mikkokarna Lapin puolustaja

Mihin lainsäädäntöä tarvitaan?

Jokaisessa järjestäytyneessä yhteiskunnassa on säädetty yhteiskunnan toimintaa ohjaavia lakeja. Suomessa lainsäädännön voi hyvin karkealla tasolla jakaa rikoslakiin sekä erilaisiin hallinnollisiin ja yhteiskunnallisiin lakeihin, jotka ohjaavat elinkeinoelämää ja julkista sektoria niiden toiminnassa sekä myös yksittäisten ihmisten elämää. Rikoslaissa taas käsitellään sitä, mikä on yhteiskunnassa rangaistavaa ja rikoslain pykälät viittaavat yleensä tekoihin, joilla vaarannetaan toisen henki ja terveys tai tavoitellaan taloudellista hyötyä toisen kustannuksella.

Julkisen keskustelun perusteella Suomessa on jo pitkään koettu, että toimintaamme ohjataan liikaa lainsäädännöllä. Erityisen voimallisena tätä ohjausta on pidetty elinkeinoelämän ja yrittäjyyden sekä julkisen sektorin palveluntuotannon osalta. Lainsäätäjien tavoitteena on ollut vakaiden, turvallisten ja yhdenvertaisten olojen luominen koko maahan, mikä sinällään on positiivinen tavoite. On kuitenkin ymmärrettävä, että Suomessa on erilaisia alueita, eikä parhaat ratkaisut synny aina valtion tasolta normittamalla, vaan myös paikallisesti päättämällä. Lähidemokratia kunnissa ei voi koskaan toteutua, mikäli toimintoja ohjataan valtion tasolta yhtä vahvasti kuin nyt. Liiallinen ohjaus tappaa luovuuden, jonka tulisi olla kantava yhteiskunnallinen voima.

Sääntöjä vai tuloksia?

Mielestäni meillä on nyt oltava rohkeutta siirtyä asioiden yksityiskohtaisesta sääntelystä yhteiskuntaan, joka asettaa erilaisille toiminnoille ainoastaan tavoitteita ja jättää itse toteuttamisen toteuttajan omaan harkintaan. Toteuttajaa ei myöskään tule arvioida pelkästään toteuttamistavan, vaan ennen kaikkea saavutettujen tulosten perusteella.

Juha Sipilän hallitus on ottanut tavoitteekseen normien purkamisen ja byrokratian keventämisen. Tavoite on varsin kunnianhimoinen ja ehkä hieman yllättäen vastustuskin on kovaa. Kun hallitus päätti nostaa päivähoitajien mitoitusta siten, että nykyisen seitsemän lapsen sijaan mitoitus olisi kahdeksan lasta yhtä hoitajaa kohden, alettiin maalailla kuvaa varhaiskasvatuksen romahtamisesta. Omasta mielestäni koko mitoituksen voisi poistaa ja ainoastaan vaatia, että päivähoitoryhmissä on oltava riittävä määrä hoitajia suhteessa hoidettavien lasten ikään, määrään ja kehitystasoon. Harkinta siitä, kuinka tämä toteutetaan, tulisi olla toteuttajalla ja viranomaisten tulisi ainoastaan valvoa, pääsevätkö päivähoitoyksiköt asetettuihin tavoitteisiin. On tietysti mahdollista, että vapaamman harkinnan kautta koetaan epäonnistumisia, mutta vastaavasti saavutetaan myös onnistumisia. Opitaan ja kehitytään. Mekaanisia rajoja asettamalla näin ei tapahdu, ainakaan riittävän nopeasti.

Yrittäjien toiminnanvapaus Suomessa on varsin olematon ja yrityksille asetetut vaatimukset ovat todella kovia – erityisesti niillä yrityksillä, joiden toiminta liittyy elintarvikkeisiin tai alkoholiin. On tietysti hyvä, että yhteiskunta pyrkii varmistaan näidenkin tuotteiden turvallisuuden, mutta voitaisiinko tässäkin valvonnassa siirtyä mekaanisista neliömetri- ja henkilöstörajoista sekä ilmoitusvelvollisuuksista vapaampaan ja luovempaan toimintaan? Suomen erittäin tiukat tullimääräykset sekä yrittäjille asetetut verovakuudet vaikeuttavat vienti- ja tuontiyritysten toimintaa, minkä vuoksi pienten yritysten on erityisen haastavaa murtautua mukaan kansainväliseen kilpailuun, vaikka tämä olisi loppujen lopuksi meidän kaikkien etu. Normienpurkutalkoita ja maalaisjärkeä tarvittaisiin nyt pikaisesti sielläkin suunnalla.

Mistä kaikesta pitää säätää lailla?

Kansanedustajan näkökulmasta on hieman turhauttavaa huomata, että kauan odotettujen normienpurkutalkoiden rinnalla käydään keskusteluja, joissa asetuksista ei halutakaan luopua tai lakikirjoihin halutaan nostaa kokonaan uusia määräyksiä. Ikäänkuin ei osattaisi enää ollenkaan elää ilman lakeja, eikä luotettaisi niihin tavallisiin kuntalaisiin, joita myös kuntien päättäjät ovat tai niihin tavallisiin ihmisiin, joita yrittäjätkin ovat.

Jos näin juhannuksen alla kauppias tekee virheen arvioidessaan kaupassa myytävien tuotteiden määrää, pitääkö tämän tappionsa lisäksi sakon uhalla maksaa virheestään myös järjestämällä hävikille laissa määritelty säilytys, kuljetus ja jako, kuten kristillisdemokraatit tuntuvat ajattelevan? Eikö ole parempi, että kauppias saa vapaaehtoisesti halutessaan antaa hävikkituotteita ilmaiseksi (ja tilittää niistä arvonlisäveron...), kuten vaikkapa Lapin tunnetuin kauppias Sampo Kaulanen, joka samalla näin toimiessaan saa vastinetta tilittämälleen arvonlisäverolle edes imagohyödyn kautta? Ja eikö voida ajatella kauppiaan saaman kilpailuedun ajavan muitakin kauppiaita toimimaan samoin tai tekemään yhteistyötä vaikkapa leipäjonoja järjestävän yhdistyksen kanssa? Mutta jos jollain kauppiaalla on "varaa" olla jakamatta hävikkituotteita, eikö se ole tämän oma asia? Vai pitäisikö myös kotitaloudet velvoittaa kutsumaan vähäosaiset kotiinsa ruokapöytään jämäruokapäivinä? Kotitalouksissa kun ruokaa menee hukkaan noin puolet enemmän kuin kaupoissa. Miksi kohtelisimme kauppiaita tiukemmin?

Loppujen lopuksi kyse on siitä, mitä me ihmiset itse haluamme. Haluammeko toimia vapaasti ja edistää luovuutta vai haluammeko valtion kertovan meille, mikä on ainoa mahdollinen tapa toimia? Haluammeko ohjaamista ja valvontaa vai vapautta ja valvontaa? Suomen Keskusta on edistyspuolue, jonka pääideologi Santeri Alkion mukaan ihmisyys ja sen kehitystarve on asetettava kaiken yhteiskunnallisen uudistamisen perustaksi. Ihmisyys tarkoittaa vastuuta omasta itsestä, lähimmäisistä ja ympäristöstä. Olen sitä mieltä, että vahvassa sääntely-yhteiskunnassa ihmisyys ei kehity, vaan vastuu ulkoistuu valtiolle. On korkea aika kääntää kehityssuuntaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Jouni Nordman

Voidaan miettiä milloin laki on turha, tässä vois käyttää ihmisoikeussopimuksen määrittelyä kaksoistuomion täyttämiseen, jossa kansanedustajat voisivat selkeän viestin hallitukselle antaa että näitä ei enään sienet. Jolloin asetetaan myös viranomaistoimintaan asetus jossa hallinto ei saa valittaa päätöksestä jos tuomio tulee ihmisoikeuksien loukkaamisesta.

Toisaalta EU perussopimuksen pitäisi olla myös samanlainen asemassa oleva, jolloin asiat eivät kestäisi niin tavattoman kauan, jolloin hallinta viedään oikeus sekä EU tuomioistuimeen ja ihmisoikeustuomioistuin valittamoisesta.

Eli nämä asiat jolla hallinto yrittää estää heihin vaikuttavan muutoksen paineet pitää estää, sillä virkamiehiä velvoittaa perustuslain pykälät, jotka on heitä varten nimen omaan laadittuja, jossa ei heille muuta anneta kuin velvoitteita.

Käyttäjän ReijaHaapanen kuva
Reija Haapanen

Juu, ja lisään sääntelylistaan vielä tämä erään puolueen ministerin ehdotuksen, joka sai kyllä ihmettelemään minne ne sata ja yksi purettavaa säännöstä nyt katosivatkaan. Vai oliko tarkoitus niiden tilalle kehittää 200 uutta?

http://www.talouselama.fi/uutiset/olli+rehn+henkil...

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Nuita lakeja on tehty kyllä ihan järjettömhään tahthiin ja järjettömiä lakeja, kuten se, ettäkö joku sanottaan irti, sille laitettaan kaikista sen irtisanohneen firman uusista avoimista työpaikoista tieto!!!!!! Ei net työpaikat löyvvy tuommosia lakeja tekemällä eikä tuommosia ratoja pitkin... työllistyy vaan muutama listoja tehtaileva firman merkonomi.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset