mikkokarna Lapin puolustaja

ILO-sopimuksen käsittely sai tarpeellista lisäaikaa

Suomi ei ratifioi ILO-sopimusta tällä hallituskaudella ja tunteet ovat Lapissa vaihdelleet laidasta laitaan. Useassa kodissa riemuittiin jo alkuviikosta, kun saamelaiskäräjälakiesitys vedettiin pois käsittelystä ja saamelaisen määritelmä säilytettiin ennallaan. Statuksettomat saamelaiset voittivat, mutta hinta on ollut monen kohdalla kova. Asian käsittely on jakanut monia kyläyhteisöjä kahtia ja tilanteen normalisoituminen vaatii aikaa. 

Toisaalla on oltu murheellisia ja pettyneitä. Saamelaiskäräjien puheenjohtaja erosi protestiksi jo saamelaiskäräjälakiesityksen käsittelyn jälkeen. Vuosikymmeniä velloneeseen kiistaan Ylä-Lapissa ei vieläkään kyetty löytämään ratkaisua, vaan asian käsittely jatkuu tulevalla hallituskaudella. Hiki valuu jo valmiiksi itsellänikin, sillä helppoa ei varmasti tule olemaan – seuraan asian käsittelyä sitten kunnanjohtajana tai kansanedustajana.

Viikko on ollut täynnä draamaa, uhriutumista, riemua, uhkailua ja pelkoja. Saamen uutisissa teema on ollut "hui behtton", hyvin pettynyt. Ja pettyneitä ovat olleet tasapuolisesti ja laidasta lukien kaikki. Oma olotilani on nyt levollinen. Kolmen vuoden edunvalvontatyö, jonka tekemiseen osallistui suuri joukko ihmisiä yhdessä, sai nyt tällä erää päätöksensä. Sillä saavutettiin asian käsittelylle lisäaikaa, jota se välttämättä näin epäselvässä tilanteessa tarvitsee. Nyt voi myös tunnustaa, että raskasta tämä on ollut. Tämä on nimittäin asia, johon kantaa ottamalla ei voi välttyä mustelmilta.       

Kiista voidaan päättää tulevalla hallituskaudella, mutta se vaatii vastaantuloa kaikilta osapuolilta. Jos sopimus joskus aiotaan ratifioida, on meidän löydettävä ratkaisu ennen kaikkea sopimuksen artiklan 14, joka käsittelee maa- ja vesialueiden omistus- ja hallintaoikeuksia, soveltamisen suhteen. Lähtökohdaksi on otettava etninen puolueettomuus, sillä Lappiin on oikeus- ja asutushistorian nojalla mahdotonta muodostaa sellaista toimielintä, joka voitaisiin rajata etnisillä perusteilla hallinnoimaan valtion maa- ja vesiomaisuutta. On löydettävä se kuuluisa kolmas tie. Samoin on löydettävä ratkaisu siihen, miten statuksettomat saamelaiset pääsevät osalliseksi alkuperäiskansaa koskettavaa poliittista päätöksentekoa. Tämä toteutunee nyt vaaliluetteloon hakeutuneiden osalta valitusprosessin kautta. Onkin parasta, että asia valmistellaan nyt kaikessa rauhassa ja kaikkia osapuolia kuullen, ilman poliittisia intohimoja. 

On surullista, että samalla kun Lapissa on keskitytty kiistelemään siitä, kuka on saamelainen ja kuka ei, kuka alkuperäisempi kuin toinen ja kenelle maa- ja vesioikeudet kuuluvat, on unohdettu, että suurin uhka Lapissa asuville eivät ole muut Lapissa asuvat. Suurin uhka on alueellisen itsehallinnon puute, sillä tällä hetkellä Lapin maakunnan kaikkia ihmisiä koskettavia päätöksiä tehdään Helsingissä kuulematta riittävällä tavalla alueen ihmisiä. Esimerkkejä on tältäkin hallituskaudelta lukemattomia, viimeisimpänä mieleen nousee kalastuslaki, joka hyväksyttiin eduskunnassa tänään. Samoin metsätalouden ja kaivosteollisuuden tuotot valuvat yhä suuremmissa määrin täältä etelään ja ulkomaille. Tätä kehitystä vastaan lappilaisten kannattaisi taistella yhteisrintamassa, etnisyydestä ja puoluekannasta riippumatta, ja vaatia maakuntaan lisää päätäntävaltaa yhdessä käytettäväksi. Joten rauha nyt, tää maailma on vihaan kyllästynyt, kuten Haloo Helsinki! -laulaa hienossa kappaleessaan "vihaan kyllästynyt".

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset