mikkokarna Lapin puolustaja

Saamelaispolitiikkamme viimeisimmät käänteet

Hallituskauden lähestyessä loppuaan myös alkuperäiskansapolitiikkaamme koskettavat lainsäädäntöhankkeet lähestyvät kulminaatiopistettään. Saamelaiskäräjälaki, jossa määritellään kuka kuuluu alkuperäiskansaan, on parhaillaan kierroksella perustuslaki-, maa- ja metsätalous-, sekä työelämä- ja tasa-arvovaliokunnissa. Perustuslakivaliokunnan oletetaan antavan asiasta mietintönsä marraskuun loppuun mennessä ja on varsin mielenkiintoista nähdä, millaiseksi lakiesitykseen kirjattu saamelaisen määritelmä ja viranomaisten yhteistoimintavelvoite lopulta muotoutuu.

Oikeusministeriön kiireellä kokoon kyhäämää ILO-169 yleissopimuksen ratifiointiesitystä on jo kommentoitu yhdellä lausuntokierroksella. Oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin mukaan ratifiointiesitys aiotaan tuoda eduskunnalle marraskuun aikana ja mikäli näin tapahtuu, se tullee käymään läpi hyvin laajan valiokuntakierroksen. Asia otti askeleen eteenpäin eilen, kun saamelaiskäräjien yleiskokous hyväksyi sopimuksen ratifiointiesityksen ja sen 14. artiklaan liitetyn selityksen. Mainittu artikla on koko sopimuksen kiistanalaisin sen käsitellessä alkuperäiskansan omistus- ja hallintaoikeuksia maa- ja vesialueisiin.

Mitä saamelaiskäräjät oikein hyväksyi?

Soitin tänä aamuna oikeusministeriöön ja pyysin nähtäväkseni kaikkia ratifiointiin liittyviä asiakirjoja. Oikeusministeriön mukaan mitään uutta, lukuun ottamatta 14. artiklaan liittyvää selitystä, ei ole laadittu. On selvää, että ILO 169 -yleissopimus edellyttää muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön. Suomen valtiosopimusoppaan mukaisesti on tarkoituksenmukaista käsitellä sekä valtiosopimusta että kansallisia lainsäädäntömuutoksia samassa hallituksen esityksessä. Muussa tapauksessa eduskunta joutuu päättämään asioista sokkona. Pidänkin lähes mahdottomana, että tällä aikataululla ehdittäisiin valmistella näin kattava esitys eduskunnalle. Toivon, että eduskunta pitää huolta omista oikeuksistaan ja vaatii asianmukaista käsittelyä kiireestä huolimatta.

Saamelaiskäräjät hyväksyi siis ratifiointiesityksen ja siihen liittyvän selityksen. Selitys vaikuttaa nopealla tarkastelulla hyvältä ja siinä todetaan, että asutus on saamelaisten kotiseutualueella yhteiskunnallisista ja maantieteellisistä syistä muodostunut sellaiseksi, että saamelaiset ja muu väestö ovat asuttaneet osin samoja alueita ja harjoittaneet osin samoja elinkeinoja. Suomen hallitus ei yleissopimuksen johdosta puutu saamelaisten kotiseutualueella olevien henkilöiden, yhteismetsien eikä kuntien tai muiden julkisyhteisöjen maa- ja vesialueiden omistus-, hallinta- ja käyttöoikeuksiin. Suomen hallitus ei myöskään puutu jokamiehenoikeuksiin eikä muihin omistuksesta riippumattomiin käyttöoikeuksiin saamelaisten kotiseutualueella ja edelleen, mikä olennaisinta, Suomen hallitus ei sopimuksen johdosta puutu saamelaisten kotiseutualueella olevien valtion maa- ja vesialueiden omistus-, hallinta- tai käyttöoikeuksiin eikä valtion omistamia tai hallitsemia maa- ja vesialueita siirretä pois valtion omistuksesta tai hallinnasta. Selitys näyttäisikin näiltä osiltaan jäädyttävän saamelaisten maa- ja vesialueita koskettavat vaatimukset.

Selitys sisältää kuitenkin maininnan, jonka mukaisesti hallitus turvaa saamelaisille oikeuden osallistua ja vaikuttaa saamelaisten kotiseutualueella olevien valtion maa- ja vesialueiden käyttöä koskevaan suunnitteluun ja päätöksentekoon saamelaisten alkuperäiskansaoikeuksien turvaamiseksi ja edistämiseksi samoin kuin käyttää näitä alueita saamelaiskulttuurin harjoittamiseen, ylläpitämiseen ja edistämiseen sekä harjoittaa näillä alueilla saamelaisten perinteisiä elinkeinoja. Hallitus myös sitoutuu jatkamaan työtä saamelaisten alkuperäiskansaoikeuksien toteuttamiseksi sekä yleissopimuksen määräysten ja velvoitteiden täysimääräiseksi täytäntöönpanemiseksi kehittämällä lainsäädäntöä ja hallintoa yhteisymmärryksessä saamelaiskäräjien kanssa.

Mikä on todellisuus?

Saamelaiskäräjien tehtyä hyväksymispäätöksen, riensi puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi välittömästi median eteen kertomaan, ettei pidä hyväksyttyä selitystä hyvänä asiana. Näkkäläjärven mielestä selitys muistuttaa varaumaa, jonka ILO 169-yleissopimus kieltää. Toivon jonkun toimittajan kysyvän Näkkäläjärveltä, ihan vain historiankirjoitusta varten, aikooko saamelaiskäräjät valittaa selityksestä kansainväliseen työjärjestöön, mikäli sopimus Suomessa ratifioidaan. Pahoin pelkään, että näin todennäköisesti tapahtuu. Näkkäläjärvi myös toteaa julkisesti, ettei sopimuksen ratifiointi tarkoita sitä, että kaikki oikeudet olisivat nyt ratkaistu. Tällaiset puheet ovat jälleen kerran omiaan horjuttamaan luottamusta saamelaiskäräjiä kohtaan. Mikäli sopimus todella ratifioidaan, tulee eduskunnan hankkia saamelaiskäräjiltä sitoumus, jonka mukaisesti ainakin maa- ja vesialueisiin liittyvät oikeudet on ratifioinnilla ratkaistu lopullisesti. Asia on kuitenkin kokonaisuutena ongelmallinen.

On nimittäin aivan totta, että ILO 169-yleissopimuksen piirissä ei tunneta nyt käytettyä selitystä mahdollisuutena oikeuksien ratkaisemiseen. Kyseessä onkin ainoastaan poliittisesti sitova sopimus nykyhallituksen ja saamelaiskäräjien kesken. Ainoastaan poliittisesti sitovasta selityksestä on täten mahdollista irtautua yksipuolisesti poliittisen tilanteen muuttuessa, koska mainitun selityksen ei voida katsoa olevan oikeudellisesti sitova. Selitystä voidaankin verrata vaikkapa Ryti-Ribbentrop sopimukseen.

Tässä tilanteessa oleellisinta on pitää pää kylmänä. Ratifiointiprosessin ensimmäisessä vaiheessa on ratkaistava saamelaiskäräjälaki, jonka puitteissa määritellään, keitä sopimus Suomessa koskettaa. On huomattava, että saamelaiskäräjien lisäksi sopimuksella osoitetaan henkilöille myös yksityisiä oikeuksia ja niin oikeusministeriö kuin saamelaiskäräjätkin on koko ajan korostanut, ettei saamelaiskäräjien vaaliluettelo ole kattava luettelo kaikista saamelaisista.

Se, kuka tulkinnan henkilön saamelaisuudesta tekee, onkin taas mielenkiintoinen asia. Keskustelin aiheesta tällä viikolla vähemmistövaltuutetun kanssa ja totesimme, että joissain tapauksissa ratkaisu voi olla vaikkapa kunnallisella viranomaisella. Esimerkiksi päivähoitopaikkaa hakeva henkilö, joka ilmoittaa olevansa saamelainen ja esittää kunnalle todisteet polveutumisestaan lappalaisesta henkilöstä tai esivanhempansa äidinkielestä, voi olla oikeutettu saamenkieliseen päivähoitopaikkaan, vaikka hän ei olisi saamelaiskäräjien tunnustama saamelainen eikä hänen äidinkielekseen ole merkitty saamen kieltä. Asia on viranomaisen harkinnassa.  Samanlainen menettely voisi tulla kyseeseen tilanteessa, jossa saamelaisalueen ulkopuolella asuva vaaliluetteloon kuulumaton saamelainen hakee Metsähallitukselta metsästys- tai kalastuslupaa. Onko Metsähallituksen sopimuksen ratifioinnin jälkeen myönnettävä ilmainen lupa mainitun henkilön kulttuuristen oikeuksien toteutumiseksi?

En näe tässä tilanteessa mitään aihetta paniikkiin, mutta mikäli ratifiointi toteutetaan näin epäselvässä tilanteessa, on edessä uusi vuosikymmenien riitely ja lainsäädännöllinen rumba. Sen suhteen toteutettavaan edunvalvontaan kuluukin sitten aikaa ja rahaa. On myös huomattava, että mikäli saamelaiskäräjälaki ratkaistaan siten, ettei se ratkaise statuksettomien saamelaisten oikeusasemaa, on heillä mahdollisuus hakea oman alkuperäiskansastatuksensa tunnustamista kansainvälisten tuomioistuimien ja ILO:n asiantuntijakomitean kautta.

Kävi miten kävi, yhdestä asiasta on kuitenkin syytä olla tyytyväinen. Määrätietoinen kuntien ja eri sidosrymien tekemä edunvalvontatyö on johtanut meidät tilanteeseen, jossa saamelaiskäräjien johdon poliittinen yritys valtion maa- ja vesiomaisuuden sekä elinkeinojen kaappaamisesta saamelaiskäräjien hallintaan epäonnistui ainakin toistaiseksi. Ehkä myös jonain päivänä pääsemme pisteeseen, jossa voimme kaikki etnisyydestämme riippumatta yhdessä keskittyä saamen kielen ja kulttuurin elvyttämiseen sekä elinvoiman turvaamiseen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Kari Kyrö

Analyyttinen ja asian ytimessä oleva teksti. Tuo Mikon esiin nostama, alla oleva kohta ajatteluttaa?
"Suomen hallitus ei sopimuksen johdosta puutu saamelaisten kotiseutualueella olevien valtion maa- ja vesialueiden omistus-, hallinta- tai käyttöoikeuksiin eikä valtion omistamia tai hallitsemia maa- ja vesialueita siirretä pois valtion omistuksesta tai hallinnasta. Selitys näyttäisikin näiltä osiltaan jäädyttävän saamelaisten maa- ja vesialueita koskettavat vaatimukset. "
Kappaleen jatkoksi voisi vaihtovuoroisesti kirjauttaa: "Saamelaiskäräjät ei sopimuksen johdosta puutu saamelaisten kotiseutualueella olevien valtion maa- ja vesialueiden omistus-, hallinta- tai käyttöoikeuksiin eikä valtion omistamia tai hallitsemia maa- ja vesialueita siirretä pois valtion omistuksesta tai hallinnasta."
Ystävällisesti; Kari Kyrö kahden sukutilan perillinen, saamelainen

Kari Kyrö

Kahden alkuperäiskansan tie ei maistu hyvältä. Viekö se kohti yhä tasa- arvoisempaa tulevaisuuden yhteiskuntapyrkimystä väärään suuntaan. Rikkoo myös perustuslain 6§:ää.
Oikeusministeri, sen saamelaiskäräjälakia valmistelleet johtavat virkamiehet ja saamelaiskäräjien nykyjohto olisi tuollaisesta lopputulemasta päävastuussa. "supersaamelaiset ja saamelaiset" näinkö me Suomesta haluamme saamelaiskansaa kansainvälisillä foorumeilla esitellä?

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Rasisteja nuo saamelaiset tarkkoine rotumäärityksineen.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset