Yksinäisten susien terroriteon riski nousee syksyisin

Viimeiset viikot ovat jälleen olleet hyvin ikävien susiuutisten aikaa. Viimeisin uutinen tuli Ullavasta, jossa susi haavoitti hirvikoiraa. Aiemmin saimme kuulla suden tappaneen ajokoiran Ilomantsissa. Sotkamossa puolestaan jo kaksi koiraa on joutunut tänä syksynä suden uhreiksi. Alkukuusta susi puolestaan raateli metsästystä harjoittelevan pentukoiran hengiltä Kuhmossa. Tällaiset uutiset ovat valitettavasti syksyisin arkipäivää. 

Suomen susikanta on virallisten arvioiden mukaan kasvanut viimeisinä vuosina, joskin LUKE arvioi kannan hivenen pienentyneen tänä vuonna 150-180 yksilöön. Näitä virallisia arvioita on kritisoitu metsästäjien taholta voimakkaasti, koska niihin liittyy valtavasti epävarmuustekijöitä. Itärajan lähistöllä sudet, ja muut suurpedot, liikkuvat myös joustavasti valtakunnanrajan yli, joten alueilla kulloinkin olevasta kannasta on oikeastaan mahdotonta sanoa yhtään mitään. Kaikkien uutisten valossa on kuitenkin selvää, että susia on Suomessa yksiselitteisesti liikaa.

Moni etelässä ihmettelee, miksi sudet saavat osakseen niin paljon vihaa? Toivoisin kaikkien tällaisten henkilöiden oikeasti asettuvan itse susien vaikutuspiirissä elävien ihmisten asemaan. Miltä teistä tuntuisi, jos rakas perheenjäsen ja vuosien työn tuloksena koulutettu taitava metsästyskoira tulee raadelluksi metsässä suden toimesta? Miltä tuntuisi pelätä lähettää pieniä lapsia aamulla yksin koulutiellä? Tai miten suhtautuisitte, jos susi veisi palkastanne, vielä sen valtion verokarhun jälkeen, vaikkapa 30% pois? Näin tapahtuu, kun susi tappaa maataloustuottajilta tai poromiehiltä karjaa. On kohtuutonta, että lasku tästä EU:n suojelemasta vihreästä hulluudesta maksatetaan tavallisilla kansalaisilla.

Hallitus on tehnyt toimenpiteitä susikannan pienentämiseksi ja kaatolupia on lisätty, mutta tämä yksistään on toimenpiteenä riittämätön. Meidän tulisi yhdessä poliittisesti määritellä, mikä on Suomen suurin sallittu susikanta. Viranomaisten puolestaan tulisi huolehtia, että kanta aidosti pidetään tällä tasolla. Samalla on myös varmistettava, että jokainen ihmistä väistämätön yksilö voidaan poistaa joustavasti. Sudet nimittäin kuuluvat erämaahan; eivät ihmisten pihapiireihin. Valtion tulisi myös alkaa maksamaan nykyistä suurempia korvauksia suden suuhun joutuneiden koirien omistajille, vaikka tätäkään vahinkoa ei voida pelkällä rahalla kompensoida.

Oma kantani on, että sopiva määrä Suomen susikannaksi on 100 yksilöä, eli kanta on karkeasti puolitettava nykyisestä. Näiden yksilöiden puolestaan on oltava sellaisia, että ne pysyvät syvällä metsissä. Susikannan hallinta on osoitettava viranomaistehtäväksi ja ylimääräiset sudet sekä häirikköyksilöt on poistettava tehokkaasti kaikkia mahdollisia keinoja, vaikka sitten helikopteria, käyttäen. Poliisia on myös ohjeistettava siten, että poistolupa pihapiiriin hyökänneelle sudelle annetaan aina.

Samoin EU on laitettava tässä asiassa lopultakin seinää vasten. Millä perusteella kansallisvaltioiden suurpetokantojen sääntely kuuluu muka Brysseliin? EU:n on oltava suuri suurissa ja pieni pienissä asioissa. Suurpetokannat ovat puhtaasti kansallinen asia. Valta on vedettävä takaisin kotimaahan.

Sudet kuuluvat Suomen luontoon ja on tärkeää, että niitä ei hävitetä Suomesta kokonaan. Kanta on kuitenkin pidettävä sopivan pienenä. Häirikköyksilöitä, tai laajempaa susien uhkaavaa käytöstä, ei kuitenkaan pidä sietää. Luontoarvot voidaan säilyttää ja pitää samalla huolta ihmisten sekä koti- ja tuotantoeläinten turvallisuudesta .

mikkokarna
Keskusta Helsinki
Ehdolla eduskuntavaaleissa

Kansanedustaja toista kautta eduskunnassa. Olen 42-vuotias helsinkiläinen ja osa-aikainen lappilainen sekä saaristolainen, jolle kaikki eräharrastukset ovat lähellä sydäntä. Ennen valintaani eduskuntaan toimin Enontekiön kunnanjohtajana ja sitä ennen Ivalon rajavartioalueen varapäällikkönä. Ehdolla eduskuntaan Helsingistä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu