mikkokarna Lapin puolustaja

Nostetaanko arktinen politiikka lopultakin keskiöön?

Euroopan komissio julkisti eilen keskiviikkona arktisen tiedonannon, jossa määritellään suuntaviivat EU:n arktiselle politiikalle. Tiedonannossa näkyy vahvasti Suomen kädenjälki. Politiikkaohjelmassa komissio toteaa, että arktinen alue kärsii ali-investoinneista ja muistuttaa erilaisten EU:n rahoitusinstrumenttien käytöstä. Komissio lupaa myös määritellä keskeiset investointien painopisteet, joihin sidosryhmiä pyritään sitouttamaan. Suomessa tällainen hanke voi olla esimerkiksi Jäämeren rata.

Komission tiedonanto vastaa myös hyvin Suomen, Ruotsin ja Norjan pääministereiden nimittämän Kasvua pohjoisesta -työryhmän raporttiin. Työryhmä totesi aikanaan, että arktisella alueella on neljä kasvun keskeistä ajuria. Nämä ovat matkailun kehittäminen, jääoloihin ja kylmään ilmanalaan liittyvä osaaminen, nesteytetty maakaasu ja uusiutuva energia sekä vihreä kaivostoiminta. 

Suomessa matkailun kasvupotentiaalin realisoiminen on nopeiten toteutettavissa ja sen kehittämiseen on panostettava. Emme myöskään voi unohtaa uusiutuvan energian hankkeita tai vihreää kaivostoimintaa, mutta niiden edistäminen on pitkäjänteistä työtä, jolle on olemassa runsaasti rajoitteita. Olisi oleellista keskustella näistä asioista avoimesti ja pohtia, missä tällaisille hankkeille on mahdollisuuksia ja millaisilla reunaehdoilla. 

Suomi tarvitsee entistä tiiviimpää pohjoismaista yhteistyötä arktisella alueella

Arktista aluetta koskevassa ulkopolitiikassa Suomen huomio on pitkään kiinnittynyt Arktisen neuvoston sekä muiden pohjoisten alueneuvostojen työhön. On hyvä, että huomiota suunnataan nyt myös EU -tasolle. Jos Suomi odottaa arktiselta alueelta tulevaisuudessa turvallisuuden ja  ympäristönsuojelun ohella taloudellista kasvua, arktisessa ulkopolitiikassa on keskityttävä neuvostojen sijaan kahdenvälisiin kumppanuuksiin lähimpien naapureidemme kanssa. Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoiset alueet ovat jo nyt arktisen alueen väkirikkain ja kehittynein osa, mutta länsinaapurimme ovat siellä meitä kansallisesti rikkaampia. Norjalaisilla on syväsatamia, öljyä, kaasua ja kalaa, Ruotsilla investointikykyinen valtion omistama kaivosjätti LKAB. Mitä meillä on? Kärjistetysti vain matkailupotentiaalia sekä muiden alojen tekijöitä ja osaamista, joiden kasvun tiellä on rajaesteitä ja kielimuuri.

Omien pohjoisessa toimivien suuryritysten, kotimaisen investointipotentiaalin, jäämeriyhteyden sekä mittavien ja kestävällä tavalla hyödynnettävissä olevien pohjoisten luonnonvarojen puuttuessa Suomen tulee entistä aktiivisemmin etsiä yhteistyömahdollisuuksia Ruotsin ja Norjan kanssa arktisella alueella. Yksin meillä on arktista osaamista, mutta ei kovin montaa suurta hanketta, joissa hyödyntää sitä. Me hyödymme eniten pohjoisen kehittämisestä kasvualueeksi.  

Terävämpää arktista politiikkaa 

Lappi maakuntana on monessa mielessä erityinen alue. Lapissa välimatkat ovat pitkiä, asutus harvaa ja olosuhteet arktiset. Vaikka maakunnassa asuu vain kolme prosenttia koko Suomen väestöstä, kattaa sen pinta-ala kolmasosan koko maasta. Lapin logistinen asema suhteessa arktisella alueella tapahtuvaan kehitykseen on keskeinen, mutta Suomen Lappi on jäänyt syrjään naapurimaiden kehityksestä.

Yhteistyön lisäksi tarvitsemmekin kotimaamme arktiseen politiikkaan suunnanmuutoksen. Suomella on kattava, valtioneuvoston elokuussa 2013 hyväksymä arktinen strategia. Se on hyvä kuvaus eri hallinnonalojen yleisistä tavoitteista arktisen alueen suhteen, mutta strategiana hyvin lavea ja monikärkinen: siinä on yhteensä 53 tavoitetta ja 124 toimea. Strategian toimeenpanon seurannasta vastaa valtioneuvoston kanslian asettama 19-jäseninen, pääosin virkamiehistä koostuva arktisen alueen neuvottelukunta.

Ei ole vaikea kuvitella, millaista tältä pohjalta rakennettava arktinen “politiikka” on. Eri ministeriöiden arktiseen alueeseen liittyvien toimien kokoaminen yhteen muistuttaa strategiaa yhtä vähän kuin virkamiesseuranta poliittista priorisointia ja ohjausta. Suomen arktisella politiikalla ei ole tähän saakka ollut suuntaa, eikä sitä ole johdettu.​ Aluepolitiikasta on muodostunut kirosana, vaikka juuri nyt on aika tehdä arktista aluepolitiikkaa. Muuten menetämme tämän alueen meille tarjoamat mahdollisuudet. Strategiaa täytyy toteuttaa rohkeasti ja se on myös tarvittaessa päivitettävä. Hallitus on kuitenkin selkeästi ottanut arktisen politiikan osaksi ohjelmaansa ja sitä on ryhdytty määrätietoisesti johtamaan; kiitokset tästä elinkeinoministeri Olli Rehnille ja ulkoministeri Timo Soinille. Voisi jopa sanoa, että nyt oli viimeinen hetki lopettaa vatulointi tämän kysymyksen ympärillä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset