mikkokarna Lapin puolustaja

EU -sääntelyn minimitason riitettävä Suomessakin

Suomen asenne EU:n direktiiveihin on aina ollut erikoinen. Haluamme järjestelmällisesti aina ylittää kansallisella lainsäädännöllämme EU:n asettamat miniminormit ja ammumme siten itseämme säännönmukaisesti jalkaan lisäämällä vapaaehtoisesti byrokratiaa sekä kustannuksia. Kun muualla Euroopassa on opittu kysymään EU:lta: "Miten me voimme tehdä näin tai näin?", kysyvät suomalaiset aina: "Voimmeko me tehdä näin tai näin?". On selvää, että jälkimmäiseen kysymykseen vastataan yleensä "ei ja ei", mutta ensimmäinen pakottaa pohtimaan erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja.

EU:n asettamien miniminormien ylittäminen on byrokratisoinut yhteiskuntaamme ja esimerkit ovat kaikkialla ympärillämme. Juha Sipilän hallitus on sitoutunut normien purkamiseen ja työ on hyvässä vauhdissa, mutta kaikki virkamiehet eivät ole tätä vielä tuntuneet ymmärtävän. Yksi esimerkki aiheesta on taannoinen räjähdeasetus, joka kumottiin sen oltua voimassa kolme päivää. Asetus olisi velvoittanut patruunoita kotonaan säilyttävän hankkimaan paloturvallisen kaapin, johon olisi tullut merkitä säilyttäjän omat yhteystiedot, sekä asettaa kaappiin avotulenteon ja tupakoinnin kieltävät merkinnät sekä räjähdemerkki. Tällaisessa ei ole mitään järkeä.

Kävin viime viikolla tutustumassa Lapin ammattiopiston toimipisteeseen ja luonnonvaratuottajien osaamiseen Kemijärvellä. Luonnonvaratuotannolle on maailmanlaajuista kysyntää ja alalla valtavasti potentiaalia. Suomessa isotkin yritykset ovat kuitenkin helisemässä alan normien ja sääntelyn myötä.

Hyvä esimerkki järjettömästä sääntelystä on viime vuosina hittituotteeksi noussut pakurikääpä. Sitä voidaan käyttää pakuriteenä, mutta jos valmistat siitä vaikkapa kastikkeen tai karamellin, ei se enää ole laillista. Jotta käyttö olisi laillista, pitäisi pakurikäävän käytölle kastikkeessa tai karamellissa hakea Euroopan komissiolta uuselintarvikelupa. Luvan saamiseksi yrittäjän taas pitää tehdä selvitys tuotteen turvallisuudesta. Selvitys voi tulla hyvinkin kalliiksi ja kun lupahakemuksen käsittely vie tällä hetkellä Eviran mukaan 2-4 vuotta, heittävät monet yrittäjät hanskat tiskiin heti alkuunsa. Onko tässä enää mitään järkeä?

Mielestäni valtioneuvoston tulisi pikapuolin tehdä periaatepäätös EU-säädösten toimeenpanon vähimmäistason ylittävästä sääntelyn kiellosta. Tällä tarkoitettaisiin esimerkiksi sitä, että ministeriöiden tulisi aina pyytää valtioneuvoston kanslialta lupa lainsäädäntöhankkeisiin, jotka ylittävät EU:n minimitason, sekä esittää lisäsääntelylle uskottavat perusteet. Kansallinen lisäsääntelymme aiheuttaa jatkuvasti kasautuvaa kilpailuhaittaa sekä kustannuksia suomalaisille yrityksille ja veronmaksajille. On koko kansakunnan etu, että tällaisesta järjettömyydestä luovutaan.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Eero Mattila

Mielestäni on perusteltua kysyä, miksi Suomi verovaroin ylläpitää henkilökuntaa joka kehittää järjettömiä sääntöjä ja edelleen hyvin mielivaltaisesti valvoo näiden järjettömien sääntöjen noudattamista?

- Mielestäni hallinnossa on yksinkertaisesti todella paljon liikaa väkeä, jos heillä on aikaa puuhastella näitä extra pykäliä... joita kukaan ei tarvitse ja joista ei ole kansakunnalle muuta kuin haittaa...

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Tässä eräs byrokratian kukkanen jo ennen EU:n aikaa.

https://www.youtube.com/watch?v=ge-Z0Tg1Pfs

Suomalaiset näyttävät imevän älyttömyydet jo aidinmaidossaan.

Käyttäjän joukorep kuva
Jouko Repo

Suomessa on niin paljon turhia virkamiehiä, että me voitais perustaa vuokratyövoimabusiness ja vuokrata noita muualle Eurooppaan. Kaks toimivaa virkamiestä, yhden hinnalla, eikä tarvi edes palauttaa. Kaupantekijäisiksi saa vaikka vielä yhden virkamiehen, jos tekee kaupan heti.

Kaiiki voitais tässä kaupassa. Myös ne virkamiehet. Saisivat nauttia maksetun turismin riemuista.

Matti Aho

Poiketen siitä, mitä kirjoittaja antaa ymmärtää, uuselintarvikkeita koskeva lainsäädäntö *ei* ole ylimääräistä kansallista säätelyä vaan nimenomaisesti kirjoituksessa peräänkuulutettua "EU-säätelyn minimitasoa". Koko EU:n alueella pakurikäävän käyttö on sallittu vain rouheena tai vesi- tai etanoliuutteena ravintolisäasetuksen määritelmän mukaisissa ravintolisissä. Tämän lisäksi kansallisesti joustamme siinä, että Suomessa - ja vain Suomessa - sallimme tuon yrttiteekäytön.

Katso: http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/valmi...

Käyttäjän mikkokarna kuva
Mikko Kärnä

Höpö-höpö. Kuten Evirankin sivuilla todetaan:

"Uuselintarvikelupa tarvitaan, jos tuotteella tai ainesosalla ei ole käyttöhistoriaa EU:n alueella ennen toukokuuta 1997"

Pakurikäävällä, kuten monella muullakin luonnontuotteella, on vuosisatainen, jos ei vuosituhantinen, käyttöhistoria. Tätäkin säädöstä olisi täysin mahdollista tulkita kansallisista lähtökohdista siten, että uuselintarvikeluvan hakemista ei vaadittaisi.

Matti Aho

Paha juttu, mutta pakurikäävän käyttöhistöriasta ennen 1997 ei taida pelkkä mielipide riittää. Pitäisi löytyä kunnollista aineistoa, joka olisi perusteltavissa Euroopan komissiolle ja 27 muulle EU:n jäsenvaltiolle. Toistaiseksi ei ole löytynyt. Ehkäpä Sinulla olisi tarjolla jotain uutta?

Käyttäjän mikkokarna kuva
Mikko Kärnä Vastaus kommenttiin #7

Kuten totesin, asia on ihan Eviran käsissä ja koirat eivät perään hauku, vaikka asiaa tulkittaisiin toisin. Kirjallista ja tutkimuksellista evidenssiä käytöstä ennen vuotta 1997 kyllä löytyy.

Matti Aho Vastaus kommenttiin #8

Totta on, että aineiston ensiarviointi on Eviran tehtävä. Ja kun on kyse EU-lainsäädännöstä, ensiarviointia seuraava lainopillinen ratkaisu ei kuitenkaan ole olettamasi kansallinen asia vaan edellyttää yhteisymmärrystä Euroopan komission ja 27 jäsenvaltion kanssa. Tämä taitaa itse asiassa olla toivomasi yhteisen EU-lainsäädännön perusidea, siis se, että säädökset sitovat kaikkia yhdellä ja samalla tavalla.

Otamme Eviraan oikein mielellämme vastaan tuota kirjallista ja tutkimuksellista aineistoa, johon viittaat.

Käyttäjän mikkokarna kuva
Mikko Kärnä Vastaus kommenttiin #9

Niin, nyt olemme juuri oleellisten kysymysten äärellä. Erilaisen tutkimusaineiston mukaisesti pakurikääpää on käytetty uutteena ja erilaisten vaivojen hoitoon ulkoisesti sekä sisäisesti vähintäänkin vuosisatoja. Evira ja siten myös EU on sallinut pakurikäävän käytön uutteena nykyään, mutta elintarvikkeissa sitä ei saa käyttää.

Otanpa siis esimerkin. Jos yrittäjä valmistaa pakurikäävästä karamellin, ei karamellia saa syödä laillisesti suoraan. Mutta jos karamellin liuottaa veteen, muuttuu se laillisesti nautittavaksi ja EU:n hyväksymäksi tuotteeksi. Onko tässä tosiaankin mielestäsi jotain järkeä vai voisikohan Evira alkaa aineiston ensiarvioinneissaan toteamaan, että ei muuta kuin menoksi vain ja pakuria erilaisiin tuotteisiin? Ainoastaan läpipaatunut byrokraatti vaatii tässä tilanteessa tutkimusnäyttöä siitä, että pakurista olisi tehty karkkeja tai kastikkeita ennen Suomen EU -jäsenyyttä.

Matti Aho Vastaus kommenttiin #10

Hienoa, että pääsemme mielipiteistä kohti asiallista keskustelua. Tosin en tunne itseäni paatuneeksi byrokraatiksi. Demokraattisessa menettelyssä syntyneitä päätöksiä eli lainsäädäntöä kunnioitan kyllä. Tätä luonnollisesti odotan myös päätöksentekijältä.

Ehkä Sinulta on jäänyt huomioimatta se, että pakurikäävän käyttö yrttiteen kaltaisena tuotteena on sallittu Suomessa - ei muualla Euroopassa. Se on siis kansallinen väljennys pääsääntöön. Pääsääntö on erittäin selkeä elintarvikekäytön suhteen. Arvioni on, että ehdottamasi etelä-eurooppalainen kiemurtelu paljastuisi heti.

Etenemisvaihtoehtoja on siis kaksi: 1)tuotetaan kunnollista aineistoa pakurikäävän elintarvikekäytöstä ennen vuotta 1997, jota jo lupailit, tai 2) tehdään esimerkiksi luonnontuotealan yhteistyönä kunnollinen uuselintarvikehakemus. Vaikeaa kyllä, mutta hyvinkin mahdollista.

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola

EU:ta olisi syytä kehittää suuntaan jossa se voi direktiivivein löyhästi määrittää minimitason, mutta myös käyttää valtaa estääkseen kansallisia hallituksia säätämästä liikaa sellaisia kieltoja ja rajoituksia joita muissa unionimaissa ei ole.
Suomessa tämä tuli tarpeeseen ja olisi sekä kansalaisten että yritysten etu.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset