Suomen on oltava hajautettu yhteiskunta
Juha Sipilän hajautettua yhteiskuntaa koskeva puhe keskustan puoluevaltuustossa viime viikonloppuna sai osakseen kritiikkiä. Sipilän puheen ydin oli, että koko Suomi tulee pitää asuttuna ja että Suomi voisi hakea kilpailuetua hajauttamisesta. Useat lehdet, Helsingin Sanomat etunenässä, kiirehtivät kirjoittamaan Sipilän ajatusten saaneen ”tyrmäyksen”, vaikka lehden haastattelemat asiantuntijat toteavat itsekin, että niin liikaan hajauttamiseen kuin äärimmäiseen keskittämiseen liittyy kumpaankin ongelmia. Hajautetussa yhteiskunnassa onkin kyse kultaisesta keskitiestä, eikä sen avulla pyritä estämään luonnollisesti tapahtuvaa kaupungistumista.
Mutta miten kilpailuetua sitten voidaan saavuttaa? On aivan selvää, että digitalisaation myötä ihmisen työ on yhä vähemmän ja vähemmän sidoksissa hänen asuinpaikkaansa. Vaikka ajatus ei kaikkia miellytäkään, niin osa ihmisistä vain sattuu viihtymään paremmin maaseudulla kuin kaupungeissa. Maaseutu tarjoaa aivan erilaista henkistä pääomaa kuin kaupungit, eikä voida sanoa, että toinen olisi toista arvokkaampaa. Ihminen on tuottavimmillaan, kun arki sujuu ja elämä on stressitöntä sellaisessa ympäristössä, jonka ihminen kokee omakseen. Toiselle tämä on kaupunki, toiselle taas maaseutu. Kilpailuetua voidaan hajauttamisen kautta saavuttaa myös esimerkiksi alhaisemmilla toimitilakustannuksilla ja logistiikalla, kun raaka-aine sijaitsee lähempänä itse tuotantoa. Helsingin Sanomien haastattelemat asiantuntijatkin toteavat, että esimerkiksi metsätalous ja matkailu ovat elinkeinoja, joiden edellytykset täytyy pitää kunnossa ympäri Suomea. Tämäkin tarkoittaa hajautettua yhteiskuntaa.
Suomen aluerakenteessa ei ole mitään väistämättömyyksiä, vaan aluerakenne heijastelee ainoastaan yleistä elinkeinorakennetta. Aluepolitiikkaa tarvitaan, jotta edellytykset elämiselle ja yrittämiselle säilytetään koko maassa. Tämän kautta kykenemme hyödyntämään maan kaikki mahdollisuudet ja voimavarat. Hajautetun yhteiskunnan ylläpitämiseen ja digitalisaatioon liittyen voisi myös olla mielenkiintoista kokeilla mitä tapahtuisi, mikäli antaisimme valtion virkamiesten lähtökohtaisesti valita oman asemapaikkansa. Työpisteitä meillä on kyllä tarjolla koko maassa ja tietoliikenneyhteydet takaavat, että työ voidaan yleensä hoitaa mistäpäin Suomea tahansa.
Aluepolitiikasta keskusteltaessa on myös hyvä muistaa, että naapurimaassamme Norjassa pohjoiset alueet ovat olleet hallitusohjelmien keskiössä jo vuosikymmeniä. Ne nähdään kansallisena prioriteettina ja tulevaisuuden turvana. Tilanne on ollut Suomessa valitettavasti toinen, vaikka arktiset mahdollisuudet ovat koko Suomen asia. Arktisella politiikalla ei luoda kasvua ja työpaikkoja koko Suomeen, ellei sen kannalta keskeisten resurssien, eli arktisen luonnon sekä lumi- ja jääolosuhteiden sijaintialueiden saavutettavuudesta ja elinvoimasta pidetä erityistä huolta. Ne huutavat tuekseen hajautettua yhteiskuntarakennetta.
Hesari voisi tarkentaa, millä logiikalla muuttaminen 80 000 euron omakotitalosta maalla 800 000 euron omakotitaloon Helsingissä säästäisi rahaa.
Ehkä sillä logiikalla, että jos sika ostaa itse karsinansa, ei tilanomistajan tarvitse karsinan neliöhinnasta välittää. Silloin voi keskittyä suuremman tilakoon tuomiin logistiikkaetuihin?
Ilmoita asiaton viesti
Biotalous ja hajautettu yhteiskunta. Tällaisen takahikiän asukkaan korvissa nämä termit kuulostaa oikein hyviltä ja toivoa antavilta. Tässä vain on se ikävä sivumaku, että näitä samoja puheita on ollut niin kauan kuin niitä aloin lapsenkenkien jälkeen ymmärtämään; siis kymmeniä vuosia.
Maaseudulta on samaan aikaan pantu peltoja pakettiin, lopetettu maatiloja ja yrityksiä, lopetettu kouluja, lopetettu valtion tehtäviä, lakkautettu sitä ja tätä. Väki vähenee usean prosenttiyksikön vuosivauhtia niin haja-alueilla kuin maaseutukaupungeissakin.
Väännä nyt, Mikko, rautalangasta, että miten Sipilän puheet muuttavat edellä kertomaani todellisuutta. Kehitystä minäkin tänne toivoisin, mutta kun faktat näyttää toista. Pelkällä isoja puhumalla nämä asiat eivät parane.
Ilmoita asiaton viesti
Sipilän hajautuspuheet on tarkoitettu keskustaväelle sen hämäämiseksi, ettei keskittymistä pystytä eikä varsinkaan kannata estää. Viis totuudesta, kunhan kannatus säilyy, vaikka valheen varassa. Enemmin tai myöhemmin se vipu katkeaa.
Ilmoita asiaton viesti
Aivan järjetön kirjoitus.
Suomen äärimmäinen (vrt muihin Euroopan maihin) hajauttaminen rinnastetaan kultaiseen keskitiehen.
Aluerakenne heijastelee kirjoituksen mukaan yleistä elinkeinorakennetta. Hajauttamista, erittäin rankkaa progressiivista verotusta ja maataloustukia kuitenkin tarvitaan tämän elinkeinorakenteen ylläpitämiseksi. Kehäpäätelmä?
Sipilällä ei ole mitään uskottavuutta uudistajana niin kauan kuin hän kieltää keskittämisen ja talouskasvun yhteyden.
Ilmoita asiaton viesti
Otsikon muotoilu on harhaanjohtava. Yhteiskunta ei voi olla kokonaan hajautettu, mutta hajauttamistakin on oltava. Yhteiskunta ei voi olla kokonaan keskitetty, mutta sitä ja vakiointia tarvitaan. Hajautetut osat eivät elä ilman tehokasta infrastruktuuria ja logistiikkaa (joka tosin muuttuu koko ajan).
Digitaalisen infrastruktuurin – jonka varassa yhteiskunta voi toimia osittain hajautetusti – pitää olla vakioitu ja ainakin osittain keskitetty. Riskinä on, että siitä tulee jäykkä ja monoliittinen. Yhteiskunta tarvitsee paljon monimuotoisuutta ja itseohjautuvuutta ollakseen elävä ja kehittyvä. Diversitettiä tarvitaan sekä maalla että kaupungeissa, mutta molemmissa tarvitaan myös yhtenäisiä rakenteita. Tiheästi asuttujen kaupunkien etu on monimuotoisuus pienellä alueella. Osa maaseudun elinkeinoista eivät ole kannattavia ilman toimintojen ja logistiikan keskittämistä tai ne ovat riippuvaisia keskitetyistä palveluketjuista. Osa elinkeinoista taas pärjää hyvin itseohjautuvilla verkostoilla.
Kuten blogisti mainitsee, osa ihmisisitä haluaa asua maalla, osa kaupungeissa. Ja moni voisi asua kummassa vain tai molemmissa, jos edellytykset olivat sopivat.
Mutta minulle on epäselvää, ketä oikein ei miellytä, että moni haluaa asua maalla? Asuntojen hinnat kertovat, että balanssi on väärässä kohdassa. Kaupunkien korkeat hinnat osoittavat, että niihin haluaisi useampi kuin pääsee.
Tavoite pitää koko maa asuttuna ei varmaankaan ole realistinen. Se ei ole kokonaan asuttu nyt, eikä ole ollut vuosikymmeniin, jos koskaan. Varmaankin keskustelijat tarkoittavat erilaisia tiheysasteikoita. On arvokasta, että maan eri kolkilla on elämää. Joka paikkaan sitä ei kuitenkaan riitä.
Ilmoita asiaton viesti