*

mikkokarna Lapin puolustaja

Petteri Järvisestä, ylipainosta ja vähän muustakin

IT- ja tietoturva-asiantuntija Petteri Järvinen julkaisi viime torstaina ennen Atlantan lentoaan sosiaalisessa mediassa kuvan viereisellä paikalla istuvasta isokokoisesta naisesta saatteella "Tästä tulee pitkä lento...". Sosiaalinen media räjähti, ja syystäkin. Järvisen päivitys oli ihmisen ulkoisten ominaisuuksien pilkkaamista, eikä sellaista tule hyväksyä missään muodossaan. Minulla ei ole mitään sympatioita tällaista käytöstä kohtaan. Sen sijaan yllätyin eräästä asiasta. Moni asiaa kommentoineista tuntui nimittäin pitävän ylipainoa jollain tavalla normaalina asiana, josta ei tulisi edes ilmiönä keskustella.

Ylipainosta, ja erityisesti lasten ylipainosta, on muodostumassa yhteiskunnassamme tabu. Siitä saa korkeintaan keskustella yleisellä tasolla, jos silläkään. Tämä on sinällään ymmärrettävää, sillä asia on toden totta vaikea. Erityisesti nuorille asetetut ulkonäköpaineet ovat valtaisat ja käsitys ihmisvartalosta on esimerkiksi mallikuvien takia varsin vääristynyt. Normaalin ulkonäön hyväksyminen on yhä haastavampaa. Tämä kaikki ei voi kuitenkaan tarkoittaa sitä, että teemme ylipainosta ja lihavuudesta uuden normaalin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa näin on jo osaltaan tapahtunut. Liikalihavuudesta puhutaan usein pelkkänä elämäntapavalintana, ei ongelmana.

Voiko kanssaihmiselle huomauttaa, mikäli hän syö selkeästi liikaa ja väärin? Entä voiko ylipainoisten lasten vanhemmille sanoa heidän syöttävän lapsilleen liikaa roskaa ja lasten liikkuvan liian vähän? Vaikea kysymys. Asiasta keskusteleminen voi kuitenkin olla välittämistä. Ainakin ystävien kesken. Jokainen varmasti tunnustaa valistuksen tarpeen, mutta mikä on lopulta valistuksen oikea muoto?

Meillä on jokaisella kivikautisen ihmisen geenit, mutta elämme nykyisellään maailmassa, jossa sokeria ja rasvaa on saatavilla puoli-ilmaiseksi. Yhä harvempi meistä tekee fyysisesti raskasta työtä ja tämän vuoksi joudumme liikkumaan "turhaan" pysyäksemme kunnossa. Autot, joukkoliikenne, liukuportaat, hissit ja ruuan kotiinkuljetuspalvelut mahdollistavat sen, ettei meidän tarvitse juurikaan käyttää lihaksiamme. Markkinatalous puolestaan varmistaa, että niin ihmisten lihottamisella kuin laihduttamisellakin on mahdollista tehdä lujasti rahaa. Yhtälö ja rakenteet eivät ole helppoja. Vastuulliseen vapauteen kuuluu, että yksilöllä on oikeus tehdä valintoja, jos ne eivät vaaranna muita. Näiden valintojen seuraukset on kuitenkin kyettävä kantamaan. Tärkeää on myös ymmärtää, että ylipaino ei ole varmasti kenellekään toivottu valinta ja meillä on biologisia eroja, jotka altistavat toiset ylipainolle helpommin kuin toiset.

Ylipaino-ongelman hoitamiseen ei siten ole olemassa yhtä ratkaisua. Päätöksiä ja määrätietoisuutta tarvitaan yksilötasolta poliittisiin päättäjiin saakka. Lasten osalta olennaisinta lienee terveellisen kouluruoan painottaminen ja liikunnan lisääminen koulupäiviin. Samalla kotien tulee osata vähentää prosessoituja ruokia ja sokeria lasten ruokavaliossa sekä kannustaa lapsia liikkumaan. Vastuuta voi myös sysätä työnantajille. Monet menestyvät yritykset suovat työntekijöilleen päivittäin aikaa liikuntaan. Työajalla. Tapoja on monia ja toimivat keinot ovat yksilöllisiä. 

Monilta osiltaan asia lähtee yksilöstä itsestään. Samalla on kuitenkin muistettava, että olemme fyysisiltä ominaisuuksiltamme erilaisia. Standardeihin mahtumattomankin ihmisen on voitava yhteiskunnassamme tuntea kuuluvansa joukkoon sekä olevansa hyvä ja arvokas. Kenenkään pilkkaamista minkään ulkoisen ominaisuuden takia ei tule hyväksyä eikä ihmisille tule luoda ylimääräisiä ulkonäköpaineita. Keskustelu ylipainosta on juuri tämän takia äärimmäisen haastavaa. Painoindeksi ei ole mikään hyvinvoinnin mittari, vaan lievästi ylipainoinen tai lievästi alipainoinenkin ihminen voi voida hyvin. Vasta skaalan ala- ja yläpäissä tullaan vakavien ongelmien eteen.

Erityisesti lasten ja nuorten liikkumattomuus huolettaa minua. Toimiessani varusmieskouluttajana Lapin rajavartiostossa, muistan erään tapauksen ensimmäiseltä täyspakkausmarssilta. Eräs alokas ryhtyi ylämäessä valittelemaan, että nyt ei ole kaikki kunnossa. Hetken keskusteltuamme selvisi, että varusmiehen jalat olivat ensimmäistä kertaa menneet hapoille. 18-vuotiaana. Tällaisen ei pitäisi mitenkään olla mahdollista.

Sanon kaiken tämän 36-vuotiaana miehenä, jonka aineenvaihdunta on hidastumassa. Joudun nykyään tarkkailemaan syömistäni sekä pitämään huolta, että liikun päivittäin riittävästi. Ajattelin nimittäin olla tyytyväinen kehooni vielä vanhanakin, mutta se ei ole aina helppoa tässä kiireen ja nopeiden lounaiden täyttämässä työssä. Jos minä kuitenkin pystyn tähän, niin silloin siihen pystyy ihan jokainen muukin. 

Lopuksi on hyvä palauttaa mieliin myös edesmenneen presidentti Urho Kekkosen sanat: "Jokainen syy joka estää liikunnan, on tekosyy." Voisikin ehkäpä olla paikallaan pohtia kansallisesti rahoitettua laajaa, koko kansan läpileikkaavaa liikuntaprojektia. Liikkumisen tulisi olla meille ilo, ei velvollisuus. Yksi esimerkki ilon kautta tapahtuvasta elämänmuutoksesta on YLE:n vaakakapina. Löydetään jokainen oma tapamme ja pidetään itsestämme sekä toisistamme huolta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (17 kommenttia)

Käyttäjän JuhaniVehmaskangas kuva
Juhani Vehmaskangas

Rajua tekstiä. Itse olen joskus painanut 85 kiloa!

"Tämä kaikki ei voi kuitenkaan tarkoittaa sitä, että teemme ylipainosta ja lihavuudesta uuden normaalin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa näin on jo osaltaan tapahtunut. Liikalihavuudesta puhutaan usein pelkkänä elämäntapavalintana, ei ongelmana."

Nyt painan 75 kiloa, ja olen 177 senttimetriä pitkä - vai pätkä?

Sen voin todeta, ja jokaiselle vakuuttaa, että liikkumalla ei laihdu. Kyllä pitää kyetä muuttamaan ruokailutottumuksia. Itselläni oli aikoinaan paha vika kun join terveellistä appelsiinimehua ainakin litran päivässä.

HUOMAUTTAA saa, olen sitä mieltä. Jos näkee, että toinen syö liikaa niin sano se. Sano se hänelle jos hänestä välität. Minun käskettiin aikoinaan olla hiljaa tuosta asiasta - se oli virhe ja väärin se.

"Ylipaino-ongelman hoitamiseen ei siten ole olemassa yhtä ratkaisua. Päätöksiä ja määrätietoisuutta tarvitaan..."

Itse olen nykyisin niin rohkea, että sanon... [no jätän sanomatta].

Kunpa ihmiset olisivat minua rohkeampia!

* * *
"Painoindeksi ei ole mikään hyvinvoinnin mittari,..."

Sitä se ei todellakaan ole. Meitä ihmisiä kun on rakenteelta niin erilaisia, että toinen voi olla läski kuin painaa 65 kiloa, ja toinen on samalla painolla muiden mielestä anorektikko.

Elämänlaatua parantaa kun itsellä on hyvä olla - painoonsa tyytyväisenä :-)

Käyttäjän TaruElkama kuva
Taru Elkama

Tulikin mieleen kun joku tässä äskettäin kakaramaisesti haukkui minua läskiksi sosiaalisessa mediassa, nähdessään vain naamakuvani :D Räjähdin nauramaan. Mä oon 46 vuotiaana ja M-kokoisena siis läski jonkun uunon mielestä. Sen mä kyllä myönnän että naiseksi minulla on iso pää, muttei pään koolle oikeastaan voi tehdä mitään ellei joku plastinen kirurgi keksi alkaa poistamaan kalloluuta kylkiluiden tapaan.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Elintarvikkeiden hinnat lienevät näköjään liian matalia?

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen

Yhteiskunnassa on myös tahoja joiden mielestä työväki saa liikaa rahaa, on vara herkutella.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Toisaalta sanotaan, että nälkäinen susi on nopea juoksija!

Käyttäjän JuhaniVehmaskangas kuva
Juhani Vehmaskangas

Kuten Pertti ja Tuure tiedätte niin ei herkutteluun rahaa tarvita. Siihen, että ei herkuttele tarvitaan itsekuria - mutta kohtuus kaikessa: mitä enemmän ikää sitä enemmän on lupa painaa, ihan virallisten terveyssuositusten mukaan.

Kyllä se niin on, että ikä tuo ymmärtämisen kyvyn lisäksi myös painoa, yleensä. Kun olin alle 40v. niin painoin alle 70kg, ja nyt painan yli. Tavoitepainossa melkein olen. Lisäksi olen sinisilmäinen, ja siilitukkainen.

Tarulle: en ainakaan minä suosittele sitä plastiikkakirurgia. On ihan nätti pää! Ja sen mitä olen kommenttejasi lukenut niin kelpo nainen kaiken kaikkiaan.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Hyvää pohdintaa siitä, mikä on valistuksen muoto ja kenelle voi asiasta sanoa. Itse rajoittaisin puhumisen aika pieneen lähipiiriin. Yleisesti ottaen juuri kukaan Suomessa ei liene kasvanut niin tynnyrissä, etteikö ruokavalioasioista ja ylipainosta sekä liikunnan hyödyllisyydestä tietäisi. Tällöin omien mieleipiteiden tuputtaminen on aika lailla turhaa.

Erityisen kriittisesti suhtaudun eräänlaisiin uuspuritaaneihin, jotka katsovat oikeudekseen kritisoida tai valistaa puolituttuja ja tuntemattomia näillä asioilla. Tällöin ei ole taustalla mitään tietoa ko henkilön taustoista ja tilanteesta. Harva on tietämätön tilastaan tai epätervellisistä tavoistaan - ulkopuolisella painostuksella saadaan lähinnä pahaa mieltä ja ahdistusta aikaan. Näissä tapauksessa harvoin on kyse blogissa kuvatusta välittämisestä vaan oman ylemmyyden pönkittämisestä. Muutos lähtee kuitenkin itsestä ja tietoa on kyllä saatavilla sekä usein halutessaan apuakin.

Mitä tulee työpaikan liikunnan tukemiseen, niin tukeminen on hienoa ja mahdollisuuden antaminen työajalla. Sen sijaan se, että vaikkapa myyntitiimi viedään kuntotestiin ja porukalla retostellaan tuloksia on sitten jo mielestäni väärin eikä kuulu työpaikalle. Tottakai kunnolla on vaikutusta vaikkapa työssä jaksamiseen, mutta se alkaa olla jo ylikorostunut. Vastapainoksi joillekin voisi välillä suositella vaikkapa kulttuuria tai lukemista - voiko työntekijälle sanoa, että nyt sun pitäisi hankkia vähän lisää yleissivistystä? ;-)

Käyttäjän JuhaniVehmaskangas kuva
Juhani Vehmaskangas

Siis tottahan on, että ei kukaan halua olla ylipainoinen, en minäkään. Ei kukaan halua tupakoida (vai?) - en tupakoi. Mutta jos noissa asioissa joku ulkopuolinen alkaa nalkuttamaan niin usein tulos on juurikin päinvastainen kuin tarkoitus - sen olen sivusta seuranneena liian usein havainnut.

Erästä tuttuani moni arvosteli ruokailuun liittyen tietystä syystä, jota en tässä nyt kerro. Minä taas tiesin oikean syyn mutta olin luvannut olla siitä puhumatta. Sen voin sanoa, että kaikki ei aina ole sitä miltä päällepäin näyttää.

Liikunta ja liikkuminen ylipäätään on aina hyvä juttu, nykytietämyksen valossa, ja miksi se ei sitä olisi? Kyllä työpaikan porukankin voi mielestäni viedä kuntotestiin kunhan etukäteen tehdään selväksi se, että tulos on jokaisen henkilökohtaista omaisuutta eikä niitä muille näytetä eikä niillä rehennellä. Sellaisessa kuntotestissä olin pari vuotta sitten ja olen ihan tyytyväinen silloisiin tuloksiin vaikka petrattavaa toki on.

"...voiko työntekijälle sanoa, että nyt sun pitäisi hankkia vähän lisää yleissivistystä? ;-)"

Mielestäni voi kun sen tekee pilke silmäkulmassa ja antaa kulttuurisetelin todeten: sinulle ja vaimollesi - tms. :-)

Käyttäjän KirjoituksiaSalosta kuva
Mikko Engren

Liikkumaan Suomessa pystyy kaikki toki enemmänkin voisi tukea eläkeläisiä, pitkäaikaistyöttömiä jne. eri harrasteissa. Ruoka taas on mielenkiintoisempi
kysymys en ole huomannut että siellä eduskunnassa olisi ketään kiinnostanut
laskea vaikka (kotimaisten) kasvisten, salaattien alv:ia, tukea terveellistä
sapuskaa jollain tavalla, samalla kun jokainen osaa kiljaista alkoholin ja tupakoinnin tuomat terveyshaitat ja siis kustannukset vaikka ns. elintasosairauksissa vähintään yhtä suuri syyllinen on sapuska. Syö oikein tms. kampanjat taas ovat kivaa puuhastelua joilla ei juuri mitään vaikutusta ole ihmisten henkilökohtaisiin valintoihin.

Käyttäjän JuhaniVehmaskangas kuva
Juhani Vehmaskangas

Totta. Saisipa suomalainen työtön, tai ainakin pitkäaikaistyötön, samat edut kuin maahanmuuttaja.

Lähtökohtana pitää nyt kuitenkin olla: syökää kalaa!
...ja niitä vihanneksia myös.

Käyttäjän keijosaaresto kuva
Keijo Saaresto

Niin, kyllä se elämänlaatu ja elämäntapa on ihan itsestä kiinni. Hiukan selkärankaa ja päättäväisyyttä niin kyllä ne kilotkin kaikkoaa.

Eläkkeelle jäätyäni ja työelämän stressien purkauduttua lopetin ensin tupruttelun, jota olin harrastanut lähes 60 vuotta. Nyt on viides savuton vuosi aluillaan.

Painoin vajaat kaksi vuotta sitten reilusti yli 110 kg 181 cm pituudella. Asetin vuoden tavoitteeksi painon tiputuksen 75 kiloon ja sen saavutin ja muutama kuukausi tavoitteen saavuttamisen jälkeen paino asettui 73 kiloon.

Mitään poppakonsteja siihen ei tarvittu vaan hiukan seurantaa mitä suuhun pistää ja kuinka paljon. Lisätyt sokerit pois ja välipalat hedelmiksi. Lisäksi aloitin säännöllisen liikunnan, kävelyn, kun sitä aikaa eläkeläisellä on. Aluksi varovasti muutama kilometri kerrallaan ja nykyisin sellaiset 10 km päivässä.

Onpahan kilojen karkoitus kaupanpäälle vienyt myös tarpeen verenpainepillereille.

Liikunta sinänsähän ei kiloja vie, mutta se antaa tilaa herkuttelulle.

Voinkin olla syystä sitä mieltä, että ylipaino on aina oma valinta.

Käyttäjän JuhaniVehmaskangas kuva
Juhani Vehmaskangas

"Liikunta sinänsähän ei kiloja vie, mutta se antaa tilaa herkuttelulle.
Voinkin olla syystä sitä mieltä, että ylipaino on aina oma valinta."

Olen tasan sata samaa mieltä.
-no joo, nyt olen taas eri mieltä kuin mitä olin jokin aika sitten. Mutta tuo mitä olet tehnyt ja miten homma toimii niin pätee ns. normi-ihmiseen, kuten sinuun ja minuun.

Käyttäjän kainiemelainen kuva
Kai Niemeläinen

Liikkuminen, syöminen ja kaikki muutkin elämäntavat ovat pääosin ihmisen yksilöllisiä valintoja. Puhut liikunnasta kuin se olisi jotain sellaista, johon jokaisella olisi intohimo tai ylipäätään tarve tai edes mahdollisuus.

Olen normaalipainoinen, liikkunut juuri sen verran kuin se on ollut tarpeellista, tai oikeastaan pakollista. Liikkuminen ei ole minulle millään tasolla ollut ilon aihe eikä liikunnasta ole tullut sellaista hyvää oloa, että sitä olisin kaivannut. Hikoileminen, muutoin kuin saunassa, on epämiellyttävää.

Toki liikun joskus soutaakseni järvellä, kulkeakseni metsässä, usein ulkoiluttaakseni koiraa, kävellessäni kaupassa tai autolle. Syön elääkseni ja nautinnokseni. Elämäntapani eivät miellytä THL:ää, Puskankin kanssa olen kovin eri mieltä siitä, mitä ja miten minun on hyvä syödä.

Lapset, nuoret, nuoret aikuiset ja varttuneet, ikäihmisetkin syövät ja liikkuvat kukin tarpeensa ja halujensa mukaan. Kukaan ei tarvitse toisen ihmisen pyytämätöntä ohjausta. Yleisellä tasolla kuka tahansa voi kertoa, mitä hänen mielestään tulisi syödä, juoda, liikkua tai millaista seksiä harrastaa tai millaisen ihmisen kanssa. Yksilöön ei tule ohjeistusta tai omaa iljetystään oksentaa.

Kunnioita sinäkin ihmisiä, sellaisina kuin ovat.

Jorma Kinnunen

Petterin olisi varmaan kannattanut jättää kuva pois päivityksestään ja kuvailla tilannetta vain sanallisesti? Sinänsä ymmärrän kommentin pitkästä lennosta, olen itse joskus lentänyt 10 tunnin lennon huomattavan ylipainoisen vieressä ja kyllä se todella pitkältä tuntuu se lento, kun vieressä istuva vie osan paikastasi, etkä pysty siinä istumaan normaalisti. Olisiko ollut Petterillä jos vastaava aiempi kokemus alla.

Käyttäjän AriTero kuva
Ari Tero

Ikuisuuskysymys. Millä se peruna, lenkki ja sipuli saadaan maittavaksi, suolalla ja voilla. THL:n, Pekka Puskan kanssa olen eri linjalla, olisiko meidän geeneillä jotakin vaikutusta lihavuuteen.

Käyttäjän AnteroSmki kuva
Antero Säämäki

Merkillisen iso meteli tuli yhdestä valokuvasta somessa.

Sen sijaan tärkempi asia ei saa julkisuutta.
Nyt on käynnissä kansalaisaloite "Steriloimislain ikäraja pohjoismaiseksi eli 25 vuotta ja lapsiluvuksi kaksi lasta"
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2401
Aloitteen tavoitteena on 25 vuotta tai kaksi lasta steriloinnin perusteeksi.

Siitä ei ole kerrottu isoimmissa tiedotusvälineissä.
Ihmisoikeusjärjestöt ja poliitikot eivät kommentoi asiaa.

Yle uutisoi steriloimislain ongelmista.
https://yle.fi/uutiset/3-9702427

Käyttäjän TeppoSyvril kuva
Teppo Syvärilä

Myös eri lääkkeet aiheuttaa ylipainoa, esim masennuslääkeen, pamit yms. Aina ei ole kyse ruokavaliosta, vaikkakin se on suurin syy ylipainoon.

Käyttäjän HelenaSolin kuva
Helena Solin

Näihin itsekurin ja aktiivisuuden hehkutuksiin joutuu jatkuvasti muistuttamaan niistä monen monista ihmisistä, joilla valinnan mahdollisuuksia on vähän ja liikuntamahdollisuuksia ei juuri ollenkaan.

Olen itse ilmeisesti loppuiäkseni hoikkuuteen tuomittu. Siis geneettisesti etuoikeutettu .

Mutta nähtyäni oman kolme sotaa kokeneen , ahkeran ja liikkuvan isäni taistelun liikuntakyvyn menetystä ja ylipainoa vastaan en kyllä ensimmäistä kiveä heitä.

Selkäonnettomuuden jälkeen itse huomasin, että ainoa mahdollinen liikuntamuoto on uinti.
Kaikilla ei ole uintimahdollisuutta.
Liikkumattomuus sairaslomalla masentaa .
Masennuslääkkeet saattavat aiheuttaa raastavan näläntunteen.
Pitääkö kaiken kurjuuden keskellä vielä kärsiä nälkääkin - ja miksi ?

Itsekurista ja painotavoitteista on helppo puhua , kun asiat ovat vielä suht hyvin , on edellytyksiä, näköaloja ja mielekkyyttä.
Patistelun ja tuomitsemisen sijaan meidän geneettisesti tai muuten etuoikeutettujen tulisi tarjota niitä.
Siis arvostusta, mahdollisuuksia ja näköaloja.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset