mikkokarna Lapin puolustaja

Poroelinkeinon elinvoima turvataan autonomialla

Osallistuin tänään kolmanteen Lapin liiton järjestämään petofoorumiin. Teemana tällä kertaa olivat poronhoitajien perustuslailliset oikeudet. Tilaisuudessa käytiin vilkasta keskustelua aiheesta sekä valtion petopolitiikasta noin yleensä. Totuus on, että poroelinkeino on kriisissä ja valtiolta vaaditaan pikaisia toimenpiteitä, jotta tämän perinteisen elinkeinon jatkuvuus saadaan turvattua.

Tilaisuuden mielenkiintoisimmasta alustuksesta vastasi mielestäni professori Matti Virén Turun yliopistosta. Virén käsitteli yksityisen omaisuuden suojaa ja perustuslailla turvattua elinkeinonharjoittamisen vapautta, minkä ei voida katsoa toteutuvan poroelinkeinon kohdalla. Virén näki keskeisenä ongelmana demokratian perusperiaatteet, joiden mukaisesti päätöksiä petopolitiikasta tehdään tällä hetkellä eteläisen Suomen äänestäjien ehdoilla. Suomessa on suuri määrä ihmisiä, joille petojen suuri tilastollinen määrä on itseisarvo, jota voidaan vaatia riippumatta siitä, ettei itse eletä petojen aiheuttamien ongelmien piirissä. Minä haluan – sinä maksat. Virénin näkemyksenä on, että alueellista päätäntävaltaa asioissa tulisi lisätä esimerkiksi autonomian kautta. Olen täysin samaa mieltä.

Toin omassa alustuksessani esille porotalouden kokonaisvaltaisen kriisin, jonka suurena osasyyllisenä ovat pedot. Kannattavuus on jo romahtanut sille tasolle, että poronhoitajan laskennallinen tuntipalkka putosi viime vuonna alle kahteen euroon tunnilta. Tämä ei ole oikeudenmukaista, koska valtio on pitkälle vastuussa elinkeinon kehittymisestä.

Kriisi ei mielestäni ratkea pelkästään petopolitiikkaa tarkastelemalla. Poroelinkeinoa ja sen tulevaisuutta tulisi tarkastella kokonaisuutena, johon liittyvät petopolitiikan lisäksi tuki- ja korvauspolitiikka sekä ylilaidunnuksen aiheuttamat ongelmat. On äärimmäisen tärkeää, että poroelinkeinon ja siihen liittyvän lainsäädännön kokonaistarkastelu kirjataan osaksi seuraavaa hallitusohjelmaa. Mikäli poronhoitolaki avataan on kuitenkin päätettävä, että vapaaseen laidunnusoikeuteen ei puututa. Valtion on myös huolehdittava, että poromiehet saavat heille kuuluvat petovahinkokorvaukset täysimääräisinä ja ajallaan. Elinkeinonharjoittaminen ei kuitenkaan voi perustua korvauspolitiikkaan, vaan sen on voitava perustua lihantuotantoon. Tämän takaamiseksi tarvitaan toimenpiteitä.

Useassa pohjoisen kunnassa on kaksi pääelinkeinoa, matkailu ja porotalous, joilla voidaan katsoa olevan myös keskinäinen riippuvuussuhde. Toista ei ole ilman toista, vaikka toisaalta paradoksaalisesti näillä elinkeinoilla on paljon intressiristiriitoja. Matkailu tuo suurimman tulovirran, mutta toisaalta porotalous on yksi matkailun vetovoimatekijöistä. Porotalous on myös yksi ympärivuotisista elinkeinoista, jotka pitävät kunnat asuttuina.

Peräänkuulutin omassa puheenvuorossani laajempaa edunvalvonnallista yhteistyötä paliskuntain yhdistyksen, saamelaiskäräjien, maakuntien liittojen ja kuntien kesken. Porotalouden kannattavuuden palauttaminen on varmasti asia, jonka eteen kannattaa tehdä töitä yhdessä, intressiristiriidoista riippumatta. On myös selvää, että laajempaa alueellista autonomiaa tarvittaisiin. Läheisyysperiaatteen mukaisesti alueelliset petopoliittiset päätökset tulisi tehdä kyseisillä alueilla Helsingin kokoushuoneiden sijaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

"Tilaisuuden mielenkiintoisimmasta alustuksesta vastasi mielestäni professori Matti Virén Turun yliopistosta. Virén käsitteli yksityisen omaisuuden suojaa ja perustuslailla turvattua elinkeinonharjoittamisen vapautta, minkä ei voida katsoa toteutuvan poroelinkeinon kohdalla."

Poro voi olla omaisuutta vaikka se puoliksi luonnon eläin onkin. Se syö valtion tarjoamaa ruokaa. Se on luonnosta otettu omaisuus.

Peto ei varmasti ole kenenkään omaisuutta, paitsi meidän kaikkien. Sekin syö sitä ruokaa jonka valtio tarjoaa, ja mitä poron "omistaja" sille suun eteen jättää syötäväksi.

Petoja ei tule tappaa elinkeinon vuoksi. Ne ovat tietoisesti otettu riski.
Ne ovat elinkeinon riski joka tulee kantaa.

En vastusta poron"hoitoa" jossa termissä hoito on tietyllä tavalla väärin sanottu. Poro on hyvää, pirun kallista hyvää. Poronhoitaja saa siitä itselleen ilmaisen ruoan elinkeinonsa yhteydessä. Voitaisiinko tuota luontaisetua verottaa? Se on iso etu.

Kun halutaan verottaa (tappaa) valtion omistamia, ei poronhoitoalueen omistamia eläimiä, (petoja) voitaisiinko vaatia edunsaajalta hyvitystä?

Luonnolla on itseisarvonsa. Elämällä on itseisarvonsa... Eläimelläkin.
Ehkä elineinonharjoittaja omistaa lihan, mutta eläimen elämää se ei omista. Se elämä tapahtuu suurimman osan tuotantoeläimellä luonnossa. Kaikkien omistamassa luonnossa.

Kaikkien on saatava sanoa sanottavansa, ei vain luontoa hyödyntävän elinkeinon harjoittajan.

Käyttäjän mikkokarna kuva
Mikko Kärnä

Voisitko täsmentää, mikä on mielestäsi pielessä termissä "poronhoito"? Porojen hoitaminen on kovaa työtä, jossa tuntipalkka jää alhaiseksi. Petojen määrää taas on alettu säännellä valtion toimesta. Ennen muinoin poromies kantoi riskin, mutta toisaalta myös kykeni vapaammin poistamaan petoja. Kun valtio poistaa tällaisen oikeuden, on sillä vastuunsa seurauksista. Toivoisin Markku Tyryn perehtyvän poronhoidon arkitodellisuuteen; takaan että siinä silmät avautuvat.

Pedot ovat kuitenkin vain yksi syy elinkeinon ahdinkoon ja siksi on tärkeää, että poronhoitoa ohjaavaa sääntelyä tarkastellaan kokonaisvaltaisesti. Ylilaidunnus ja sitä kautta massiivinen lisäruokinta ei lopu ennen kuin laitumet saadaan palautumaan kestävälle tasolle. Poroelinkeinon kannattavuuden palauttaminen on kaikille hyväksi ja se vaatii muutoksia niin peto- kuin tuki- ja korvauspolitiikkaankin.

Petopolitiikkaa taas tulisi mielestäni tehdä valtakunnassa ennen kaikkea paikallisista lähtökohdista. Paikallisten, jotka elävät petojen vaikutuspiirissä, on saatava päättää. En ole tavannut yhtään ihmistä, joka haluaisi hävittää suurpedot kokonaisuudessaan, mutta enemmän vaikutusmahdollisuuksia kantojen sääntelyyn halutaan. Olisi myös moraalisesti oikein, että valtio ottaisi päävastuun petokannoista ja niiden pitämisestä kestävällä tasolla.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

"Voisitko täsmentää, mikä on mielestäsi pielessä termissä "poronhoito"?"

Ajattelin, että näin kaupunkilaisjärjellä ajateltuna poro on puoliksi villieläin. Se hoitaa itse itseään suurimman osan elämästään.

Tuntipalkka jää varmaankin pienemmäksi kuin metallin sorvaajalla jos lasketaan kahdeksan tunnin mukaan. Toisaalta tuollaista työtä on mahdoton laskea tuntiperusteisesti. Se ei ole ns. tehokasta koko ajan... Luulen.

"Toivoisin Markku Tyryn perehtyvän poronhoidon arkitodellisuuteen; takaan että siinä silmät avautuvat."

Markku Tyry on jonkun verran perehtynytkin, mutta käytännön työtä en ole tehnyt. Tiettyä perehtyneisyyttä tulee etelä-suomalaisen ruokakaupan pakastealtaan äärellä jossa ei ole kuin käristettä myynnissä. Hurjan kallista käristettä. Se ehkä aiheuttaa ärtymystä. Hyvää kun tuote on, vaikka muitakin poronosia kaipaisi lautaselleen. Sitä vaan ei jostain syystä tänne asti kulkeudu.

"En ole tavannut yhtään ihmistä, joka haluaisi hävittää suurpedot kokonaisuudessaan,"

Minä olen ja ne tulevat sellaisilta alueilta joilla on taloudellinen motiivi petojen vähentämiseen.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset