mikkokarna Lapin puolustaja

Pohjoismaisesta saamelaissopimuksesta

Oikeusministeriö julkisti viime viikolla tiedon pohjoismaisessa saamelaissopimuksessa saavutetusta neuvottelutuloksesta ja ilmoitti, että hallitus lähtee edistämään sopimuksen ratifiointia neuvottelutuloksen pohjalta. Ilmoitus on siinä mielessä erikoinen, että valtioneuvosto ei ole asiaa yleisistunnossaan vielä käsittääkseni käsitellyt.

Varsinaista sopimusluonnosta ei ole vielä julkistettu, mutta olen tutustunut siihen. Se sisältää useita ongelmallisia ja haastavia kohtia. Ongelmallisin asia on edelleen saamelaismääritelmä, jonka osalta oikeusministeriö totesi, että sopimuksen äänioikeussäännös vastaa Norjan voimassa olevaa lainsäädäntöä. Tämä tarkoittaisi polveutumisperusteen poistamista ja siirtymistä kieliperusteiseen määritelmään. Saamelaiskäräjien poliittinen johto tavoitteli vastaavaa määritelmää myös edellisellä kerralla, kun saamelaiskäräjälakia oltiin uudistamassa. Tuolloin eduskunta kaatoi esityksen harvinaisen yksimielisesti. Perustuslakivaliokunta totesi kieliperusteisen saamelaismääritelmän olevan varsin ongelmallinen ja sitä se todella onkin. Vastaavaa määritelmää ei ole käytössä minkään muun maailman alkuperäiskansan osalta.

Oikeusministeriön Johanna Suurpää kiirehtikin neuvottelutuloksen tultua julkisuuteen kertomaan, ettei osaa vielä sanoa, tullaanko Suomen kansallista saamelaismääritelmää muuttamaan. Itse pidän lähes varmana, että sopimus velvoittaa siihen. Miten voitaisiin ratifioida kansainvälinen sopimus, mutta päättää olla noudattamatta sen artikloita? Toisaalta voidaan kuitenkin katsoa, että kansallisen saamelaismääritelmän supistaminen ei olisi perusoikeuksien heikennyskiellon mukaisesti mahdollista.

Neuvottelutuloksen osalta on sinällään positiivista, että se ei muuta olemassaolevia maa- ja vesioikeuksia saamelaisalueella. Sopimuksen muotoilut ovat kuitenkin sellaisia, että ne tulisivat arvioni mukaan lisäämään vaatimuksia näidenkin oikeuksien muuttamiseksi tulevaisuudessa. Sopimus menee nimittäin muotoiluissaan jopa ILO-169 yleissopimusta pidemmälle. Ei siis ole ihme, että saamelaiskäräjien neuvotteluvaltuuskunta on jo aiemmin ilmoittanut olevansa tyytyväinen sopimuksen edistymiseen. Itse pidän sopimuksessa positiivisena lähinnä sen kieltä- ja kulttuuria vahvistavia osioita. Näitä elementtejä on erittäin tärkeää vahvistaa.

Summa summarum, ongelmat pohjoismaisen saamelaissopimuksen ja ILO-169 yleissopimuksen osalta ovat ennallaan. Tilanne ei ole muuttunut viime kaudesta miksikään, koska saamelaiskäräjälakia ei ole uudistettu eikä Suomeen ole saatu syntymään laajaa konsensusta saamelaisasioista. Mikäli sopimus ja kansallinen voimaanpanolaki etenisi eduskuntaan, tulisi se kohtaamaan täysin samanlaista vastustusta kuin viime kaudella. Miksi lähteä tälle tielle? Ilmoitan myös tässä itse julkisesti, että en tule missään nimessä hyväksymään kansallisen saamelaismääritelmän muuttamista enkä hyväksy mitään sopimuksia, ennen kuin Suomi lopultakin tunnustaa statuksettomien saamelaisten oikeusaseman. Tähän on olemassa useita keinoja, jos siihen on vain tahtoa.

Sopimuksen neuvotteluprosessi on muutenkin ollut hyvin erikoinen. Kansanedustajat pidettiin viime metreille saakka pimennossa eikä sopimuksesta annettu ulos mitään tietoja, ennen kuin neuvottelutulos oli valmistunut. Koen myös saaneeni oikeusministeriön virkamiehiltä väärää tietoa sopimuksen edistymisen perään kysellessäni. Näyttää myös vahvasti siltä, että paljon tärkeää tutkimustietoa on ohitettu sopimusta valmisteltaessa. Vaikka kaikki ongelmat olivat varmasti tiedossa, niin miksi nyt haluttiin silti väkisin hakata päätä seinään?

Oikeusministeri Jari Lindström kirjoitti blogissaan neuvottelutuloksen tultua julki, että saamelaisasiat ovat olleet viime vuosina vaikeita. Lindström toivoi, että kun saadaan ongelmia aiheuttaneita kysymyksiä ratkaistua, voitaisiin samalla luoda pohjaa sovinnon rakentamiselle. Olen ministerin kanssa täsmälleen samaa mieltä. Valitettavasti pohjoismainen saamelaissopimus ja erityisesti sen yhteispohjoismainen saamelaismääritelmä ei ratkaise ongelmia, vaan on pikemminkin omiaan luomaan roppakaupalla uusia. Kansallisia ongelmia ei voida ratkaista kansainvälisillä sopimuksilla, vaan ne on käsiteltävä ensin samassa pöydässä kaikkien osapuolten kesken. Ongelmat eivät ratkea pienen porukan kesken kabineteissa sopimalla. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Pentti Hagelin

Kärnällä on suomalaisten kannalta hyvä lähtökohta "statuksettomat saamelaiset" ketä he ovat? Suomen viranomaiset varastivat isojaossa lappalaisten maat ja vesialueet sellaistenkin, joilla oli viralliset paperit maihinsa. Kärnän lähtökohdalla valtio ei joudu koskaan vastuuseen varkauksistaan, koska ILO-sopimusta ei ratifioida.

Jaakko Häkkinen

Että jokin ryhmä voitaisiin tunnustaa, se pitäisi määritellä. Miten määritellään ja rajataan statuksettomat saamelaiset? Itseidentifikaatio yksin on täysin riittämätön, liian epävakaa ja subjektiivinen, eli siten liian epäluotettava kriteeri.

Kun saamen kieli on vaihdettu suomeen ja elinkeinot ja muut kulttuuripiirteet vaihtelevat perheen sisälläkin, ainoa kriteeri olisi polveutuminen joko saamenkielisistä tai ns. lappalaisista. Kuinka suuri osuus esivanhemmista riittäisi, ja kuinka monen sukupolven sisällä?

Rajan pitäisi olla sitä tiukempi, mitä kauemmas taaksepäin ajassa mennään, tai muuten koko pohjoisen Suomen asujaimisto määrittyisi statuksettomiksi saamelaisiksi, eikä siinä olisi mitään järkeä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset