mikkokarna Lapin puolustaja

Esitykseni kanalintu- ja metsähanhikantojen tervehdyttämiseksi

Metsästyskausi käynnistyi eilen kyyhkyn metsästyksellä, mutta tunnelmat eivät tällä kaudella ole erityisen hyvät. Mikäli laskennat pitävät paikkansa*, ovat metsäkanalintukannat taantuneet poikkeuksellisen alhaiselle tasolle, minkä vuoksi metsästystä on päätetty rajoittaa. Metsähanhi taas on voinut huonosti jo pitkään.

Vaikka metsästysrajoitukset ovat huonoina vuosina perusteltuja, on niiden vaikutus lintukantoihin vähäinen. On muistettava, että suurimmalle osalle nykyisistä metsästäjistä tärkein syy metsälle menoon ei ole saalis, vaan eräelämysten kokeminen. Metsästäjät myös tuntevat vastuunsa ja kunnioittavat luontoa. Emme voi lähteä siitä, että ainoa tapa vaikuttaa kanalintukantoihin on metsästysaikojen supistaminen. Tarvitsemme muita toimenpiteitä.

Lisää riistan elinympäristöjen hoitamiseen liittyviä hankkeita

Erityisesti riekon tilanne on suuressa osaa maatamme huono. Kannat ovat säännöllisesti hyvällä tasolla ainoastaan pohjoisimmassa Lapissa ja mitä etelämmäksi mennään, sen huonommaksi tilanne käy. Erityisesti riekon ja teeren elinympäristöjä voidaan kuitenkin hoitaa aktiivisesti ja tällaisista hankkeista on hyviä kokemuksia.

Kun ennallistetaan soita täyttämällä vanhoja tarpeettomia ojituksia ja korjataan alueelta energiapuuta, on kyseessä todellinen luonnon monikäyttö, josta hyötyvät metsäkanalintujen lisäksi myös kalat. Hankkeiden mittakaavan tulisi kuitenkin olla nykyistä huomattavasti laajempi ja niitä tulisi toteuttaa myös muuten kuin luvanmyyntituotoilla. Toivon Metsähallituksen ottavan tämän huomioon toiminnassaan entistä aktiivisemmin. Ylipäätään ojittaminen tulee aina toteuttaa niin, että ympäristö- ja vesistöhaittoja ei pääse syntymään.

Kanahaukan ja joutsenen rajoitettu metsästys harkintaan, valkoposkihanhen rauhoitus pois

Pidän myös perusteltuna, että esimerkiksi kanahaukan ja joutsenen täysrauhoitusta maassamme tarkasteltaisiin uudelleen ja sallittaisiin niiden metsästys rajoitetusti. Näistä ensimmäinen aiheuttaa tietyillä alueilla vakavaa haittaa metsäkanalinnuille ja jälkimmäinen metsähanhille. Niin kanahaukkojen kuin joutsentenkin kannat ovat maassamme elinvoimaiset, eikä rajoitettu metsästys aiheuttaisi niille lajina minkäänlaista uhkaa.

Samassa yhteydessä olisi syytä purkaa valkoposkihanhien rauhoitus ja siirtyä lajin aktiiviseen metsästämiseen. Jopa tuhansien hanhien parvet ovat jokavuotinen riesa ja tilanne alkaa olla pisteessä, jossa ne aiheuttavat jo terveyshaittoja ihmisille sekä muille eläimille.

Porkkanaa pienpetopyyntiin

Myöskään aktiivisen pienpetopyynnin merkitystä ei voi tarpeeksi korostaa. Se on tärkeää riistanhoitotyötä, johon jokaisen kanalintuja metsästävän tulisi sitoutua. Pienpedoistamme kaksi, minkki ja supikoira, ovat erittäin haitallisia vieraslajeja, joista tulisi pyrkiä kokonaan eroon. Siksi onkin uskomatonta, että molempien lajien naaraat joilla on poikasia, ovat rauhoitettuja 1.5.–31.7. välisenä aikana. Helpoin tapa näiden petojen vähentämiseen olisi pyrkiä pyyntiin sekä pesien hävittämiseen juuri tuolloin ja siksi lainsäädäntöämme tulisi tältä osin korjata.

Olisi myös pohtimisen arvoista, voisiko Metsähallitus työllistää muutaman täysipäiväisen pienpetopyytäjän jokaiseen metsävaltaiseen kuntaan, jonne se myy metsästyslupia. Kustannus ei olisi suuren suuri, mutta vaikutukset lintukannoille olisivat merkittävät. Samalla on hyvä kannustaa metsästäjiä aktiiviseen pienpetopyyntiin maksamalla niistä pieni tapporaha.

Myös näädän ja kärpän metsästysaika voitaisiin pidentää ja sallia ajavan koiran käyttö ketunpyynnissä kevätkuukausina riistanhoitopiirin myöntämällä luvalla.

 

*) Laskentamenetelmän, eli riistakolmioiden, toimivuudesta voidaan olla montaa mieltä. Laskentamallin voitaisiin kehittää siirtymällä koira-avusteiseen laskentaan, kuten tunturialueilla jo tehdään. Tämä ns. distance-malli ei suoraan sovellu metsämaastoon, mutta mikään ei estä laskemasta riistakolmioita koiraa apuna käyttäen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Hetken olin näkevinä Vihreää ajattelua, mutta se paljastuikin tavalliseksi suomalaiseksi saaliskateudeksi ja petovihaksi. Olet näköjään edelleen oikeassa puolueessa.

Käyttäjän mikkokarna kuva
Mikko Kärnä

Saaliskateutta en ole potenut koskaan. Mikä kirjoituksessani indikoi, että olisin saaliskade? Sen sijaan myönnän tuntevani pienpetovihaa erityisesti maamme vieraslajeja kohtaan. Minkki ja supikoira eivät yksinkertaisesti Suomen luontoon kuulu ja piste. Punakettukin pitäisi hävittää pohjoisilta alueilta, sillä se on syrjäyttänyt täältä alkuperäislaji naalin.

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Todellisen karvasi paljastit jo kanahaukan kohdalla.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #3

Miksi kanahaukkaa ei saisi rajoitetusti metsästää jos ja kun laskenta osoittaa että siihen on varaa?

Käyttäjän opehuone kuva
Esa Mäkinen Vastaus kommenttiin #5

Muun muassa siksi, että kanahaukalla ei todellisuudessa ole mitään sellaista merkittävää haittavaikutusta kuin metsästäjät väittävät. Ja sitäpaitsi kanahaukkakanta EI ole kasvanut, laji on silmälläpidettävä -statuksella. Ei pidä kaikkia pyssyhullujen valeita uskoa.

http://www.birdlife.fi/suojelu/lajit/kanahaukka.shtml

Petoviha on sivistymättömyyttä, jota on suurella vaivalla saatu kitkettyä pois. Mutta ei kokonaan, valitettavasti. Miksi se nyt pitäisi taas päästää luvallisesti valloilleen?

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Peltopyykannan elvyttämiseen auttaisi varmaan ettei kaikkia ohrapeltoja myrkytettäisi joilloin pilliheinällä olisi mahdollisuus menestyä pyylle ravinnoksi.

Lapissa ei liene peltopyytä ollut koskaan.

Käyttäjän jlinjama kuva
Jussi Linjama

Voi käydä niin ikävästi, ettei hanhikanta paljon elvy, vaikka vedettäisiin jokainen joutsen pataan. Ensin pitäisi luotettavasti selvittää, kuka tai mikä niitä hanhia todellisuudessa tappaa ja suunnitella toimenpiteet sen mukaan. Ensimmäisenä tulevat mieleen muutokset elinympäristöissä, pienpedot ja metsästäjät, mutta voi niitä toki muitakin syitä olla.
Sitä vartenhan tuonne maastoon on tutkijat ja mittamiehet palkattu ja jos ei ole, niin uusia saa halvalla. Jos päätöksiä esimerkiksi laulujoutsenen metsästyksestä tehdään ennen kuin varmaa tietoa syyllisestä on, se tulee varmasti aiheuttamaan täysin kestämättömän älämölön ja pahan imagotappion koko metsästysharrastukselle.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Laulujoutsenten ampuminenhan ei hyödyttäisi todennäköisesti yhtään mitään, ja todennäköisesti mitään yhteyttä voimistuneen joutsenkannan ja taantuneen hanhikannan välillä ei edes ole. Metsähanhen levinneisyyden painopiste on pohjoisemmassa kuin laulujoutsenen, mutta kanta taantuu silti, ja oli alkanut taantua jo ennen kuin laulujoutsen aloitti voimakkaan lisääntymisensä.

Luonnossa nähty laulujoutsenen vihamielinen käytös metsähanhea kohtaan, jota usein siteerataan esimerkkinä ja joka oli mainittu tuossa Kärnän linkkaamassa Ylen artikkelissakin, ei sekään selitä yhtään mitään. Laulujoutsen on lintuna täysi psykopaatti, joka käyttäytyy aivan samalla tavoin _kaikkia_ lintuja kohtaan, mutta minkään muiden lajien kohdalla ei ole näkynyt kannan heikkenemistä. Tämähän oli niin ikään selostettu tuossa samaisessa Ylen jutussa. Tässä siis ei ole mitään todistettavaa syy-yhteyttä.

Lisäksi, jos laulujoutsenen ja metsähanhen välillä joku luonnollinen vastakkainasettelu olisi, niin luulisi sen näkyvän myös esimerkiksi Venäjällä, jossa molemmat lajit elävät rinnatusten. Mutta kun ei näy. Tällä hetkellähän enin osa Suomessa ammuttavista metsähanhista alkaa muuten pakostakin olla Venäjän kantaa.

Eli tokko se mitään hyödyttää, vaikka päästäisi kuinka monesta joutsenesta ilmat pihalle. Metsähanhea ei oikein voi suojella enää muilla keinoin kuin rauhoittamalla se.

Käyttäjän opehuone kuva
Esa Mäkinen

Mikäs järki siinä on, että vaikka tiedetään, että saalislinnuilla menee nyt huonosti, niin niitä silti saisi metsästää entisillä malleilla?

Metsästäjät eivät tajua tärkeää ekologian peruskiveä, eli ravinnon ja sen hyödyntäjän suhdetta. Saalis, eli ravinnon määrä säätelee saalistajan, siis pedon kannan suuruutta. Hyvää myyrävuotta seuraa pienellä viiveellä hyvä pöllöjen pesimätulos jne. Metsästäjät käsittävät tämän aivan nurinniskoin, he haluavat hävittää pedot, jotta itselle riittäisi muka enemmän. Tämä on petovihaa ja saaliskateutta. Miten ihmeessä voikin aikuinen mies olla kateellinen kanahaukalle?

Kun kanalintukannat ovat vähissä, kannattaa niitä eräelämyksiä hakea muuten samalla tavoin kuin metsästäessä, mutta ilman ampumista: voi valokuvata, täyttää niitä ojia (kiinnijäämisen riski olematon) tai kouluttaa koiraa, istuskella nuotiolla. Tai voi sen torrakonkin ilman panoksia ulkoiluttaa mukanaan, mikäs siinä. Tai voi vaikka käyttää enemmän aikaa metsästyskulttuurin mätämunien kiinni saamiseen: salametsästäjät, autosta ampujat ja kotkan pesien tuhoajat jäisivät heti kiinni, jos erämiehet talkoilisivat yhtä innokkaasti heidän perässään kuin vaikka hirvijahdissa. Siihen voi käyttää samaa teknologiaa ja osaamista kuin muussakin metsästysseuratoiminnassa: passit, ajot, gps:t, maastoautot, hyvä veli-verkostot jne jne.

On aivan käsittämätöntä öykkäriyttä nimittää vähiinkäyneiden metsäkanalintujen metsästyksen jatkamista ja kanahaukan - silmälläpidettävä laji - tappamista 'tervehdyttämiseksi'!

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Mikko Kärnä esittää mielenkiintoisen avauksen kovin kiistanalaisesta aiheesta. Metsästäjän kannattaa ilmeisesti äänestää Kepua?

Käyttäjän opehuone kuva
Esa Mäkinen

Eivätkö kaikki luonnonlaeista ja tosiseikoista ymmärtämättömät ja välinpitämättömät jo teekin niin?

Käyttäjän JouniHalonen kuva
Jouni Halonen

Ylipäätään voi todeta, että mitä kauemmin olen elänyt, sitä hiljaisemmiksi metsät ovat käyneet. Eikä näköni tai kuuloni ole juurikaan heikentynyt. Poikkeuksena joutsenet, kurjet, hirvet ja supikoirat sekä keväiset että syksyiset hanhiaurat.

Käyttäjän JormaSarkela kuva
Jorma Sarkela

Metsähanhen kadon suurin syy löytynee Baltiasta ja Puolasta, joiden rannikot vapautuivat 1980-90 -luvulla myös metsästykseen. Aiemminhan rannikot olivat Neuvostoliiton sotilasalueita, joilla kulkeminenkin oli rajoitettua ja metsästys täysin kiellettyä. Sinne ryntäsivät myös Suomen "hanhenpyytäjät".

Iso osa Lapissa pesivistä metsähanhista ammuttiin myös Pohjanmaan ja Satakunnan pelloilla.

Vuosikymmeniä kestäneen hanhenpyynnin kokemuksista voisin sanoa, että Lapin metsähanhikannan taantuma ajoittuu hyvin tuohon NL:n romahdukseen ja Suomessa suosiotaan kasvattaneeseen peltopyyntiin syksyisillä muuttoreiteillä.

Joutsen ja metsähanhi ovat eriytyneet jo aikoja sitten pesinnältään ja reviireiltään erilaisiin ympäristöihin, joten kasvanut joutsenkanta ei ole hanhikadon perussyy. Metsähanhi on nimensä mukaisesti mettien ja aapojen asukki niin pesinnässään kuin ruokamaillaan, joutsen puolestaan pesii rimmikoilla ja vesistöjen äärellä, missä se myös ruokailee.

Minulla on kuvia Sallan Termusaavalta hanhista ja joutsenista samoilla jyväkasoilla, vailla mitään riitaa tai rähinää.

Rajoitettu joutsenen metsästys voisi arkiinnuttaa joutsenkannan ja siirtää pesintää entistä enemmän hanhiaavoille. Joutsenkanta kyllä kestäisi verotuksen, varsinkin kun se kohdistuisi syksyisin kokoontuviin poikamieslaumoihin.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset