Meidän keskustasta

Keskustan gallupkannatus on laskussa. Hallitusvastuu painaa, emmekä ole onnistuneet perustelemaan tekemiämme valintoja keskustalaisesta aatteesta käsin. Keskustaa äänestäneet odottivat ennen vaaleja toimia talouden kääntämiseksi kasvuun. Siinä on onnistuttu. Kukaan ei kuitenkaan tunnu olevan tyytyväinen.

Miksi?

Puheenjohtajamme Juha Sipilä totesi 13.10.2017 Suomenmaassa, että: ”Arvioin itse hallituskauden alussa, että tärkeintä on se, mitä tehdään eikä se, miltä tekeminen näyttää.” Pitää aina muistaa, että johtaja on media, halusi hän sitä tai ei. Johtaja on media silloinkin, kun hän on hiljaa tai silloin kun ei avaa itsestään ihmisenä mitään. Moni kaipaa sitä Juhaa, joka rassasi talonsa autotallissa häkäpönttöautoa. Mitä sille Juhalle tapahtui? Minulle se Juha on edelleen joka kerta läsnä kun tapaamme, mutta onko myös kaikille muille?

Mitä on tehtävä?

Puolueen tulee ymmärtää, että enää ei riitä se, että hommat hoidetaan hyvin. Viestintä on puolet onnistumisesta. Ihmiset haluavat, sekä kuluttajina että työntekijöinä, sitoutua johonkin suurempaan tarkoitukseen kuin pelkästään tuloksen tekemiseen ja voiton tavoitteluun. Tarvitaan tarinoita ja johtajuuden jakamista. Eduskuntaryhmällä tulee olla viestinnällinen rooli ei vain ryhmänä, vaan tarinaa rakentavina ja tukevina yksilöinä. On puhuteltava järkeä ja herätettävä tunteita. Puolesta ja vastaan. Jos viesti ei uppoa, ei ole väliä onko tehty politiikka hyvää vai huonoa. Kansanliikkeemme jokaisen jäsenen on katsottava tässä nyt syvälle peiliin.

Ihmiset ovat yhä enemmän yhteydessä toisiinsa kaikkialla läsnä olevan verkon välityksellä. Tätä odotetaan myös johtajilta. Keskusta on aina ollut vahva siinä, että se on kohdannut ihmisiä vuorovaikutuksessa ”kentällä”. Nyt kenttä on myös verkossa ja ihmiset odottavat vuorovaikutuksellista kohtaamista myös siellä. Tätä asiaa ei voi sivuuttaa. Jos vuorovaikutuksellista kohtaamista ei synny, ei synny myöskään vuoropuhelua, sitoutumista tai luottamusta. Ihmisten sosiaalisen pääoman muodostavat mm. osallistuminen kansalaistoimintaan, vapaaehtoistyöhön, verkostoihin sekä niistä saatu tuki ja luottamus. Keskustan jos jonkun tulisi olla sosiaalista pääomaa rakentava puolue myös sosiaalisessa mediassa.

Suomalaisia kiinnostaa se, mitä globaalisti tapahtuu. Ihmiset tulevat ja ovat tulleet yhä tietoisemmaksi kestävyyskriisistä. Ymmärrys maapallon kantokyvystä ja sen rajallisuudesta kasvaa. Konflikti- ja kuivuusaluilla ihmisten olot ovat yhä vaikeammat ja kansainvälinen turvapaikkajärjestelmä natisee. Kaupungistuminen tuo uusia haasteita maailmalla, kun Aasiaan ja Afrikkaan syntyy megakaupunkeja. Ovatko nämä kaupungit jättimäisiä miljoonien ihmisien slummeja vai infraltaan, hallinnoltaan ja toiminnaltaan kestäviä. Keskusta ei saa olla näissä kysymyksissä vihreän puolueen hailakka varjo, vaan sen tulee määritellä näihin kysymyksiin oma linja. Ja keskustallahan on, ihmisen jatkuvaan oppimiseen, kehittymiseen ja kohtuuteen uskova alkiolainen ideologia. Siitä on hyvä ammentaa teesejä myös kansainväliseen- ja ympäristöpolitiikkaan.

Puhutteleeko keskusta?

Keskusta ei juuri nyt pysty puhuttelemaan maaseudulla asuvaa ihmistä niin, että tuosta puheesta kuultaisi arvostus ja maaseudun ihmisten elämän tuntemus. Politiikka on myös retoriikkaa, puhetta ja sanataidetta. 70-luvun termit ja tavoitteet ”koko maan asuttuna pitämisestä” eivät istu nykypäivän maaseutuun, joka moninaistuu ja erilaistuu. Ihmiset rakentavat maaseudulla elämäänsä globaalissa toimintaympäristössä, hyödyntäen niitä samoja mahdollisuuksia kuin missä tahansa muuallakin. Globalisaation rinnalla paikallisuus vahvistuu uusien teknologiasovellutusten avulla. Globaalikansalaisuus on läsnä myös maaseudulla. Keskustan on uudistettava on maaseutupolitiinen linjansa. Hyvä esimerkki on puolueemme oma viestintä hyvästä talouskehityksestä: ”Pidetään kaikki mukana”. Tällä viestinnällä sorrumme itsekin kielellisesti ajatukseen että on alueita, joita tulee ”pitää” mukana.

Keskustalle ihminen on kaiken politiikan lähtökohta. Santeri Alkio perusti puolueen työväestön ja porvareiden ristiriitojen kärjistyessä. Alkion ajatuksena oli luoda kansanliike, johon ihmiset voisivat yli tämän rajan liittyä. Tavoitteena oli nostaa tavallisen kansan elinoloja ja kannustaa suomalaiset itsenäisyyden tielle. Keskustalle merkittäviä arvoja ovat sivistys, tasa-arvo, yhteisöllisyys ja ihmisen ja luonnon kestävä suhde. Sivistyksellä tarkoitetaan myös sydämen sivistystä. Kansakunnan sivistyksen mittaa se, miten se kohtelee heikommassa asemassa olevia ja kuinka se pystyy luomaan puitteet jokaisen ihmisen henkiselle kasvulle. 

Keskeinen arvomme on myös "vastuullinen vapaus". Miten se näkyy keskustan politiikassa? Minusta ei tällä hetkellä juuri mitenkään. Päinvastoin usein näyttää, että haluamme holhota kansalaiset hengiltä.

Mitä me olemme ja mitä edustamme?

Keskustan ei pidä esittää olevansa mitään muuta kuin mitä se on. Vaikka maailma muuttuu, ihmisyysaate kestää. Keskustalaiselle kaupunkipolitiikalle tyypillistä on oman linjan täydellinen puuttuminen. Keskustalainen kaupunkipolitiikka ei synny vetämällä hipsterihousut jalkaan, vaan luottamalla omaan osaamiseen. On oltava inhimillinen. Keskustalaisen kaupunkipolitiikan ydin löytyy elävistä kaupunginosista, kotoisista taloyhtiöistä, yhteisöllisyydestä ja välittämisestä. Se löytyy lähiruuan vaatimisesta lasten ja vanhusten lautasille, toimivasta joukkoliikenteestä ja lähikouluista. Se löytyy myös ihmisten välisestä tasavertaisuudesta, yritteliäisyydestä ja kivijalkakaupoista. 

Miksi tämän kaiken pukeminen ymmärrettäväksi viestiksi muille on niin vaikeaa? Ehkä syy on maalaisliittolaisessa taustassa ja häpeässä, joka juuriin liittyy. Keskustan tarinasta halutaan häivyttää osa, jota ilman se ei olisi Keskusta. Keskusta on koko maan puolue. Se syntyi aikana, jolloin tarvittiin kansakuntaa eheyttävä voima. Tuon voiman nimeksi tuli maalaisliitto. Siinä ei ole mitään hävettävää. Päinvastoin.

On aina myös hyvä muistaa, että Keskustaan liitytään tai ollaan liittymättä myös paikallispolitiikan tapahtumien vuoksi. Keskustalaisen kunnallispolitiikan tulee olla suoraselkäistä, avointa ja reilua. Kunnallisjärjestöissä tulee antaa tilaa uusille toimijoille ja tasa-arvon tulee toteutua. Kittilän kaltaisiin farsseihin meillä ei ole puolueena varaa.

Kentällä ja eduskuntaryhmässä tehdään lujaa työtä omistautuneiden ihmisten toimesta suurella sydämellä viikosta toiseen. On hyvin surullista nähdä, kun tämä työ peittyy viestinnällisten epäonnistumisten ja viestinnällisen laiskuuden alle. Etenkin, kun nämä omat virheemme ovat toistuvia. Ne olisi helppoa välttää.

Lopuksi

Lopuksi haluan myös ilmoittaa, että annan kaiken tukeni istuvasta puoluejohdostamme Juhalle, Juhalle, Antille ja Katrille. Jos Te haluatte tehtävissänne Sotkamon puoluekokouksessa jatkaa, niin olen tukenanne. Puoluesihteeri Jouni Ovaskan osalta en ole niin varma. Sinun on parannettava juoksuasi, mikäli aiot jatkokaudelle.

Valta on vain lainassa. Meillä kaikilla.

P.S (klo 15.54): Blogi on poikinut kysymyksen, tulenko itse olemaan ehdolla keskustan puoluesihteeriksi Sotkamossa. Siihen on selkeä vastaus: en tule.

mikkokarna
Keskusta Helsinki
Ehdolla eduskuntavaaleissa

Kansanedustaja toista kautta eduskunnassa. Olen 42-vuotias helsinkiläinen ja osa-aikainen lappilainen sekä saaristolainen, jolle kaikki eräharrastukset ovat lähellä sydäntä. Ennen valintaani eduskuntaan toimin Enontekiön kunnanjohtajana ja sitä ennen Ivalon rajavartioalueen varapäällikkönä. Ehdolla eduskuntaan Helsingistä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu