*

mikkokarna Lapin puolustaja

Toimenpidealoitteeni Kataloniasta

Julkistan ohessa toimenpidealoitteeni, joka on ensi viikolla eduskunnassa allekirjoitettavana. Muutosvaraus käytetään tilanteen niin vaatiessa.

TOIMENPIDEALOITE NEUVOTTELURATKAISUN ETSIMISEKSI KATALONIAN KRIISIIN SEKÄ KATALONIAN ITSENÄISYYDEN TUNNUSTAMISEKSI

Eduskunnalle

Kataloniassa järjestettiin 1. lokakuuta kansanäänestys alueen itsenäisyydestä. Itsenäistymisäänestystä on edeltänyt pitkä viisi vuotta kestänyt prosessi, jossa on pyritty neuvotellusti kansanäänestyksen järjestämiseen. 

Jo vuoden 2012 Katalonian alueparlamenttivaaleissa saatiin mandaatti kansanäänestyksen järjestämiseksi ja vuonna 2015 alueparlamenttivaalien tulos muuttui itsenäistymistä kannattavien enemmistöksi. Katalonian hallitus on siis pyrkinyt toteuttamaan omia demokraattisia mandaattejaan parlamenttienemmistön mukaisesti, mutta Espanja ei ole missään vaiheessa suostunut neuvottelemaan sen kanssa. Päinvastoin, itsenäistymispyrkimykset on pyritty tukahduttamaan oikeusteitse tunnustamatta, että kyseessä on poliittinen ongelma. 

Asia lähti eskaloitumaan 7,5 vuotta sitten Espanjan perustuslakituomioistuimen mitätöityä oleellisilta osiltaan Katalonian vuoden 2006 kansanäänestyksessä ratifioitua itsehallintolakia. 1. lokakuuta järjestetyn kansanäänestyksen Espanja pyrki estämään voimakeinoin. Väkivallan seurauksena noin 1000 ihmistä loukkaantui. Moni heistä sai sairaalahoitoa vaativia vammoja.

Äänestystulos oli itsenäisyyden puolesta. Katalonia ei kuitenkaan ryhtynyt antamaan asiasta yksipuolista julistusta, vaan on systemaattisesti tämänkin jälkeen pyrkinyt hakemaan neuvotteluyhteyttä Espanjaan, sekä pyytänyt kriisiin kansainvälistä sovittelua. Tämä ei kuitenkaan ole käynyt Espanjalle, joka on vastannut kaikkiin neuvottelu- ja sovitteluyrityksiin kielteisesti.

Nurkkaan ajettu Katalonian alueparlamentti julisti perjantaina 27. lokakuuta Katalonian yksipuolisesti itsenäiseksi äänestystuloksella 70 puolesta, 10 vastaan ja 2 tyhjää. Kun Suomi itsenäistyi sata vuotta sitten, oli eduskunnan äänestystulos 100 puolesta ja 88 vastaan. Kun otamme huomioon Katalonian alueparlamentin kokoonpanon (135 jäsentä), voimme todeta että Katalonian itsenäisyysjulistus sai suuremman tuen parlamentaarikoilta kuin Suomen 5.12.1917 antama julistus. 

Vaikka itsenäisyys Kataloniassa on kansalaisia jakava asia on hyvä muistaa, että sen kannatus on äidinkielenään katalaania puhuvien parissa noin 70% luokkaa. Katalaanit ovat yli viiden miljoonan hengen kansa vailla omaa valtiota. Poikkeuksellisen paljon itsenäisyyttä vastustavat puolestaan tahot, jotka ovat saapuneet Kataloniaan muualta Espanjasta. 

Espanja vastasi Katalonian itsenäisyyjulistukseen aktivoimalla perustuslakinsa pykälän 155 ja ottamalla alueen suoraan keskushallinnon ohjaukseen. Se on erottanut Katalonian aluejohtajan ja poistanut aluehallituksen viroistaan, hajoittanut Katalonian parlamentin, erottanut poliisijohdon sekä määrännyt uudet vaalit. Katalonian edustustot ulkomailla on lakkautettu Brysseliä lukuunottamatta ja Brysselin edustuston johtajakin on erotettu. Kaksi kansalaisjärjestöjen itsenäisyysjohtajaa on jo aiemmin pidätetty ja lisää pidätyksiä on tulossa. Katalaanijohtajia uhkaavat jopa 30 vuoden vankeustuomiot kapinasta. Espanja aikoo ottaa myös haltuunsa Katalonian yleisradioyhtiön. Toimenpiteet ovat rajuja ja ne koettelevat kaikkia EU:n perusperiaatteita.

On luonnollisesti selvää, että EU:n tulee lähtökohtaisesti kunnioittaa suvereenien jäsenmaidensa perustuslakeja. Aivan vastaavalla tavalla on kuitenkin myös selvää, että unionin tulee pyrkiä turvaamaan kaikkien unionin kansalaisten turvallisuus sekä puolustaa demokratiaa ja päätöksenteon läheisyysperiaatetta. Espanja hakee Katalonian poliittiseen kriisiin edelleen oikeudellista ratkaisua. Viimeisen 5 vuoden aikana on nähty, että mahdollisuudet onnistumiseen ovat heikot.

Katalonian aluejohtaja Carles Puigdemont tuli lauantaina julkisuuteen ja kehoitti katalaaneja demokraattiseen vastarintaan Espanjan hallituksen toimia vastaan. Samalla Puigdemont kieltäytyi jättämästä paikkaansa Katalonian aluejohtajana. Maanantaina Espanjan valtakunnansyyttäjä esitti Puigdemontille ja hänen hallinnolleen syytteet kapinasta. Mikäli Puigdemont vangitaan, on vaikeaa enää kiistää, etteikö myös EU:ssa olisi poliittisia vankeja. Aluejohtajan lisäksi useita Katalonian hallinnon ministereitä oleskelee parhaillaan Belgiassa. He ovat kieltäytyneet saapumasta oikeuden eteen Espanjaan ja kokevat, etteivät tule saamaan oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä.

Oli Katalonian itsenäistymispyrkimyksistä mitä mieltä tahansa on selvää, että poliittinen väkivalta tai poliittiset vangit eivät kuulu eurooppalaiseen arvomaailmaan. Tällainen on tuomittava jyrkästi. Vastaavalla tavalla on selvää, että Suomen on edistettävä demokratian ja ihmisoikeuksien toteutumista. Ratkaisut vaikeisiinkin tilanteisiin on löydettävä neuvottelemalla. Katalonia ei voi koskaan itsenäistyä Espanjan perustuslain mukaisesti. Se ei mitenkään kykene saavuttamaan parlamentissa enemmistöä, joka voisi muuttaa lakia siten, että Espanja hyväksyisi itsenäisyyden tai edes itsenäisyysäänestyksen. Tämän vuoksi katalaanit olivat pakotettuja valitsemaan tämän tien. 

Suomalaisesta näkökulmasta Katalonian puolustaminen on alueiden Euroopan ja päätöksenteon läheisyysperiaatteen puolustamista. Hallitusohjelman EU-linjausten mukaisesti "unionin on noudatettava toissijaisuusperiaatteita, eli päätökset on tehtävä mahdollisimman lähellä kansalaisia". Linjauksen mukaisesti unionin, ja siten myös Suomen, tulee puolustaa demokratiaa, kansainvälistä oikeutta ja ihmisoikeuksia. Kuinka nämä edellä mainitut asiat toteutuvat nyt Espanjassa ja Kataloniassa? 
On huolestuttavaa, mikäli Suomi tänä oman itsenäisyytemme juhlavuonna kääntää selkänsä katalaaneille. Hyviä EU suhteita on pidettävä toissijaisena asiana silloin, kun puhutaan demokratiasta, ihmisoikeuksista ja väkivallattomuudesta. On uskallettava edellyttää neuvottelua, sovittelua ja väkivallattomuutta. Samoin on myös pidettävä kirkkaana mielessämme se kehitys, joka aikanaan johti Suomen itsenäistymisen.

Mikäli Suomi joskus tunnustaisi Katalonian Tasavallan, se tapahtuu Tasavallan Presidentin toimesta hallituksen esittelystä. Eduskunta puolestaan voi puolestaan ilmaista oman tahtotilansa asiassa hallitukselle. Tätä ennen Katalonian tulee osoittaa, että se täyttää valtion yleiset tunnusmerkit. Tilanteen ollessa nykyinen, eivät tunnusmerkit täyty. Sama pätee itsenäisen Katalonian mahdolliseen EU jäsenyyteen. Siitä on neuvoteltava erikseen.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

Että Suomen hallitus edistää määrätietoisesti EU:n tasolla väkivallattoman neuvotteluratkaisun löytämistä Katalonian itsenäistymistä koskettavaan kriisiin sekä antaa kaiken tukensa EU:n sisällä vallitsevalle poliittisten mielipiteiden vapaudelle.

Samoin ehdotamme, että Suomen hallitus esittää tasavallan presidentille Katalonian itsenäisyyden tunnustamista, mikäli Katalonia kykenee osoittamaan täyttävänsä itsenäisen valtion yleiset tunnusmerkit. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Nyt olisi hyvä tilaisuus laajentaa aloitetta koskemaan myös Tsetsenian itsenäisyyttä.

Karjalan palautuksesta ehkä on parempi tehdä oma toimenpidealoite.

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela

Myös Saamelaisten itsemääräämis oikeutta. Aloitetaan ensin oman maan "ongelmista"!
Ahvenanmaa erilliseksi valtioksi.

Käyttäjän mattivtvirtanen kuva
Matti Virtanen

Ahvenamaa on mielenkiintoinen juttu.
Siellä on kyllä aika vahva itsemääräämisoikeus jo nyt.

Ruotsalaiset eivät sitä halua(?) ja mannersuomelle se on rasite.
Ilmeisesti affenamaalaiset olisivat saaneet jo mennä jollei saaristo olisi sotilaallisesti merkittävä.

Käyttäjän mattivtvirtanen kuva
Matti Virtanen

Laulumaita ei helposti puheilla takaisin saa.
Historia on osoittanut että rajoja siiretään pyssyillä :(

Käyttäjän jannepohjala kuva
Janne Pohjala

Minä en ilkeäisi enää ruikuttaa asiasta. Jeltsin suunnilleen tuputti Karjalaa takaisin, mutta EIHÄN SE MEILLE KELVANNUT.

Otetaan esimerkki:

Helsingin Sanomien Suomen Gallupilta elokuussa 2005 tilaaman mittauksen mukaan 30 % suomalaisista kannattaa ja 62 % vastustaa Karjalan palautusta.

Vastaajilta kysyttiin: ”Kuinka toivottavaa olisi se, että Venäjä palauttaisi sodassa menetetyn Karjalan takaisin Suomelle?”

Kyselyssä tiedusteltiin vastustamisen syitä. Suurin syy (vastustajista 52 %) oli epäily siitä, että ”jälleenrakentaminen olisi liian kallista”. 21 % ajatteli, että ”vanhojen vääryyksien perään on turha haikailla” ja 15 % pelkäsi, että ”Suomeen syntyisi liian suuri venäläisvähemmistö, mikä aiheuttaisi jännitteitä”...

Eikä alueen asukkaatkaan, edes Venäjän talouskriisin keskellä asiaa kannattaneet, saati nyt.

"Tammikuussa 1999 Viipurissa MTV3:n teettämässä mittauksessa palautusta kannatti 34 % ja vastusti 57 %, jos nykyasukkaat saisivat Suomen kansalaisuuden. Jos taas palautus vaatisi alueelta muuttamisen, luvut olivat 17 % ja 77 %."

Olin itse kyllä -kannalla, mutta Suomen kansan enemmistö ei halunnut Karjalaa takaisin. Get over it.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Karjala-kysymys#Miel...

Käyttäjän allsynergy kuva
Rami Ovaskainen

Turha liikaa alkaa keulimaan ennen kuin on edes varmaa onko tuolla itsenäisyysaatteella edes 50% kannatusta. Edellinen äänestys nyt oli farssi... sählääjiä kummallakin puolella. Nythän tilanne kannatuksen osalta lienee tiukempi (aikaisemmin ei-itsenäisyydelle oli johdossa), mutta Espanjan valtaapitäjät sekoilivat.

Mitä Suomen itsenäistymisen 100-vuotisuuksiin tulee, niin tämä vuosi on ollut jo hulluuksia täynnä ihan tarpeeksi... tosin, eiköhän lisää tule vielä.

Se on tietenkin kiva että Kärnä on profiloitumassa pienten väestöjen puolestapuhujaksi... aiemmin mainitun Tsetsenian lisäksi noita riittää eli siitä saa vaikka elämäntehtävän. Ahtisaari 2.0:ksi vaikka. Kun kunniapuheenjohtaja Väyrynen vie paikan eduskunnassa pitääkin profiloitua uusia haasteita ajatellen: https://www.kauppalehti.fi/uutiset/uutinen/XeFx2E99

Juhani Piri

Eiköhän olis syytä pistää suomen ja suomalaisten asiat ensin kuntoon ja sitten hyppiä muiden maiden tilanteisiin kiinni.

Käyttäjän velitakanen kuva
Veli Takanen

Tule, Paavo, Brysselistä ja pelasta meidät Mikko Kärnältä! (huh, tätä en koskaan uskonut toivovani)

Kirsti Anttila

Kärnä, on varmaan aika kurjaa olla nuori kepulainen pohjoissuomalainen kansanedustaja, kun kommentit on tuota tasoa. Ehdotuksesi on pitkä, mutta hyvä. Suomi voi EU-maana vaatia Espanjan hallitusta lopettamaan painostustoimet ja istumaan samaan neuvottelupöytään katalaanien kanssa.

Käyttäjän timoandersson kuva
Timo Andersson

Jos vaalit käydään ja jos itsenäisyysrintama voittaa paikoissa tai äänissäkin, niin sen sisällä rintaman johtajuus voi siirtyä perinteiselle keskustaoikeistolaiselle 1930-luvulla perustetulle itsenäisyyspuolueelle Esquerra Republicana de Catalunya’lle. Tämän puolueen tavoitteisiin ei ole kuulunut autonomia enempää kuin pääministeri Rajoy’llekaan – vaan ainoastaan itsenäisyys.

Rajoy'lle käy vain katalaanien oikeuksien lakkauttaminen. Rajoy’n neuvotteluhaluttomuus on osunut kipeimmin juuri keskustaoikeistolasiin äidinkieleltään katalaaneihin. Espanjan kansanpuolue tarjoaa omalle antikatalanistiselle linjalleen uskollisesti kuulumista ilman autonomiaa. ERC-puolue tarjoaa katalaaneille täyttä itsenäisyyttä EU-lainsäädäntöineen (jo ennen EU-jäsenyyttä).

Rajoy’n tavoite viedä katalaaneilta kaiken autonomian rippeetkin ei ole toistaiseksi toteutunut. Espanjan pääministerin yksipuolisella päätöksellään poistama neuvotteluvaihtoehto merkitsee sitä, että autonomianeuvottelut ovat Rajoy’n päätöksestä ainoita neuvotteluja, jotka voidaan käydä. Suurin häviäjä voi olla vain Carles Puigdemont keskustaoikeistolaisineen, joiden neuvotteluhalukasta linjaa Madridin keskustaoikeistolaiset eivät ole kannattaneet. Arvoituksellista on se, miksi EU-byrokraatit tahtovat rajoittaa Katalonian autonomiaa. En ole ymmärtänyt miksi.

Ehdotuksessa lienee kysymys itsenäisyysneuvotteluista, ei autonomianeuvotteluista, mikä lienee nyt realistisin lähtökohta.

Jarkko Siren

Ei pidä paikkaansa. ERC on Katalonian tasavaltalainen vasemmisto. Esquerra on suomeksi vasen, dreta oikea. Rajoy ja hänen puolueensa ei kannata katalaanien oikeuksien lakkauttamista vaan nykyistä autonomiaa, joka on hyvin laaja (esim. koulutusjärjestelmä, poliisi). Neuvotteluhaluttomuuskaan ei pidä paikkaansa. Myöskään EU ei halua rajoittaa Katalonian autonomiaa. Selvästi et tunne hyvin Espanjan etkä Katalonian politiikkaa. Itsenäisyysneuvotteluissa ei ole mitään realistista koska suurin osa katalaaneista on selvästi niitä vastaas, samoin kuin yli 90% espanjalaisista.

Käyttäjän timoandersson kuva
Timo Andersson

Espanjan tunnetusti politisoitunut perustuslakituomioistuin nimenomaan Rajoyn valituksesta kavensi 2010 Katalonian autonomiaa mm. poistamalla itsehallinnosta maininnat Kataloniasta valtiona ja katalaaneista kansakuntana (valtiokansakuntana), siis itsehallinnosta, joka oli keskusvallan ja aluevallan neuvottelema ja kansanäänestyksellä hyväksymä (kuten blogistikin mainitsee). Siis Rajoy on jo tosiasiallisesti kaventanut Katalonian autonomiaa – paitsi ettei Katalonialla ole verotuksellista autonomiaa eikä sille nähtävästi aiotakaan antaa veroautonomiaa, josta Navarra ja Baskimaa nauttivat.

Autonomialaista poistettu maininta Katalonian valtiosta merkitsee myös katalaanin kielen aseman heikennystä. Kieli on vahvassa asemassa (eikä yhtä sorrettu kuin Ranskan puolella), mutta katalaanien toive on vieläkin vahvemmasta asemasta. Perustuslakituomioistuin kielsi Katalonian ja katalaanien aseman kansallisvaltiona Espanjan yhteydessä – väittäen Katalonian itsehallinnosta, että se on ristiriidassa Espanjan ns. yhtenäisyyden (kuvitelman) kanssa. Espanjan keskusvallan korruptoituneet puolueet, Kansanpuolue ja Espanjan sosialistipuolue, eivät kykene ajanmukaistamaan perustuslaki, mikä edellyttää yhtenäisyyttä koskevan maininnan poistamista perustuslaista. Perustuslaki pitäisi saattaa vastaamaan paremmin eri alueiden omintakeista kulttuuria.

Kysymyksessä on Espanjan korruptioineen ja sen hallinnon kriisi, ei Katalonian kriisi, joka on joutunut sijaiskärsijän asemaan. Espanja näyttää olevan paniikkitilassa eritoten Madridissa. Sen puolustajien väitteet siitä, että itsenäisyysliikkeen kannatus on alle puolet, näyttäytyy oudolta hallituksen toimien valossa, joilla se haluaa estää itsenäisyyden todellisen kannatuksen mittaamisen kansanäänestyksellä.

Keskustaoikeistolaisessa asemassa puoluekentällä sijaitsevan tasavaltalaispuolueen nimessä esiintyy sana vasemmisto historiallisista syistä – entä sitten?

Jarkko Siren

Pahasti vääristellään tapahtumien kehitystä Kärnän kirjoituksessa. Laaja enemmistö Kataloniassa kannattaa kansanäänestys mutta vain jos se ei ole binääri (itsenäisyys kyllä/ei) vaan tarjoaa muitakin vaihtoehtoja (esim laajempi autonomia, federaation Espanjan kanssa). On myös kyseenalaista kannattaako binäärin kansanäänestyksen järjestämistä edes enemmistö katalaaneista vaikka se olisi sovittu Espanjan parlamentin kanssa (huom. Espanjan hallituksella ei ole valtaa neuvotella kansanäänestyksestä autonomian kanssa). Varmaa on että 1. lokakuuta järjestetyn kansanäänetyksen tukena ei ollut katalaanien enemmistö. Sen puolesta alueparlamentissa äänestivät puoleet jotka olivat saaneet alle 50% äänistä.
Itsenäisyysmielisten strategiassa on kolme pääaluetta: 1) vastakkainasettelun ja epävakauden lisääminen Katalonian sisällä (siksi eivät halua neuvotella Katalonian opposition kanssa), 2) Konflikti Espanjan hallituksen kanssa vaatimalla neuvotteluja joihin vain Espanajan parlamentilla olisi valtuudet (he ovat toistuvasti kieltäytyneet keskusteluilta parlamentissa), 3) Katalonian konfliktin kansainvälistäminen.
Itsenäisyysmielisten kyvyttömyys neuvotella oppositiopuoluieden kanssa on selvin merkki siitä että heidän tavoitteillaan ei ole riittävän laajaa tukea Kataloniassa.
Kirjoitus sisältää niin paljon virheitä ja puolitotuuksia että vastauksesat tulisi liian pitkä jos niihin kaikkiin puuttuisi. Törkein vääristely on viittaus eduskunnan äänestykseen itsenäisyysjulistuksesta 5.12.1917. 88 kansanedustajaa ei todellakaan äänestänyt itsenäisyyttä vastaa vaan puolusti sisällöltään erilaista itsenäisyysjulistusta. Siis 100% kansanedustajista oli itsenäisyyden kannalla. Katalonian parlamentissa 47% edustajista oli mitä tahansa itsenäisyysjulistusta vastaan. He olivat myös kansanäänestystä vastaan siinä muodossa kuin se järjestettiin. Itsenäisyysmieliset eivät edes halunneet neuvotella näistä opposition kanssa. Eli Kärnältä tuli nyt selvästi "vaihtoehtoisia totuuksia".
Tökeä on myös puolustaa itsenäisyyttä sen vuoksi että katalaania äidinkielenä puhuvien joukossa enemmistö kannattaa sitä. Pitäisikö jonkin alueen asukkailla olla enemmän oikeuksia sen mukaan mitä kieltä he puhuvat äidinkielenään? Eikö espanjaa puhuvilla ole yhtä suurta oikeutta päättää alueensa tulevaisuudesta kuin katalaania puhuvien? Kuulostaa minusta pahanlaatuiselta rasismilta.
Päätöksenteon läheisyysperiaatetta kunnioitetaan myös paljon paremmin Kataloniassa ja Espanjassa kuin esim Enontekiössä ja muualla Saamenmaalla tai ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Katalonialla yksi EU:n laajimmista autonomioista.
Jos jotain kannattaa pitää mielessä Suomen sadanvuoden takaisiin tahatumiin liittyen, on se ne sisäiset konfliktit jotka koettelivat Suomea silloin. Katalonian itsenäisyyden tai Espanjan keskushallinnon yksipuolinen tukeminen voi vain edesauttaa konfliktia. Juuri tästä syystä Katalonian itsenäisyyttä vastustavien katalaanien unohtaminen on edesvastuutonta ja vaarallista.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset