mikkokarna Lapin puolustaja

Sotilasvala velvoittaa Isänmaan, ei EU:n, puolustamiseen

Käsittelimme eilen lähetekeskustelussa hallituksen esitystä kansainvälisen avun antamisesta ja vastaanottamisesta. Olemme Euroopan unionin jäseninä sitoutuneet Lissabonin sopimukseen sisältyvään yhteisvastuulausekkeeseen sekä keskinäisen avunannon lausekkeeseen. Nämä EU:n turvatakuut ovat meille äärimmäisen tärkeät. Suomen on tarpeen tullessa kyettävä antamaan ja ottamaan vastaan sotilaallistakin apua. On suorastaan häpeällistä, että olemme olleet sitoutuneina näihin lausekkeisiin jo 7 vuotta kykenemättä niitä kuitenkaan tosiallisesti noudattamaan. Meillä ei voi olla sellaisia lainsäädännöllisiä esteitä, jotka estävät meitä osallistumasta näiden lausekkeiden mukaiseen toimintaan. Kiitokset Juha Sipilän hallitukselle siitä, että asia hoidetaan lopultakin kuntoon.

Pidämme lakiesitystä kokonaisuutena selkeänä ja sen eri päätöksentekomekanismit vaikuttavat varsin toimivilta. Eräs asia kuitenkin huolestuttaa. Puolustusministeri Jussi Niinistö totesi lähetekeskustelussa, että kansainväliset tehtävät tulevat kuulumaan jatkossa ammattisotilaiden virkavelvollisuuksiin. Reserviläisten ja varusmiesten käyttö taas perustuisi myös tulevaisuudessa vapaaehtoisuuteen.

Olemme entisiä ammattisotilaita ja menettäneet työ- ja palvelustovereita ulkomailla erilaisissa kriisinhallintaoperaatioissa. Jokainen heistä on kuitenkin lähtenyt sinne omasta vapaasta tahdostaan. Nyt  tämä on muuttumassa. Näemme tämän erittäin ongelmallisena emmekä koe, että olisimme ammattiupseereina koskaan millään valalla, vakuutuksella tai lupauksella sitoutuneet lähtemään taistelutehtäviin ulkomaille ilman omaa suostumustamme. Sotilasvalassakin sitoudutaan, rauhan ja sodan aikana, vain ja ainoastaan Isänmaan, ei esimerkiksi EU:n, puolustamiseen.

Lähetekeskustelussa sivuttiin myös äärimmäisiä tilanteita, kuten laajamittaista sotaa. Tätä pohdittaessa on hyvä muistaa, että Suomessa on noin 6 000 ammattiupseeria. Millaista apua tällainen joukko voi antaa, ellei sillä ole johdettavanaan sitä reserviläisten joukkoa, jonka pohjalle oma puolustusratkaisumme on rakennettu? Säädettävän lain olisi mielestämme otettava kantaa siihen, millä tavalla myös reserviläisiä voitaisiin käyttää yhteisvastuulausekkeen tai keskinäisen avunannon lausekkeen nojalla ulkomailla. Pelkkä ammattiupseerien joukko ei nimittäin välttämättä joka tilanteessa riitä. 

Suomen on huolehdittava antamiensa kansainvälisten sitoumusten täyttämisestä. Lainsäädäntömme on rakennettava sellaiselle pohjalle, että voimme sitoutua näiden täyttämiseen hyvällä omallatunnolla. Jos vapaaehtoisuus ei riitä, on erilaisten valojen ja vakuutusten kaavoja muutettava. Jokaiselle valan vannoneelle upseerille ja reserviläiselle on myös annettava mahdollisuus antaa oma sitoumuksensa uudelleen. Isänmaa ei ole yhtä kuin EU. Lähtökohdan tulee myös olla, että ulkomaille tehtäviin lähteminen on tulevaisuudessakin vapaaehtoista muutoin kuin äärimmäisissä tilanteissa.

Mikko Kärnä, kansanedustaja, kapteeni evp., KadK 87.

Pertti Hakanen, kansanedustaja, yliluutnantti evp., PK 50. 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän jennitamminen kuva
Jenni Tamminen

Tässä muuten Uuden Suomen juttu, jossa kerrottu eilisestä eduskuntakeskustelusta ja puolustusministerin lausunnoista: http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/195337-jussi-niini...

Käyttäjän Mahjong kuva
Erkki Martikainen

Jo on onkelmat vähissä jos tuosta valastakin taäytyy tehdä oikein eduskuntakeskustelu. Olisi kyllä kirveellä töitä.
Voihan sitä järjestää upseeriloille uuden valatilaisuuden niin saadaan asia järjestykseen VVMP.

Käyttäjän opehuone kuva
Esa Mäkinen

Normaalit työelämän pelisäännöt vaan käyttöön. Eivät upseerit mitän jediritareita ole, joiden pitää saada itse valita, mitä suostuvat tekemään. Jos ei käsketty kansainvälinen työ kelpaa, niin ura laskusuuntaan, kauluskoristeet vähemmäksi tai ääritapauksissa potkut.

Hokkuspokkus-valoilla ei nykyaikana ole mitään merkitystä.

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Tuli luvattua: "...rauhan ja sodan aikana puolustaa isänmaani koskemattomuutta, sen laillista valtiojärjestystä sekä valtakunnan laillista esivaltaa..."

Entistä useampi näilläkin palstoilla väittää että laki ja päätösvalta ovat siirtynyt Brysseliin. Eikös isänmaamme ole nyt suurempi, sitä pitää puolustaa.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

"Millaista apua tällainen joukko voi antaa, ellei sillä ole johdettavanaan sitä reserviläisten joukkoa, jonka pohjalle oma puolustusratkaisumme on rakennettu? Säädettävän lain olisi mielestämme otettava kantaa siihen, millä tavalla myös reserviläisiä voitaisiin käyttää yhteisvastuulausekkeen tai keskinäisen avunannon lausekkeen nojalla ulkomailla. Pelkkä ammattiupseerien joukko ei nimittäin välttämättä joka tilanteessa riitä"

Vai että pitäisi vielä reserviläisiäkin lähettää pakolla ulkomaille sotimaan? Tämä herättänee monissa negatiivisia mielleyhtymiä.

Ammattisotilaat ovat neuvotelleet itselleen varmaan hyvätkin sopimukset ulkomaankeikkaa varten, mutta reserviläisten kohtalona on olla halpaa ns. tykinruokaa EU/Naton siirtomaasodissa.

Halpa tykinruoka kuuluu kotimaan puolustamiseen eikä vieraille sotakentille. Näin tapaa olla ainakin laita ainakin itsenäisissä valtioissa.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos
    «Olemme entisiä ammattisotilaita ja menettäneet työ- ja palvelustovereita ulkomailla erilaisissa kriisinhallintaoperaatioissa. Jokainen heistä on kuitenkin lähtenyt sinne omasta vapaasta tahdostaan. Nyt tämä on muuttumassa. Näemme tämän erittäin ongelmallisena emmekä koe, että olisimme ammattiupseereina koskaan millään valalla, vakuutuksella tai lupauksella sitoutuneet lähtemään taistelutehtäviin ulkomaille ilman omaa suostumustamme. »

Kylläpä tällaisiin valamuodollisuuksien eettisiin ongelmiin nyt kiinnitetään huomiota, kun on kyse ammattisotilaiden vapaudesta.

Tästä siis valitetaan sen jälkeen, kun on todettu olevan aivan OK pakottaa ihmiset vannomaan se sotilasvala vankeuden tai pakkotyön uhalla. Se, että on sattunut syntymään johonkin maahan velvoittaa vannomaan tappamaan tai kuolemaan tuon maan puolesta, jos joku upseeri niin päättää.

Ei oman itsensä tai perheen tai kaupungin tai maakunnan vaan valtion tähden, se on OK. Muttei kuitenkaan valtioliiton tai sotilasliiton. Kyllä meidän nyt pitää sääliä ammattisotilaita tästä suuresta vääryydestä.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Kunpa poliitikotkin ensisijaisesti ajattelisivat isänmaan, ei ensisijaisesti EU:n etua silloin, kun ne ovat ristiriidassa keskenään. Isänmaa ei todellakaan ole yhtä kuin EU.

Käyttäjän EsaPaloniemi kuva
Esa Paloniemi

Tulihan syksyllä Suomeen 32.000 sotaa kokenutta nuorta miestä; heidän joukostaan vois hyvinkin saada pataljoonan tai rykmentin värvättyä Irakiin. Turha sinne on sodan vain teoriassa tuntevia suomalaisia lähettää hengenvaaraan.

http://asfalttikukka.blogspot.fi/

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Lisäksi tuli 10000 kirjaamatonta näidenlisäksi, miksi aina unohtuu ?

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Uusitaan valan sanamuoto. Muutetaan vakinaisen väen työsuhde-etuja. Uudistetaan ylenemisperusteet suosimaan nykyistäkin enemmän ulkomaisia komennuksia.

Siinäpä ne.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Eli vasta ulkomailla palvelu on ansiokasta,mutta kotimaassa ei? Sehän vaikuttaa fiksulta vedolta.

Juha Kuittinen

Mikä se äärimmäisen tilanteen määritelmä sitten onkaan? Tuolla Lissabonin sopimuksella voi pyyhkiä pe..een.

"No bail out"..

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

> Olemme Euroopan unionin jäseninä sitoutuneet Lissabonin sopimukseen sisältyvään yhteisvastuulausekkeeseen sekä keskinäisen avunannon lausekkeeseen. Nämä EU:n turvatakuut ovat meille äärimmäisen tärkeät. Suomen on tarpeen tullessa kyettävä antamaan ja ottamaan vastaan sotilaallistakin apua. On suorastaan häpeällistä, että olemme olleet sitoutuneina näihin lausekkeisiin jo 7 vuotta kykenemättä niitä kuitenkaan tosiallisesti noudattamaan.

Ei kai Lissabonin sopimus velvoita sotilaallista apua antamaan, vaan vain apua.

"7. Jos jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, muilla jäsenvaltioilla on velvollisuus antaa sille apua kaikin käytettävissään olevin keinoin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 51 artiklan mukaisesti. Tämä ei vaikuta tiettyjen jäsenvaltioiden turvallisuus- ja puolustuspolitiikan erityisluonteeseen."

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset