mikkokarna Lapin puolustaja

Puolustaako Puolustusvoimat sotilaiden sananvapautta?

Sotilaiden sananvapautta koskettavat rajoitukset poistettiin Suomen rikoslaista 16 vuotta sitten, kun niiden todettiin olevan ristiriidassa perustuslakimme ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten kanssa. Ainoa sotilaita koskeva rajoitus on kielto liittyä poliittiseen puolueeseen. Tätä kieltoa pidän varsin perusteltuna, sillä demokratiassa päivänpolitiikka ja valtion väkivaltakoneisto, jollainen Puolustusvoimat tärkeimmän tehtävänsä eli sotilaallisen maanpuolustuksen perusteella lopulta on, on erotettava toisistaan. Sen sijaan pidän sotilaidenkin sananvapautta arvona, jota ei voida vaarantaa.

Puolustusvoimat on kuitenkin nyt syyllistymässä tähän. Taannoin julkistetussa ja vuodenvaihteessa voimaan tulevassa uudessa yleisessä palvelusohjesäännössä todetaan, että "ammattisotilaiden ja Puolustusvoimissa sotilasvirkaan koulutettavien oppilaiden tulee muutoinkin välttää puuttumista puoluepoliittisiin kiistakysymyksiin ja varoa Puolustusvoimien kytkemistä niihin". Jälkimmäinen osa kiellosta on perustelu, ensimmäinen osa sen sijaan ei. Jos sotilaat eivät voi ottaa kantaa puoluepoliittisiin kiistakysymyksiin, eivät he voi puhua oikein mistään yhteiskunnallisesta.

Tällainen kielto tarkoittaisi toteutuessaan, että sotilasvirassa palvelevat eivät voisi enää vapaa-ajallaan ottaa kantaa vaikkapa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistukseen saati Suomen puolustusratkaisuun. Tämä jähmettäisi myös julkista keskustelua, johon sotilaat ovat viimeisinä vuosina johtamisen ja maanpuolustuksen asiantuntijoina tulleet mukaan. Kenen etua palvelee, mikäli näin käy?

Puolustusvoimien henkilöstöpäällikkö kontra-amiraali Timo Junttila haluaa, että Puolustusvoimat on luotettu koko kansan käytössä oleva organisaatio, jolla on omat tehtävänsä. Samaa haluan minä. En kuitenkaan voi luottaa organisaatioon, joka rajoittaa työntekijöidensä sananvapautta heidän vapaa-ajallaan ja estää näiden osallistumisen julkiseen keskusteluun. Sama koskee muuten myös Oy Yleisradio Ab:ta.

Tulen jättämään kirjallisen kysymyksen Puolustusvoimien toiminnasta ja sotilaiden sananvapaudesta lähiaikoina. Tämä asia on syytä selvittää perinpohjaisesti. On nimittäin mahdollista, ja jopa todennäköistä, että uusi yleinen palvelusohjesääntö on laiton. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Kärnä, kerroppa on voimassaoleva Oikeudenkäymiskaaremma Euroopnneuvoston ihmisoikeudenjulistuksen mukainen, tämä on mielestäni tärkeämpi asia?

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

" päivänpolitiikka ja valtion väkivaltakoneisto, jollainen puolustusvoimat tärkeimmän tehtävänsä eli sotilaallisen maanpuolustuksen perusteella lopulta on, on erotettava toisistaan."

Miten tämä eroaa poliisista, joka on myös osa valtion väkivaltakoneistoa ja vastaa sisäisestä turvallisuudesta tarvittaessa voimakeinoin?

Poliiseja on eduskunnassakin melkoisesti suhteessa heidän kokonaismääräänsä.

Kai siellä joku everstikin voisi olla, jos ei parempaa tekemistä keksi.

Kansanedustajapoliiseja kaivattaisiin nyt kentällä taistelemassa rikollisuutta vastaan sen sijaan että märehtivät sukupuolettomia vessoja Arkadianmäellä.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Näyttäisi siltä, että jo nyt korkeimmat upseerit saattavat pelata politiikan avulla itselleen ylennyksiä antamalla sisällöltään sopivia lausuntoja sopivissa tilanteissa. Ammattisotilaiden suiden suitsinta ei välttämättä olisi niin paha asia.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

"päivänpolitiikka ja valtion väkivaltakoneisto, jollainen Puolustusvoimat tärkeimmän tehtävänsä eli sotilaallisen maanpuolustuksen perusteella lopulta on, on erotettava toisistaan. " -- Aivan niin, ja myös aiempien sotilaiden sananvapautta koskeneiden rajoitusten tarkoitus oli ylläpitää pahoinakin päivinä kansan luottamusta siihen, että sodan oloissa ihmisten elämään ja kuolemaan vaikuttavaa käskyvaltaa ei käytetä poliittiseen peliin.

Poliittisten puolueiden jäsenyys on yksi asia, poliittisten kannanottojen julkinen esittäminen on toinen.

Millaisen kuvan Puolustusvoimista saamme, jos toinen korkea upseeri käyttää painokkaita julkisia puheenvuoroja hallituspuolueiden, toinen taas oppositiopuolueiden poliittisen agendan mukaan, vaikka kummallakaan ei ole varsinaista minkään puolueen jäsenkirjaa?

Vaikka pitäydyttäisiin ammatillisen asiantuntemuksen piirissä: herättääkö se kansan luottamusta, jos ye-upseerit alkavat kiistellä julkisuudessa vaikkapa eri puolustushaarojen tarpeiden ensisijaisuudesta, yhteisten sotaharjoitusten poliittisesta toivottavuudesta partnerien A, B tai C kanssa, tai seuraavan Puolustusvoimien komentajan henkilöstä? Julkinen debatti median foorumeilla on politiikan leipälaji, mutta se ei sovi ollenkaan poikkeusoloja varten luodulle organisaatiolle.

Kuka uskoo sotilasuralla etenemisen tapahtuvan ammatillisen ansioitumisen pohjalta, jos upseerien pitää taktikoida miellyttääkseen demareiden puolueohjelmaa siteeraavaa everstiä tai keskustan vaaliohjelmasta saarnaavaa prikaatikenraalia?

Totta kai jokaisella on oikeus muodostaa kantansa kaikkiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin, mutta niiden pitäminen omana tietonaan on aktiivisotilailta viisautta. Ammattiin hakeutuvilta voidaan odottaa, että he hyväksyvät ja ymmärtävät, mistä siinä on kysymys. Politrukeilla ei ole milloinkaan ollut asemaa Suomen puolustusjärjestelmässä, ja politikoinnin pilaama henki voi aiheuttaa suorituskyvyssä pahempaa tuhoa kuin vastustajan asevaikutukset.

Komentoketjussa ja aktiivipalveluksessa toimivien sotilaiden julkiset poliittiset ulostulot ovat Pandoran lipas, jonka avaamisella voidaan aikaansaada paljon pahaa tuhoa monin eri tavoin, eikä kerran karannutta pullon henkeä saada sinne enää ikinä takaisin. - Reserviin tai eläkkeelle siirtymisen jälkeen asia on tietenkin aivan toinen, evp-sotilas lähteköön vapaasti vaikka ammattipoliitikoksi niin halutessaan.

Luottamus siihen, että sotilasta sitoo vain se, mihin hän sotilasvalassaan ja virkavalassaan tai -vakuutuksessaan on sitoutunut, on kaikkein tärkeintä tosipaikan tullen, jos kansamme joutuu taistelemaan aseellisesti olemassaolostaan.

Vaikka ammattisotilaiden sananvapautta onkin jo juridisissa säädöksissä lisätty, tätä rauhan ajan yhteiskunnassa keskeistä ihmisoikeutta on maanpuolustuksen edun vuoksi edelleenkin käytettävä harkiten ja viisaasti, kansaa jakavista ja ristiriitoja herättävistä linjanvedoista pidättyen.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Monosen kommentti osui ja upposi todella! Kärnä hiihtää nyt aivan väärää latua!

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Joo, maailmalla on varoittavia kauhuesimerkkejä, vai mikä on oikea sana, pilvin pimein. Armeija ja politiikka on pidettävä erillään.

Eihän nyt ammattisotilas mikään sote-asiantunija ole, miksi siihen pitäisi ottaa julkiesti kantaa? Yleisönosastoon voi kirjoittaa nimimerkillä...

Riikka Irene Orava

Sananvapausasiat ovat todellakin esillä, nähdäkseni aivan syystä. Mikäli et todellakaan luota työnantaja organisaatioon joka rajoittaa työntekijöiden sananvapautta, ehdottaisin tutustumaan julkisen sektorin päätöksiin ja ohjeistuksiin henkilökunnalle. Sananvapauden rajoittaminen on luullakseni jo enemmän sääntö kuin poikkeus. Kuntalaisena et voi kirjoittaa että kaupungin jokin piste ei ole auki ilmoittettuina aikoina vaan sulkeutuu useimiten tunteja ennen ilmoitettua aikaa, jos satut työskentelemään kunnalla. Ja siitä on ihan eduskunnan oikeusasiamiehen päätös ettei niin sovi toimia. Joten miten sotilaat poikkeaisivat nykyisestä suomalaisesta linjasta?

Käyttäjän MaritaSalenius kuva
Marita Salenius

Siis politikointi. Eihän se nyt voi olla pelkästään puolueellista politikointia. Politikointia harjoitetaan varsin paljon ilman yhtäkään puoluetta. Puolueet ovat vain omineet politikoinnin itselleen. Näin politikoija ( politiikkaa puhuva) herkästi luokitellaan etupäässä sen mukaan, miltä puolueelta hänen kuulostaa. Sitten on toki erikseen se varsinainen puoluepolitikointi, joka tapahtuukin juuri puolueen nimissä ja sen kautta ja sen edustajana.

Käyttäjän atsoeerikainen kuva
Atso Eerikäinen

Ei Suomi eikä mikään valtio tee yhtään mitään armeijalla, joka on puoluepoliittisesti jakautunut toinen toisensa kimpussa olevaan kuppikuntaan. Tosi tilanteessa ei voi ruveta äänestämään ja puolustamaan omaa henkilökohtaista sanan vapauttaan. Tämä koskee sekä vakituista armeijan henkilökuntaa että asevelvollisia.

Armeijan on oltava yksimielinen kokonaisuus sekä rauhan että sodan aikana.

Käyttäjän JamesMashiri kuva
James Mashiri

Kovin surrealistista lukea näitä kommentteja, joissa kommentoijat eivät käsitä omien kommenttienssa ristiriitaa.

Kommentoijat ovat valmiita hyväksymään sen, että puolustusvoimat vailla lain tukea omalla määräyksellään rajoittaa perusoikeuksia sotilailta ja sanovat sen lisäävän luottamusta sotilaisiin ja puolustusvoimiin. Jotkut jopa väittävät, että tällä estetään politikointi, poliittisesti orientoituneiden klikkien tai valtaryhmittymien syntyminnen puolustusvoimiin ja turvattaisiin siten luottamus puolustusvoimien puoleettomuuteen sen tehtävien hoidossa.

Voimakas nojautuminen laillisuusperiaatteen ja perustuslakiin, jota kansanedustaja Kärnä peräänkuuluttaa on nimen omaan se ainoa tae sille, että puolustusvoimat vain suorittaa sille lailla käskettyjä tehtäviä eikä ala poliittisen tai muun ohjauksen varassa keksimään omia, esimerkiksi omiin kansalaisiin kohdistuvia tehtäviä ja toimia.

Maissa, joissa asevoimat oma- ja mielivaltaisesti muuttavat lakeja, ihmiset ovat toki julkisesti kysyttäessä tyytyväisiä armeijaan. Muussa tapauksessa joku kolkuttaa yöllä ovelle ja lähdetään rehabilitointiin.

Moni kommentoijista ei valitettavasti ole myöskään kyennyt tekemään eroa yhdistymisvapauden (rajoitettu lailla sotilailta) ja sananvapauden (ei rajoitettu sotilailta muita virkamiehiä enemmän) välille. Valitettavan moni kommentoija ei myöskään tunnu ymmärtävän, että perustuslailla säädettyjä oikeuksia ja vapauksia voidaan oikeusvaltiossa nimentään Suomi ainoastaan rajoittaa lailla.

Mikäli olisi tarpeellisesta, että sotilaiden sananvapauden muita virkamiehiä tarkempi rajoitus on tarpeen (olen eri mieltä, mutta hyväksyn ajatuksen), on sellainen tehtävä hallituksen esityksellä tai muulla tavoin ja eduskunnan on sen perusteella säädettävä se laiksi.

Tilanne, jota kansanedustaja Kärnä vastustaa on se, että puolustusvoimat on omin luvin ja omin sotilaskäskyin kaapannut lainsäädäntövallan eduskunnalta. Puolustusvoimien menettelyssä (YlPalvO:n hyväksyminen) on siis perustellusti syytä epäillä viranomaisen tahallaan rikkoneen vastoin perustuslain 2, 12, 22 ja 80 §§.

Kahdeksan päivää aikaa sotilaiden sananvapautta ja perustuslailla turvattua asemaa jäljellä. Mutta mitäs väliä. 16 vuotta saatiin elää sananvapaudessa. Johan sitä riittikin.

Kaikenlaiset upseerien poliitikkojen mielestä liian räväkät ja suorat ja varsinkin poliitikkojen kannasta poikkeavat mielipiteet ja sotilaspuvun häpäisyt juhlakulkueissa on syytä lopettaa heti alkuunsa. Vaikka laittomasti. Näin jotkut ajattelevat vapaassa satavuotiaassa Suomessa. Heidänkin oikeuttaan näihin ajatuksiin ja niiden lausumiseen puolustan sodan tullen ase kädessä ja hengelläni.

//James

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset