*

mikkokarna Lapin puolustaja

Onko syrjäseudun nuorilla oikeus toisen asteen opintoihin kotoa käsin?

Opetus- ja kulttuuriministeriön mukaan toisen asteen opintojen järjestäjäverkon kokoaminen nykyistä vahvemmiksi toimijoiksi turvaisi koulutuksen saavutettavuutta ja vahvistaisi koulutuksen laatua koko maassa. Syrjäseudulla asuvien nuorten ja heidän perheidensä on tätä varmasti vaikea ymmärtää. Miten esimerkiksi lukiokoulutuksen vieminen suurempiin yksiköihin ja kauemmas syrjäseuduilta parantaisi koulutuksen saavutettavuutta? Ei mitenkään. Tai jos pienten lukioiden yksilöllisen opetuksen on jopa nähty parantavan opiskelijoiden tasoa, miten voidaan vihjata, että se olisi vähemmän laadukasta? On myös huomattava, että ilman lukiota moni Suomen peruskouluista jäisi ilman muodollisesti kelpoisia aineenopettajia, joita lakisääteinen opetus edellyttää. Erityisen harvaan asutuilla ja syrjäisillä alueilla lukion ja perusasteen 7.–9.-luokkien opetus ovat kokonaisuus, jossa yhdistelmäviroilla on taattu ja taataan jatkossakin laadukas opetus kouluissa.

Asiasta annetun lakiesityksen mukaan kaikkien koulutuksenjärjestäjien on haettava järjestämisluvat uudelleen. Hakijoilla ei enää olisi lakiin perustuvaa oikeutta koulutuksen järjestämisluvan saamiseen, vaikka luvan myöntämiselle säädetyt edellytykset täyttyisivät. Edellytyksinä on tähän saakka pidetty hakijan ammatillisia ja taloudellisia edellytyksiä koulutuksen järjestämiseen sekä paikallisesti koettua tarvetta. Esityksen mukaisesti harkinta asiassa osoitettaisiin nyt kokonaisuudessaan opetus- ja kulttuuriministeriölle. Ymmärrän toisaalta hyvin, että toisen asteen oppilaitosverkostoa pyritään valtiontalouden säästöpaineessa karsimaan ja Etelä-Suomessa verkosto on tarpeettomankin tiheä. On kuitenkin käsittämätöntä, että harkinta osoitetaan kaikkien kuntien osalta ministeriölle. Jos syrjäinen kunta haluaa järjestää alueellaan toisen asteen koulutusta ja se täyttää luvan myöntämiselle säädetyt edellytykset, ei ministeriöllä tulisi olla valtaa tämän kieltämiseen.

Jälleen kerran asiasta annetussa laissa tulisi siis huomioida alueelliset erityispiirteet. Lakiin tulisikin ehdottomasti liittää maininta, jonka mukaisesti kunnille, joiden laskennallinen syrjäisyysluku ylittää arvon 0,50, taataan oikeus toisen asteen koulutuksen järjestämiseen niiden niin halutessa. Tällaisia kuntia on Suomessa noin 60. Lakiesityksen tulisi myös selkeästi rajoittaa OKM:n suorittamaa tarkoituksenmukaisuusharkintaa siten, ettei Suomeen muodostu lisää kuntia tai alueita, joissa nuoret pakotetaan muuttamaan pois kotoa opintojen perässä heti peruskoulun jälkeen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Australiassa on elintaso ainakin 50% korkeampi kuin Suomessa. Siellä on koulua käyty etänä jo vuosikymmeniä.

Käyttäjän mikkokarna kuva
Mikko Kärnä

Etäopetuksen kehittämiseen tulee luonnollisesti panostaa ja sen avulla voidaan saavuttaa merkittäviä kustannussäästöjä, mutta samalla on kuitenkin muistettava, ettei epäopetus voi korvata kokonaisuudessaan lähiopetusta. Toisen asteen opintojen tulevaisuus on monimuoto-opetuksessa, jossa hyödynnetään joustavasti lähiopetusta, etäopetusta ja itseopiskelua. On muistettava, että oppilaitos ei ole koskaan "pelkät seinät", vaan se on sosiaalinen ja kulttuurinen ympäristö, jossa opiskellaan varsinaisten oppiaineiden lisäksi myös esimerkiksi sosiaalisia taitoja elämää varten.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Peruskoulun voi hyvin käydä etänä kotona. Siihen pari kuukautta kahdessa jaksossa per lukuvuosi.

Hyviä puolia on paljon tuossa oppimisessa. Se joka ei halua oppia, ei opi koulussakaan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset