Pitäisi ainakin ymmärtää, vaikka menee tunteisiin

Kun ottaa kantaa vaikkapa turkistarhaukseen tai metsästykseen, joutuu väistämättä hirvittävään myllytykseen. Huolestuttavinta viime päivien keskustelussa on ollut se suuri vihapuheen määrä, jota asiassa on esitetty. Allekirjoittaneellekin on tarjottu milloin sähköteloitusta tai hirttämistä. Moni tuntuu puolustelevan vihapuhetta aina silloin, kun se tukee omaa agendaa. Tämä asenne on johtanut siihen, että täysin sopimattomasta kielenkäytöstä ja uhkauksista on tullut yhteiskunnassamme arkipäivää. Muutos tähän syntyy vain ymmärrystä lisäämällä.

Heitin eilen ihan itse vielä lisää vettä myllyyn asettamalla facebookin profiilikuvakseni kuvan, jossa oli kaksi jalkanaruilla pyydettyä kuollutta kettua. Moni ihminen järkyttyi. Myönnän, että kyseessä oli täysin tahallinen ja harkittu provokaatio seurausten näkemiseksi. Olen nimittäin huolissani siitä, että moni ei enää uskalla näyttää vaikkapa somessa arkeaan tai kertoa siitä, koska vastareaktiot ovat tulleet äärettömän voimakkaiksi. Kaupunkien ja maaseudun Suomi ajautuu tämän seurauksena yhä voimakkaammin erilleen. Tällaisen kehityskulun väistämätön seuraus on, että emme lopulta enää ymmärrä toisiamme emmekä puhu samalla kielellä.

Ymmärtäminen ei ole sama kuin hyväksyminen

Asiat menevät monella tunteisiin aina, kun kyseessä ovat eläimet ja eläinten oikeudet. Mielestäni sivistysyhteiskunnan on varmistettava lainsäädännöllä, että jokaista tuotanto- tai lemmikkieläintä kohdellaan hyvin ja niiden hyvinvointia kehitetään määrätietoisesti. Itse näen tuotantoeläimet eläiminä, joita kasvattamalla tuotetaan työn ja tuotteiden kautta lisäarvoa. Suomessa voitaisiin todella pahoin, mikäli eläintuotantoa ei olisi. Vastaavasti myös metsästäminen ja kalastaminen on minulle normaalia ja luonnonmukaista toimintaa. 

Eläinten hyvinvoinnista puhuttaessa vaaditaan aina lajityypillinen käyttäytymisen toteuttamista, mutta moni kieltäytyy ymmärtämästä, että monelle ihmiselle saattaa olla "lajityypillistä" metsästää tai kalastaa. Lajityypilliseksi voidaan katsoa myös lihansyönti kokonaisuutena ja tätä kautta tuotantoeläinten kasvattaminen. Siltikin on syytä korostaa, että ihminen joka päättää ryhtyä vegaaniksi tai olla käyttämättä turkiksia, ei todellakaan tee mitään väärää, vaan hänenkin näkökulmansa on ymmärrettävä. Ongelmaksi vain muotoutuu, mikäli tällaisten henkilökohtaisten valintojen puitteissa aletaan arvottamaan ja tuomitsemaan muita. Jokainen voi omilla kulutustottumuksiaan ohjata asioita haluamaansa suuntaan, mutta antavatko nämä tottumukset oikeuden muiden leimaamiseen ja vähättelyyn?

Olen usein myös todennut turkistarhauksesta, että en hypi kaikilta osiltaan sen kanssa riemusta, mutta mielestäni olisi naiivia ajatella tarhauksen kieltämisen olevan järkevä vaihtoehto. Tämä ainoastaan siirtäisi tuotannon jonnekin, jossa ei ole standardeja eläinten hyvinvoinnille ja tekisi samalla Suomeen yli 4000 uutta työtöntä. Niin kauan kuin turkiksille on kysyntää, niille tulee olemaan myös tuotantoa ja vaikka luonnonturkikset paras vaihtoehto olisivatkin, ei luonnoneläimillä voida vastata globaaliin kysyntään. On oikein ja perusteltua käydä tarhauksesta ja tarhaeläinten hyvinvoinnista keskustelua, mutta kieltopolitiikan lietsominen ei edistä näitä asioita ollenkaan.

Rohkeutta tarinoiden kertomiseen

Meidän on kaikkien voitava avoimesti kertoa, millaista elämää me elämme ja muistettava, että meidän tarinoitamme ei kerro kukaan muu kuin me itse. Mikäli vaikenemme siitä, millaista elämä maaseudulla on, tulee se edelleen lisäämään kahtiajakoa ja ymmärtämättömyyttä. Ketään ei voi pakottaa hyväksymään mitään, mutta vähintäänkin ymmärtäminen olisi tärkeää. Myönnän myös auliisti, että itsellänikin on tässä kehitettävää.

Maaseudun sekä kaupunkien välistä dialogia on välttämätöntä lisätä ja asioista tulisi puhua myös kouluissa. Ilmoittauduinkin tässä vapaaehtoiseksi, mikäli esimerkiksi joku Helsingin kouluista haluaa minut puhumaan elämästä Ylä-Lapissa. Vastaavalla tavalla toivoisin, että elämästä kaupungeissa kerrottaisiin enemmän maaseudun lapsille. Ajautuminen erilleen on väistämätöntä, ellemme tiedä millaista toinen toisemme elämä on ja millä perusteilla ajattelemme kuten ajattelemme. 

Ei mennä kaappiin

Sanotaan siis ei piilottelulle ja häpeilylle. Jos metsästetään, niin kerrotaan se avoimesti. Jos kasvatetaan tuotantoeläimiä, niin ollaan ylpeitä siitä ja kerrotaan, millaista arki niiden kanssa on. Viimeiset päivät ovat osoittaneet, että olisi vain huomattavasti helpompaa elellä hiljaisuudessa omalla tavallaan, mutta valitettavasti tämä vain lisää ongelmia tulevaisuudessa ja tietyt asiat ajautuvat sen seurauksena ahtaalle. Kaikista tärkeintä kuitenkin on, että pidetään keskustelu asiallisena. Minä olen valmis ymmärtämään vegaaneita ja ihmisiä, jotka eivät eläinperäisiä tuotteita käytä, mutta ovatko nämä ihmiset valmiita ymmärtämään minua? 

Me emme ole luonnosta irrallaan, vaan osa sitä. Olisiko tämän hyväksyminen hyvä lähtökohta ymmärryksen kasvattamiselle? Mitä taas tulee niihin facebook -kuvassa olleisiin kettuihin, niin ne päätyivät riistanhoidollisista syistä turkislakiksi. Niiden metsästäminen on Lapissa välttämättömätöntä riistanhoitotyötä ja ilman ihmisen vaikutusta kettukantoihin, olisivat vaikkapa metsäkanalintukannat kohtuuttoman huonossa tilanteessa. 

mikkokarna
Keskusta Helsinki
Ehdolla eduskuntavaaleissa

Kansanedustaja toista kautta eduskunnassa. Olen 42-vuotias helsinkiläinen ja osa-aikainen lappilainen sekä saaristolainen, jolle kaikki eräharrastukset ovat lähellä sydäntä. Ennen valintaani eduskuntaan toimin Enontekiön kunnanjohtajana ja sitä ennen Ivalon rajavartioalueen varapäällikkönä. Ehdolla eduskuntaan Helsingistä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu