Li Andersson ja poliittinen vesimeloni

Vasemmistoliiton tuore puheenjohtaja, kansanedustaja Li Andersson otti eilen Maaseudun Tulevaisuudessa kantaa suomalaiseen maa- ja metsätalouteen sekä energiapolitiikkaan. Juttu meni tunteisiin eikä mitenkään hyvällä tavalla.

Anderssonin "lääkkeet" maataloustuottajien ahdinkoon ovat nimittäin väkevät. Hän kieltäisi parsinavetat, porsitushäkit ja häkkikanalat siirtymäajan jälkeen, mutta lopettaisi tukien maksattamisen näille heti. Käytännössä tämä tarkoittaisi välitöntä tappotuomiota tuhansille suomalaisille tiloille, kymmeniätuhansia uusia työttömiä, ruoan hinnan kallistumista sekä kulutuksen siirtymistä ulkolaiseen lihaan. Suomalaisen maataloustuotannon laatukriteerit ovat erittäin korkeat, enkä ymmärrä, miksi Andersson haluaa suomalaisten siirtyvän syömään elintarvikkeita, joiden tuottaminen ei ole täällä nykyisellään laillista. Tämä voitaisiin toki estää kieltämällä ulkomaisten lihatuotteiden maahantuonti, tai koko lihansyönti, ja tätä Anderssonin myös olisi tullut esittää pitääkseen esityksensä millään tasolla uskottavana.

Yhdestä Anderssonin ehdotuksesta olen samaa mieltä, nimittäin tuotantotukien siirtämisestä aktiivituottajille. Näennäisviljely on Suomessakin vakava ongelma eikä ole mitään järkeä tukea taloudellisesti toimintaa, joka ei tähtää millään tasolla elintarvikkeiden tuottamiseen. Asiaan on kiinnitettävä vakavaa huomiota kun EU:n uudesta yhteisestä maatalouspolitiikasta neuvotellaan seuraavan kerran. Valitettavasti Anderssonin leikkuupuimuri lähtee tässäkin asiassa täysin käsistä ja hän vaatii tukien siirtämistä pois Björn Wahlroosilta

Anderssonin ehdotus ei ole pelkästään populistinen, vaan siitä tulee ilkeitä analogioita Neuvostoliittoon, jossa varakkaat talonpojat, kulakit, joutuivat Stalinin vainojen uhreiksi. Wahlroos ei nimittäin ole, varakkuudestaan huolimatta, näennäisviljelijä, vaan hänen tilansa tuottaa elintarvikkeita kulutukseen. On tietysti aivan selvää, että Wahlroos selviäisi ilman maataloustukiakin, mutta olisiko hänellä mielenkiintoa sijoittaa satojatuhansia euroja omaa rahaansa vuosittain tilansa ylläpitoon muita viljelijöitä heikommilla ehdoilla? Sopii epäillä. Anderssonin toivoisi myös pohtivan, miten hän vastaisi tällöin niille ihmisille, jotka jäisivät työttömiksi Wahlroosin tilan lopettamispäätöksen myötä? 

Anderssonin muihin ajatuksiin kuuluvat turkistarhauksen ja turpeentuotannon kieltäminen. Turkistarhaus työllistää Suomessa suoraan ja välillisesti 13200 ihmistä, eikä elinkeinolle makseta yhteiskunnan tukia. Niin kauan kuin maailmalla on turkiksille kysyntää, tullaan niitä myös tuottamaan. En itse ole erityinen turkistarhauksen ystävä, mutta ymmärrän realiteetit asian ympärillä enkä halua, että suomalainen korkeasti standardoitu tuotanto ja työpaikat siirtyisivät maihin, joissa eläimille ei ole minkäänlaisia hyvinvointivaatimuksia. Haluan myös kysyä Anderssonilta, miten hän työllistäisi kiellon myötä työttömäksi jäävät?

Turpeentuotannon kieltämisen osalta ollaan samojen asioiden äärellä. Turve työllistää noin 10000 suomalaista ja se on erittäin hitaasti uusiutuvaa kotimaista energiaa. Turpeella on kiistatta omat ympäristövaikutuksensa, mutta niidenkin minimoinnissa on menty esimerkiksi turvesoiden vesitalouden osalta huimasti eteenpäin. Mikäli turpeen käyttö tehdään vaikeaksi tai se estetään, korvautuu se pääsääntöisesti ulkomailta tuodulla kivihiilellä. Tämä nähtiin edellisen hallituksen energiapolitiikassa ja Anderssonin olisi hyvä muistaa tosiseikka, jonka entinen ympäristöministeri Ville Niinistö aikanaan unohti: lämpö ei tule patterista.

On aivan selvää, että parsinavetat, porsitushäkit, häkkikanalat, turkistarhaus tai nykymuotoinen turvetuotanto eivät ole tulevaisuuden ratkaisuja, mutta niiden kieltämisen ajaminen on täyttä hulluutta. Vanhat tuotantomuodot korvautuvat ajan myötä uusilla ja näin tapahtuu koko ajan myös maataloudessa. Energiapolitiikassa meidän taas on hyödynnettävä rohkeasti kotimaista bioenergiaa ulkolaisen tuontienergian sijaan ja haettava siihen ratkaisuja, jotka ovat ympäristön kannalta kestäviä. Maatalouden tukijärjestelmiäkin on uudistettava rohkeasti, mutta viljelijöiden etua kunnioittaen. Katseen on oltava suunnattuna tulevaisuuteen, mutta liian nopea maailmanparannus ei koskaan onnistu ja johtaa seurauksiin, joita sen naiivit kannattajat haluavat vähimmin ajatella.

En suoraan sanottuna voi ymmärtää, kuinka suomalainen puoluejohtaja voi tällaisena vaikeana aikana suoltaa vakavissaan ehdotuksia, joiden ainoina vaikutuksina olisivat kymmenettuhannet menetetyt työpaikat ja kansallisen kilpailukyvyn rapautuminen. Andersson näyttää olevan valmis tähän, mikäli vain samalla saa korottaa itsensä moraalisäteilyn korkealle jakkaralle. Näyttää myös pahasti siltä, että vasemmisto on päättänyt tosissaan ryhtyä kilvoittelemaan vihreiden kanssa poliittisen vesimelonin tittelistä. Molemmat puolueet kun ovat nykyisellään päältä vihreitä, mutta sisältä syvänpunaisia ja valitettavan usein ylikypsiä.

mikkokarna
Keskusta Helsinki
Ehdolla eduskuntavaaleissa

Kansanedustaja toista kautta eduskunnassa. Olen 42-vuotias helsinkiläinen ja osa-aikainen lappilainen sekä saaristolainen, jolle kaikki eräharrastukset ovat lähellä sydäntä. Ennen valintaani eduskuntaan toimin Enontekiön kunnanjohtajana ja sitä ennen Ivalon rajavartioalueen varapäällikkönä. Ehdolla eduskuntaan Helsingistä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu