mikkokarna Lapin puolustaja

Sodanjulistukset poronhoitoa vastaan eivät auta

Eduskunnassa on tänä syksynä tehty kansanedustajien toimesta parikin valtiopäivätoimea, jotka on suunnattu suoraan poronhoitoa vastaan. Oululainen perussuomalaisten kansanedustaja Ville Vähämäki vaati kirjallisessa kysymyksessään poronhoitolain päivittämistä ja vapaan laidunnusoikeuden poistamista. Samaa vaati niin ikään oululainen sosiaalidemokraattien kansanedustaja Tytti Tuppurainen omassa toimenpidealoitteessaan. Molemmat olivat myös huolissaan porojen liikenneturvallisuudelle aiheuttamista riskeistä sekä ympäristökysymyksistä.

Olen Vähämäen ja Tuppuraisen kanssa samaa mieltä siitä, että poronhoitolaki tulisi uudistaa, mutta valitettavasti juuri tällaisten ulostulojen takia siihen ei uskalleta ryhtyä ja paliskuntain yhdistyskin on sitä pakotettu vastustamaan. Vapaa laidunnusoikeus on nimittäin poronhoidon ehdoton edellytys koko poronhoitoalueella eikä siihen voida puuttua. Mielestäni laki tulisi avata, mutta se on tehtävä sellaisella ponnella, että vapaasta laidunnusoikeudesta ei lain tarkastelemisen yhteydessä keskustella.

Poronhoito ja muu maankäyttö voidaan yhteensovittaa koko poronhoitoalueella, mutta se vaatii tahtoa. Totuutta on myös katsottava silmiin. Porolaitumet ovat paikoittain, erityisesti tunturialueilla, kuluneet ja osalla niistä laidunnetaan ekologisen kestävyyden rajat ylittäviä porokarjoja, joita joudutaan ruokkimaan. Porot ovat paikoin heikossa kunnossa ja elinkeinon tuottavuus näin alentunut. Samalla lisääntyvät peto- ja liikennevahingot. Petotilanne itsessään on useissa paliskunnissa karmaiseva. Lihaa ei enää kyetä tuottamaan, vaan elinkeino perustuu petojen jäljiltä jäävien raatojen etsimiseen. Emme voi myöskään poissulkea mahdollisuutta, että esimerkiksi Siperiassa haudasta noussut pernarutto voisi puhjeta myös täälläkin. Riskejä on siis paljon, mutta niiden rinnalla on tunnistettava myös mahdollisuudet.

Poronhoito on perinteinen pohjoisen elinkeino, jonka elinvoimasta on pidettävä huolta. Se on tärkeää niin kulttuurisesti kuin imagollisestikin. Poronhoitoa voidaan toteuttaa ekologisesti kestävästi ja eettisesti, jos siihen vain annetaan mahdollisuus. Emme kuitenkaan pysty siihen jyrkkää vastakkainasettelua rakentamalla tai kieltäytymällä katsomasta totuutta silmiin. Poromääriä tulee ainakin paikoittain leikata, mutta ratkaisuja on ensisijaisesti haettava mahdollistamalla parempi laidunkierto. Samalla on uudistettava tuki- ja petopolitiikkaa. Paliskunnille on annettava enemmän autonomiaa oman alueensa poronhoitoa ja petotilanteen hoitoa käsittelevissä asioissa. Poronlihalle on luotava uusia markkinoita ja kehitettävä tuottajien omaa jalostustoimintaa. Liikennevahinkoja on vähennettävä uusilla järjestelmillä, kuten esimerkiksi porokellolla. Erityisesti nuorten poronhoitajien pärjäämistä on tuettava. 

Työtä siis riittää, mutta sotimalla tämä ei etene. Vapaan laidunnusoikeuden poistamista ei siis kannata vaatia, aivan kuten ei poronhoidon osoittamista etnisten saamelaisten yksinoikeudeksikaan. Kumpikaan näistä esityksistä ei nimittäin ole mikään vaihtoehto, vaan sodanjulistus.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Oih tuota Tytti Tuppuraistaki, eikö demareitten ideaan kuulu suvaita alkuperäiskansojen asioita!

Käyttäjän Viljamikinnunen kuva
Viljami Kinnunen

Mitä jos ei julistettaisi sotaa myöskään niitä suurpetoja vastaan kuten näytät tekevän?

Täältä voi jokainen käydä katsomassa missä niitä Ahmoja, susia ja karhuja todellisuudessa liikkuu. Ihan jossain muualla kuin 40% Suomen pinta-alasta ja suurimmat erämaat kattavalla poronhoitoalueella.
http://riistahavainnot.fi/suurpedot/havaintokartta

Käyttäjän JaakkoJuhaniOjaniemi kuva
Jaakko Ojaniemi

"Poronhoito on perinteinen pohjoisen elinkeino, jonka elinvoimasta on pidettävä huolta. Se on tärkeää niin kulttuurisesti kuin imagollisestikin."

Poronhoidossa ei ole enää mitään perinteistä kulttuuria. Porot kerätään kasaan helikoptereilla. Poromies ajelee pitkin metsiä kesällä upouudella mönkijällä ja talvella viimeisen päälle öky-kelkalla. Molempia vempeleitä vaihdetaan vähintään joka toinen vuosi. Ennen poro ruokki poromiehen nyt poromies ruokkii poron. Jos ei ruoki, niin sitten nappurin mansikkapelto auttaa. Tai porkkanamaat.

Porotalous ei kannata millään muotoa ilman tukiaisia.Poromiehet valittavat kuinka vaikea ammatti on ja kuinka sillä ei pärjää eikä tule toimeen, ei edes tukiaisilla. Mitä helevettiä sellaiseen hommaan aletaan, jos sillä ei toimeen tule.

Poronhoitoraja tulisi siirtää 200-300 km pohjoisemmaksi jonnekin Vuotson korkeudelle. Koko poronhoidon määritelmä tulisi tarkistaa. Poronhoito tulisi muuttaa kokonaan turismin palvelukseen. Sieltä syntysi monikerroin uusia työpaikkoja.

Poron pitäisi antaa uudelleen villiintyä luonnossa ja porojen metsästys tulisi sallia. Paliskunta ja poromies saisivat poron ampumisesta moninkertaisen hinnan saksalaiselta metsästäjältä ja saisivat vielä itse pitää lihat.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Ville Vähämäki ei ainakaan puhu poroista, kirjoittaa kylläkin.

Käyttäjän mikkokarna kuva
Mikko Kärnä

Olitko Remes koulukiusaaja aikanaan? Hyvin ovat opit ainakin muistissa.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Olen jäävi ottamaan kantaa omaan persoonaani, mutta kiitos kysymyksestäsi.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset