Läheisyysperiaate unohdettiin jälleen
Sosiaali- ja terveysministeriö lähetti eilen kuntiin lausunnolle sote-järjestämislain luonnoksen. Asiaa on valmisteltu siitä saavutetun parlamentaarisen sovun jälkeen kaikkien puolueiden kesken ja jollain tasolla tämä myös näkyy lakiluonnoksen valmistelussa. Lopputulos on hivenen sekava yhdistelmä kaikkien puolueiden näkemyksistä. Tämä toki todentaa Winston Churchillin mietteen, jonka mukaisesti demokratia on vihoviimeisin hallintojärjestelmä, mutta se on paras, joka meillä on käytettävissämme.
Lakiluonnos asettaa erityisiä haasteita Suomen syrjäisimmille maakunnille, eikä mikään lakiluonnoksessa esitetty takaa, että lähipalvelut säilyisivät myös syrjäisemmillä seuduilla. Lakiluonnos sisältää lauseen, jonka mukaisesti "palveluja saa keskittää vain, jos palvelujen saatavuus ja laadun turvaaminen edellyttävät erityisosaamista tai kalliita investointeja tai niiden tarkoituksenmukainen ja kustannustehokas toteuttaminen edellyttävät sitä." Tämä lauseke käytännössä mahdollistaa kaikenlaisen keskittämisen, mikäli se todetaan tarpeelliseksi. Tuon toteamisen taas tekee viime kädessä sosiaali- ja terveysministeriö, jolla on oikeus hyväksyä tai hylätä järjestämisvastuussa olevan sote-alueen palveluiden järjestämispäätökset.
Suomen pohjoisin sote-alue kattaa yli puolet Suomen pinta-alasta. Tälle valtaisalle alueelle sijoittuu käytännössä kaksi suurta poliittisen vallan keskittymää, Oulu ja Rovaniemi. Pienten kuntien päätösvalta niitä koskettavissa asioissa on olematon ja nyt suunniteltu hallintojärjestelmä aiheuttaa todennäköisesti suuria ristiriitoja sote-alueen sisällä. Mielestäni lakiluonnoksessa on, jälleen kerran, unohdettu hallintoamme ohjaavista keskeisistä periaatteista läheisyysperiaate, jonka mukaisesti ihmisiä koskettavat päätökset tulee tehdä mahdollisimman lähellä heidän elinpiiriään.
Mielestäni sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaki tarvitsee rinnalleen lähipalvelulain, jossa selkeästi määritellään lähipalvelut ja niiden sijainnille asetetaan selkeät rajat. Vaarantuuko kansantaloutemme, mikäli lailla todetaan, että esimerkiksi terveysaseman on sijaittava enintään 70 kilometrin etäisyydellä kansalaisesta? On myös selvää, että maamme pohjoisimmat alueet tarvitsisivat enemmän alueellista autonomiaa sen suhteen, miten ne sote-palvelunsa järjestävät. Valtion tulisi kerrankin toimia luovasti ja olla valmiina säätämään esimerkiksi Lapin sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteesta erillisellä lailla.
Sote-järjestämislakia käsiteltäessä ei tule unohtaa myöskään vuoden 2015 alussa voimaan astuvaa uutta päivystysasetusta, joka on toteutuessaan varsinainen keskittämisen täsmäase. Uusi päivystysasetus johtaa väistämättä päivystystoiminnan keskittämiseen sekä synnytyssairaaloiden vähenemiseen.
Positiivista on kuitenkin suunniteltu perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja sosiaalihuollon intregraatio. On selvää, että nykyjärjestelmämme ei enää kanna tulevaisuuteen, mutta lain tulisi ottaa paremmin huomioon alueelliset erityispiirteemme. On nimittäin muistettava, että palvelu joka ei ole saavutettavissa, ei ole oikea palvelu.
Laki, mikä tahansa laki menettää oikeudellisen merkityksen ja kunnioituksen jos siinä on asetettu perusteeksi ”tarkoituksenmukainen” tai ”kustannustehokas” tai vastaavaa. Tuollaisilla sanoilla voidaan tarkoittaa mitä tahansa ja perustella mitä tahansa politiikkaa. Mikä laki se sellainen on? Ei mikään laki. Se on lain valekaapuun puettua mielivaltaa.
Mikä on kulloinenkin ”tarkoitus”? Kuka määrittelee ”tarkoituksen” ja sen mukaisuuden? Otetaan esimerkki: Italian valtio määrittelee tarkoitukseksi venepakolaisuuden estämisen Afrikasta. Silloin on ”tarkoituksen” mukaista antaa kaikkien venepakolaisten huuhtoutua Välimeren aaltoihin.
Oikeudellisten periaatteiden tulee määritellä ja rajata sisältöä. Läheisyysperiaate on sisällöllinen määrittely. On muitakin: oikeus henkensä säilyttämiseen, oikeus terveyspalveluihin, oikeus toimeentuloon, oikeus työhön, oikeus asuinpaikan valintaan.
Lakiin ujutetut sanonnat kustannustehokas tai tarkoituksenmukainen ovat virheellisiä ja toden totta vievät lain kunnioituksen, muidenkin lakien. Ja saavat viedä.
Tällaista sote-politiikkaa Suomessa.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kommentti.
Ilmoita asiaton viesti
Läheisyysperiaatteen lisäksi myös kuntien itsehallinto on hyvä periaate. Nyt hallitus (ja oppositiopuolueetkin) ovat ottamassa kunnilta tätä oikeutta pois soten osalta. Jos ei saa itse päättää, saa sellaista sotea, mitä isommat haluavat laita-alueille tarjota.
Mitään pitäviä perusteluita keskitettyyn päätöksentekoon siirtymisen tueksi ei mielestäni ole esitetty. Säästöjä ministerit eivät edes väitä syntyvän.
Ilmoita asiaton viesti