Suomen on oltava hajautettu yhteiskunta

Juha Sipilän hajautettua yhteiskuntaa koskeva puhe keskustan puoluevaltuustossa viime viikonloppuna sai osakseen kritiikkiä. Sipilän puheen ydin oli, että koko Suomi tulee pitää asuttuna ja että Suomi voisi hakea kilpailuetua hajauttamisesta. Useat lehdet, Helsingin Sanomat etunenässä, kiirehtivät kirjoittamaan Sipilän ajatusten saaneen ”tyrmäyksen”, vaikka lehden haastattelemat asiantuntijat toteavat itsekin, että niin liikaan hajauttamiseen kuin äärimmäiseen keskittämiseen liittyy kumpaankin ongelmia. Hajautetussa yhteiskunnassa onkin kyse kultaisesta keskitiestä, eikä sen avulla pyritä estämään luonnollisesti tapahtuvaa kaupungistumista.

Mutta miten kilpailuetua sitten voidaan saavuttaa? On aivan selvää, että digitalisaation myötä ihmisen työ on yhä vähemmän ja vähemmän sidoksissa hänen asuinpaikkaansa. Vaikka ajatus ei kaikkia miellytäkään, niin osa ihmisistä vain sattuu viihtymään paremmin maaseudulla kuin kaupungeissa. Maaseutu tarjoaa aivan erilaista henkistä pääomaa kuin kaupungit, eikä voida sanoa, että toinen olisi toista arvokkaampaa. Ihminen on tuottavimmillaan, kun arki sujuu ja elämä on stressitöntä sellaisessa ympäristössä, jonka ihminen kokee omakseen. Toiselle tämä on kaupunki, toiselle taas maaseutu. Kilpailuetua voidaan hajauttamisen kautta saavuttaa myös esimerkiksi alhaisemmilla toimitilakustannuksilla ja logistiikalla, kun raaka-aine sijaitsee lähempänä itse tuotantoa. Helsingin Sanomien haastattelemat asiantuntijatkin toteavat, että esimerkiksi metsätalous ja matkailu ovat elinkeinoja, joiden edellytykset täytyy pitää kunnossa ympäri Suomea. Tämäkin tarkoittaa hajautettua yhteiskuntaa.

Suomen aluerakenteessa ei ole mitään väistämättömyyksiä, vaan aluerakenne heijastelee ainoastaan yleistä elinkeinorakennetta. Aluepolitiikkaa tarvitaan, jotta edellytykset elämiselle ja yrittämiselle säilytetään koko maassa. Tämän kautta kykenemme hyödyntämään maan kaikki mahdollisuudet ja voimavarat. Hajautetun yhteiskunnan ylläpitämiseen ja digitalisaatioon liittyen voisi myös olla mielenkiintoista kokeilla mitä tapahtuisi, mikäli antaisimme valtion virkamiesten lähtökohtaisesti valita oman asemapaikkansa. Työpisteitä meillä on kyllä tarjolla koko maassa ja tietoliikenneyhteydet takaavat, että työ voidaan yleensä hoitaa mistäpäin Suomea tahansa.

Aluepolitiikasta keskusteltaessa on myös hyvä muistaa, että naapurimaassamme Norjassa pohjoiset alueet ovat olleet hallitusohjelmien keskiössä jo vuosikymmeniä. Ne nähdään kansallisena prioriteettina ja tulevaisuuden turvana. Tilanne on ollut Suomessa valitettavasti toinen, vaikka arktiset mahdollisuudet ovat koko Suomen asia. Arktisella politiikalla ei luoda kasvua ja työpaikkoja koko Suomeen, ellei sen kannalta keskeisten resurssien, eli arktisen luonnon sekä lumi- ja jääolosuhteiden sijaintialueiden saavutettavuudesta ja elinvoimasta pidetä erityistä huolta. Ne huutavat tuekseen hajautettua yhteiskuntarakennetta.

 

mikkokarna
Keskusta Helsinki
Ehdolla eduskuntavaaleissa

Kansanedustaja toista kautta eduskunnassa. Olen 42-vuotias helsinkiläinen ja osa-aikainen lappilainen sekä saaristolainen, jolle kaikki eräharrastukset ovat lähellä sydäntä. Ennen valintaani eduskuntaan toimin Enontekiön kunnanjohtajana ja sitä ennen Ivalon rajavartioalueen varapäällikkönä. Ehdolla eduskuntaan Helsingistä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu