mikkokarna Lapin puolustaja

Miinat raivattava puolustuspoliittisen keskustelun tieltä

Perussuomalaiset ovat vaatineet kovaan ääneen ja varsin populistisesti jalkaväkimiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta irtautumista ja kokoomus on ilmoittanut hyväksyvänsä vaatimuksen, vaikkei se aiokaan asiaa aktiivisesti edistää. Miinojen palauttamisvaatimuksilla halutaan osoittaa huolta puolustuskyvystämme ja näillä puheilla on helppoa kalastella ääniä näin vaalien alla.

Miinasopimukseen liittyminen oli omasta mielestäni vakava virhe, mutta miinat ovat saaneet puolustuspoliittisessa keskustelussamme aivan liian suuren painoarvon. Puolustusvoimien uusi hajautettu taistelutapa ei varsinaisesti tue Ottawan sopimuksen myötä poistuneiden sakaramiinojen käyttöä. Meillä on käytössämme viuhkapanoksia, joilla voidaan vaikuttaa maahantunkeutujan jalkaväkeen jopa paremmin kuin sakaramiinoilla, jotka puolestaan soveltuvat parhaiten käytettäviksi yhdessä muiden miinojen kanssa laajojen alueiden käytön estämiseen. Tällaiset passiiviset esteet ovat kuitenkin työläitä rakentaa ja ne vaativat minimissään useiden kuukausien valmisteluajan. Nykyaikaisissa kriiseissä tällaiseen on harvoin, jos koskaan, mahdollisuutta. Miinasopimuksista puhuttaessa on myös hyvä muistaa tosiseikat. Sota on aina politiikan jatkamista toisin keinoin ja tosipaikan tullessa tuottaisimme varmasti jalkaväkimiinoja niin paljon kuin haluaisimme.

Jalkaväkimiinoilla tai niiden puuttumisella ei juurikaan heilauteta Suomen puolustuskykyä suuntaan tai toiseen. Siksi pidänkin huolestuttavana sitä, että miinasopimuksesta irtautumista tarjotaan jonkinlaisena vaihtoehtona puolustusmäärärahojen lisäämiselle tai puolustukselliselle liittoutumiselle. Puheet onkin nyt syytä kääntää jalkaväkimiinojen palauttamisesta aivan muualle. Pidän tärkeänä, että maan seuraava hallitus laatii kattavan selvityksen siitä, mikä on oman uskottavan puolustusratkaisumme hinta ja mikä on puolustuksellinen suorituskykymme käytettävissä olevilla määrärahoilla kymmenen vuoden kuluttua.

Tämän asian suhteen peräänkuulutan peräänkuulutan parlamentaarista, eli kaikkien puolueiden yhteistä, valmistelua Suomen uskottavan puolustuskyvyn turvaamiseksi pitkälle tulevaisuuteen. Sen tulisi tässä turvallisuuspoliittisessa tilanteessa olla kaikkien Natojäsenyyttä vastustavien ja kannattavien yhteisenä prioriteettinä. Naton ulkopuolelle ei voida jättäytyä ilman uskottavaa puolustusratkaisua, mutta ilman sitä jäsenyyden hakeminenkin on mahdotonta. Erilaiset ratkaisuvaihtoehdot ja niiden poliittiset ja taloudelliset hinnat on alistettava kansalaiskeskustelulle ja asiasta on päätettävä sen jälkeen. Nyt puolustuspoliittinen keskustelumme pyörii epäolennaisuuksien ympärillä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (49 kommenttia)

Tapani Lahnakoski

Samaa mieltä miinasopimuksesta ja siitäkin, että niillä ei kuitenkaan puolustuskykyämme ratkaista. Jenkit kehittivät jo Vietnamin sodan aikana aerosolipommin, jolla paitsi tapettiin sissejä luoliin, myös räjäytettiin miinakenttiä.

Näillä pommeilla saadaan hidas paineaalto, joka tunkeutuu onkaloihin ja polttaa hapen. Tämä paineaalto myös räjäyttää miinoja. Pommi koostuu polttoainesäiliöstä, jonka sisältö levitetään paineilmalla aerosoliksi ja sitten systytetään.

Mitä sitten tarkoitat tällä:
"Naton ulkopuolelle ei voida jättäytyä ilman uskottavaa puolustusratkaisua, mutta ilman sitä jäsenyyden hakeminenkin on mahdotonta."

Onko Virolla muka uskottava puolustus tai oliko ennen NATO-jäsenyyttä?

Suomen puolustuksen uskottavuus riippuu tilanteesta. Mitä mahdollinen hyökkääjä kuvittelee hyötyvänsä tänne tulostaan ja millä hinnalla, on se oleellinen kysymys. Sillä perusteella kai meidän puolustusta mitoitetaan eikä minkään pitkän sodan tarpeisiin, kun ammusvarastot loppuisivat viikossa.

Käyttäjän mikkokarna kuva
Mikko Kärnä

Viron tilannetta ei voi verrata Suomen tilanteeseen, koska ajatkin ovat siitä muuttuneet. On hyvä ymmärtää, että Natoon ei mentäisi jäseneksi "ilmoitusmenettelyllä", vaan jäsenyysprosessi veisi aikansa. Tuon prosessin aikana olisimme edelleen oman puolutusratkaisumme varassa. Siksi pidän tärkeänä, että tämä asia hoidetaan ensisijaisesti kuntoon.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

On tärkeää huomata, että etenkin Keskustan poliitikkojen Matti Vanhasen ajoista lähtien lanseeraama "Nato-optio" on aivan täyttä puppua, jolle ei ole mitään vastinetta todellisuudessa -- se on tuutulaulua kotimaiseen kulutukseen, väärän turvallisuuden tunteen luomista suomalaisille ja siten äärimmäistä epärehellisyyttä. Naton jäsenyyden haku on todellakin parin vuoden prosessi, jonka kuluessa Suomen jäsenyys on mm. hyväksytettävä kaikkien nykyisten 28 Naton jäsenmaan parlamenteissa.

Prosessin aikana olisimme edelleen oman puolustusratkaisumme varassa -- ellei sitten takuumieheksi ole neuvoteltavissa leveämpiä hartioita siksi ajaksi.

Mutta selvää on, että ehdoin tahdoin yksin jättäytyminen on Suomelle epäviisasta politiikkaa, jos talvisodasta tai jatkosodasta tämän kansan päähän jotain opetuksia on otettavissa.

Käyttäjän mikkokarna kuva
Mikko Kärnä Vastaus kommenttiin #3

Minusta on positiivista, että puolustusyhteistyötä Ruotsin kanssa ollaan nyt tiivistämässä. Uskottava itsenäinen puolustus on myös mahdollinen ratkaisu, mutta meillä ei ole käytössämme riittäviä laskelmia siitä, mitä se pitkällä tähtäimellä maksaa. Asioista on syytä laatia kattavat selvitykset hintalappuineen, mutta oleellisinta on nyt hoitaa oma puolustuskykymme kuntoon. Sen pitäisi olla kaikkien puolueiden yhteinen tavoite niiden natokannasta riippumatta.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen Vastaus kommenttiin #3

Eihän NATO-optiossa sellaisenaan mitään vikaa ole. Käytännössähän se tarkoittaa sitä, että Suomi pitää yllä mahdollisuutta hakea NATO-jäsenyyttä. Kun kerran Venäjän intresseissä on, ettei Suomi näin tee, niin optiolla on toivon mukaan suora vaikutus Venäjän toimiin. Toisin sanoen, jos Suomi pelkästään ylläpitää uskottavalla tavalla NATO-jäsenyyden hakemisen mahdollisuutta, niin Venäjä pyrkii ulkopolitiikassaan välttämään sellaisia Suomelle haitallisia ylilyöntejä, jotka saattaisivat sysätä Suomen realisoimaan tämän option.

Eli toisin sanoen NATO-optio on viesti itänaapurille: pysykää kiltisti, tai muuten haetaan jäsenyyttä. Ja vaikka se jäsenyyden vahvistaminen kestäisikin kaksi vuotta, niin Venäjä ei halua, että Suomi edes aloittaisi sen prosessin.

Eikä tämä mitään puppua ole. Länsimaistahan on kerta toisensa jälkeen viestitetty Suomelle, että Suomi on tervetullut NATO-jäseneksi koska tahansa. Presidentti Obama sanoi 2010, että Suomi voi liittyä milloin haluaa ja ovi on auki. Atlantin liiton pääsihteeri Rasmussen sanoi samat sanat 2012 ja uudestaan vielä viime vuonna, sillä lisäyksellä että Suomi ja Ruotsi hyväksyttäisiin erittäin nopeasti.

Tietysti optiossa on ongelmiakin, mutta ne ovat enemmänkin suomalaista tekoa. Ensimmäinen ongelma on se, että optiota ei pidetä yllä. Tähän asti jokainen hallitus on vesittänyt option jo ennakolta sitoutumalla siihen, että jäsenyyttä ihan varmasti ei-edes-harkita-tulevan-vaalikauden-aikana. Tämähän on helvetin typerää, koska optiolla on ulkopoliittista painostusarvoa vain silloin, jos Suomi ei paljasta korttejaan ennalta ja pitää itänaapurin arvailemassa.

Toinen ongelma on tietysti siinä, että varsinkin kokoomuksen laitaosasto pitää koko ajan meteliä siitä, että ei se optio toimi ja sitä ei ole olemassa. No ei varmaan toimikaan, jos noin lujasti julistetaan.

Eli sanalla sanoen, option hyödyntäminen edellyttäisi kansallista konsensusta turvallisuuspolitiikasta, mutta sitä ei ole. Vasemmisto vastustaa optiota, koska he eivät edes halua ylläpitää vaikutelmaa Suomen mahdollisesta NATO-jäsenyydestä. Oikeisto vastustaa optiota, koska he haluavat täysjäsenyyden.

Sitten on vielä tietysti se perustavanlaatuinen ongelma, joka on viime aikoina käynyt ilmeiseksi. Se on tietenkin se, että Venäjä voi olettaa option olevan bluffi. Ja viime aikoina Venäjä on kovasti mielellään nokittanut ja testannut sen bluffin.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #10

Mitä mieltä on keskustella "Nato-optiosta" vain Suomen sisäpoliittisena kysymyksenä, aivan kuin asia olisi suomalaisten puoluepoliitikkojen ratkaistavissa? Kai sillä Natollakin on asiaan jotain sanomista?

Naton päämajassa ei kukaan ole kuullutkaan mistään "optiosta", siellä tunnetaan vain jäsenet, rauhankumppanit ja järjestön ulkopuoliset maat. Natolla on omat sääntönsä, joiden mukaan se toimii, enkä ole tavannut minkäänlaista "fast lane" tai "express lane" -käsitettä jäsenyysprosessista lukiessani.

"Eikä tämä mitään puppua ole. Länsimaistahan on kerta toisensa jälkeen viestitetty Suomelle, että Suomi on tervetullut NATO-jäseneksi koska tahansa. Presidentti Obama sanoi 2010, että Suomi voi liittyä milloin haluaa ja ovi on auki. Atlantin liiton pääsihteeri Rasmussen sanoi samat sanat 2012 ja uudestaan vielä viime vuonna, sillä lisäyksellä että Suomi ja Ruotsi hyväksyttäisiin erittäin nopeasti."

Kyllä jäsenyyttä Suomelle tarjotaan, ihan hopeatarjottimella. Mutta kelpaako se siltikään vieläkin YYA-ajassa eläville suomalailsille?

Tuskin Obama tai Rasmussen sitä tarkoittaa, että ovesta saa rynnätä sisään jollakin erivapaudella. Pelottavinta suomalaisille kai on, miten pärjätään jäsenyyden hakuprosessin viemä aika, ennen Artikla 5:n turvatakuiden voimaan astumista. Valtiomiestaidolla ja -tahdolla tämä asia voi olla sovittavissa sellaisten tahojen kanssa, joilla on siihen riittävän leveät hartiat.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen Vastaus kommenttiin #13

Ei se olekaan sisäpoliittinen kysymys, vaan ulkopoliittinen kysymys. Käsittääkseni tein sen tuossa ylempänä aika selvästi.

Ongelma on vain siinä, että toimivaa ulkopolitiikkaa ei voi nykyisessä poliittisessa järjestelmässä harjoittaa ilman sisäpoliittista konsensusta. Ja sitä taas ei kukaan näemmä halua.

En toisaalta tajua sitäkään, miten samat tahot tuntuvat samanaikaisesti selostavan, että 1) NATO-jäsenyyttä pitää hakea heti, koska itänaapuri saattaa hyökätä hetkenä minä hyvänsä, ja 2) on hirmuisen pelottavaa, miten pärjätään se hakuprosessin viemä väliaika, jolloin olemme täydellisen alttiita venäläiselle maahantunkeutumiselle. Tämä on erittäin, erittäin sekavaa.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #19

1) NATO-jäsenyyttä on syytä hakea ensi tilassa, mitäpä se siitä pitkittämällä paranee. Voimaan astuessaan se ratkaisee ongelmat, jotka muuten jatkuvat vuosikymmeniä. Elämänmenon Suomessa ei silti tarvitse ratkaisevasti muuttua muilta osin: sopimus on kassakaapissa, upseerimme NATOn organisaatiossa, varusmiehet palvelevat kuten ennenkin eikä liittokumppanien joukkoja tai kalustoa tarvita Suomessa muulloin kuin harjoitusten aikana. Omasta puolustuksestamme pidämme huolta ja sijoitamme siihen varoja järkevästi (vertailukohteeksi sopii se yhteissumma, jolla ryyppäämme, tupakoimme ja pelaamme rahapelejä vuosittain).

2) Ei tarvitse pelätä ollenkaan, mutta varautuminen on viisasta - juuri Venäjän reaktiohan on eräs vastustajien pääargumentteja. Yhtä "täydellisen alttiita" olemme juuri tälläkin hetkellä, ei siinä ole mitään sen kummempaa. Tällaiset turvallisuusongelmat ovat ratkaistavissa ammattitaitoisella diplomatialla, eikä aivan kaikkea tarvitse toitottaa julkisuuteen joka hetki.

Ei ole yhtään mitään sekavaa, jos asiat pidetään järjestyksessä. Toiveajattelun varaan rakentaminen taas ei ole ollenkaan järkevää; siinä voi saada herätä kasakan nauruun.

Käyttäjän PaavoVaattovaara kuva
Paavo Vaattovaara

#2
Nato optiolla ei ole mitään merkitystä silloin kun on hyökkäyksen uhka tilanne. Kun Natoon liittyminen vaatisi pari vuotta niin siinä ajassa Suomi olisi miehitetty ja ehkä jopa puolet kansasta kyyditetty Siperiaan.

Natoon on liityttävä/päästävä hyvän sään aikana.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen Vastaus kommenttiin #11

Sen option tarkoitus on ehkäistä tilanteen kärjistyminen jo ennalta, jolloin hyökkäyksen uhkaa ei tule.

Tosin siinä on sitten vaarana se, että naapuri katsoo sen bluffin, kuten tuossa jo kirjoitinkin.

Käyttäjän PaavoVaattovaara kuva
Paavo Vaattovaara

Jos Suomen johdossa ovat sellaiset henkilöt jotka uskovat Suomen uskottavaan puolustuskykyyn, niin voi Suomi parkaa.

Käyttäjän KankaanpJyrki kuva
Kankaanpää Jyrki

Voihan aerosolipommi. Venäjä käyttää niin sanottua tulimyrsky menetelmää, eli tulivalmistelu aloitetaan ilma-aseella ja jatketaan tykistön katkeamattomalla rumputulella siirtäen iskemiä mattomaisesti eteenpäin (tuhoten sekä miehistön, kaluloston, että miinoitteet ja esteet tieltään) panssarien ja rynnäkkövaunujen murtautuessa syntyneestä aukosta läpi. Tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä jalkaväkimiinojen tehokkuuden kanssa, sillä ei niitä aerosolipommeja tai muunkaanlaista epäsuoraa tulta mikään armeija pysty jokapaikkaan ampumaan. Painopistesuunnassa näin voidaan toki hetkellisesti toimia.

Tapani Lahnakoski

En todellakaan halunnut väittää, että Suomen liittyminen NATO:on olisi ilmoitusasia. Ajat ovat muuttuneet, mutta onko NATO-jäsenyyden ehdot muuttuneet hakijan puolustuskyvyn osalta. Enpä usko. Poliittinen tilanne vaan on sellainen, että jo hakemuksen jättö olisi kyseenailainen teko.

Milloin on sitten oikea aika? Onko tilanne vähän kuin katonpaikkaajalla?

Käyttäjän mikkokarna kuva
Mikko Kärnä

En osaa vastata millaista kansallista puolustuskykyä NATO meiltä edellyttäisi, mutta joka tapauksessa sellainen olisi säilytettävä. Suomella on myös täysi mahdollisuus liittoutumattomuuteen ja itsenäiseen puolustukseen, mutta sekin maksaa pitkällä aikajänteellä paljon. Nämä hintalaput tulisi selvittää. On kuitenkin selvää, että Suomi joutuisi maksamaan natojäsenyydestään myös poliittisesti ja tässä turvallisuuspoliittisessa tilanteessa puolustusratkaisumme ollessa mikä se on, en näe edes mahdollisuuksia prosessin käynnistämiseen.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Mikko, # 8.:

Ensimmäinen virke: ehdottomasti!

Viimeinen virke: tässä sitä taas mennään... ei ikinä ajankohtaista, aina on joko liian hyvät tai liian huonot ajat.

"Meillä ei ole turvallisuusvajetta", rallatellaan hyvinä aikoina; nyt meillä ilmiselvästi on turvallisuusvaje, mutta vaara on niin pelottava, ettei siltä uskalleta edes suojautua!

Käyttäjän mikkokarna kuva
Mikko Kärnä Vastaus kommenttiin #14

Onkin tärkeää, että seuraava hallitus kirjaa sen nato-option selkeästi hallitusohjelmaan. Sellainen on ehdottomasti olemassa jos sitä vain halutaan käyttää.

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu Vastaus kommenttiin #37

On aika tavalla samantekevää, onko nato-optio kirjattuna vai ei, koska todellisuudessa se on olemassa. Ja kuten Jalonen toteaa, Venäjän kannalta se on optio, jonka toteutumista kannattaa välttää.

Suomen liittyminen NATOon tulisi sujumaan helposti, koska tilanne on, että Suomesta on NATOlle enemmän hyötyö kuin NATOsta Suomelle. Se vain ptäisi osata myös käyttää sitten neuvotteluissa hyväksi. Esimerkiksi Baltiaan verrattuna Suomella on myös kelvollinen oma puolustus.

Enemmän vaivaa menee nato-option muotoiluun hallitusohjelmaan kuin sen hyväksymiseen, että se vain on olemassa. Ja käytettävissä helposti hyvin lyhyellä toiminta-ajalla.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #39

Todellisuudessa ei ole olemassa mitään Nato-optiota. Sen esto on ohjelmoitu suomalaisten poliitikkojen korvien väliin ja Venäjä tietää sen, riippumatta siitä mitä ympäripyöreää kirjataan kulloiseenkin hallitusohjelmaan. Jos Keskustasta tulee päähallituspuolue, ennuste on toivoton.

Kummalle on enemmän hyötyä: Nato hyötyy Suomesta saadessaan paremmat edellytykset torjua Venäjän hyökkäykset koilliselta suunnaltaan, jolloin niitä ei lähdetä edes tekemään. Suomi hyötyy Natosta saadessaan elää rauhan tilassa sukupolven ajan eteenpäin, riippumatta siitä, miten epävakaalla Venäjällä selvitään Putinin aloittaman seikkailuretken käänteistä ja seurannaisvaikutuksista.

Mutta ikävä kyllä: Nato-jäsenyys on Suomelle poliitikkojen tyylinäyte ja samanlainen iäisyyskysymys kuin Sote-ratkaisu. Takavuosina soi melankolinen iskelmä 'Alone again, naturally' - se soi edelleen taustalla suomalaisille, jotka eivät ole oppineet yhtään mitään edellisten sotiensa historiasta.

Tapani Lahnakoski Vastaus kommenttiin #40

Poliitikot ja toimittajat kaakattavat NATO-optiosta kuin papukaijat. Yksi toimittaja kerran sentään erehtyi kysymääs Tarja Haloselta, kun hän oli vielä pressana, että onko meillä tämä optio ja millainen se on.

Halonen vastasi, että ei meillä mitään optiota ole.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Kyllä jalkaväkimiinojen puute on suuri aukko puolustuskyvyssämme. Niillä mm. hidastetaan panssarimiinoitusten purkamista.

Halvalla propagandalla - ja ulkomaiden mielistelyhalulla - saatiin aikaan miinakielto. Näytettiin kehitysmaiden lasten katkenneita jalkoja, ja kansan sääli heräsi. Meillä miinoja ei kylvettäisi satunnaisesti maastoon, vaan suunnitellusti estämään maahantunkeutujan liikkeitä. Tarja Halonen teki tässä maanpuolustukselle suuren vahingon.

Säilytetään silti myös viuhkapanokset.

Käyttäjän mikkokarna kuva
Mikko Kärnä

Olen sitä mieltä, että miinasopimukseen littyminen oli virhe. On kuitenkin populistista sanoa, että ne olisivat "suuri aukko" puolustuskyvyssämme. Eivät ne ole. Kuten kirjoituksessani totean, tämän aseen tehokas käyttö vaatii pitkää valmisteluaikaa, jota ei nykyisissä kriiseissä usein ole. Sakaramiinoilla ei lopulta ole juuri mitään tekemistä uskottavan puolustuskyvyn kanssa ja siksi niistä puhuminen kannattaisi lopettaa. Ottawan sopimuksesta puhuvat tietävät suurin osa itsekin tämän vallan mainiosti, mutta miinoista saarnaaminen on niin helppoa politiikkaa että se houkuttaa.

Käyttäjän KankaanpJyrki kuva
Kankaanpää Jyrki

Miten on populistista olla johdonmukaisesti kokoajan samaa mieltä?

Jääkäri yliluutnanttina olen kyllä täysin erimieltä ei tähysteisten jalkaväkimiinojen tehokkuudesta. Osaat varmaan kertoa millä asejärjestelmällä varmistan sivustat, kun olen komppaniani kanssa päässyt tavoitteeseen. Mielenkiinnolla odotan vastaustasi. Itselleni tulee mieleen lähinnä jotain scifileffojen liikkeentunnistinkonekiväärejä, mutta ne eivät taida olla realismia.

Lisäyksenä: viuhkapanoksia ei saa käyttää ei tähysteisenä Ottawan sopimuksen mukaan ja todellisuudessa jalkaväkijoukkueen sivustan miinoittaminen henkilömiinoilla (sakara- ja putkimiinat ja viuhkapanokset) onnistuu parissa tunnissa, jos on koulutettu joukko.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto Vastaus kommenttiin #16

Hyvä, että saadaan välillä lukea asintuntevaakin tekstiä.

Käyttäjän mikkokarna kuva
Mikko Kärnä Vastaus kommenttiin #16

Jos luit kirjoitukseni niin huomasit varmasti, mitä totean todennäköisestä toiminnastamme kriisitilanteessa. Sivustan suojaus onnistuu varsin mainiosti passiiviseksi tai aktiiviseksi asennetuilla viuhkapanoksilla ja Saarioisten hernekeittoa purkittava tehdas alkaa tarvittaessa työntämään käyttöön miinaa niin paljon kuin tarvitaan jos niikseen tulee. 60 gramman TNT -panoksia ovat varastot pullollaan jo nyt, sytyttimiä saadaan tarvittaessa. Miinojen rakentaminen taas on maailman yksinkertaisin asia. Olen itse upseerin tutkinnon suorittanut kapteeni evp. enkä näe sakaramiinojen puutetta oleellisena kysymyksenä keskusteltaessa puolustuskyvystämme.

Käyttäjän KankaanpJyrki kuva
Kankaanpää Jyrki Vastaus kommenttiin #25

Varmasti olet myös tietoinen siitä, että miehistöä ei enää kouluteta henkilömiinojen käyttöön ansoittamisesta tai improvisoiduista räjähteistä puhumattakaan. On totta, että valmiudet miinojen massamaiseen valmistukseen (ainakin toivottavasti) on olemassa, mutta ei se hetkessä tapahdu, kuten ei tapahdu joukkojen koulutuskaan. Viime kertauksissa miinoitteen olisi minun ja joukkueenjohtajien lisäksi kyennyt tekemään kantaupseerit. Ei oikein homma toimi, jos ko. tehtävä jää upseerien harteille vai mitä?

Lisäksi tulee puolustustaistelun taktinen ominaisuus. Kuinka joukot osaavat hyödyntää miina-asetta oikein, jos sen käyttöä ei ole koskaan harjoiteltu? Improvisoitujen räjähteiden kanssa on ongelmana myös turvallisuus. Standartisoidut miinat on huomattavan paljon helpompi asentaa, eikä käyttäjävirheet ole niin todennäköisiä.

Kaikenkaikkiaan pikkuasioista muodostuu iso kokonaisuus ja itse pelaisin mielelläni varman päälle. Kuten viime kertauksissa sanoin (kun suunnittelin miinoituksen ryhmitykseen), ; Jos jalkaväkimiinojen käyttö on kiellettyä, mutta toiseen maahan hyökkääminen on sallittua, niin viekää saatana Haagin. Minun sivustani on miinoitettu.

Käyttäjän mikkokarna kuva
Mikko Kärnä Vastaus kommenttiin #29

Kuten kirjoituksessani totean, myöskään sakaramiinojen tehokas käyttö ei tapahdu hetkessä, vaan vaatii kuukausien valmisteluajan. Miinoittaminen itsessään ei vaadi ylempiä tutkintoja, vaan järjestelmän käyttö on tarvittaessa varsin nopea kouluttaa jos niikseen tulee. Ymmärrän toki sen, että asia voi näyttäytyä tuollaisena kuin sen kuvailet yksittäisen joukkueen näkökulmasta, mutta sakaramiinojen puute ei tosiasiallisesti heikenne Suomen puolustuskykyä tai edes yksittäisen joukkueen suorituskykyä. On tietysti valitettavaa, jos viuhkapanoksen koulutuksessa on puutteita. Sellaiseen kannattaa panostaa. Sivumennen sanoen taas on todettava, että mikäli osaa käyttää viuhkapanosta, osaa myös käyttää suurinta osaa muista mahdollisista jalkaväkimiinoista. Sinä siis voit miinoittaa sen sivustasi niillä.

Kuvailisitko muuten minulle, miten hoitaisit sen sivustan miinoittamisen ja sulkemisen tavoitteessa tehokkaasti niillä sakaramiinoilla? Montako sellaista laitetaan? Miten toimitaan kun komppania lähtee etenemään?

Käyttäjän KankaanpJyrki kuva
Kankaanpää Jyrki Vastaus kommenttiin #36

No kyllä tiedät, ettei tuohon ole mitään yksittäistä vastausta. Riippuu tietysti tilanteesta ja käytettävistä miinoista ja ajasta ja onko sellaisen tekeminen edes tarpeellista tai mahdollista, eikä pelkillä sakaramiinoilla tehdä kovinkaan tehokasta miinakenttää (en lonkalta muista suhdetta per neliömetri ja miinojen sekoite), mutta en minä olekaan puhunut sakaramiinoista, vaan kaikista ei tähysteisistä henkilömiinoista, myös viuhkapanoksista, jotka niin käytettäessä olisivat kielletty. Jätän miinat tietysti maahan, enkä merkitse alkupäätä ja siirtymäreittejä, enkä missään nimessä tee miinakarttaa, koska sekin tietotaito katosi tarpeettomien jalkaväkimiinojen kanssa.

Käyttäjän KankaanpJyrki kuva
Kankaanpää Jyrki Vastaus kommenttiin #36

"sakaramiinojen puute ei tosiasiallisesti heikenne Suomen puolustuskykyä tai edes yksittäisen joukkueen suorituskykyä"

En muuten ymmärrä miksi mielestäsi jalkaväkimiinoista luopuminen oli virhe, jos ne eivät tosiasiassa vaikuta joukkojen suorituskykyyn millään tavalla? Ilmeisesti kaikki sotia käyvät armeijat (USA, Venäjä, Kiina, jne.) ovat tulleet eri lopputulokseen, koska eivät Ottawan sopimukseen ole liittyneet.

Sinulla varmasti on tarkempaa tietoa siitä kuinka paljon jalkaväkimiinoilla tuotetaan tappioita ja mikä niiden vaikutus on joukkojen moraaliin ja kuinka paljon panssarimiinojen raivaus vaikeutuu jalkaväkimiinojen ja ansoittamisten takia ja kuinka paljon ne näinollen hidastavat liikettä, jne. Myönnän mielelläni, että omakin tietotaito on päässyt rapistumaan, kun kertauksia on ollut niin vähän (Vanhasen hallitushan ne lopetti), mutta silti pitäisi vieläkin jääkärikomppaniaa johtaa, vaikka ikää on jo 37 vuotta ja uusi taistelutapa on tuttu lähinnä lehtien sivuilta.

No turha varmaan minun on reserviläisenä tästä jauhaa entisen kantaupseerin kanssa, mutta et ole vielä vastannut kysymykseeni siitä mikä asejärjestelmä korvaa jalkaväkimiinat ja miksi on populistista systemaattisesti vastustaa Suomen liittymistä Ottawan sopimukseen?

Käyttäjän mikkokarna kuva
Mikko Kärnä Vastaus kommenttiin #41

Jos varaudutaan kriisiin, johon meillä on pitkä valmistautumisaika ja jossa tarvitaan laajamittaisten alueiden sulkemista miinoittella sekä esteillä, ovat sakaramiinat varsin tarpeellisia. Mutta varaudutaanko? Millaisen roolin näet sakaramiinoilla tilanteessa, jossa Suomeen kohdistuu esimerkiksi Venäjän Krimille kohdistaman operaation tyyppinen uhka?

Käyttäjän KankaanpJyrki kuva
Kankaanpää Jyrki Vastaus kommenttiin #46

En oikein saa kiinni tuosta ajatuksestasi pelkästään laajamittaisten alueiden sulkemisesta. Toki sellaisiakin voidaan tehdä, mutta pataljoona/komppaniatasolla, josta itse asiaa peilaan niin miinoittaminen tapahtuu pioneerien toimesta hyvinkin ripeästi. Myös jääkäri/jalkaväkijoukkueet pystyivät itse tekemään pieniä miinoitteita suojaamaan sivustoja. Näin minut aikanaan koulutettiin. Nyt kun jalkaväkimiinoja ei saa käyttää, niin en tiedä millä asejärjestelmällä ne pystytään korvaamaan. Eipä sitä ole osannut kertoa kukaan muukaan. Et näköjään sinäkään.

Ei jalkaväkimiinojen arvoa voi vähätellä. Tuossa joku jo mainitsi, että miinat saattavat ratkaista voiton tai tappion. Tämä on totta sikäli, että yksittäisen joukkueen sivustasta tehty sisäänmurto (joka olisi ollut estettävissä miinoitteella) saattaa pahimmillaan johtaa läpimurtoon prikaatin alueella.

Markku Lehto mainitsi miinojen vaikutuksesta liikkeeseen. Itsekin rauhanturvaajana toimineena allekirjoitan kommentin. Määräisitkö itse miehesi jatkamaan eteenpäin törmätessäsi jalkaväkimiinoitteeseen?

Tuota Krimin tilannetta on aika hankala peilata Suomeen, kun meillä ei ole kovinkaan suurta venäjämyönteistä vähemmistöä. Tietoa Suomen varautumisesta eri tyyppisiin uhkiin löytyy varmaan lähinnä pääesikunnasta.

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto Vastaus kommenttiin #36

Afganistanissa neuvostoaikaan taistelleilta virolaisilta on kuultu, että kun ensimmäinen astuu miinaan, liike pysähtyy. Miinoitetulla alueella tai alueella jota epäillään miinoitetuksi, liikkuminen on kuin heittäisi kolikkoa joka askeleella. Asiaa voi tiedustella myös rauhanturvaajatehtävissä olleilta. Jotkut asiat eivät sodankäynnissäkään vanhene. Esimerkiksi Ukrainan kriisissä näkyy miinoja käytettävän, vaikka ne olisivatkin jonkun käsityksen mukaan vanhentuneita.

Tarkemmin miinoitus- ja sulutustoimintaan voi tutustua ohjeisen linkin kautta. Ammattisotilaiden laatima teksti ei ole uusinta uutta, mutta perusasiat miinoittamisessa eivät ole muuttuneet kovinkaan paljon vuosikymmenien aikana. Tekstistä löytyy myös arviointia näihin aikatekijöihin.
ojs.tsv.fi/index.php/ta/article/download/47489/13364 , tidoston lataaminen näyttää välillä vievä joitakin minuutteja.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Miksi Venäjä ja USA sekä monet muut maat eivät ole luopuneet tästä aseesta? vaikka armeijan ajoistani pioneerijoukoissa onkin aikaa, tulin vakuuttuneeksi miinojen tehokkuudesta ja suhteellisesta halpuudesta.

Lapissa saattaa olla viime sotien jäljiltä miinakauhua saksalaisten miinojen johdosta, joihin moni siviili astui.

Käyttäjän mikkokarna kuva
Mikko Kärnä Vastaus kommenttiin #17

Kuten totesin, Suomi teki virheen sopimukseen liittyessään. Se ei kuitenkaan ole oleellinen kysymys puolustusratkaisussamme.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Maamiinasopimus kieltää myös käytännöss nykyiset (miinoittavat)rypälepommit, joita ilman kukaan ei tule toimeen nykyaikaisessa sodankäynnissä, jos kyse on materiaalitaistelusta.

Varmasti räjähtäviä rypäleaamuksia vasta ollaan kehittämäss.

Käyttäjän KankaanpJyrki kuva
Kankaanpää Jyrki

Tarkoitatko nyt kuorma-ammuksia, jotka eivät ole kiellettyjä, vaikka usein tytärammuksista osa jääkin suutareiksi vai sirotemiinoitteita, jotka ovat kiellettyjä? Menee monella nuo käsitteet sekaisin, kun puhutaan median keksimillä termeillä, eikä sotilaallisilla oikeilla nimillä.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Kuorma-ammuksia (rypälepommeja) käytetään usein suoranaiseen miinoittamiseen.

Käyttäjän KankaanpJyrki kuva
Kankaanpää Jyrki Vastaus kommenttiin #30

En ole kuullut muista, kuin mitä liittoutuneet käyttivät Persianlahden sodassa (ensimmäisessä) lentokenttien tuhoamiseen. En kyllä tiedä onko ne kiellettyjä vai ei. Yksinkertaisempaa kyllä on käyttää suoraan sirotemiinoja, jos on tarkoitus estää joukkojen liikettä suuremman peitteisyyden takia.

Sami Heinonen

Miinat ovat erittäin pätevä puolustusase, tietenkään ne eivät yksin riitä mutta taistelussa ne voivat ratkaista joko voiton tai kuoleman osaltaan oikein käytettynä. Talvisodassa suomalaisten miinoitukset olivat tehottomia juuri polkumiinapuutteen vuoksi. Erittäin paljon suomalaista verta joko menetetään tai säästetään miinoilla. Ratkaisun tekevät myös ne isät ja äidit joiden poikien verellä tämä idioottipäätös maksetaan tai kumotaan. Venäjäkään ei ole tehnyt yhtä typerää päätöstä, vaikka on korvaavia asejärjestelmiä vaikka muille jakaa.

Käyttäjän mikkokarna kuva
Mikko Kärnä

Mihin analyysiin tämä väitteesi perustuu? Toistan vielä, että meillä on viuhkapanoksia, joilla voidaan vaikuttaa varsin tehokkaasti jalkaväkeen. Miinoja ehdottomasti tarvitaan, mutta sakaramiinojen puute ei ole oleellinen asia keskusteltaessa puolustuskyvystämme.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Sakaraminoilla voidaan rajoittaa tuntuvasti vihollisen liikehtimistä.

Käyttäjän mikkokarna kuva
Mikko Kärnä Vastaus kommenttiin #31

Tiedän entisenä sotilaana varsin mainiosti sakaramiinan suorituskyvyn. Sakaramiinan tehokas käyttö vaatii pitkän valmisteluajan, jota meillä ei kriisin syntyessä todennäköisesti olisi. Kuten myös totesin, meillä on käytössämme viuhkapanoksia, joita voidaan käyttää niin aktiivisesti kuin passiivisesti ja niillä voidaan vaikuttaa varsin tehokkaasti jalkaväkeen. Samoin kriisin tullessa erilaisia miinoja voidaan tuottaa ja rakentaa hyvin yksinkertaisesti. Sakaramiinoista luopuminen oli virhe, mutta se virhe on varsin epäoleellinen kun käydään keskustelua uskottavasta puolustuskyvystä.

Sami Heinonen Vastaus kommenttiin #35

Tenniskentänkokoisen alueen teen vaaralliseksi yksin 7kpl sakaramiinoja tunnissa, niin että merkitsen ne myös miinakarttaan. Niiden raivaaminen vie yhdeltä mieheltä viikon ilman miinatelaajoneuvoa.

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Vaalitilaisuuksissa kannattaa kysyä ehdokkaan kantaa Ottawan sopimuksesta irtautumisesta.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Jep ! Minä en tule äänestämään henkilömiinakiellon kannattajia!

Ilpo Sinettä

Kyllä miinojen poisto oli todella typerä teko. Kepulaiset vain selittevät tekemäänsä virhettä. Maamiinat on edullinen ja tarpeellinen lisä itsenäisen Suomen puolutamiseksi.

Käyttäjän mikkokarna kuva
Mikko Kärnä

Kuten totesin, miinasopimukseen liittyminen oli virhe. Tällä virheellä ei kuitenkaan ole juurikaan merkitystä sen suhteen, onko meillä uskottavaa puolustusta vai ei. Miinat ovat saaneet kohtuuttoman suuren painoarvon puolustuspoliittisessa keskustelussamme ja sotilasjohtomme vahvistaa tämän varmasti kysyttäessä.

Käyttäjän KaarleAkkanen kuva
Kaarle Akkanen

Kyse on aidosta huolesta. Ei mistään "kalastelusta". Uskottava, koko maan puolustus on nykyisin epäuskottava! Politiikkojen juhlapuheet eivät vastaa todellisuutta. Köyhän maan "syömähammas" vietiin pois Ottawan sopimuksella! On oikein, että tästä sopimuksesta pyritään irtautumaan!

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

"Köyhän maan "syömähammas" vietiin pois Ottawan sopimuksella!"

Sallinet minun olla eri mieltä ensimmäisestä sanasta. Mikä "köyhä" on sellainen maa, jonka kansalaiset omaehtoisesti investoivat ankaran verotuksen jälkeen käteen jääviä nettorahojaan alkoholiin, tupakkaan ja rahapelien pelaamiseen yhteissumman, joka on vuosittain olennaisesti suurempi kuin maan puolustusbudjetti?

Jos tuohon turhaan, kalliiseen ja terveydelle haitalliseen rillutteluun hassaamamme rahat pantaisiin maanpuolustukseen, saataisiin Hornetille seuraajakin heittämällä eikä puolustusvoimien iskukunnossa pitäminen tuottaisi mitään vaikeutta.

Kyse on yksinomaan tärkeysjärjestyksistä, sekä populististen poliitikkojen pelosta sanoa tällaisia asioita äänestäjilleen suoraan. En edes viitsi rinnastaa tähän Suomen sota-aikojen valtionbudjetteja, mutta jos verrataan vaikkapa nyky-Viroon, niin ovatko virolaiset niin paljon meitä rikkaampia, kun heiltä sentään onnistuu 2 % BKT:sta investointi puolustusbudjettiinsa?

Käyttäjän mikkokarna kuva
Mikko Kärnä

Hannu Monosella oli tähän varsin mainio kommentti ja kyllä, minusta kyse on kalastelusta. Tai sitten pitää olla todella huolissaan tiettyjen poliitikkojen kyvystä hahmottaa, millaiseen kriisin Suomen on ensisijaisesti puolustuspolitiikallaan varauduttava.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset