mikkokarna Lapin puolustaja

Kolme syytä vastustaa esitettyä metsähallituslakia

Maa- ja metsätalousministeriö lähetti eilen esityksen uudesta metsähallituslaista laajalle lausuntokierrokselle. Lakiluonnoksen merkittävin uudistus on Metsähallituksen metsätalousliiketoimintojen yhtiöittäminen, joka on herättänyt paljon huolta niin poliittisesti kuin Metsähallituksen sisälläkin. Metsähallitusta seitsemän vuotta johtanut Jyrki Kangas päätti irtisanoutua tehtävästään helmikuussa, koska ei voinut kannattaa uudistusta. Uudistus jakaa myös hallituspuolueita, erityisesti Kokoomusta ja SDP:tä, ja pidänkin erittäin todennäköisenä, ettei laki etene käsittelyyn ainakaan tässä muodossaan. Lisäksi lakiin on sisällytetty saamelaisten kotiseutualuetta koskettavat erityissäännökset, jotka nykyisessä muodossaan ovat Ylä-Lapin kannalta huolestuttavia.

1. Yhtiöittäminen

Valmistellun yhtiöittämisratkaisun pohjana on pidetty EU-tuomioistuimen Destia-päätöstä vuodelta 2007. Destian tapauksessa vaadittiin liikelaitoksen konkurssisuojan ja veroetujen poistamista, minkä seurauksena vuonna 2009 tehtiin valtioneuvoston periaatepäätös markkinoilla toimivien liikelaitosten yhtiöittämisestä. Destia-päätöksestä ei kuitenkaan ole johdettavissa liikelaitoksiin kohdistuvaa yleistä yhtiöittämisvelvoitetta, vaan se tarkoittaa sitä, että liikelaitoksilla tulee olla samanlaiset kilpailun vapauteen ja markkinoiden toimivuuteen liittyvät perusvaatimukset kuin yksityisillä yrityksillä.

Vastustankin metsätalousliiketoimintojen yhtiöittämistä nyt luonnoksessa esitetyllä tavalla. Yhtiömuotoisen toiminnan vaikutusten arviointeja ei ole toteutettu riittävällä tavalla eikä metsätalousliiketoimintojen yhtiöittämistä voida pitää ensisijaisena ratkaisuna. Mikäli yhtiöittäminen aiotaan kuitenkin toteuttaa osakeyhtiömuodossa, tulee emoyhtiön yhteiskunnalliset velvoitteet kirjata osaksi perustettavan osakeyhtiön velvoitteita. Tämä voidaan toteuttaa kirjaamalla lakiluonnokseen, että perustettava osakeyhtiö on voittoa tavoittelematon ja yleishyödyllinen yhtiö. Tämä voittoa tavoittelematon ja yleishyödyllinen osakeyhtiö voisi vastata emoyhtiönsä tavoin yhteiskunnallisista velvoitteista. Yrityksen mahdollinen voitto taas voitaisiin käyttää yleishyödylliseen, kansalaisia palvelevaan toimintaan ja sen rahoittamiseen valtion omistamilla maa- ja vesialueilla. On selvää, että Metsähallitus pystyy ainoastaan yhtenä kiinteänä kokonaisuutena vastaamaan kestävän kehityksen mukaisesti valtion sille asettamiin yhteiskunnallisiin tavoitteisiin.

2. Aluekehitys ja elinkeinopolitiikka

Lakiesityksessä Metsähallitus toimisi edelleen maa- ja metsätalousministeriön ohjauksessa ja ympäristöministeriön toimialaan kuuluvissa julkisten hallintotehtävien hoitoa koskevissa asioissa taas ympäristöministeriön ohjauksessa. Metsähallituksen vastatessa yhteisestä kansallisomaisuudestamme näinä vaikeina aikoina näkisin tarpeellisena, että myös työ- ja elinkeinoministeriön ohjausvaltaa vahvistettaisiin niiden asiakysymysten osalta, jotka koskettavat erityisesti energiapolitiikkaa, alueiden kehittämistä ja työllisyyttä. Nämä kuuluvat selkeästi työ- ja elinkeinoministeriön toimialaan.

Esitetty Metsähallituslaki ei myöskään riittävällä tavalla huomioi kunnallisen kehittämisen ja maankäytön tarpeita. Pidän perusteltuna, että Metsähallituksen tulee yhtenä yhteiskunnallisena velvoitteenaan huomioida nämä tarpeet rinnan muiden velvoitteidensa kanssa.

Valtion maa- ja vesiomaisuus on yhteistä kansallista omaisuutta, jonka kestävän käytön ja hyödyntämisen tulisi kuitenkin nojata vahvasti paikallisuuteen. Laki velvoittaa Metsähallituksen toimimaan tuloksellisesti ja liiketaloudellisten vaatimusten mukaisesti, mutta näkisin tarpeellisena, että näistä vaatimuksista voidaan poiketa, mikäli painava alueellinen tai paikallinen syy sitä vaatii.

3. Paikallinen päätäntävalta ja saamelaisalueen erityiskysymykset

Luonnon monimuotoisuutta koskevista kansainvälisistä sopimuksista Suomea ohjaa mm. kansainvälinen biodiversiteettisopimus (CBD). Metsähallitus on toiminnassaan Ylä-Lapissa soveltanut sopimuksesta johdettuja vapaaehtoisia Akwé:Kon-ohjeita, jotka on hyväksytty biodiversiteettisopimuksen seitsemännessä osapuolikokouksessa vuonna 2004. Ohjeet ovat osa sopimuksen toimeenpanoa ja ne velvoittavat sopimusosapuolia suojelemaan alkuperäiskansojen ja paikallisten yhteisöjen luonnon monimuotoisuuteen liittyvää perinteistä tietoa, innovaatioita ja käytänteitä. Olen kirjoittanut aiemmin siitä, kuinka biodiversiteettisopimusta tulkitaan Suomessa sen hengen vastaisesti. Sopimuksen tulkintaan voitaisiin hakea vertailupohjaa esimerkiksi Ruotsista, jossa paikallisten yhteisöjen käsitteen on todettu olevan huomattavasti laajempi.

Ennen metsähallituslain säätämistä tulisikin tarkentaa Akwé:Kon-ohjeiden soveltamista ja selvittää, mitä biodiversiteettisopimuksen mukaisilla paikallisilla yhteisöillä Suomessa tarkoitetaan. Selvitystyötä varten on perustettava riippumaton työryhmä, jonka työn tulokset on tuotava osaksi metsähallituslakia. Biodiversiteettisopimus velvoittaa Suomen valtion huomioimaan alkuperäiskansa saamelaisten lisäksi myös muut paikalliset yhteisöt ja niiden jäsenet tasavertaisina ryhminä, joiden etua tulee edistää tasapuolisesti ja syrjimättömästi. Tämän lisäksi olisi selvitettävä, voiko esimerkiksi saamelaiskäräjät ja sen hallitus toimia puhevallan käyttäjänä Akwé:Kon-menettelyssä vai onko puhevallan käyttöoikeus osoitettava suoraan sille alkuperäiskansan yhteisölle, jonka käyttämään alueeseen suunnittelu kohdistuu, esimerkiksi tietyllä alueella asuvalle saamelaisten yhteisölle. On myös selvää, että Akwé:Kon-menettelyn velvoitteita tulisi noudattaa valtakunnanlaajuisesti, ei pelkästään saamelaisten kotiseutualueella.

Ehdotuksia valmisteltaessa ei ole myöskään riittävällä tavalla tarkasteltu niitä vaikutuksia, joita nyt esitetyillä muutoksilla olisi alueiden tilaan ja käyttöön niin ekologiselta, sosiaaliselta kuin taloudelliseltakin kannalta. Erityisesti esitetyn, epämääräisen heikentämiskiellon nojalla annettaisiin saamelaiskäräjille ja kolttien kyläkokoukselle mahdollisuus valittaa jokaisesta Metsähallituksen tekemästä hallintopäätöksestä, vaikkapa yksittäisen paikallisen henkilön kalastus- tai maastoliikenneluvasta. Kun tarkastellaan niitä vaikutuksia, joita kaivoslain heikentämiskiellolla on ollut perinteisen kullanhuuhdonnan harjoittamiseen, ei voida välttyä uhkakuvalta, jossa saamelaiskäräjät systemaattisesti valittaisi kaikista sellaisista luvista, jotka on myönnetty ei-saamelaiselle henkilölle. Saamelaiskäräjät on käyttänyt kaivoslain mukaista valitusoikeuttaan kaikissa muissa tapauksissa pois lukien yhdessä, jossa hakijana oli saamelaiskäräjien vaaliluetteloon kuuluva henkilö.

On myös erikoista ottaa saamelaisten kotiseutualuetta koskevia säädöksiä osaksi metsähallituslakia tässä vaiheessa, koska esimerkiksi saamelaiskäräjälain uudistamista valmistellaan parhaillaan, eikä tämän lakiesityksen lopullisesta sisällöstä ole vielä tietoa. Ylipäätään saamelaisalueen lainsäädännön kehittäminen vaatisi pohjakseen kattavan ja riippumattoman alueella laadittavan olosuhdeselvityksen, jolla selvitettäisiin, millä tavoin saamelaisten asema on heikompi kuin muulla alueen väestöllä tai elinkeinonharjoittajilla.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän VesaHellman kuva
Vesa Hellman

Miun nenääni tuossa lakiesityksessä haiskahtaa metsien myynnin valmistelu.

Metsän ja veden lisäksi meillä ei enää muuta kansallista omaisuutta olekkaan.

Loput on jo myyty!

Käyttäjän mikkokarna kuva
Mikko Kärnä

Totta. Siksikin on syytä toivoa, että laki palautetaan valmisteluun. Mikäli taas yhtiöittäminen toteutetaan, on metsätalousliiketoimintaa harjoittavan yhtiön oltava voittoa tavoittelematon.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Metsäliiketoimintojen yhtiöittäminen osakeyhtiöksi merkitsee sitä, että sen on toimittava ensisijaisesti liiketaloudellisin periaattein. Siten liikelaitoksen toiminnan sanelevat aina suurimmat osakkeenomistajat ja heidän toimintaansa ohjaa tuottavuuden optimointi.

Yhteiskunnallinen ja ympäristövastuu jäävät aina toissijaisiksi, joten vastapainoksi muodostuu raskas, jatkuvasti elävä lainsäädäntö valvontakoneistoineen ja kansalaisaktivismeineen. Kokonaisuus on ristiriitainen, kankea ja kilpailukyvytön.

Yhtiöittäminen olisikin järkevintä toteuttaa osuuskuntapohjalta siten, että alueen väestö on jäseninä joko suoraan tai kuntien kautta. Tällä varmistettaisiin jo lähtökohtaisesti suunnitelluille hankkeille laajempi hyväksyttävyys.

Alueellista itsehallintoa ja sen edellytyksiä tulisi muutenkin vahvistaa, jotta ympäristölliset ja sosiaaliset näkökohdat olisivat luontainen osa liiketoimintaympäristöä. Nythän nämä ovat vahvasti eriytyneet, eikä haittojen kompensointi ole kovinkaan onnistunutta.

Taustalla on EUn rakenteellinen ongelma, jossa on pyritty yhdistämään vapaakaupan periaatteet raskaaseen sääntelyyn. Ristiriitatilanteita joudutaan siten ratkomaan kasvavassa määrin oikeusasteissa, jolloin tavoiteltu tehokkuus ja dynamiikka jäävät toteutumatta, ellei lopputulos ole jopa negatiivinen. Oikeusprosessit ovat järjettömän kallis lisä liiketoiminnan kulurakenteeseen. Tuottavan työn sijaan tehdään tuottamatonta.

Pitkään yritystoiminnassa mukana olleelle ja kansantalouden periaatteisiin perehtyneelle on aivan selvää, että ristiriidat ovat sovittamattomia, ellei kansallista ja alueellista päätösvaltaa lisätä. Kaikkien tavoiteltavien päämäärien toteuttaminen ei myöskään onnistu markkinaehtoisesti, eli oma raha- ja talouspolitiikka ovat käytännön välttämättömyys.

Oireiden lievittämisen sijaan meidän tulisi nyt keskittyä sairauden parantamiseen.

Käyttäjän mikkokarna kuva
Mikko Kärnä

Hyvä kommentti Timo. Nimenomaan alueellista ja paikallista päätäntävaltaa tulisi lisätä. Myös esittämäsi osuuskuntamalli voisi hyvinkin olla toimiva, mutta lähtökohtaisesti Metsähallituksella olisi mahdollista jatkaa lähes entisellään myös EU-säädösten mukaisesti. Toisaalta nyt tämä paikallisuuden näkökulma ei toteudu, joten laki on syytä päivittää. Ei kuitenkaan siten kuin luonnoksessa nyt esitetään.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Lainsäädäntöprosessit ovat kenties ongelmallisimpia tällä hetkellä kilpailukyvyn kannalta. Kun kaikkia osapuolia on kuultu, joudutaan kompromissiin aiemman lainsäädännön ja EU-säädännön kesken. Varsinaisissa päättäjissä ei juuri kukaan tunne olosuhteita ja paperien välityksellä tulkitaan enemmän kirjainta kuin henkeä.

Toteuttavan ja valvovan organisaation tulkintaerimielisyydet eivät helpota yhtään asiaa, eikä kahta samanlaista tulkintaa tahdo löytyä.

Alueellisen päätäntävallan kasvattaminen tarkoittaisi huomattavasti olosuhdelähtöisempää toimintaa, jolloin myöskään ohjaavan lainsäädännön ei tarvitsisi olla niin monimutkaista ja yksityiskohtaista.

Periaatteessa kansallisen ja EU-hallinnon tehtävinä tulisi olla ainoastaan yhteisten tavoitteiden ja päämäärien asettaminen ja jättää toteuttaminen paikallistasolle hyvin laajoin valtuuksin. Vastuu omasta elinympäristöstä luo motiivit parhaiden käytäntöjen etsimiseen.

Kuvittelisin useimpien leipovan mieluummin kakkunsa itse kuin syö aina samalla reseptillä leivottua kuivakakkua, joka yleensä on päiväysvanhaa jo saapuessaan.

Näyttää siltä, että lähes jokainen laki joudutaan lähettämään uudelleen käsiteltäväksi, kunnes edestakaisin veivaamiseen ollaan niin kyllästyneitä, että joku torso hyväksytään viimein aamuyön tunteina.

Sitä sitten sovelletaan hampaita kiristellen ja passivoidutaan yhä syvempään synkkyyteen omien vaikutusmahdollisuuksien kavetessa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset