Riman väpättäessä on analyysin aika
Vuoden 1874 lokakuussa Bernissä allekirjoitettiin kansainvälinen sopimus, josta oli neuvoteltu vain vajaan kuukauden ajan. Tällä sopimuksella 22 sopimusvaltiota muodosti postiunionin, joka helpotti kansainvälistä postinkulkua merkittävästi. Siihen saakka kaikilla valtiolla oli ollut vain kahdenvälisiä postisopimuksia, joiden nojalla voitiin lähettää kirjeitä suoraan kyseisiin maihin. Sopimus oli historiallinen ja merkitsi uutta tiedonvaihdon aikakautta. Nykyään 192 valtiota on sitoutunut kansainväliseen postisopimukseen ja tämän sopimuksen ansiosta mekin voimme lähettää Suomesta postia toisiin maihin käyttäen suomalaisia postimerkkejä.
Eilinen oli Suomelle historiallinen päivä, sillä Suomi osoitti edelleen olevansa sopimusyhteiskunta. Kilpailukykysopimus, jonka tavoitteena on parantaa suomalaisen työn ja yritysten kilpailukykyä sekä lisätä talouskasvua, tuli hyväksytyksi. Kuten pääministeri Juha Sipilä blogissaan tiivisti, on taito sopia yhdessä ollut, ja on edelleen, koko suomalaisen yhteiskunnan perusta ja menestymisemme edellytys.
On kuitenkin tunnustettava, ettei kaikki ole kunnossa suomalaisessa yhteiskunnassa. Siinä missä 22 eri valtiota kykeni vuonna 1874 luomaan alle kuukaudessa valtavan monimutkaisen, kattavan ja vaikean sopimuksen, kesti suomalaisilta yli vuoden saavuttaa sopu kilpailukykysopimuksesta. Vaikka lopputulos on se, mikä ratkaisee, emme voi tästä prosessista antaa itsellemme täysiä tyylipisteitä. Saavutettu sopukin on vain osittainen, eikä esimerkiksi Suomen Yrittäjiä saatu lopulta mukaan sopimukseen. Jos kaikki osapuolet eivät voita, yksikään sopimus ei ole pysyvä.
Kilpailukykysopimus oli suomalaisen sopimusyhteiskunnan testi, ja siitä selvittiin rima väpättäen. Nyt kun testi on läpäisty, on analyysin aika. Miten tästä eteenpäin? Miten voisimme harjoitella asioista sopimista?
Sopimisessa on lopulta kyse toisten kunnioittamisesta, mutta samaan aikaan sitoutumisesta yhteiseen päämäärään. Mielestäni neuvottelujen vaikeus kertoo ennen kaikkea siitä, että yhteisöllisyys on huolestuttavasti katoamassa yhteiskunnastamme. Ennen olimme yksilöinä ja yhteisöinä valmiita joustamaan omista eduistamme, mikäli tunsimme sen palvelevan yhteistä hyvää. Olemmeko valmiita siihen myös tulevaisuudessa? Vai onko ongelma pikemminkin siinä, että meiltä puuttuu yhteinen suunta, johon haluamme Suomea kuljettaa?
Mikä merkitys kiky-sopimuksella on?
Sitä voi pitää kolmikannan ja ay-liikkeen torjuntavoittona Suomen sisäisessä valtataistelussa.
Mitä vastaan ja minkä puolesta kolmikanta ja ay-liike sitten oikein sotivat?
Maan hallitus ja suuryrityksemme puolustautuvat ay-liikkeen yleislakko-ukauksia vastaan ja ay-liike puolustaa ulkoparlamentaarista valta-asemaansa Suomen kansaa edustavaa hallitusta, sekä suurinta vapaan talouden työnantajaa, kp-sektoria vastaan, joka luo 90% uusista työpaikoista.
Kuka sitten hävisi tämän taistelun?
Tämän taistelun hävisivät Suomen 500 000 työtöntä + yli miljoona heidän läheistään, sekä Suomen yrittäjät, joille kaikki merkitykselliset asiat ovat edelleen luottamusmieslukon takana.
Ketkä sitten voittavat ja häviävät koko sodan?
Globaalin taloussodan voittavat kilpailukykyiset maat ja yhtiöt, kilpailukyvyttömät häviävät.
Suomessa voittajia ovat jo ulkomaille karanneet suur-yrityksemme ja parhaat pk-yrityksemme, jotka kansainvälistyvät nopeasti.
Häviäjiä ovat ay-liike ja sellaiset yritykset, jotka jäävät Suomen hirmuverotuksen, pykäläviidakon ja maailman jäykimpien työmarkkinoitten armoille. Yleissitovuus tulee maan edun vastaisena häviämään.
Häviäjänä on nykymenolla myös koko Suomen kansa, mistä on todisteena hirmuisena jatkuva velanottomme ja luottoluokituksien laskut, sekä 2,6 %n pudotus viennin volyymissa.
Suomi on kun iso laiva, joka ajaan täyttä vauhtia kohti jäävuorta, mutta matkustajat vain juhlivat kuin viimeistä päivää ja suunnan muutosta haluava kapteeni on laitettu kolmikanta-rautoihin.
Seppo Korppoo, pk-yrittäjä, 40 vuotta taloussodan eturintamapalvelua
Ilmoita asiaton viesti
Eipä ole mitään uutta Suomessa. Kolmet A:t historiaan. Mitä seuraavaksi? Vanhan kertausta. Kukapa olisi uskonut että NL kuolee nopeammin kuin Suomen malli joka ei toimi avoimessa taloudessa. Tuskainen tie ikääntyvässä maassa jatkuu. Eläkepommi tappaa hitaasti mutta varmasti. Raimo Sailas sanoi samaa 2012 mikä jatkuu 2016. Naurettavaa.
http://www.hs.fi/politiikka/a1305571958501
Ilmoita asiaton viesti
Työmarkkinapoliittinen järjestelmä on täysin kyvytön väestön ikääntymisen edessä. 1990-luvulla päätettiin että 3% talouskasvu hoitaa vajeet. Nyt ollaan niin kusessa kuin ikinä voi olla. Ihmiset kuolevat jopa nälkään ja hoidon puutteeseen köyhimpien kuntien pahimmissa vanhusnavetoissa.
Nuorten työpaikat säästetään eläkemenojen takia julkissektorilla ja yksityisen sektorin paikkoja verotetaan hengiltä pk-sektorilla ja suurpääoma karkaa tukiaisista huolimatta. Korporaatiot kukistivat tämänkin hallituksen. Hallelujaa Suomi.
Ilmoita asiaton viesti
Yhteinen suunta todella puuttuu. Se pelkistyy hallitusohjelman kohtaan, ettei kokonaisveroastetta saa nostaa, eikä varakkailta ja hyvätuloisilta voi leikata, kun he eivät yhteiskunnalta saa tukia, joita voitaisiin leikata.
Sinäpä se. Verotuksella ei tulonjakoa noilla määritelmillä saa eikä voi korjata. Ainoaksi keinoksi jää leikata vähätuloisilta. Sitä sitten korjataan verohelpotuksilla. Sekin on nollasummapeliä siten, että helpotuksia tulee sen verran kuin toisaalta maksuvastuita siirtyy palkansaajille.
Suunnan pitäisi olla tulojakoa korjaava pienituloisten hyväksi. Tehty sopimus parantaa yrittäjien asemaa ja takaa vakauden työmarkkinoille. Hyvää sekin, mutta tulonjako taitaa kääntyä entistä enemmän varakkaiden ja hyvätuloisten eduksi.
Ilmoita asiaton viesti
Mutta eikö Suomessa ihan oikeasti ole jo aika jämäkkä veroaste? Ei se 5 miljardin syömävelka rikkaimpia verottamalla pienene mihinkään.
Ilmoita asiaton viesti
”Ei se 5 miljardin syömävelka rikkaimpia verottamalla pienene mihinkään.”
Tuo on paljon käytetty argumentti sille, ettei tulonjaon vääristymää tarvitse oikaista.
Nykyinen kysyntälama johtuu paljolti siitä, että varakkaat kuluttavat vähän suhteessa tuloihinsa. Kasvavat omaisuudet on pääosin sijoitettu erilaisiin rahastoihin. Siitä ole apua elinkeinoelämälle, vaan kuluja laiskan rahan makuutuksen korkomenojen verran.
Köyhät kuluttaisivat, mutta heillä ei ole siihen varoja. Talous palvelee maksukykyistä kysyntää. Tällä meiningillä se pysyy heikkona.
Ilmoita asiaton viesti
Eikö ongelmana ole väestön ikääntyminen, pääomapako,työn katoaminen, veropohjan rapautuminen ja keskiluokan kurjistuminen ja kansan ja valtion velka-asteen kasvaminen?
On aika tyhmää jankuttaa rikkaista/köyhistä, kun väestö eläköityy ja joudutaan säästämään menojen kasvaessa, mikä vie nuorilta luvatut työpaikat. Veroasteen nousu taas nostaa kustannuksia ja hintoja mikä pakottaa säästämään ja heikentää entisestään köyhien asemaa.
K
Ilmoita asiaton viesti
1) osoita kysyntälama
2) osoita tulonjaon vääristymä
Vinkkejä: sekä yksityinen että julkinen kysyntä sekä Suomessa että maailmalla ovat kasvaneet kohtuullista vauhtia 2009 jälkeen. Suomessa julkinen on kolmisen prosenttia ja yksityinen nelisen prosenttia plussalla. Maailmantalous on kasvanut noin 3,5% joka vuosi.
Tulonjako on tasaantunut 2008 jälkeen. Suurituloisin desiili on ainoa väestönosa jonka reaalitulot ovat laskeneet samalla kun esimerkiksi pienituloisimman desiilin reaalitulot ovat kasvaneet yli 7%. Suurituloisin desiili saa käteen noin 5 kertaa sen minkä pienituloisin – joka koostuu sosiaaliturvan varassa elävistä.
Ilmoita asiaton viesti
Pekka Pylkkänen, tässä yksi vastaus kysymykseesi tulonjaosta ja kommenttini perusteista: https://goo.gl/wGtK5G Rikkaimpaan yhteen prosenttiin kuuluva väestönosa nappaa neljänneksen maan tuloista ja hallitsee 40 prosenttia omaisuudesta. Saman suuntaisia tutkimustuloksia on paljon. Jos niihin ei usko, mihin sitten? Varmaankin siihen, että köyhillä menee sitä paremmin, mitä nopeammin rikkaat rikastuvat ja omaisuudet kasaantuvat.
Tässä toinen linkki tulonjaosta: http://www.hs.fi/talous/a1444882370097
Ilmoita asiaton viesti
Ah puhuin tulonjaosta Suomessa. Se on tasaantunut laman aikana merkittävästi.
Kyllä, OECD:n raportin mukaan tuloerot vähentävät taloudellista kasvua statistisesti. Tämä ei kuitenkaan johdu kulutusmahdollisuuksien epätasaisesti jakautumisesta vaan siitä että pienituloisimmat eivät kouluttaudu niin paljon kuin olisi fiksua. Tehokkain tapa torjua tätä ongelmaa olisi keskittää resursseja nimenomaan pienituloisten koulutukseen eikä tuloerojen kaventamiseen.
Ilmoita asiaton viesti
Laman aikana ja varsinkin se alussa tulot ja omaisuus tasaantuvat, kun köyhät eivät menetä niin paljon kuin varakkaat. Ei siinä silti ole kysymys köyhien aseman kohentumisesta. Useimmat heitä eivät vain menetä pörssiromahduksissa mitään, kun heillä ei osakkeita eikä muutakaan varallisuutta juuri ole.
Tällaisesta tulojen tasauksesta ei ole apua kenellekään. Romahduksilta voitaisiin välttyä, kun varakkaat malttaisivat rikastumisen huumassa välttää kelvottomia sijoituksia.
Yhdestä asiasta olen samaa mieltä: Panostus koulutukseen kannattaa.
Ilmoita asiaton viesti
Kaikella kunnioituksella, postisopimuksen ja kiky-tupon vertaaminen toisiinsa on kuin vertaisi kuuta ja aurinkoa.
Ilmoita asiaton viesti
Euro johtaa maata ja yhteiskunnalle jää sopeutujan osa. Vapaasti kelluva valuuttaa on yhteiskunnan peruskivijalka, minkä yhteisvaluutta vääristää. Kun perustus on väärä, joudutaan sen päälle tekemään heikkoja ratkaisuja. Heikoista ratkaisuista pitää valita parhain, jota kiky edustaa. Sillä saadaan velkaantumista hillittyä, mutta ei poistettua. Kansallinen kelluva valuutta vaikka valuuttaputkessa olisi parempi, että kansakunta ei tarvitsisi näin sopeutua euroon, sillä raha on ihmistä varten, eikä ihminen rahaa varten.
Ilmoita asiaton viesti