Maalaisjärkeä maatalouteen

Uusia perunoita, sipuli-voikastiketta ja grillattua lihaa. Siinäpä kesän paras resepti, joka ei muuta reseptiä kaipaa kuin muistutuksen, että kaiken tulee olla kotimaista.

Amerikkalainen suursijoittaja Jim Rogers on huolissaan maanviljelyksen ja ruuantuotannon tulevaisuudesta. Ruokaa kulutetaan enemmän kuin sitä tuotetaan ja koska ruuantuotanto on huonoa liiketoimintaa, ei kukaan enää halua maanviljelijäksi. Maanviljelijöiden keski-ikä Yhdysvalloissa onkin peräti 58 vuotta ja maailman ruokavarastot Rogersin mukaan historiansa alimmalla tasolla.

Rogers nostaa esille alkutuotannon tärkeyden. Alkutuotannon arvostus on valitettavasti ollut Suomessakin laskussa jo pitkään. Valtion harjoittama keskittämispolitiikka on ollut omiaan tyhjentämään maaseutua samalla kun lisääntynyt byrokratia, erilaiset EU-säädökset ja pohjamudissa pyörivät tuottajahinnat ovat tehneet alkutuotannon harjoittamisen haastavaksi.

Suomessa viljelijöiden keski-ikä on 51 vuotta, joten tilanne on kääntymässä lohduttomaksi täälläkin. Viljelijöistä alle 40-vuotiaita on tällä hetkellä 17 %, kun vielä vuonna 2000 heidän osuutensa viljelijöistä oli 25 %. On oikeastaan uskomatonta, että tämän annetaan tapahtua maailman huutaessa joka vuosi enemmän ja enemmän ruokaa. YK:n arvion mukaan maailman ruuantuotannon tulisi kaksinkertaistua vuoteen 2050 mennessä. Kysynnän ja tarjonnan lait taas määräävät, että pitkällä aikavälillä ruoka kallistuu.

Miten voimme välttää kuluttajahintojen räjähdysmäisen kasvun tulevaisuudessa? Ymmärtääkseni tämä vaatii pitkäjännitteistä maatalouspolitiikkaa. On ymmärrettävä, että ruuantuotantoa tulee sivistysvaltiossa tukea, koska meidän kaikkien on syötävä ja elintarvikkeiden hintatason on pysyttävä kohtuullisena. Jo huoltovarmuudenkin takia on tärkeää, että Suomen maaseutu pysyy elinvoimaisena ja alkutuotanto kukoistaa. Maapinta-alaa meillä totta tosiaan riittää tämän kansan ruokkimiseksi ja jopa vientiinkin, etenkin kun otetaan huomioon ilmastonmuutoksen pitkäaikaiset vaikutukset.

Liikaa ei kuitenkaan voi korostaa sitä, että vaikka elämme globaalin ruokakulttuurin maailmassa, Suomessa tulisi suosia rohkeasti suomalaista ruokaa. Vaikka jo pelkästään siitä syystä, että kotimaassa ja lähellä kuluttajia tuotettu ravinto on huomattavasti ekologisempaa kuin maailmalta tänne rahdattu. Nopeasti suomalaisten maanviljelijöiden tuottajahintaa ei nosteta millään muulla tavalla kuin lisäämällä kotimaisen ruuan arvostusta.

Vaikka EU:n kautta kanavoidaan maataloustukia, on EU mielestäni lopulta maatalouden suurin ongelma. EU asettaa viljelijöille vaatimuksia, jotka ovat käytännössä mahdottomia toteuttaa. Ja kenen etua lopulta palvelee ruuantuotannon keskittäminen suurille toimijoille ja pienimuotoisen maataloustoiminnan tekeminen mahdollisimman vaikeaksi? Mielestäni järjenvastaisia normeja olisi purettava sekä radikaalisti vähennettävä valtion ja EU:n viljelijöihin kohdistamaa "ohjaamista ja valvontaa". Jos maataloudessakaan ei ole enää maalaisjärkeä, niin missä sitten on?

Jim Rogers on huolissaan siitä, että jenkkinuoret opiskelevat mieluummin viestintää kuin maanviljelystä. Kyllä viestintääkin tarvitaan, siksipä Rogerskin kertoo huolestaan blogissaan. Aiheeseen perehtyessäkin meidän kannattaa suosia kotimaista. Kesälukemiseksi suosittelenkin toimittaja ja tietokirjailija Elina Lappalaisen Syötäväksi kasvatetut -blogia. Miten tehdä eettisempiä lihajalosteita – mutta edullisesti? -artikkeli tarjoaa kiinnostavaa ravistelua grilliruuan valmistumista odotellessa.

mikkokarna
Keskusta Helsinki
Ehdolla eduskuntavaaleissa

Kansanedustaja toista kautta eduskunnassa. Olen 42-vuotias helsinkiläinen ja osa-aikainen lappilainen sekä saaristolainen, jolle kaikki eräharrastukset ovat lähellä sydäntä. Ennen valintaani eduskuntaan toimin Enontekiön kunnanjohtajana ja sitä ennen Ivalon rajavartioalueen varapäällikkönä. Ehdolla eduskuntaan Helsingistä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu