mikkokarna Lapin puolustaja

Johtaako oikeusministeriö eduskuntaa harhaan?

Suomen saamelaiskäräjät hyväksyi 30.10. pitämässään kokouksessa Suomen hallituksen ehdotuksen siitä, miten alkuperäiskansojen oikeuksia koskeva ILO-sopimus ratifioidaan. Jotta sopimuksen ratifioiminen olisi mahdollista, saamelaiskäräjien tuli samalla hyväksyä myös saamelaisasioiden ministerityöryhmän vaatimuksesta erityinen selistysosa, jossa todetaan, että maanomistukseen ei puututa. Tämän jälkeen julkisuuteen annettiin kuva, jonka mukaan saamelaiskäräjien päätös turvaa nykyisen maanomistuksen niin kutsutulla saamelaisten kotiseutualueella.

ILO-sopimusta ei ole tähän mennessä katsottu voitavan ratifioida sen maaoikeusartiklojen vuoksi. Artiklassa 14 määrätään, että alkuperäiskansalle on tunnustettava omistus- ja hallintaoikeus niihin maihin, joilla ne perinteisesti asuvat. Tämä on ymmärretty Suomessa perinteisesti siten, että omistusoikeus valtion maihin on siirrettävä saamelaisille. Nyt esitetään, että omistusoikeudesta voidaan luopua.

ILO-sopimukseen ei voi kuitenkaan tehdä varaumia. Kun sopimus on ratifioitu, se on lakina voimassa ja sitä tulee noudattaa sen sanamuotonsa mukaisesti. Meillä on myös ollut käytäntönä, että tehtyjä kansainvälisiä sopimuksia kunnioitetaan ja ne pannaan sellaisenaan täytäntöön. Tämä tarkoittaa, että ratifioimisen jälkeen omistus- ja hallintaoikeus on, muodossa tai toisessa, luovutettava saamelaisille. Vaikka saamelaiskäräjät ovat tehneet päätöksen, että maanomistusta ei vaadita, mikään ei estä tekemästä seuraavassa kokouksessa päinvastaista päätöstä. 

ILO-sopimuksen on tarkoitus suojata alistetussa asemassa olevia alkuperäiskansoja. Meillä tilanne on kuitenkin se, että vain noin 2–4 % saamelaisista saa toimeentulonsa poronhoidosta ja noin 60 % saamelaisista sekä yli 70 % alle 18-vuotiaista saamelaisista asuu saamelaisalueen ulkopuolella. Kovin kaukana ei ole se tilanne, jossa 80 % saamelaisista asuu muualla kuin saamelaisalueella, pääasiassa etelän suurissa kaupungeissa ja pääkaupunkiseudulla. Ainoa ero muuhun väestöön voi jopa olla se, että saamelaiseksi kutsutulla henkillöllä on ollut yksi 1800-luvulla elänyt esivanhempi, jonka on ilmoitettu osanneen saamenkieltä. Tällä tavalla määritellyille henkilöille esitetään omistusoikeutta noin 10 prosenttiin Suomen pinta-alasta.

Meillä ei ole koskaan lainvalmistelussa selvitetty ILO-sopimuksen lähtökohtia. Osa saamelaisalueesta jäi vuonna 1809 Ruotsin puolelle. Alueen historia on samanlainen kuin meillä. ILO-sopimuksen ratifiointia selvitettäessä  Ruotsissa on kuitenkin vakiintuneesti lähdetty siitä, että ILO-sopimus edellyttää sen koskevan koko poronhoitoaluetta eli kolmasosaa maan pinta-alasta. Ruotsissa on myös katsottu, että suurimmalla osalla niistä henkiöistä, joita Suomessa pidetään saamelaisina, ei ole lainkaan oikeutta ILO-sopimuksessa tarkoitettuihin maaoikeuksiin. Nämä henkilöt on määritelty Ruotsissa eri tavalla kuin meillä.

Suomen hallitus on pysynyt visusti vaiti näistä asioista. On uskomatonta, että oikeudellisesti sitomaton esitys aiotaan tuoda eduskunnan käsittelyyn. Allekirjoittaneen lisäksi esimerkiksi professori Martin Scheinin on kiinnittänyt huomiota asiaan. 

ILO-sopimuksen ratifiointia ovat ajaneet erityisesti RKP ja oikeusministeri Anna-Maja Henriksson. Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi on ollut RKP:n valtuutettuna sekä euroedustajana ja huhujen mukaan hän on lähdössä tulevissa vaaleissa ehdolle RKP:n listoilta Helsingistä. Ei voi välttyä ajatukselta, että Henrikson ja Näkkäläjärvi ovat tehneet kaupat asiassa. Tähän näyttää sisältyvän myös se, että ollaan jopa valmiita väittämään, että ILO-sopimus ei edellytä maanomistusta, vaikka asia ei todellisuudessa ole näin. Suorastaan surkuhupaisa oli Henrikssonin haastattelu asiasta Enontekiön Sanomissa viime viikolla. Ministeri toteaa lehdessä, että "Tällaisessa tilanteessa on varsin vaikeaa ajatella, että hallituksen ja saamelaiskäräjien suurella vaivalla aikaansaama, ja eduskunnan hyväksymä kirjaus kansallisesta ratkaisusta olisi vailla kaikkea oikeudellista merkitystä". Ministeri Henriksson, tämä ei ole ajattelun asia. Selitys on, todellakin, vailla kaikkea oikeudellista merkitystä.

Mielenkiintoista on sekin, että ministeri on suureen ääneen kritisoinut sote-järjestämislakia ja moittinut sen vaikutustenarviointeja puutteellisiksi. Mistäköhän johtuu, että ILO-sopimuksen ratifioinnista tällaisia ei ole edes haluttu laatia? Viimeisin käänne asiassa on, että ministeri veti esityksensä pois valtioneuvostosta, mutta aikoo kuitenkin omien sanojensa mukaan antaa sen eduskunnalle ennen 4.12., jolloin tämä hallitus ehtisi sen vielä käsitellä. Täytyy toivoa, että vakavasti puutteellinen esitys palautetaan kuitenkin uudelleen valmisteltavaksi.

Kysymyksiä

Mikäli ILO-sopimuksen ratifiointi kaikesta huolimatta etenee eduskuntaan, kannattaisi kansanedustajien kysyä hallitukselta ainakin seuraavat kysymykset:

Sisäministerille: Vähemmistövaltuutettu toimii ministeriönne alaisuudessa. Millaisiin toimenpiteisiin aiotte ryhtyä, jotta vähemmistövaltuutettu lopettaisi statuksettomiin saamelaisiin kohdistuvan syrjinnän tukemisen ja ulottaisi huolenpitonsa myös saamelaisten vähemmistöihin?

Oikeusministerille: Onko ministeri tietoinen siitä, että oikeusministeriössä valmisteltu ja eduskunnalle annettu lakiesitys saamelaiskäräjälain muuttamisesta lisää saamelaiskäräjien ulkopuolelle jätettyjen statuksettomien saamelaisten syrjintää ja millaisiin toimenpiteisiin ministeri aikoo ryhtyä tämän syrjinnän lopettamiseksi?

Hallitus valmistelee YK:n työjärjestön ILO:n sopimuksen numero 169 ratifioimista. Sopimuksen tarkoituksena on antaa alkuperäis- ja heimokansoille samat oikeudet kuin pääväestöllä on. Voiko ministeri luetella muutaman esimerkin siitä, miltä osin saamelaisilla on Suomessa heikompi oikeusasema kuin pääväestöllä, tai miten heidän elinolonsa ovat heikommat kuin muulla paikallisväestöllä?

ILO 169 on tarkoitettu alkuperäis- ja heimokansojen suojaksi. Suomessa sopimuksen tarvetta on perusteltu muun muassa sillä, että se suojaa saamelaisten perinteistä elämäntapaa ja perinteistä saamelaista poronhoitoa. Tietääkö ministeri, että Suomessa viimeinen aidosti perinteisellä tavalla elänyt saamelainen, Uula Hetta, kuoli syyskesällä 1992? Miten ministeri näkee tämän vaikuttavan siihen, onko mainitun sopimuksen ratifioinnille perusteita Suomen osalta?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Jaakko Häkkinen

Hankala on kyllä kysymys, joten parempi etten ota kantaa tässä vaiheessa. Suurin ongelma lienee se, että asioita jätetään roikkumaan (eli määrittelemättä yksiselitteisesti), jolloin eri osapuolilla on mahdollisuus tehdä eriäviä tulkintoja siitä, mitä mikäkin merkitsee.

Martin Scheinin on kuitenkin esiintynyt asiantuntijana järkähtämättömän oikeudenmukaisesti, jättäen mm. eriävän mielipiteen uskonnonvapauslain uudistamisessa vuosituhannen vaihteessa. (Äkkiä muistellen hän oli mm. sitä mieltä, että 15-vuotias olisi kypsä arvioimaan uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumisensa myös ilman vanhempien suostumusta, muttei ole nyt kirjaa käsillä...)

Käyttäjän mikkokarna kuva
Mikko Kärnä

En ole läheskään aina samaa mieltä Scheininin kanssa. Tästä asiasta kuitenkin olen. Scheininin käsitystä saamelaisuudesta ja Suomen alkuperäiskansasta pidän kuitenkin hyvin rajoittuneena.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset