Puolustuspolitiikka on turvallisuushaasteistamme keskeisin

Presidentti Sauli Niinistö viittasi tänään uudenvuodenpuheessaan kolmeen suureen kysymykseen Suomessa: turvallisuuteen, talouteen ja ympäristöön. Mielestäni nämä kaikki voidaan nähdä Suomen turvallisuushaasteina. Vaikka presidentti toisaalta sanoi, että puheet alkavat olla pidetty ja on toiminnan aika, ymmärsin viestin olevan samalla se, ettemme pääse näiden haasteiden suhteen eteenpäin, ellemme ole valmiita keskustelemaan niistä avoimesti. Talouden ja ympäristön turvallisuushaasteista käydään mielestäni jo nyt hyvää keskustelua ja niiden suhteen politiikka on yleisesti varsin ratkaisukeskeistä, mutta turvallisuuspoliittinen keskustelu tässä maassa on lukkiutunut Nato-jäsenyyden tunneperäiseen kannattamiseen tai vastustamiseen.

Jyri Häkämies totesi vuonna 2007 puolustusministerinä pitämässään puheessa, että maantieteellisen sijaintimme huomioon ottaen Suomen kolme pääasiallista turvallisuushaastetta ovat Venäjä, Venäjä ja Venäjä. Puhe herätti laajaa keskustelua Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Esimerkiksi silloinen ulkoministeri Ilkka Kanerva ja nykyinen ulkoministeri Erkki Tuomioja arvostelivat lausuntoa kovin sanoin. Viimeisen vuoden tapahtumat Venäjällä ja Ukrainassa ovat kuitenkin osoittaneet Häkämiehen olleen täysin oikeassa.

Venäjä muodostaa Suomelle turvallisuushaasteen, vaikka suoranainen uhkakaan ei valitettavasti ole kaukana. Venäjän loukkaukset Suomen iltatilassa eivät ole tahattomia vaan täysin harkittuja. Suomettumisen aika on ohi, eikä Suomi voi passivoitua tai nöyrtyä tällaisen painostuksen edessä. Tilanteeseen tulee kuitenkin suhtautua rauhallisesti, sitä vähättelemättä tai liioittelematta.

Lännen ja Venäjän välille näyttää valitettavasti kehittyvän uuden kylmän sodan kaltainen tilanne. Sen estämiseksi on ponnisteltava ja siksi olisikin tärkeintä palata yhteiseen neuvottelupöytään. Suomelle on avautumassa huikea mahdollisuus toimia välittäjänä ja ratkaisun hakijana länsimaiden ja Venäjän välillä. Näin totesi myös politiikan konkari Raimo Ilaskivi. Olen suomalaisena ylpeä siitä, miten hyvin ulkopoliittinen johtomme, erityisesti tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja ulkoministeri Erkki Tuomioja, ovat ponnistelleet tähän suuntaan. Tarvitsisimme todella kipeästi tiekartan kriisitilanteen ratkaisemiseksi niin Ukrainan osalta kuin pakotepolitiikasta luopumisenkin suhteen. Venäjän on nöyrryttävä, mutta pystyykö Putinin Venäjä tähän?

Suomen turvallisuuspolitiikka perustui kauan niin sanottuun Paasikiven-Kekkosen linjaan, jonka mukaisesti Suomen oli kaikissa tilanteissa säilytettävä puolueettomuutensa sekä läheiset ja luottamukselliset suhteet itänaapuriinsa. Tällä linjalla on nykyäänkin paljon kannattajia, vaikkakin sen noudattaminen on mahdotonta Suomen ollessa osa Euroopan unionia. Meidän Paasikiven-Kekkosen linjan kannattajien tulisi kuitenkin muistaa, että tuohonkin linjaan kuului olennaisena osana uskottava kansallinen puolustuskyky, joka meiltä tällä hetkellä valitettavasti puuttuu.

Suomen puolustuspolitiikkaa ja Nato-suhteita tarkastellaan kulisseissa paljon, ja hyvä niin. Suomella on varsin vähän vaihtoehtoja, mutta uskottava puolustuskykymme rapautuu entisestään, ellemme siirry eteenpäin. Suomen turvallisuuspoliittisista vaihtoehdoista on nyt käytävä laaja keskustelu ja tehtävä päätökset sen pohjalta. Suomen kansalle on annettava riittävästi tietoa siitä, mitkä ovat vaihtoehtomme ja mikä on näiden vaihtoehtojen hintalappu. Näen oikeastaan kaksi eri skenaariota, joiden mukaisesti voimme edetä. Edessä on joko todella mittava puolustusmäärärahojen lisäys, jonka myötä voimme vahvistaa kansallista puolustuskykyämme sekä samalla pyrkiä syventämään puolustusyhteistyötämme esimerkiksi Ruotsin kanssa. Toinen vaihtoehto on Suomen Nato-jäsenyys. Kolmas tie, Euroopan unionin sisäinen ja vakavasti otettava puolustusyhteistyö, näyttää tässä tilanteessa epätodennäköiseltä. 

Seuraava hallitus ei voi sulkea ovea Suomen Nato-jäsenyydeltä, mutta toisaalta sen ei tule aktiivisesti hakea jäsenyyttä ilman kansan tukea. Mielestäni asiasta on järjestettävä kansanäänestys ja vaihtoehtojen on oltava selkeitä. Olen itse pitkään häilynyt kahden vaiheilla asian suhteen, mutta mielestäni Venäjän ennakoimattomuus on osoittanut sen, että tarvitsisimme joltain suunnalta turvatakuut, ellei esimerkiksi Ilaskiven esittämää ratkaisua ei löydetä lähiaikoina. Tarvitsemme kuitenkin lisää tietoa vaihtoehdoista ja niiden hinnoista. Muuten mutu-pohjainen keskustelumme polkee paikoillaan.

mikkokarna
Keskusta Helsinki
Ehdolla eduskuntavaaleissa

Kansanedustaja toista kautta eduskunnassa. Olen 42-vuotias helsinkiläinen ja osa-aikainen lappilainen sekä saaristolainen, jolle kaikki eräharrastukset ovat lähellä sydäntä. Ennen valintaani eduskuntaan toimin Enontekiön kunnanjohtajana ja sitä ennen Ivalon rajavartioalueen varapäällikkönä. Ehdolla eduskuntaan Helsingistä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu