mikkokarna Lapin puolustaja

Cross-border -ajattelusta no-border -yhteistyöhön

Osallistuin alkuviikosta Oslossa nyt kuudetta kertaa järjestettyyn The High North -konferenssiin. Tapahtumassa mielenkiintoista oli kuulla erityisesti Suomen, Ruotsin ja Norjan pääministereiden nimittämän ”kasvua pohjoisesta” -selvitysryhmän työn alustavat tulokset. Selvitysryhmän julkaisu on toki vasta tulossa, mutta samalla on mielestäni hämmästyttävää, ettei arktinen alue ja sen mahdollisuudet herätä maassamme laajempaa keskustelua saati ymmärrystä.

Valitettavan suurelle osalle ihmisistä Lappia ei ole olemassakaan, vaikka alueen luonnonvarapotentiaali on huikea ja sen matkailun kehittämismahdollisuudet lähes rajattomat. Lisäksi Suomen Lapilla olisi tärkeä rooli logististen yhteyksien kehittämisestä esimerkiksi tie-, lentoliikenne-, rautatie- ja tietoliikenneyhteyksien osalta unohtamatta kylmäteknologian sekä arktisen koulutus- ja testaustoiminnan mahdollisuuksia.

Arktinen alue on erityisesti Pohjoismaista keskusteltaessa yksi kokonaisuus ja sitä tulisi tulevaisuudessa kehittää yhä enemmän yhdessä ainakin Suomen, Ruotsin ja Norjan kesken. On valitettavaa, että tämänkään suhteen ei ole olemassa riittävän vahvaa poliittista tahtoa. ”Kasvua pohjoisesta” -selvitysryhmän työ on hyvä alku syvemmälle yhteistyölle, mutta juhlapuheista pitäisi vihdoin siirtyä konkretiaan. Erityisesti infrastruktuuria tulisi rakentaa yhteistyössä kaikkien maiden logistiset tarpeet huomioiden ja samalla kiinnittää huomiota alueen julkisiin palveluihin, joiden suhteen yhteistyötä voitaisiin syventää usealla tasolla. Ruotsin ja Suomen poliisiyhteistyö on saatu jollain tasolla sujuvaksi, mutta Norjan kanssa toimivaa yhteistyörakennetta ei ole. Sama koskee  terveydenhuollon palveluita, joiden suhteen esimerkiksi aluehallintoviraston tulkinnat ovat pikemminkin omiaan estämään yhteistyötä kuin syventämään sitä. Kenen tavoitteita tämä lopulta palvelee?

Rajaesteiden purkamisesta on keskusteltu vuosikausia. Pohjoismaisella yhteistyöllä on pitkät perinteet, mutta jossain ontuu, sillä konkreettisia avauksia ja toimenpiteitä on varsin vähän. Paradoksaalisesti rajaesteet tuntuvat virallisten selvitystenkin mukaan vain lisääntyvän. Suurin syy lienee aidon poliittisen tahdon puuttuminen. Mikäli jokin rakenne on toimimaton, tulisi meidän uskaltaa rohkeasti tarkastella sen muuttamista ja pohtia keinoja yhteistyön lisäämiseksi. Voisiko siis olla, että arktiseen aluekehitykseen saataisiin lisää vauhtia, mikäli esimerkiksi Suomi, Ruotsi ja Norja neuvottelisivat kolmenvälisen valtiosopimuksen arktisesta yhteistyöstä ja rajaesteiden purkamisesta sekä kansallisten lakien harmonisoinnista? Samaten meidän tulisi pohtia, millainen on paras mahdollinen rakenne pohjoismaisten näkemysten yhteensovittamiselle? Onko se keskushallintojohtoinen, kuten nyt, vai voitaisiinko paikallisia rajaseudun kuntia ja alueita osallistaa nykyistä paremmin? Millainen voisi olla yhteispohjoismaisen arktisen aluehallinnon malli?

Olemme lukittautuneet pohjoismaisen yhteistyön suhteen cross-border -ajatteluun. Yhteistyötä tehdään aina rajan ylitse eli este on jo lähtökohtaisesti olemassa. Pyrinkin konferenssissa tuomaan esille, että tämän sijasta meidän tulisi siirtyä no-border -ajatteluun. Rajaesteiden poistaminen Pohjoismaissa on kansantalouden kannalta järkevää ja vapaa liikkuvuus asumisen, opiskelun, työskentelyn ja yrittäjyyden suhteen hyödyttää meitä kaikkia. Samaa koskee yhteisesti tuotettavia julkisia palveluita. Maailmassa on vain vähän maita, joiden kesken voidaan tehdä turvallista ja kaikkia osapuolia hyödyttävää rajatonta yhteistyötä. Juuri tämän vuoksi meidän tulisi tarttua tähän mahdollisuuteen. Pohjolan ei tule tuntea rajoja.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset