mikkokarna Lapin puolustaja

Suojelualueet verolle

Suomi on luonnonsuojelun mallimaa. Valtion omistamat suojelualueet kattavat 31 731 km² suojellun maan alasta sisältäen myös erämaalain nojalla suojellut alueet. Tämä tarkoittaa, että koko Suomen maapinta-alasta on suojeltu valtion toimenpitein eri tasoisilla säännöksillä yli 10 prosenttia. Natura 2000 -ohjelma puolestaan kattaa 48 000 km²  eli noin 12,3 prosenttia Suomen kokonaispinta-alasta. Se on enemmän kuin naapurimaamme Viron pinta-ala.

Suurimmat suojelualueet sijaitsevat maamme pohjoisosissa. Lapin pinta-alasta on suojeltu pelkällä Natura-ohjelma 36 396 km², joka vastaa 39 prosenttia maakunnan pinta-alasta. Enontekiöllä Natura 2000 -ohjelmalla on suojeltu huikeat 85 prosenttia kunnan pinta-alasta.

Mikä on suojelualueiden arvo?

Suojelualueet ovat kunnille, yrityksille ja ihmisille luonnollisesti arvokkaita. Luontomatkailu on kehittyvä toimiala ja esimerkiksi Enontekiöllä matkailu tuo kokonaisuutena kunnan kassaan kerrannaisvaikutuksineen yli 60 prosenttia verotuloista. Luonnonsuojelualueet ovat merkittävä matkailullinen vetovoimatekijä, mutta toisaalta on syytä pohtia, tukahduttaako luonnonsuojelu tässä mittakaavassa aluekehityksen tai halutaanko sitä pitää tavoitetilana?

Suojelu tuo mukanaan nimittäin myös menetyksiä. Se aiheuttaa kunnille menetyksiä esimerkiksi vähentyneiden metsätaloustyöpaikkojen muodossa. Enontekiöllä matkailun kannalta merkittävät suurtunturialueet on rajattu pois taloudellisesti tuottavasta matkailukäytöstä rajoittamalla kaavoitusta ja liiketoiminnan harjoittamista sekä ylipäätään liikkumista näillä alueilla. Myös vesivoiman ja tuulivoiman rakentaminen suojelualueille on lähes mahdotonta, kaivostoiminnasta puhumattakaan.

Useat Suomen kunnat ovatkin viime vuosina määränneet alueillaan sijaitseville suojelu- ja erämaa-alueille yleisen kiinteistöveroprosentin, mutta asia ei ole edennyt verotuksellisesti käytäntöön. Tämä johtuu Verohallinnon tulkinnasta, jonka mukaisesti se katsoo suojelu- ja erämaa-alueiden olevan lainsäädännössä muun maatilatalouden maata ja sen arvoksi määritellään nolla.

Romantisoidusta luontosuhteesta realistiseen

Mielestäni kunnille tulisi kompensoida valtion suojelullisten toimenpiteiden aiheuttama taloudellinen haitta esimerkiksi verotuksen kautta. Näin myös paikallisten asenteet luonnonsuojelua kohtaan muodostuvat myönteisemmiksi ja kunnat saisivat paremmat resurssit osallistua kansallisomaisuuden hoitoon yhteistoiminnassa Metsähallituksen kanssa.

Toinen vaihtoehto olisi luoda joustavampia käytäntöjä suojelusäännöksistä poikkeamiseen. Nykyään tämä on lähestulkoon mahdotonta, oli kansantaloudellinen peruste sitten miten vahva tahansa.

Luonto on suuri voimavara ja elämän lähde. Sen hyvinvoinnista on pidettävä huolta, mutta on muistettava, että myös ihminen on osa luontoa. Romantisoidussa luontosuhteessa ihminen ja kaikki ihmisen toimet nähdään luontoon kuulumattomina. Realistisessa luontosuhteessa taas korostuu luonnon ja luonnonvarojen kestävä käyttö. Mielestäni olisi syytä kääntää katseet romantisoidusta luontosuhteesta realistisempaan näkökulmaan.

Metsästyksen, kalastuksen ja porotalouden lisäksi Lapin luonnossa on oltava tilaa myös matkailulle, metsätaloudelle, tuulivoimaloille ja kaivoksille. Ainoastaan monipuolisella elinkeinorakenteella voidaan luoda pitkälle tulevaisuuteen kantavaa hyvinvointia ja uutta talouskasvua. Oleellisinta kuitenkin on, että päätösvalta siitä, miten eri alueita kehitetään, osoitetaan ennen kaikkea paikallisille ihmisille.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän vylitalo kuva
Ville Ylitalo

Mieleeni tuli sellainen vaihtoehto, että luonnonsuojelualueet huomioitaisiin valtionosuusjärjestelmässä. En tiedä kuinka järkevää suojelualueita on verottaa. Kuinka moni haluaisi maksaa veroa siitä, että omistaa suojelualueen?

Käyttäjän mikkokarna kuva
Mikko Kärnä

Esitimme asiaa lisättäväksi valtionosuusjärjestelmään, mutta esitystä ei huomioitu. Suojellusta metsämaasta kompensoidaan kunnille haittoja verotulojen tasauksen kautta, mutta täysin riittämättömästi. Verotus on varmin tapa kompensaation takaamiseksi ja lainsäädännöllisesti on mahdollista huomioida, että veroa maksetaan vain valtion omistuksista. Maksajana on tällöin Metsähallitus.

Kari Kilpimaa

Erittäin hyvä ja kannatettava ehdotus. Savukosken kunnanvaltuusto on myös tehnyt valtiovallalle samanlaisen verotusehdotuksen, muttei sitä noteerattu verottajan puolelta miksikään. Kyllä se vaan on tullut sellainen tunne, että Lapista kaikki irti ja vain vähän takaisin jos on pakko. Otan Esimerkin: Kemijoen lohi tapettiin sukupuuttoon ja kemijoen velvoiteistutukset suoritetaan ammattikalastajille suoraan Mereen 82%:sti ja loput kemijoen pääuomaan. ja nekin vähä mitä istutetaan kemijokeen on vain 10% todellisesta vahingosta. LuppoMettät on muuttuneet taimikoiksi ja ojitus- alueiksi. Porotalous on vaikeuksissa petojen paineessa, ja poromiehet ovat voimattomina joutuneet katsomaan kun valtion pedot syövät elinkeinon poro porolta suihinsa. Ja Suojelualueet ovat sitä varten, että ne luovat vihreän käytävän venäjän pedoille venäjältä Lapin poikki Ruotsiin ja Norjaan. Rajavartiosto turvaa petojen vapaan liikkuvuuden. Paikallisista elinkeinoista viis veisaten. Kunhan omassa tilipussissa riittää potkua.

Käyttäjän JoonasKekoni kuva
Joonas Kekoni

Metsäsaamelaiset olivat keräilijämetsästäjia, kun porosaamelaiset olivat poronhoitajia?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset