin ehdotukseen kannattaisi suhtautua vakavasti.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (25 kommenttia)

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Suomalaisessa elokuvatuotannossa minua on aina ihmetyttänyt se, että rahoitusta jaetaan kuin viljaa kevätpellolle niin, että valtava määrä elokuvia (suhteessa maan kokoon) tehdään, mutta ensimmäistäkään ei riittävällä budjetilla, jolloin tuloksena on lauma keskinkertaista tuubaa. Vain satsaamalla elokuvaan kuten sivistysmaissa voidaan saavuttaa laadukas lopputulos - jolla on mahdollisuus myös levitä maailmanlaajuisesti.

Yhtään mestariteosta ei suomalaisessa elokuvassa ole nähty, muutamia ihan hyviä kyllä. Mutta ei riittävästi, kun elokuvat tehdään edelleen korkeintaan (!) puoleen hintaan siitä mitä pitäisi.

Mutta blogissa esitetyllä tavalla, jos tuotantoihin satsattaisiin aivan toisessa mittakaavassa, se satsaus myös tuottaisi sekä itsensä takaisin että kosolti voittoa. Nykymenolla on vain kuluja kun ajetaan käsijarru päällä ja kaikki muut hurahtavat ohi.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Näiden keskinkertaisten elokuvien ongelma on myös vaikeus uskoa omintakeiseen elokuvatyyliin vaan huolestuttavan usein aletaan apinoida yhdysvaltalaishenkistä tarinankerrontaa ja tunneskaalaa. Elokuvanteko pyörii Suomessa muutaman tekijän keskuudessa, ja heistä osa on tasavelttoja ja yllätyksettömiä. Ei uskalleta repäistä, vaan räknätään kassatuotot ja pidetään kiinni kiintiöseksikohtauksesta tai tehdään lastenelokuva sitä ajatellen, että voisikohan amerikkalaisyleisö hyvässä lykyssä samaistua tähän.

Tarvitaan uusia vahvoja, omaperäisiä lahjakkuuksia, uusia Kaurismäkiä toteuttamaan elokuvahankkeita. Sen lisäksi että pitää kannustaa isoa leffaa, indie-tekijöillekin on luotava paremmat olosuhteet.

Käyttäjän mikkokarna kuva
Mikko Kärnä

Kaikentyyppisille tuotannoille on luonnollisesti annettava mahdollisuus ja tämä mahdollisuus luodaan yksinkertaisimmin yllä kuvatun kannustinjärjestelmän kautta. Elokuvat voivat olla merkittävä osa Suomen kansantaloutta ja sitä ne eivät nykyisellään ole. Varsinkin ne ovat merkittäviä esimerkiksi Enontekiön kaltaisille kunnille.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Tavallisten elokuvien valtiontuki pitäisi yksinkertaisesti lopettaa kokonaan. Siveettömyyttä yms. levitetään aivan riittävästi esim. jenkkileffojen välityksellä. ei siihen Suomen valtion varoja tarvita.

Aidot dokumenttielokuvat ovat sitten asia erikseen. Niitä valtion tulisi tukea.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Suomi tarvitsee kannustinjärjestelmän elokuvatuotannoille"

Tässä on yksi syy Suomen järkyttävälle verotukselle, kaikennäköistä puuhastelemista tuetaan verovaroista.

Käyttäjän mikkokarna kuva
Mikko Kärnä

Kannustinjärjestelmän kautta jälkikäteen maksatettava tuki tuo verotuloja valtion kassaan huomattavasti enemmän kuin se niitä kuluttaa. Tällaisessa toiminnassa on kyse panos-tuottosuhteesta ja esimerkiksi tuo Walesin esimerkki osoittaa, että kannustinjärjestelmä voi olla kansantalouden kannalta hyvin järkevää.

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen

Vika lienee siinä että meillähän kulttuuritukien perustana ei koskaan ole ollut osaaminen, lahjakkuus, ideointi, innovatiivisuus tai oma näkemys, vaan hyvävelijärjestelmän keskinkertaiset uskolliset toimijat ovat meillä aina korjanneet potin. Myöskin yleisöystävällisyys, joka edellyttää kaupallista menestystä, on kulttuuripuolella aina ohitettu. Rahoitus on aina annettu sellaiselle kulttuurille, josta suuri yleisö mahdollisimman vähän pitää ja on valmis maksamaan.

Homo Mannerhein animaatioelokuva on loistava esimerkki siitä miten poliitikot ohjaavat elokuvakulttuuria, omien mieltymystensä mukaisesti. Eikä sellaisesta koskaan tule valtavirran suosikkielokuvaa ja menestystä, muualla kuin propagandakoneiston julkisella rahalla maksetuissa jutuissa!

Meidän kaltaisissamme maissa, kulttuurikin palvelee poliittista eliittiä ja on poliittisessa ohjauksessa!

Käyttäjän jukkakuhanen kuva
Jukka Kuhanen

Suomalaisen elokuvan eräs keskeisimmistä ongelmista on se, että Suomen Elokuvasäätiön toiminta perustuu pelkästään käytännössä tiettyyn formuun rakennettuun tuotantoon ja ns. varman päälle pelaamiseen. Tämä on johtanut Painajaien merellä -kaltaisten tuotantofarssien rahoittamiseen ja hajuttomaan/mauttomaan elokuvatuotantoon maassamme, jossa vähät taloudelliset resurssit jaetaan liki pienen piirin kesken. Säätiö on korvannut puuttuvan kaupallisen rahoituselementin kotimaisen elokuvatuotannon rahoituksesta. Tämä on johtanut mm. siihen, että nuorten alalle kouluttautuneiden tekijöiden tai ylipäätänsä uusien elokuvantekijöiden on toimittava täysin omillaan. Anssi Mänttäri antoi asiasta mainion haastattelun ihan vastikään. Hän on tehnyt kaikki elokuvansa täysin ilman Elokuvasäätiön rahoitusta. Tuon rahoituksen puuttuminen ilman muuta rajoittaa tuotantojen toteuttamismahdollisuuksia.

Mutta mikäli ymmärsin avauksen pointin oikein liittyen Location Finland - teemaan liittyen, on tuo puoli lähes tulkoon kirjoittamaton lehti Suomessa toteutettujen ULKOMAISTEN elokuvatuotantojen osalta. Täällä Pohjois-Karjalassa on kokemuksia lähinnä saksalaisen Tatort -sarjan tuotannoista. Ensi kesänä on jälleen vuorossa yhden jakson tuotanto sijoittumassa Pohjois-Karjalaan. Lapissa on kuvattu viime vuosina mm. Blanc Neige -niminen ranskalainen elokuva tai tarkemmin sanottuna osa ko. elokuvasta, jossa oli myös suomalaisia ammattinäyttelijöitä eli Koivulan veljekset ja Kai Lehtinen. Mutta hyvin pientä tämä vielä on ollut kaikkeen siihen potentiaaliin ja Suomessa olevaan infraan ja valoisaan kesään nähden. Suomella olisi oikeasti potentiaalia tässä mielessä. Suomen Filmikomissio on tehnyt toki ansiokasta työtä tämän eteen mm. Cannesin Filmijuhlien puitteissa. Toivottavasti tähän mahdollisuuteen herättäisiin laajemminkin maassamme ja nähtäisiin siinä uusi vientimahdollisuus, jonka ympärille rakennettaisiin riittävän houkutteleva kannustejärjestelmä eri elokuva-alan rahoittajatahojen toimesta.

Käyttäjän mikkokarna kuva
Mikko Kärnä

Ymmärsit Jukka ihan oikein. Suomalaisiakin tuotantoja voidaan tukea kannustinjärjestelmien kautta, mutta olisi ensiarvoisen tärkeää saada siivu noista isoista kansainvälisistä tuotannoista tähän maahan. Että tämä tapahtuu, tarvitaan kansallinen järjestelmä. Elokuvakomissiot, kansallinen ja paikallinen, tekevät todella hyvää työtä, mutta käytännössä täysin ilman resursseja.

Käyttäjän jukkakuhanen kuva
Jukka Kuhanen

Elokuvateollisuus on mittakaavaltaan suurta maailman mittakaavassa. Suomi on paljon jäljessä jo Ruotsiin nähden ja toimintaa maassamme kuvastaa valitettavan paljon sisäsiittoisuus ja näköalattomuus. Mitä tälle olisi tehtävissä? Vaikea sanoa. Sen voin todeta, että bloggasit asiasta, joka on lähellä omaa kiinnostukseni alaa. Itselläni on suht hyvä paikka- ja olosuhdetuntemus itärajan takaisesta Karjalasta sekä tietysti täältä Itä-Suomesta. Toteutin viime vuonna Itä-Suomen Filmikomissiolle kuvauspaikkaoppaan Venäjän Karjalan alueen mahdollisista lokaatioista. Toki itäraja tekee asiasta hieman haasteellisemman, mutta kuvainnollisesti meillä täällä Itä-Suomessa, samoin kuin Lapilla tai Turun saaristolla olisi aivan erinomaiset mahdollisuudet olla kansainvälisten tuotantojen kuvauspaikkoina. Pelkästään kuvausaikaiset taloudelliset hyödyt ovat merkittävät puhumattakaan elokuvamatkailun tuomista lisäarvoista. Todennäköisesti olet tietoinen, mitä aikanaan Braveheart -elokuvan kuvaukset ovat merkinneet tuolle kuvauspaikkana toimineelle skottipaikkakunnalle tai Sormusten herra -trilogia Uudelle Seelannille tai Da Vinci koodi Pariisille. Nämä kaikki ovat luoneet merkittävän lisäarvon ko. kohteiden matkailulle joko lyhytaikaisesti tai pysyvästi.

Käyttäjän mikkokarna kuva
Mikko Kärnä Vastaus kommenttiin #11

Olen hyvin tietoinen noiden mainitsemiesi tuotantojen merkityksestä ja yritin kirjoituksessani avata, mitä suhteellisen pienet kotimaiset tuotannot ovat meidän kuntaamme tuoneet. Niillä on ollut todella merkittävä vaikutus ja olemme hyvin iloisia näistä tuotannoista sekä neuvottelemme koko ajan uusien saamisesta. Ei ole kuitenkaan järkevää, että tästä tehdään kuntien keskinäistä kilpailua. Tuotannon pitäisi aina sijoittua tuotannolle parhaiten sopivaan paikkaan. Siksi tarvitsemme kansallista kannustinjärjestelmää.

Käyttäjän jukkakuhanen kuva
Jukka Kuhanen Vastaus kommenttiin #12

Nostan hattua, että Enontekiöllä on kaltaisesi henkilö kuntaa johtamassa. Kekkos-elokuvan vaiheet ovat jossain määrin itselleni mutkan kautta pinnallisesti tuttuja. Tuotantoryhmäläisille kuvaukset Enontekiöllä ovat olleet takuulla kokemus, jonka muistavat myönteisessä mielessä pitkään. Pitkien etäisyyksien maassa mainitsemallasi kannustinjärjestelmällä olisi tosiaankin käyttöä. Helsinki-keskeiset tuotannot ovat jo syöneet elokuvien kiinnostavuutta tosi paljon. Kuvausmiljööt "kuluvat" joka tapauksessa jokaisen tuotannon myötä. Ja ulkomailla se iso raha olisi, josta sitä pitäisi pyytää...

Perilänjärven takaiset maastot, Ullatieva ja Ullajärvi ovat itselleni asiasta kolmanteen hyvinkin tuttuja ja tärkeitä paikkoja siellä Enontekiöllä!

Käyttäjän mikkokarna kuva
Mikko Kärnä Vastaus kommenttiin #13

Kiitos! Tervetuloa lomailemaan tänne taas kun ehdit! :)

Käyttäjän jukkakuhanen kuva
Jukka Kuhanen Vastaus kommenttiin #14

Täytyy toivoa, että jossain välissä on mahdollisuus taas pyörähtää siellä. Järämä on ainakin ohjelmassa.

Käyttäjän mikkokarna kuva
Mikko Kärnä Vastaus kommenttiin #15

Siellä onkin tehty muutama vuosi sitten mittavat kunnostustyöt. Kannattaa ehdottomasti käydä jos on aikaa. Ensi syksynä avaamme Tunturi-Lapin luontokeskuksessa Hetassa pysyvän Lauri Pappila -näyttelyn, joka tulee myös olemaan tutustumisen arvoinen. http://www.enontekio.fi/fi/etusivu/enontekion-kunt...

Käyttäjän jukkakuhanen kuva
Jukka Kuhanen Vastaus kommenttiin #16

Kiitokset näyttelyvinkistä! Pistetäänpä mieleen. Olen käynyt ehkä puolenkymmentä kertaa Järämässä ja tarkoitukseni on käyttää elokuussa kavereitani katsomassa tuota erästä parhaiten maassamme toteutettua sotahistoriallista kohdetta.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Ei valtio laivanrakennustakaan rahoita sillä periaatteella että joskus rakentajat onnistuisivat rakentamaan lsivan joka pysyisi pinnalla ja se saataisiin vielä myytyä voitolla.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Miksi valtion pitäisi maksaa harrastuksista?

Käyttäjän mikkokarna kuva
Mikko Kärnä

Tässä ei ole kyse "harrastuksista" vaan toiminnasta, joka hyödyttää valtiota. Kun valtio maksaa, se saa enemmän takaisin kuin mitä maksaa.

Käyttäjän jukkakuhanen kuva
Jukka Kuhanen

Nyt luin tarkemmin lävitse tuon Favex ry:n tuottaman Location Finland -selvityksen. Tiedätkö, miten sen käsittely on edennyt - vai onko jäänyt päättäjien pöytälaatikoihin?

Luulisi, että mahdollisuus saada 0,3 milj.euron sijoituksella 23 milj.euroa alueelle/maahan palautusta kiinnostaisi Suomen talouselämää ja elinkeinoelämän kehittämisestä vastaavia päättäjiä ja poliitikkoja.

Käyttäjän mikkokarna kuva
Mikko Kärnä

Se on valitettavasti siellä pöytälaatikossa, mutta teemme nyt kovasti töitä asian nostamiseksi esille.

Käyttäjän jukkakuhanen kuva
Jukka Kuhanen

Viimeaikaiset Suomen pelialaa koskevat uutisten luulisi luovan kiinnostusta päättäjien suunnassa nykyisessä taloustilanteessa. Toivottavasti onnistutte pyrkimyksissänne! Siitä olisi paljon hyötyä työllisyyden, luovan talouden vahvistumisen ja aluetalouden kannalta! Suuria hyötyjiä olisi myös suomalainen elokuva-ala kokonaisuudessaan.

Käyttäjän TimothyKestrel kuva
Timo Koivusalo

Hyvä esimerkki olisi vaikkapa mitä New York tekee asian eteen. http://esd.ny.gov/businessPrograms/Film.html

Siellä on laskettu muutaman sadan filmi- ja tv-projektin kokonaisvaikutuksen olevan miljardeja dollareita osavaltion talouteen.

Käyttäjän TimothyKestrel kuva
Timo Koivusalo

Tässä vielä toinen linkki, joka jäi vahingossa pois edellisestä: http://www.nylovesfilm.com/

Käyttäjän TimothyKestrel kuva
Timo Koivusalo

Minusta Suomessa pitäisi kuitenkin reivata asenteita ja toimintatapoja uusiksi. Nykyisellään pikkusievä tuotanto pienelle kohderyhmälle tuottaa sen mukaisia tuloksia.

Esimerkiksi, pari vuotta sitten tein hommia eräälle tunnetulle suoratoistofirmalle erään hyvin tunnetun TV-sarjan tuotannon tiimoilta. Piti yrittää keksiä käännös semmoiselle hyvin keskeiselle tyypille kuin 'show runner'. Taitaa olla yhä tuntematon rooli Suomessa.

Entä missä suomalaisia käsikirjoittajia koulutetaan?

Osaamista Suomessa toki löytyy kaikilla saroilla. Jos vain tuotantoprosessi saadaan kuntoon niin rahoituskaan ei ole varsinainen ongelma. Kilpailu rahoituksesta missä tahansa on toki kovaa ja juuri siksi osaamisen taso pitää olla vielä kovempaa. Unohdetaan Hollywood, jos/kun suomalainen elokuva pärjää Sundance-festareilla niin olla lähellä totuutta.

Heitän kehiin idean: stieg larssonmainen dekkaristoori toteutettuna kaurismäki-tyyliin. Taattu menestys.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset