mikkokarna Lapin puolustaja

Pelastetaan tiekarhut!

  • #pelastetaantiekarhut
    #pelastetaantiekarhut

Suomessa kampanjoidaan milloin lintulajien ja milloin suurpetojen suojelemiseksi, vaikka joskus tuntuisi, että ylenmääräisen suojelun ja erilaisten mainostempausten sijaan petopolitiikkaan kaivattaisiin laajempaa alueellista päätäntävaltaa. Yksi "suurpeto" on kuitenkin maastamme käynyt niin vähiin, että sen pelastamiseksi on ryhdyttävä välittömiin toimenpiteisiin – ja se on tiekarhu.

Tiekarhu on ensisijaisesti teiden talvikunnossapitoon tarkoitettu järeä työkone. Olen elämäni aikana liikkunut satojatuhansia kilometrejä Lapin teillä erilaisissa keliolosuhteissa ja täytyy sanoa, että kunnossapito on riittämätöntä. Tästä on turha syyttää urakoitsijoita, sillä ongelma on ensisijaisesti valtion määrärahojen riittämättömyydessä. Jos tiestö olisi tässä kunnossa Helsingissä ja Uudellamaalla, niin autokauppiailla ainakin olisi lokoisat oltavat, sillä peltiä ruttaantuisi päivittäin hurjia määriä.

Teiden kunnossapitoon varattuja määrärahoja on supistettu viime vuosina etenkin syrjäseuduilla ja koska kustannussyistä tiekarhujen käytöstä on siirrytty kuorma-autoihin kiinnitettäviin höyliin, ei jälki ole yhtä hyvää. Esimerkiksi polanteiden poistossa tiekarhu on täysin ylivertainen. Tiekarhu ei nuku talviunta, vaan se on työkoneena ainoa, jolla voidaan poistaa tehokkaasti "nimismiehen kiharat" sorateiltä.

Käynnistänkin vaalikampanjani puitteissa Pelastakaa tiekarhu -kampanjan, jolla on kolme yksinkertaista tavoitetta:

1. Lisätään erityisesti pohjoisen tiestön kunnossapitoon osoitettuja määrärahoja. Varmistetaan näin teiden päivittäinen liikennöitävyys ja luodaan edellytykset turvalliselle liikkumiselle.

2. Tuodaan tiekarhut takaisin tukemalla verohelpotuksin alueurakoinnista vastaavien yritysten järeiden työkoneiden hankintaa ja käyttöä sekä vaaditaan kilpailutuksissa urakointia järeällä kalustolla. 

3. Kehitetään Ruotsin ja Norjan rajojen läheisyydessä yhteistyömalleja, joiden avulla tiestöä voidaan huonon kelin sattuessa pitää kunnossa yhteispohjoismaisesti. Toimimalla näin voidaan taata parempi kunnossapitotulos nopeammin ja kustannustehokkaammin.

Vuonna 2014 tieliikenteessä kuoli 223 ja loukkaantui vakavasti 911 ihmistä. Lapissa kuolemantapauksia oli 12. On muistettava, että jokainen kuolemantapaus tai loukkaantuminen, jonka syynä on huono tiestön kunnossapito, olisi estettävissä paremmalla kunnossapidolla. 

Haastankin kaikki kansanedustajaehdokkaat puoluekannasta riippumatta sitoutumaan kampanjan tavoitteisiin. Tuodaan yhdessä tiekarhut takaisin! Kampanjaan voi osallistua jakamalla tätä kirjoitusta ja kampanjakuvaa sosiaalisessa mediassa. Twitterissä haastan kaikki lähettämään kuvia bongaamistanne luonnossa liikkuvista tiekarhuista hästägillä #pelastetaantiekarhut sekä käymään keskustelua tiestön kunnosta saman hästägin alla.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (19 kommenttia)

Käyttäjän AriTero kuva
Ari Tero

Tiekarhu ei nuku kesälläkään, erittäin tehokas työkalu ympäri vuoden, oikea sorateitten kauhu.

Kohtasin kyseisen pedon Kärsämäki - Haapajävi välillä, jovain tuli tasaista ajokuntoista tietä, ei ollut polanteita.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Tuosta taitaa olla jo aikaa, sillä nämä tienpitokalusto karhuja ja autoja myöten on lahjoitettu Viroon josta karhuja ostellaan takaisin.
Tosin Corpeks Kohilassa valmistaa Vammaksen höylää Virossa.

Käyttäjän mikkokarna kuva
Mikko Kärnä

Suomalainen Veekmas valmistaa tiekarhuja ja kauppa käy hyvin, mutta valitettavasti Ruotsiin ja Norjaan eikä Suomeen.

Käyttäjän AriTero kuva
Ari Tero

Aimo.

Helmikuussa 2015 aikaa ei todellakaan paljon, tietääkseni kärsämäkisellä on kyseinen peto.

Käyttäjän AriTero kuva
Ari Tero

Aimo.

Helmikuussa 2015, aikaa ei todellakaan paljon, tietääkseni kärsämäkisellä on kyseinen peto.

Jussi Kuusela

Ajatuksena kaunis, mutta miten verohelpotukset käytännössä toteutettaisiin? Nykyisinhän alueurakoista vastaa pääosin suuret (osa jopa pörssissä) olevat yritykset ja tuntuu kummalliselta että näitä yrityksiä tuettaisiin verohelpotuksin.

Talvikunnossapidossa puhuttaessa jos (ja kun?) teitä hoidetaan niille asetettujen laatuvaatimusten mukaisesti, ovat tiet liikennemääriin suhteutettuna hyvässä kunnossa. Mielestäni yölaadun (tien hoitoluokka putoaa luokan kello 22-06 välisenä aikana) voisi palauttaa. Kunnossapidon valvontaa voisi lisätä reilusti. Lapin tiestö on rapistunut ja siihen tarvittaisiin reilusti lisää määrärahoja.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Kyllä tiestö on rapistunut kokomaassa etelärannikkoa ja ruotsalaista pohjanmaata lukuunottamatta.

Käyttäjän mikkokarna kuva
Mikko Kärnä

Kaluston hankintaa voi tukea verohelpotuksin, mutta ennen kaikkea urakoinnissa olisi asetettava selkeitä vaatimuksia käytettävälle kalustolle. Tiekarhua voittanutta peliä polanteiden poistoon ei ole. Oleellisinta kuitenkin on, että kunnospitoon lisätään määrärahoja. Yölaadussa olet myös aivan oikeassa.

Sari Keskitalo

Ruottissa oli tiekarhu helmikuussa Ruottin Pellon ja Pajalan välilä. Tuli vasthan mennen tullen. Raithet kavosit. Tulomatkala oli lysti ajjaa sileää tietä.

Käyttäjän mikkokarna kuva
Mikko Kärnä

Ruotsissa ja Norjassa tiekarhuja on hyvin käytössä ja sinne hankitaan uuttakin kalustoa. On se soma peli!

Jussi Kuusela

Monesti urakoitsija on luvannut hienossa toiminta ja laatusuunnitelmassa tilaajalle (ELY) kuunkin taivaalta, mm. tiehöylän jota ei kuitenkaan näy koko urakan aikana.

Jari Lusikka

YIT:Raukkalla oo ees ommaa kalustoa millä teitä hoitaa vaan muutama aliurakoitsia yrittää teitä rapata, säälittävän näköstä jälkeä saavat aikaiseksi.

Käyttäjän TimoKalliokoski kuva
Timo Kalliokoski

Rapautuvan infran aikakaudella, kun olemme kuulemma rikkaampia kuin koskaan, voi, ihmettelyn ohella, osallistua jännittävään tosielämän peliin ja merkitä Suomen karttaan, mihin kuoppaan se iskari sitten setkahti ja jousikuppi repesi.

Hei, positiivista ajattelua!!

http://yle.fi/uutiset/merkitse_karttaan_missa_on_k...

Tuomo Juntikka

Mikko,
Kannatan kampanjaasi Lapin teiden kunnossapitoresurssien lisäämisestä, sillä se on todellakin tarpeen. En kuitenkaan ole aivan varma, onko tiekarhujen hankinta se oikea ja kustannustehokkain tapa parantaa Lapin teiden kunnossapitoa. Tiekarhut ovat tietääkseni jääneet seisomaan ja niitä on myyty pois, koska tienpidon ammattilasiten enemmistö on kokenut, että siihen (tien kunnossapitoon) on kehitetty parempia ja kustannustehokkaampia ratkaisuja.
Sitten on eri asia, että käytetäänkö niitä uusia ja tehokkaampia laitteita riittävän paljon. Se taitaa olla kytköksissä niihin kunnossapitoon myönnettyihin rahoihin ja ehkä myös kuten joku sanoi, kunnossapidon ohjaukseen ja valvontaan.
Olen sitä mieltä, että annetaan me poliitikot ja poliitikoiksi pyrkivät kunnossapidon asiantuntijoiden, eli niiden jotka ko työtä tekevät, päättää minkälaisia koneta ja laitteita he käyttävät työhönsä. Muuten kehitys ei mene eteenpäin. Tästä keskustelusta tuli jotenkin mieleen ne Ludditit siellä Englannissa aikoinaan.

Käyttäjän mikkokarna kuva
Mikko Kärnä

Kiiitos Tuomo vastauksestasi. Tiekarhuista on tosiaan luovuttu kustannussyistä, mutta valitettavasti kunnossapidon laatu on samalla kärsinyt. Useat ammattilaiset ovat tätä mieltä, kuten Metsä Groupin Kemin tehtaalla jututtamamme kuljetusyrittäjä. Suosittelen myös perehtymään oheiseen juttuun, siinä on ajattelemisen aihetta. Entä miksi tiekarhupopulaatiot voivat hyvin naapurimaissamme?

http://yle.fi/uutiset/tiekarhut_ovat_kayneet_harvi...

Keijo Haapala

Kokemukseni mukaan teitä ei enää nykyään aurata silloin kuin pitäisi. Teillä on luvattoman paljon onnettomuuksia aiheuttavaa sohjoa, joka olisi helppo aurata pois, mutta sitä ei vaan jostain syystä tehdä. Sitten kun se sohjo jäätyy, niin onhan se melkoista möykkelikköä ajaa. Ruotsissa näyttää olevan sama meininki, teitä ei olla innokkaita auraamaan silloin kun pitäisi, tuon ovat kertoneet minulle ruotsalaisetkin.

Tuomo Juntikka

Tästä asiasta tietysti tienkäyttäjät ja erityisesti vanhemmat tienkäyttäjat ovat sitä mieltä, että tiekarhuja tarvitaan silloin, kun tie on huono ja/tai polanteinen. He muistavat ne "vanhat hyvät ajat", jolloin tiekarhun näki tiellä töissä, jos tien kunto sitä edellytti. Ja muistetaan, että karhun jälkeen tiestä tuli hyvä.

Autoilijat eivät kuitenkaan vastaa teiden kunnossapidosta ja niiden kustannuksista, vaan siitä vastaavat kunnossapitofirmat ja -ihmiset. Pääsääntöisasti he yrittävät tehdä työnsä mahdollisimman hyvin ja kustannustehokkaasti. Ja samalla he pyrkivät etsimään ja kehittämään entistä tehokkaampia laitteita näiden töiden tekemiseen.

On oikein, että huonoa työtä arvostellaan ja huonon työn tulokset nostetaan esille ja vaaditaan parannusta. Uskon kuitenkin, että parantamalla ja edelleen kehittämällä nykyään käytössä olevia tiekarhun korvaavia laitteita päästään parempaan ja kustannustehokkaampaan kokonaisratkaisuun. Tiekarhu on auttamattomasti kömpelö, hidas ja käytössä kallis työkone, ei vähiten sen vuoksi, että sitä voidaan käyttää vain "yhteen" tarkoitukseen.

Ruotsin ja Norjan tilannetta en oikein tarkoin tunne, mutta olen työni puolesta liikkunut melko paljon kummassakin maassa ja täytyy sanoa, että enpä ole juurikaan nähnyt siellä työkarhuja työssä.

Esa Halttunen

Tiehöylä on ainoa laite, joka pystyy tiestön kunnossapitoon sillä tehokkuudella, johon mitkään muut korvaavat laitteet eivät pysty. Tiehöylän suunnittelussa on lähtökohdaksi otettu se, että tiehöylä oikaisee tien kuljettajan vaatimusten mukaisesti. Tiehöylän päätyöstävä terä on teknisten rakenteiden kautta kiinteästi korkeutensa ja kallistuksensa suhteen asemoituneena juuri siten kuin kuljettaja vaatii. Oman rakenteellisen lähtöasetuksen se ottaa takimmaisesta teliakselistosta.

Kun teli kulkee terän työstämää ns. höylättyä pintaa pitkin, terän haluttu leikkausominaisuus on tinkimättömästi halutun vaatimuksen mukainen. Teli itsessään rakenteena on tiehöylää varten. Se ei toimi samalla tavalla kuin esimerkiksi kuorma-auton teli. Kuorma-autoissa on kaksi tai useampia erillisiä akselistoja. Vaikka kuormaauton jousitus jotenkin lukittaisiin, sillä ei ole mahdollisuutta rakenteellisen periaatteensa vuoksi jakaa tien korkeus-/syvyysvaikutuksia samalla tavalla kuin tiehöylän teli jakaa.

Tiehöylän takarungossa on poikittain kiinteästi sijoitettu peräkotelo. Peräkotelon sisältä perävaihteen tasauspyörästöstä tulevat vetoakselit molemmille puolille. Sivuilla vetoakselit välittävät hammaspyörien välityksellä voiman vetäviin telipyöriin. Huom. puhun vain Veekmas-tiehöylästä. Tämän rakenteen ansiosta kaikki telin pyörät painavat tien kitkapintaan yhtä suurella voimalla riippumatta mahdollisesta epätasaisesta alustasta. Tiehöylän pituus on tarkasti harkittu käyttökokemusten perusteella. Työstävä ns. emäterä on yleensä 13 jalkaa eli noin neljä metriä pitkä. Sitä voidaan ohjata kaikkiin suuntiin.

Kun tietä kunnostetaan, rakennetaan tai muuten hoidetaan mekaanisesti, tiehöylä on siihen paras laite. Kuljettaja istuu varsinaisen työstävän terän takana. Osaava kuljettaja näkee edellään samanaikaisesti höyläämättöman tien ja tietä höyläävän tiehöylän terän. Tämä ominaisuus on vain tiehöylässä.

Yksi periaatteellinen ero tiehöylässä muihin laitteisiin verrattuna on, että tiehöylässä terä on kuljettajan etupuolella ja kaikki muut laitteet, joissa terä on kuljettajan takana, ovat hinattavia laitteita tai lanoja. Kuljettajan on mahdotonta hoitaa tietä edestä ja hallita samaan aikaan taakse sijoitettuja teriä.

Mitä tulee tiehöylän ketteryyteen, niin kaikki uudet tiehöylät ovat nykyään kaksoisohjattuja. Tiehöylän kääntösäde on seitsemän metriä. Lisäksi kujettaja istuu vähän keskiosan takapuolella. Siitä näkee tiehöylän jokaiseen kulmaan, mikä on myös turvallisuusasia. Kun varustellun tiehöylän paino liikkuu 20-24 tonnissa, se on kykenevä tehokkaaseen polanteenpoistoon. Soratien tavoiteltuun kunnossapitolaatuun päästään kerta-ajolla, kun taas muilla laitteilla joudutaan ajemaan useita kertoja eikä samaan laatulopputulokseen päästä esimerkiksi risteysten, kaarteiden soramassojen siirtojen sekä luiskien ja reunojen laittojen osalta.

Suomessa valmistetulla samalla tiehöylällä tehdään talven vaatimat polannehöyläykset, kesäisin tehtävät sorateiden muotoilut kuin myös millintarkat asfaltinpohjatyöt. Kustannuksia laskiessa pitäisikin ottaa huomioon tämän päivän uudet tiehöylät ja niiden monipuoliset käyttömahdollisuudet sekä laitteen pitkä käyttöikä, joka on useita kymmeniä vuosia.

Keijo Haapala

Tiehöylän, kuten muunkin aurauskaluston, ongelma on asfaltin turmeleminen. Asfalttiin syntyy uria, joihin kertyy vettä ja autojen paine veden välityksellä syö asfalttia nopeasti. Tähän tapaan: http://www.iltasanomat.fi/autot/art-1455417703227....

Tiehöylä on kieltämättä tehokas, mutta mielestäni vanhanaikainen. Jos verrataan oikeaan höylään, niin eihän sitä käsivoimin lykittävää puuntyöstöhöylää enää juurikaan käytetä, tilalle ovat tulleet sähköhöylät pyörivine terineen jo kauan sitten.

Sellaisen tiehöylän minä haluaisin nähdä, jossa olis pyörivä terä/jyrsin ja vaikka myös harjoja ja sen verran tekniikkaa, että terät eivät asfalttiin osuisi. Alustalle vinoon asennettuna se myös lakaisisi tien samalla puhtaaksi ja suuremmalla nopeudella kuin perinteinen tiehöylä. Lumipolanteiseenkaan tiehen ei tulisi niitä pitkittäisiä uria, jotka saavat auton heilahtelemaan.

Sorateitä tiehöylällä saa pidettyä kunnossa, mutta perusvika on karkea kiviaines, joka irtoaa tien pinnasta ja tulee kuoppia, eli karkea kivi lähtee ja hienojakoinen jää. Höyläyksen jälkeen tie on karkean kiviaineksen vuoksi hieman haasteellinen ajaa, kuin yrittäisi laakerikuulien päällä kävellä. Kuopat tulevat kohta höyläyksen jälkeen samoihin paikkoihin takaisin. Sorateitä ja niiden hoitoa kannattaisi mielestäni hieman kehittää, sillä nehän ovat ihan asfalttiteiden veroisia ajaa, vain kuopat ja karkea irtosora ovat ongelmana.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset