Eläköön epäpoliittinen Teno!

Terveisiä Utsjoen helteistä! Tätä kirjoittaessani kirkonkylällä on hetki sitten alkanut Ellos Deatnu -tukikonsertti, joka on protesti Suomen ja Norjan välillä solmittua Tenojoen kalastussopimusta vastaan. Tukikonsertti ongelmallista sopimusta vastaan on sinällään erinomainen osoitus joukkovoimasta, mutta valitettavasti siitä tehtiin saamelaisradikaalien ja laitavasemmiston performanssi.

Tenojoen kalastussopimusta on turha yrittää kaataa pelkästään istuvan hallituksen vastuulle, sillä sen on tiedetty olevan tulossa jo aikaisemmin. Neuvottelut Suomen ja Norjan välisestä sopimuksesta aloitettiin molempien sopijavaltioiden aloitteesta vuonna 2012. Virkamiestyönä neuvoteltu sopimus parafoitiin viime vuonna, ja tämän jälkeen sen estämiseksi oli varsin vähän tehtävissä, vaikka sen kielteiset vaikutukset olivat hyvin tiedossa. Lapin kansanedustajat vetosivat viimeiseen saakka tuolloiseen maa- ja metsätalousministeri Kimmo Tiilikaiseen, jotta sopimusneuvottelut avattaisiin uudelleen. Asiaa tiedusteltiin Norjalta, mutta Norjan valtiolla ei ollut tähän halukkuutta. Molempien maiden parlamentit hyväksyivät lopulta sopimuksen varsin yksimielisesti. Sopimuksen pysäyttäminen olisi voinut olla mahdollista, mikäli kyseessä olisi ollut yksinomaan Suomen asia. Mutta kun ei ollut. 

Sopimuksen myötä syntynyt uusi kalastussääntö on herättänyt ristiriitaisia tunteita ja median maalaama kuva on valitettavan yksipuolinen. Sopimuksen lähtökohta on Atlantin lohen suojelu ja siinä se toden totta on onnistunut. Lohta, isoa lohta, on noussut Tenoon tänä vuonna huimia määriä. Tenojoen alajuoksulla sopimuksen kalastusrajoitukset ovat herättäneet lähinnä raivoa. Sen sijaan yläjuoksulta on kuultu myös ilahtuneita äänenpainoja ja miksi ei? Ylä-Tenolle pääsee nyt enemmän lohta kuin vuosikymmeniin.

Sopimuksessa on ongelmansa, ja niiden korjaamiseen on nyt panostettava. Erityisen raskaasti uusi sopimus iskenyt niihin Utsjoen yrittäjiin, joiden liiketoiminta on perustunut ainoastaan kalastusmatkailuun. Myös muuhun toimintaan panostaneiden yrittäjien majoituskapasiteetti sen sijaan on ollut tänäkin kesänä aivan täynnä.

Huolestuttavinta asian käsittelyssä on sopimuksen politisoiminen. Tenojoen saarissa on parhaillaan kaksi saamelaisaktivistien leiriä, joissa ei tunnusteta Suomen lain voimassaoloa ja vaaditaan "saamelaisen tapaoikeuden" tunnustamista. Sama ryhmittymä ja aktivistiryhmä Suohpánterror (suopunkiterrori) kieltäytyvät tunnustamasta valtion omistusoikeutta Tenojokeen. Kyseessä on äänekäs etnonationalistinen separatismi, jota ei voi, sen ymmärrettävistä motiiveista huolimatta, hyväksyä. 

Asian ympärillä hämmentävät vasemmistoagitaattorit ja saamelaisaktivistit tekevätkin asioiden hoitamisen oikealle tolalleen entistä vaikeammaksi. Aktivistien kanssa on sinällään helppoa olla samaa mieltä siitä, että paikallisyhteisöillä tulisi olla enemmän päätäntävaltaa sen suhteen, kuinka niiden alueita ja resursseja käytetään. Näitä paikallisyhteisöjä ei kuitenkaan määritellä etnisiteetin tai saamelaiskäräjien vaaliluetteloon kuulumisen mukaan. Ne määritellään asuinpaikan ja omistusoikeuksien mukaan. Nyt on keitetty sellainen sekametelisoppa, että tästä ei pian ota enää kukaan selvää. Asia tuli hyvin esille myös eduskunnan asiantuntijakuulemisissa. Paikalla saattoi olla 5-6 eri tahoa, jotka kaikki vastustivat sopimusta, mutta jokainen vastusti sitä eri syistä ja tahot vieläpä riitelivät keskenään. 

Tenojoen kalastussopimuksen virheiden korjaamisen tulisikin olla mahdollisimman epäpoliittinen prosessi. Hyvä kompromissi on sellainen, johon kaikki ovat mahdollisimman vähän tyytymättömiä. Nyt tähän ei päästy. Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnan sopimukseen esittämät ponnet velvoittavat kuitenkin hallitusta ryhtymään asian suhteen toimenpiteisiin. Aiempien sopimusneuvotteluiden piiriin ei sisällytetty Norjan Tenovuonossa tapahtuvaa kalastusta. Suuri osa nousulohista pyydetään siellä. Ns. kutuvaltioperiaatteen mukaisesti Norjan tulisi hyväksyä, että Tenojoen ja sen sivuvesien lohen suojelemiseksi sen tulisi asettaa voimakkaita rajoituksia omalle vuonokalastukselleen. 

Voisiko Norja antaa 100-vuotiaalle Suomelle lahjaksi uuden, oikeudenmukaisen Tenojoen kalastussopimuksen, jossa puututtaisiin myös vuonokalastukseen? Perinteisten kalastusmuotojen on voitava jatkua, mutta samalla on turvattava myös Utsjoelle elintärkeän matkailuelinkeinon jatkuvuus. Tenosopimuksen politisoiminen taas edistää ainoastaan saamelaiskäräjien tavoitetta kollektiivisten maa- ja vesioikeuksien tunnustamisesta. Nämä oikeudet osoitettaisiin tällöin ainoastaan saamelaiskäräjien vaaliluetteloon kuuluville. Mitä sanoisivat tuolloin vaaliluetteloon kuulumattomat maa- ja vesialueiden omistajat Utsjoella? Ei varmaankaan päätä taputeltaisi.

mikkokarna
Keskusta Helsinki
Ehdolla eduskuntavaaleissa

Kansanedustaja toista kautta eduskunnassa. Olen 42-vuotias helsinkiläinen ja osa-aikainen lappilainen sekä saaristolainen, jolle kaikki eräharrastukset ovat lähellä sydäntä. Ennen valintaani eduskuntaan toimin Enontekiön kunnanjohtajana ja sitä ennen Ivalon rajavartioalueen varapäällikkönä. Ehdolla eduskuntaan Helsingistä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu