mikkokarna Lapin puolustaja

Tärkeimmät asiat päätetään paikallisesti

Kuntavaalit pidetään ensi sunnuntaina ja ehdokkaat ovat nyt liikkeellä. Vaalikentillä ihmisille luvataan yhtä jos toista; usein valitettavasti myös sellaista, joka ei ole kunnanvaltuustojen päätösvallassa. On aivan absurdia, että esimerkiksi Helsingin kaupunginvaltuustoon pyritään edistämään vaikkapa valtionosuusjärjestelmän uudistamista tai maataloustukien uusjakoa, vaikka nämä asiat eivät millään tavalla ole Helsingin valtuuston päätösvallassa. Toivon äänestäjien näkevän tällaisen sumutuksen läpi. 

Mitä kuntien ja kaupunkien valtuustot sitten tekevät? Entä mikä on rajalinja valtiollisen ja paikallisen päätöksenteon välillä? Lähestyn asiaa yhdysvaltalaisen psykologin Abraham Maslow’n tarvehierarkian kautta. Maslow’n mukaan ihmisellä on perustarpeet, jotka tulee tyydyttää riittävissä määrin, jotta myös ihmisen korkeammat tarpeet voivat toteutua. Näiden korkeampien tarpeiden toteuttaminen taas on välttämätöntä yhteiskunnallisen hyvän ja yhteiskunnallisen kehityksen kannalta. 

Maslow’n mukaan ihmisen tarpeet seuraavat toisiaan hierarkkisessa järjestyksessä. Eloonjäämisen kannalta tarvitaan ruokaa, juomaa ja lämpöä. Tätä seuraa turvallisuus, jonka avulla ihminen suojautuu erilaisilta vaaroilta. Näitä puolestaan seuraavat yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet, arvonannon tarpeet ja itsensä toteuttamisen tarpeet. Kunnallisella päätöksenteolla on Suomessa huomattavan paljon tehtäviä nimenomaan Maslow’n hierarkian yläpäässä.

Valtion tehtävänä on Suomessa perustuslainkin mukaan taata kaikille perusedellytykset toimeentuloon ja turvallisuuteen. Valtio luo omalla toiminnallaan paljon edellytyksiä kaikelle muullekin, mutta esimerkiksi yhteenkuuluvatta ja rakkautta, arvonantoa tai mahdollisuutta toteuttaa laajasti itseään se ei voi kaikille varmistaa. Nämä asiat rakentuvat hyvin pitkälti erilaisten yhteisöjen kautta ja edellytyksiä monille asioille luodaan paikallistasolla kunnissa.

Unohdamme Suomessa usein, kuinka hyvin asiamme loppujen lopuksi ovat. Ihmiset eivät kuole tässä maassa aliravitsemukseen tai janoon ja olemme onnistuneet yhdessä rakentamaan yhteiskunnan, joka takaa perustoimeentulon sekä suojaa meidän jokaisen fyysistä koskemattomuuttamme. Valtiomme takaa turvallisuutemme myös ulkoisia uhkia vastaan. Tämän ja yhteisen kielen, kulttuurin sekä taiteen ympärille olemme rakentaneet etnisen identiteettimme, suomalaisuuden, joka toimii edelleen meitä kansakuntana yhdistävänä voimana. 

Valtio on kuitenkin niin laaja käsite, että se ei voi vastata rakkauden ja yhteisöllisyyden rakentamisesta. Ne rakennetaan paikallisesti; aivan kuten itsearvostus ja kunnioituskin. On surullista pohtia, kuinka paljon tietoa, taitoa ja osaamista hukataan joka ikinen hetki vain sen takia, että ihmisiä ei arvosteta riittävästi tai että he eivät koe olevansa osa yhteisöä, vaan ovat ajautuneet sen ulkopuolelle. Tätä syrjäytymistä ehkäistään parhaiten paikallisesti.

Toivoisinkin jokaisen kuntavaaleissa ehdokkaana olevan pohtivan politiikka myös tältä kannalta. Miten voin rakentaa omaa paikallisyhteisöäni sellaiseksi, että se välittää ja rakastaa? Entä miten voimme kunnallisessa päätöksenteossa lisätä ihmisten itsearvostusta ja keskinäistä kunnioitusta? Jos kykenemme valtiollisesti huolehtimaan välttämättömyyksistä ja vastaavasti paikallisesti niitä seuraavasti tarpeista, varmistamme jokaiselle kansalaiselle mahdollisuuden osallistua yhteiskuntamme rakentamiseen omalla täysimääräisellä panoksellaan.

Suomen kunnat tarvitsevat nyt päättäjiä, jotka uskaltavat katsoa asioita laaja-alaisesti ja ajatella laatikon ulkopuolelta. Voi nimittäin hyvinkin olla niin, että hyvä kunnallinen sosiaali- ja koulutuspolitiikka on samalla parasta elinkeino-, talous- ja elinvoimapolitiikkaa. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

"Maslow’n mukaan ihmisen tarpeet seuraavat toisiaan hierarkkisessa järjestyksessä. Eloonjäämisen kannalta tarvitaan ruokaa, juomaa ja lämpöä."

Moni ihminen kuitenkin uhmaa Maslowin hierarkiaa ja asettaa jotkin muut päämäärät eloonjäämisen kannalta välttämättömien tarpeiden edelle. Tämä johtaa mm. seikkailuihin ja sotiin. Niinpä ei pidä missään tapauksessa väheksyä kunnallispolitiikan merkitystä. Kärjistäen voidaan sanoa, että valtio pitää ihmiset hengissä, mutta kunta tekee elämisestä merkityksellistä.

Käyttäjän MauriLindgren kuva
Mauri Lindgren

Kun terveys- ja sosiaalimenot poistuvat kunnilta niin valtionosuudet voidaan jättää korvamerkityksi koulumenoja koskeviksi avustuksiksi mukaan lukien koulujen rakentaminen ja homekoulujen korjaukset yksittäisinä projekteina.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset