mikkokarna Lapin puolustaja

Oppia ja ajatuksia Meksikosta ja Guatemalasta

Viime viikko oli varsin mielenkiintoinen ja epätyypillinen lappilaiselle kansanedustajalle. Vierailimme eduskunnan lakivaliokunnan kanssa Meksikossa ja Guatemalassa tutustumassa molempien maiden ihmisoikeustilanteeseen, oikeusjärjestelmään, kansanedustuslaitoksiin sekä vankiloihin. Tämän lisäksi olemme käsitelleet alkuperäiskansakysymyksiä molemmissa maissa. Olemme kuulleet näkemyksiä poliitikoilta, viranomaisilta sekä eri kansalaisjärjestöiltä ja pyrkineet kertomaan niistä hyvistä käytänteistä, joita meillä Suomessa eri asioiden suhteen on.

Päälimmäinen tunne vierailulta on kiitollisuus siitä, että olen saanut elää ja varttua Suomessa. Meksikossa ja Guatemalassa ihmisoikeustilanne on erittäin heikko, korruptio yleistä ja rankaisemattomuus suurta. Esimerkiksi Meksikossa tehdyistä murhista tuomitsematta jää 98 prosenttia. Vaikka molemmat maat ovat sitoutuneet edistyksellisiin uudistuksiin ja lainsäädäntö on useassa asiassa hyvällä tasolla, on toiminta käytännössä aivan toista. Suurin selittävä tekijä lienee maissa yleisesti vallitseva kulttuuri.

Mitään suuria yhteiskunnallisia muutoksia ei voida koskaan pakottaa ulkopäin, vaan halun muutokseen täytyy nousta yhteiskunnan sisältä. Siksi on tärkeää, että ihmisille voidaan näissä maissa näyttää, että demokratia voi aidosti toimia kaikista sen vioista huolimatta. James Bovardin sanoin, demokratian täytyy olla enemmän kuin kaksi sutta ja lammas äänestämässä siitä, mitä seuraavaksi syötäisiin.

Alkuperäiskansakysymyksissä molempien maiden ratkaisut poikkeavat Suomen ratkaisuista ja ne ovat myös ratifioineet ILO-169 yleissopimuksen. Meksikossa ja Guatemalassa alkuperäiskansan jäsenyyttä ei määritetä poliittisten lautakuntien kautta, vaan kaikki nojaa ensisijassa henkilön omaan itseidentifikaatioon. Mikäli asiassa todetaan esimerkiksi oikeudessa epäselvyyksiä, riittää yhden yhteisön todennetun jäsenen todistus siitä, että henkilö todella on mainitun kansan jäsen. Suomessa alkuperäiskansan jäsenet valitaan osaltaan poliittisin perustein. Maaoikeuskysymyksiä ratkaistaessa molemmissa maissa annetaan paljon painoarvoa myös historialliselle asiakirjanäytölle, jolle ei ole haluttu antaa meillä Suomessa minkäänlaista arvoa. Mielestäni näistä asioista meillä on paljon opittavaa.

Suomessa saamelaiskäräjien äänioikeutetuista yli 60 prosenttia asuu saamelaisalueen ulkopuolella. En oikein ymmärrä, miksi tällaisen organisaation tulisi saada lausua asioista tai antaa ennakkosuostumuksia hankkeisiin, joita saamelaisalueella toteutetaan. Miksi vapaaseen tahtoon perustuvaa ennakkosuostumusta ei haeta paikallisesti niiltä yhteisöiltä, jotka suunniteltujen hankkeiden alueella todella asuvat ja vaikuttavat? Näin pyritään toimimaan esimerkiksi Meksikossa. Suomen tulisi noudattaa alkuperäiskansoja koskettavissa asioissa läheisyysperiaatetta, jonka mukaisesti asiasta on ratkaistava mahdollisimman lähellä niitä ihmisiä, joita ne koskettavat. 

On korkea aika ratkaista Suomen alkuperäiskansakysymys, mutta en usko, että ratkaisua voidaan löytää ainoastaan saamelaiskäräjien ja valtion kesken neuvotellen. Kaikki osapuolet eivät edelleenkään ole neuvotteluissa edustettuina, kun suuri joukko alkuperäiskansaksi itsensä identifioivista ihmisistä on rajattu alkuperäiskansan jäsenyyden ulkopuolelle. Toivon todella, että oikeusministeriön käynnistämien selvitysten kautta päästään asiassa eteenpäin ja tunnustetaan, että ajatus yhdestä yhtenäisestä saamen kansasta on konstruktio; aivan samoin kuin ajatus yhdestä yhtenäisestä suomenkin kansasta. Olisiko paikallaan pohtia, tulisiko jokaisella eri saamelaisryhmällä olla oma edustuksellinen elimensä? Näin ainakin voitaisiin varmistaa, että kaikki alkuperäiskansaan identifioituvat ja kriteeristön täyttävät pääsisivät osalliseksi alkuperäiskansaa koskettavaan päätöksentekoon. 

Mitä taas tulee Meksikoon ja Guatemalaan, niin EU:n ja Suomen on syytä antaa kaikki tukensa näille maille niiden työssä läpinäkyvyyden ja avoimuuden lisäämiseksi sekä ihmisoikeuksien parantamiseksi. Mitään ei kuitenkaan voida pakottaa eivätkä asiat ratkea ainoastaan rahaa sisään syöttämällä, päinvastoin. On myös hyvä muistaa, ettei Suomi ole muusta maailmasta erillään oleva saareke. Mitä paremmin globaalisti voidaan, sitä paremmin voimme myös kansallisesti. Olemme ensisijaisesti vastuussa omista kansalaisistamme, mutta omista kansalaisista pidetään huolta myös osallistumalla kohtuuden rajoissa myös esimerkiksi kehitysyhteistyöhön. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset