Minä olin suvaitsematon
Käydessäni ala-astetta 80-luvulla homo oli yleinen haukkumanimi, emmekä puhuneet mustista, vaan neekereistä. Molempiin sanoihin liittyi vahva negatiivinen arvolataus ja käytin niitä päivittäisessä puhekielessäni.
Kotoani sain hyvän, mutta varsin uskonnollisen kasvatuksen. Ehkä juuri sen takia minusta tuli agnostikko. En varsinaisesti usko mihinkään korkeampaan voimaan, mutta kuulun kirkkoon muodon vuoksi. Ongelmallinen suhteeni uskontoon kulminoitui yhdeksänteen luokkaan, jolloin jouduin lopulta tenttimään uskonnon ajauduttuani peruuttamattomiin ristiriitoihin opettajani kanssa.
Lähtiessäni 15-vuotiaana pois kotoa lukioon Ouluun, olin oppimaan innostunut, maailmaan avoimesti suhtautuva ja urheilullinen nuori. Tämän lisäksi olin myös ainakin kolmea asiaa: homofoobikko, rasisti ja uskontokammoinen. Ennakkoluuloni eivät kuitenkaan olleet sisäsyntyisiä, vaan opittuja.
Ihmisen silmät avautuvat erilaisille asioille hitaasti ja kerran opitut asenteet muuttuvat vielä hitaammin. Sormen heristeleminen, "soosoon" hokeminen tai mikään moraalisäteily ei auta. Tarvitaan omakohtaisia kokemuksia. Itselleni ennakkoluulojen sulattamiseen tarvittiin ainoastaan aikaa sekä uskallusta kohdata sellaisia ihmisiä, jotka olivat minulle aiemmin vieraita. Onnekseni näitä kohtaamisia riitti heti lukioajasta lähtien.
Eräs keskustelu yli 10 vuoden takaa on myös jäänyt mieleeni. Sanoin silloin ystävälleni, että olisin pettynyt, mikäli oma lapseni osoittautuisi homoksi. Hän antoi minun tuolloin kuulla kunniani ja jakoi kokemuksensa asiasta lähipiiristään. Omien lasten syntymän jälkeen olen myös todella sisäistänyt, että lapset ovat lahja, jotka opettavat sinua enemmän kuin sinä heitä ja seksuaalinen identiteetti on viimeinen asia, johon vanhempi voisi jotenkin ilmaista tyytymättömyyttään. Se on juuri sellainen millaiseksi luonto sen tarkoitti.
Erilaisiin uskontoihin ja katsomuksiin olen myös oppinut suhtautumaan kokemusteni kautta kunnioittavasti. Maalliset ja taivaalliset asiat on pidettävä erillään toisistaan, mutta ihmisten stereotypisointi heidän uskontonsa perusteella on vastenmielistä. Islamisaatiosta varoittavia ja muslimivihaa huokuvia kirjoituksia lukiessani muistelen aina erästä tuttua muslimitutkijaa, jota avustin tekstinkäännöksissä olutpalkalla. Hän uskoi vahvasti sekulaariin valtioon, vaikka oli kellontarkka omien rukoustensa kanssa. Jos on olemassa tapakristittyjä, niin toden totta on olemassa myös maallistuneita tapamuslimeita.
Suvaitsemattomuus on selkeä termi, mutta sen vastakohta ei mielestäni ole suvaitseminen. Se kuulostaa aivan kuin hyväksyisimme jotain pakolla. Puhuisin mieluummin ymmärtämisestä. Aivan kaikkea ei tarvitse ymmärtää, vaan esimerkiksi rasismille ja poliittiselle väkivallalla on voitava sanoa suoraan ei. Tämän keskellä on kuitenkin muistettava, että ihminen ei muutu rasistiksi, vaikka hän kannattaisi tiukkaa maahanmuuttopolitiikkaa, eikä islamofobiksi, vaikka hän ajaisi huntukieltoa julkisiin tiloihin. Mikäli ymmärtämistä ei ole molempiin suuntiin, ei ole olemassa myöskään dialogia eikä kehitystä. Nykyään aivan liian moni elää omassa kuplassaan kannustaen vain samanmielisiä, vaikka juuri erilaiset mielipiteet ja erilaiset ihmiset ovat se rikkaus, joka tekee elämästä elämisen arvoisen.
Suvaitsemattomuudesta ei parannuta, vaan siitä sivistytään pois. Olen kiitollinen, että oma elämäni on antanut minulle mahdollisuuden tähän. Samaan aikaan olen kuitenkin huolissani, sillä kaikilla ei ole tätä mahdollisuutta. Kun sivistyminen voi alkaa ainoastaan omakohtaisten kokemusten kautta, olisi meidän nyt yhdessä pohdittava, miten näitä omakohtaisia kokemuksia ja kohtaamisia voidaan tarjota mahdollisimman monelle? Mahdollisuuksien lisäksi tarvitaan vain ripaus rohkeutta ja ymmärrys siitä, että jokainen ihminen tulee kohdata ihmisenä muistaen, että ihmisiksi synnytään, mutta ihmisyyden säilyttäminen sen sijaan on valinta. Siihen tarvittava sydämen sivistys taas syntyy vain elämällä.
Niin hyvä kirjoitus ettei se kommenttia kaipaa.
Kommentoin kuitenkin vähän.
Kerroit miten olit nuorena suvaitsematon kypsymättömyyttäsi, tai lapsellisuuttasi, tai tiedon puutteen johdosta, miten sen nyt sitten halutaankaan määritellä. Myös suvaitsevaisuus voi johtua ihan samoista asioista, siis lapsellisuudesta jne. Minun kohdallani asia oli juuri näin.
Oma historiani on ollut erilainen kuin sinun muun paitsi uskonnon osalta, jonka suhteen olen ollut samanlainen kuin sinä ja ilmeisesti edelleenkin olen melko tavalla samoin ajatteleva.
Minä olen aina ajatellut suvaitsevaisesti, ainakin kun kyse on ollut homoista tai ulkomaalaistaustaisista. Olen ollut sitä vaikka en ole tiennyt ulkomaalaisista tuon taivaallista, en siis yhtään mitään, enkä homoistakaan.
Myöhemmin olen oppinut tuntemaan sekä homoja että ulkomaalaisia, eikä käsitykseni kummastakaan ryhmästä ole muuttunut muuten kuin että se on tullut realistiseksi. Eiväthän nämä ryhmät mitenkään poikkea muista, eivätkä ne itseasiassa edes mitään ryhmiä ole. Heissäkin on hyviä ja pahoja ja kaikkea siltä väliltä, sekä kaikkia luonteenlaatuja, kuten meissä heterosuomalaisissakin.
Se asia minkä olen nuoruudesta säilyttänyt, on inho honofobistisia ja xenofobistisia mielenilmaisuja kohtaan.
Itse mielenilmaisijat ovat eri asia, heihin voi ja pitää suhtautua neutraalisti. Useimmat ovat xenofobiastaan ja homofobiastaan huolimatta tavallisia ihmisiä, hyviä, pahoja ja kaikkea siltä väliltä.
Ilmoita asiaton viesti
No. Homottelun ja neekerittelyn käyttäminen ei silloin tainnut varsinaisesti kohdistua noihin ryhmiin. On sitä joskus paria naisihmistäkin tullut lehmäksikin haukuttua vaikka ne oikeat lehmät ovatkin tosi sympaattisia.
Ilmoita asiaton viesti
”On sitä joskus paria naisihmistäkin tullut lehmäksikin haukuttua vaikka ne oikeat lehmät ovatkin tosi sympaattisia”.
Myöhästynyt anteeksipyyntö lehmiltä?
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä ja relevantti kirjoitus, mutta palaan seuraavaan kohtaan:
«Suvaitsemattomuus on selkeä termi, mutta sen vastakohta ei mielestäni ole suvaitseminen. Se kuulostaa aivan kuin hyväksyisimme jotain pakolla. Puhuisin mieluummin ymmärtämisestä. Aivan kaikkea ei tarvitse ymmärtää, vaan esimerkiksi rasismille ja poliittiselle väkivallalla on voitava sanoa suoraan ei.»
Tässä ehkä tehdään väkivaltaa käsitteille. Ymmärtämisellä kait ensisijaisesti tarkoitetaan käsittämistä, siis tiedollista mallien muodostamista siitä, miten asiat toimivat tai ovat.
Kuitenkin ”ymmärtämisellä” joskus nähdään myös se merkitys, että teot hyväksytään niiden syiden käsittämisen myötä, kun oikein asetutaan tekijän asemaan. Tätä merkitystä usein käytetään eräänlaisena sarkasmina, kun äärimmäisetkin teot saatetaan hyväksyä, kun ne vain ”ymmärretään”. Sarkasmi onkin tällöin perusteltua, sillä hyväksytyn johtaminen tosiasioiden ymmärryksestä tietää Humen giljotiinille mestattavaa.
Sarkasmi kuitenkin osuu usein väärään kohteeseen silloin, että se sekoittaa hyväksynnän ja vastuun. Vaikka ymmärrettävyys ei tee teoista hyväksyttäviä, se voi vaikuttaa vastuuseen. Se on peräti länsimaisen oikeuskäsityksen pohja esimerkiksi siinä, että teoista voi olla vastuussa vain, jos ymmärtää ne ja toimii vapaasta tahdostaan.
Sarkasmi onkin usein tämän oikeuskäsityksen kritiikkiä – kannanotto siitä, että tekijöitä pitäisi rangaista täysin riippumatta siitä, toimivatko he täydessä ymmärryksessä. Se tietenkin kuvastaa kriitikoiden täydellistä ymmärtämättömyyttä vastuusta ja ylipäätään länsimaisen oikeuskäsityksen perusteista.
«Maalliset ja taivaalliset asiat on pidettävä erillään toisistaan, mutta ihmisten stereotypisointi heidän uskontonsa perusteella on vastenmielistä.»
Tämä todellakin on kovin tavanomaista, miltei päivittäistä täällä Puheenvuorossakin. Islam määritellään sellaisena kuin uskonnolliset auktoriteetit sen haluavat määritellä, pyrkiessään lähes epätoivoisesti hallitsemaan rivimuslimeja. Siitä huolimatta, että kotoisemman kristinuskon suhteen varmasti ymmärretään, että taviskristityt eivät usko siihen, mitä fundamentalistikristityt väittävät kristinuskon olevan. Tämä voi johtua siitä, että uskontojen käsitetään olevan jotain tiettyä, vaikka oikeasti ne ovat vain harjoittajiensa hajanaisia yrityksiä määrittää mitä on hyvä ja mikä on oikein tietyn mytologian viitekehyksessä.
Ilmoita asiaton viesti
”emmekä puhuneet mustista, vaan neekereistä. Molempiin sanoihin liittyi vahva negatiivinen arvolataus”.
Liittyikö tosiaan? Itse muistaisin, että sana neekeri oli tuolloin aivan samanlainen sana, kuin eskimo. Ei niihin varsinaisesti mitään arvolatauksia liittynyt. Myöhemmin maailmanhalaamisen tultua muotiin tuohon sanaan liitettiiin negatiivinen arvolataus. Eskimo-sana jäi ennalleen, koska eskimot eivät sillä tavoin tulleet ikinä muotiin. Neekerinsuukot poistuivat kaupoista, eskimopuikot jäivät.
Ilmoita asiaton viesti
Vielä 80-luvulla psykiatrian piirissä uskottiin homoseksuaalisuuden johtuvan insestistä, tai jonkin läheisen ihmisen lapseen kohdistuneesta ahdistelusta. Ahdistelijan tuli olla vastakkaista sukupuolta jotta trauma voisi syntyä.
Nykyään tiedetään, että homoseksuaalisuudella on biologiset syyt. Joten homoja ei tarvitse vihata, eikä heidän vanhempiakaan.
Jotkut uskonnolliset yhteisöt toki järjestävät vielä eheytyskursseja homoille.
Tuskin kenenkään nyt tarvitsee ripotella tuhkaa niskaan noista vanhoista asenteista.
Ilmoita asiaton viesti
Minä asuin nuoruuden Porin seudulla, jossa oli suvaitsevainen ilmapiiri. Ihmiset saivat olla mitä olivat, eikä muualta tulleita luokiteltu ihon värin tai kielen perusteella. Kerran toki leikillään nuoruuden ystäväni puristi ulkomaalaista henkilöä kurkusta ja läpsi hänen naamaa leikkisästi huudahdellen; puhu nyt saatana suomea. Tämä oli kiva leikki.
Saatiin kylään musta mieskin asumaan. Kerran leikimme juoksukilpaa ja musta mies voitti meidät. Hän ehti ensimmäisenä poliisiasemalle. Poliisisetä sanoi että ministeriö suhtautuu tiukasti rasistisiin rikoksiiin. Virallisella äänellä. Kevensi sitten asiaa ja sanoi että hänen puolestaan nuo joutaisivat tiettyyn paikkaan. Leikki leikkinä.
Vaikka olen kasvanut suvaitsevaisessa ilmapiirissä, niin luulen että olen piilorasisti. Ja uskon että kaltaisiani piilorasisteja on monta. Pääasia, että tiedän kuka olen, enkä esitä jotain mitä en oikeasti ole.
On jotenkin trendikästä olla homo ja kaikki on niin homoa. Homopropagandaa syydetään joka tuutista ja ohjelmiin otetaan nykyään hetero kiintiötä täyttämään. Ihmiset rakastavat kaikkea homoa ja uhriutumista. Euroviisuvoitotkin saa partanainen ja uhrinainen. Sorrettu ja unohdettu. Silti ei Afrikasta pääse edes maitoa Eurooppaan. Mitenhän ne homot elää siellä, kun lapsiakin kuolee veden puutteeseen. Täytyyhän jossain olla siirtomaatkin missä aseita testataan. Tärkeää ei ole miten asiat ovat vaan miltä ne näyttävät.
Ilmoita asiaton viesti
Varsin hyvä kirjoitus. Suvaitsemattomia ihmisiä on joka ihmisryhmässä, uskontoon ja ihonväriin katsomatta.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoituksessa on paljon hyvää, oikeastaan se on kokonaan hyvä kirjoitus. Hykertelen mielessäni aina, kun käytetään hyvin sanoja sivistys ja ymmärrys.
Läntisessä kulttuurissa on jo noin 60-luvulta saakka olla korostuneena seksuaalisuudesta puhuminen ja melkein kaikissa asioissa viitataan seksuaalisuuteen. Luultavasti sitä perua on sekin, että puhutaan ihmisen seksuaalisesta suuntautumisesta. Tähän kaapuun kuitenkin kätkeytyy ihmisen identiteettityyppi silloinkin, kun ei ole seksuaalisesta suuntautumisesta kysymys. Ihmisen olemusta ja sisäistä sex appealia käytetään sekä lyömäkirveenä että oikeutuksena kaikkeen, mitä tämä ihmisenä tekee.
Mielestäni meitä muita ihmisiä kohtaan ei ole oikein se, että vouhotetaan seksuaalisesta suuntautumisesta. Eihän kenelläkään ole oikeutta käydä toisen kehoon käsiksi suuntautumisiensakaan vuoksi.
Taustalla saattaa olla nuo mainitsemani asiat ja myös se, että meillä on ihmisinä vielä kehittymätöntä tiedosta sisäistä minäämme ja sen olemusta. Edes sen olemassaoloa ei kovin laajalti tunneta.
Sisäisestä minästä käytetään kuitenkin monia termejä, kuten henki. Olen käyttänyt myös fenonyymi-käsitettä fenotyyppi-käsitteen vastaparina. Fenonyymi tarkoittaa ihmisen sisäistä olemusta ja fenotyyppi on ihmisen ilmiasu eli ulkoinen olemus.
Vaarana näitten asioitten tiedostamattomuudessa ja samalla yleisestä melskaamisesta sen tiimoilla, että kaikkea pitää kehittää, on että yhteiskuntaa aletaan muuttaa väärin perustein ja väärään suuntaan, kuten Suomessa on avioliittolain muutospyrkimykset tehneet. Tällä on yhteiskuntaa rapauttava vaikutus. Perustelen tarvittaessa lisää.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kirjoitus, jonka avaa hyvin ”suvaitsevaisuuden” tai ymmärryksen muodostumista. Se on monesti hidas prosessi, etenkin vanhemmalle ikäpolvelle.
Ilmoita asiaton viesti
Mia Krause keskusteli eilen Johanna Korhosen kanssa aiheesta ”Mikä meitä riivaa” radiossa.
Lähetys on tunnin mittainen, mutta niin täyttä asiaa että kannattaa uhrata koko tunti.
http://areena.yle.fi/1-3711511?autoplay=true
Ilmoita asiaton viesti
Olen kasvanut hyvin samantapaisissa oloissa blogistin kanssa. Omassa sanastossani homo ja mustalainen olivat negatiivisesti värittyneitä, mutta n-sanassa ei ollut samaa latausta. Lapsuuden enttententten lorussa [n-sana] pieras poks. Enpä opettaisi tai käyttäisi moista enää. Olen oppinut, että sana sisältää arvolatauksen, jota en itse siihen koskaan liittänyt.
Kypsymättömyyden ja lapsellisuuden sijaan näenkin nimittelyn takana arvolatauksia. Yhteisön voimin haluttiin tukahduttaa ja alentaa ihmisryhmien ääntä ja eristää näitä ”paremman väen” porukoista. Erityisesti seurakuntaväen porukoissa näitä ryhmiä oli paljon muitakin. Käyttämälläsi ilmauksella ”tapakristitty” oli kristillisissä piireissä vahva negatiivinen arvolataus, seksuaalivähemmistöihin kuuluminen olisi ollut pöyristys. Marja-Sisko Aallon sukupuolenvaihdosta ei lempeästi katsottu tuossa piirissä edes tällä vuosituhannella.
Sivistys ei kasvata kaikkia. Siksi meidän on uskallettava olla suvaitsemattomia niille, joita ihmisoikeuksien kunnioittaminen ei tavoita. Kaiken suvaitseminen on lopulta suvaitsematonta.
Ilmoita asiaton viesti
Mikko Kärnä (kesk) tunnusti tiistaina kirjoittaneensa vuosien takaiseen blogiin, jonka hampaissa olivat muun muassa maahanmuuttajat ja saamelaiset. Kränä tosin väitti, että Lapinleuku-blogi oli ”kollektiivin” käsialaa eikä hän muista kirjoittaneensa niitä tekstejä, joita sosiaalisessa mediassa tiistaina lainattiin.
Kränä myönsi kirjoittaneensa samalla nimimerkillä myös Hommafoorumille. Nimimerkin viestit käsittelivät esimerkiksi saamelaisten ylimielisyyttä ja kiistivät, että kolttasaamelaiset olisivat ”alkuperäisempiä asukkaita kuin me suomalaisetkaan”.
Jäljet johtavat tutulle sylttytehtaalle. Suomen Sisu on petojen sukua: susi jo syntyessään. Se on tuottanut näköjään kaikki Suomen turhimmat poliitikot.
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/mikalamminp/krana-saamelaisista/?fbclid=IwAR2jKyii6kGi5bYRhUh3tpazgQu8Es-RdZrJ2rlzb1ZuhgyEOeA7-phXFkY
Ilmoita asiaton viesti
Minusta nämä nimien vääntelemiset eivät ole sivistyneen ihmisen käytöstä yhtään sen enempää kuin blogissa puhutut n-sanat tai homottelutkaan. Mutta kukapa sitä malkaa omassa silmässään huomaisi. Kyllä tuo Kärnän saamelaisiin kohdistama parjauskampanja on huomattu lehdistä ilman blogisi lukemistakin.
Itse jätän ottamatta saamelaisasiaan kovin vahvaa kantaa, kun en itse noita pohjoisen asioita kovin hyvin tunne. Muutamien lappilaisten keskustalaisten mielipiteitä olen lukenut ja ymmärrän myös heidän näkökulmaansa asiassa. Ei tämä niin yksioikoinen asia ole.
Ilmoita asiaton viesti
Ei olekaan mutta kun oikoluku korjasi Kärnän kränäksi annoin virheen olla, se oli niin hauska. Blogini varsinainen pointti oli kuitenkin Kärnän hommailu Hommafoorumilla. Minun nimestäni on muutama tämän penaalin tylsin kynä väännellyt paljon typerämpiä anagrammeja. En nyt nimiä mainitse edes oikein kirjoitettuna koska ne pahimmat törkyturvat ovat myös oikeita prinsessoja jotka imuroivat herneen nenäänsä millaisen patjakasan alta hyvänsä.
Ilmoita asiaton viesti