mikkokarna Lapin puolustaja

Pöllö, pöllömpi, isä

Isänpäiväni sujui juuri niin kuin isän päivän soisi useamminkin kuluvan. Sain viettää aikaa lasteni kanssa ja iltapäivällä kipaisin reippaan lenkin koiran kanssa. Aamiaiseksi minulle tuotiin voileipäkakkua sänkyyn. Esikoulainen oli askarrellut upean pöllötaulun, johon oli riimitellyt: "Ei pöllömpi isä mulla tai ehkä sittenkin SUPERPÖLLÖ. Nokka vähän vinossa, aina johonkin menossa".

Värssy pisti ajattelemaan, sillä niinhän minä olen: aina johonkin menossa, aina kiireinen. Olen lohduttautunut sillä, että onhan niitä poromiehillä ja merimiehilläkin tervepäisiä lapsia, mutta kyllä välillä on aidosti huono omatunto siitä, että olen jälleen viettänyt vuodesta lähes kolme kuukautta hotelleissa. Olisi mukavaa olla enemmän läsnä myös silloin, kun olen fyysisesti paikalla, sillä välillä tällaisessa 24/7-työssä joutuu olemaan poissaoleva kotonakin. Jos meinaa tehdä työnsä hyvin, on työt pakko hoitaa.

Olipa työ millainen tahansa, tarvitsee jokainen myös omaa aikaa. Uupuisin nopeasti henkisesti, mikäli en pääsisi epäsäännöllisen säännöllisesti urheilemaan tai eräharrastusteni pariin. Silti niistäkin on joskus huono omatunto, mutta onneksi lasten kanssakin on mahdollista harrastaa.

Työn, perhe-elämän ja harrastusten yhteensovittamisen kanssa painii kai suurinpiirtein jokainen tässä elämänvaiheessa oleva. Helppoja ja jokaiselta kannalta hyviä ratkaisuja ei ainakaan kunnanjohtajan ja yrittäjän perheessä tunnu liiaksi löytyvän ja toki on niitäkin päiviä, kun yksinkertaisesti tekee mieli iskeä hanskat tiskiin. Harvemmin kuitenkaan kaikilla yhtä aikaa, ja siksi juuri olen kiitollinen tästä perheestä. Samalla olen kiitollinen siitä, että minulle on näin nuorella iällä annettu työ, jossa pääsee haastamaan itsensä ja tuntemaan ponnistelunsa merkityksellisiksi. Vaikka pienten lasten vanhemmuus ja johtotason tehtävät tuntuvatkin usein sopivan niin huonosti yhteen, tarvitaan minusta johtopaikoillekin kaiken ikäisiä ihmisiä.

Yhteiskuntamme tuntuu asettavan vanhemmille koko ajan kovempia vaatimuksia. Kai se kuitenkin on niin, että rakkaus ja rajat ovat lapselle lopulta ne tärkeimmät. Samoin kuin se, että osaa hyväksyä oman riittämättömyytensä, mutta epätäydellisyydestään huolimatta antaa luvan olla omalle lapselleen se paras mahdollinen vanhempi – ei pöllömpi tai ehkä sittenkin SUPERPÖLLÖ.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset