*

mikkokarna Lapin puolustaja

Metsästyksestä, kalastuksesta ja vähän muustakin

Niin kauan kuin voin muistaa, minä olen halunnut metsästää ja kalastaa. Ei sitä mitenkään erityisesti kotona koulutettu, eikä oma isäni edes kovin kiinnostunut erähommista ollut. Vaari sen sijaan oli ja samoin oli setä. Molemmat tekivät minuun suuren vaikutuksen, vaikka ei se pyytäminen siitä lähtenyt. Se nousi jostain syvältä selkärangasta.

Ihmiselle sisäsyntyinen metsästysvietti on jotain hyvin primitiivistä ja samalla todella kaunista. Kirjailija Seppo Saraspää oli aikanaan kirjoittanut erääseen kämpän vieraskirjaan, että ”ei voi olla läpeensä paha ihminen, joka harrastaa pienten eläinten tappamista.” En oikein osaa itse asiaa paremmin ilmaista.

Metsästystä kauhistelevalle ihmiselle taas tuntuu olevan aivan mahdotonta selittää, miltä se tuntuu. Luonnossa liikkuminen on toki se pääasia. Tai ei edes se liikkuminen, vaan sitä osana oleminen. Sitä kiertoa, joka on aina ollut ja joka aina tulee olemaan. Riistan ampuminen taas on tietysti elämän ottamista. Tappamista. Mutta mitä siitä? Tämän takia saalista kunnioitetaan. Se on ruokaa tai vaatteita, eikä niillä ole tapana leikkiä.

Itse en ole koskaan ymmärtänyt ulkomaille suuntautuvia metsästyssafareita, joiden ainoa päämäärä on saada täytetty elukka omalle seinälle. Tai catch and release kalastusta, jossa ainoastaan alistetaan luontokappale omaksi leikkikaluksi. Valikoivan kalastuksen ja metsästyksen sen sijaan ymmärrän oikein hyvin. Huonona vuonna emolohet palautetaan jokeen ja riekot jätetään ampumatta, jos niitä ei yksinkertaisesti ole. Mutta ajatus siitä, että lähtisin ihan vaan huvikseni eläimiä ampumaan tai kalastamaan, ilman tarkoitustakaan hyödyntää saalista tai että pyynnillä olisi joku muu ylevä tarkoitus, on jotenkin vastenmielinen. 

Suomalaisiinkin pesiytynyt primitiivinen pyyntivietti on siitä mielenkiintoinen, että se pulpahtaa jatkuvasti yhä voimakkaammin esille sellaisissa paikoissa, joissa ei välttämättä enää uskoisi. Täysin lietsomatta monet kaupungissa ja kaukana luonnosta kasvaneet ovat ymmärtäneet, että se on heidän juttunsa elämässä. Olla osana luontoa ja sen kiertokulkua. Tosin vastaavalla tavalla monet kaupunkilaiset ovat onnistuneet tehokkaasti kasvamaan tästä kiertokulusta irti ja lyövät täysillä niitä, jotka haluavat olla siinä mukana. Miksi?

Metsästyksen tarkoitus ei nouse myöskään pelkästään vieteistä tai luonnosta. Kannattaa muistaa, että Suomen maanteillä ei ajeltaisi turvallisesti ilman hirvikannan harventamista. Eipä olisi pian kansallisluonnollemme ominaisia metsäkanalintujakaan, jos emme ihmisen toimenpitein pienpetoja hävittäisi. Lisäksi on mainittava, että kenenkään on mahdotonta löytää ekologisempaa ja eettisempää tapaa hankkia lihansa ja kalansa kuin hakemalla ne luonnosta itse. 

Ihminen on osa luontoa sanoi Animalia tai Oikeutta eläimille mitä tahansa. On perin kummallista, että meistä yritetään jatkuvasti tehdä joku luonnosta itsessään irrallaan oleva saareke. Sitä emme ole, vaan meilläkin on oma osuutemme ravintoketjussa. Olisikin perin tärkeää, että kaikille lapsille tarjottaisiin koulussa jo varhain mahdollisuus tutustua metsästykseen sekä kalastukseen. Pahitteeksi ei myöskään olisi, jos kaupunkien lapsille näytettäisiin, millaista elämä maaseudulla ja maatiloilla on. Nyt luonnosta vieraannuttaan kiihtyvällä vauhdilla.

Sanokaa sitten vaikka barbaariksi tai primitiiviksi, mutta näin se vaan on.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (23 kommenttia)

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Alati hupeneva ja ukkoutuva on se joukko, joka enää osaa metsästää, varsinkaan eettisesti. Valtio keräisi pyssytkin pois ilman Kärnän kaltaisia valveutuneita kansanedustajia, jotka eivät sitä salli.

Metsästäjiä ja metsästystä harrastuksena on helppo kritisoida, kun käristyksen saa valmiina Alepasta. Cityvihreät kuitenkin kuolisivat nälkään tai myrkytykseen, jos Citymarketin ovet sulkeutuisivat yli viikoksi ja ruoka tulisi hakea itse luonnosta.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Olla osana luontoa ja sen kiertokulkua. Kauniita sanoja, jotka olisi hyvä myös muistaa vaikkapa silloin, kun metsästyskoira luonnossa joutuu matsiin suden kanssa ja häviää - hyväksyä sekin luonnon kiertokulkuna eikä kirjoitella kuten sinä blogeja Yksinäisten susien terroriteon riski nousee syksyisin:
"Viimeisin uutinen tuli Ullavasta, jossa susi haavoitti hirvikoiraa. Aiemmin saimme kuulla suden tappaneen ajokoiran Ilomantsissa."

Vaikka arvokkaan ja tärkeän koiran menettäminen on todella ikävää, niin metsästyskäytössä olevien koirien tapauksessa on mielestäni hyväksyttävä, että joskus näin voi käydä. Valitettavasti. Sekin on sitä osana luontoa olemista.

Mutta jostain syystä osana luontoa oleminen unohtuu tuossa vaiheessa ja ollaan taas luomakunnan kruunuja. Vaaratonta vaaraa tahtoo hyvä herrasväki..

Metsästystä sinällään itse en vastusta, parempi elämä vapaana kuin tuotantolaitoksessa. Toisaalta ihmisillä on oikeus olla vaikkapa kasvissyöjiä oman vakaumuksensa mukaisesti ilman jatkuvia hyökkäyksiäsi sitä vastaan.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Mikä seuraavista EI kuulu Suomen luontoon:
1) Susi
2) Käärme
3) koira

Käyttäjän JouniHalonen kuva
Jouni Halonen

Koira on lapsen asteelle jäänyt susi, jonka monenkirjava populaatio voi hyvin ihmisen kanssa symbioosissa tai paremminkin renkinä.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Ei vapaana luontoon; koira, eikä kissakaan.
Valitettavasti haja-asutusalueilla tästä (laki) lipsutaan ja jopa paljon.

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi

Muistelen, että Kärnä oli poistamassa sudet Suomen luonnosta minigunilla, joten lukitsen:

1) Susi

Käyttäjän karikulmala kuva
Kari Kulmala

Erittäin hyvä kirjoitus Mikolta!

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

Salametsästys tai salakalastus on paras tapa toteuttaa tätä alkukantaista primitiiviviettiä. Silloin ihminen on yhtä aikaa saalistaja ja "saalis", niin kuin joskus muinaisina aikoina, kun varomattomimmat metsästäjät joutuivat sapelihammaskissojen ruuaksi.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Jos sanoisin, että avaajan teksti oli yllättävän hyvä mielestäni (varsinkin ollakseen poliitikko), kuitenkin se pohjavire siellä lienee.
Juhani Perttu; olen sitä mieltä, että Sinun mielipiteesi ei liene nykypäivää, vaikkakin meillä salametsästystä että salakalastusta ilmenee ja varsinkin viimemainittua...mutta, kommentistasi henkinee vahvasti ilmiöiden hyväsyminen...ainakin osittain. Sapelihammastiikeriä en pitkän elämäni aikana ole koskaan tavannut.

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

"Sapelihammastiikeriä en pitkän elämäni aikana ole koskaan tavannut"

Olen nähnyt kyseisen pedon kallon museossa. Oli vaikuttava kokemus.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Oikeat salakaadot eivät tule ilmi koskaan luvttomat kylläkin, ei salakaatoa ilmoiteta lehdissä.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Enpä olisi uskonut avaajan (keskusta) kanssa olevani noin paljon samaa mieltä; viihdetappaminen, viihdekalastaminen ilman saaliin hyödyntämistä.
J-P Kosonen kun olisi lisännyt pyydyskalastajien ukkoutumisen ...a-vot.
Kesäisin kalastan verkoilla, rapuja sulkupyydyksillä, talvisin kalastan lähes täysin sulkupyydyksillä, ei toivottu saalis mm alamittaiset, rauhoitetut, helppo vapauttaa vahingoittumattomina.
Tuosta kaiken riistan ekologisuudesta (lähinnä hirvi), kokemuksia on kymmeniltä metsästysvuosiltani; kyllä polttoainetta palaa hirvijahdissa ja paljon; kaventaa huomattavasti sitä ekologisuutta.
Niko Kaistakorven viimeinen virke oli todella hyvä.

Kirsti Anttila

Peuranmetsästys on muuten hyvä harrastus, vaikka lohjalaisern kielikerhoni jäsenet kauhistelevat jalon eläimen tappamista, Muuten hyvä, paitsi että isännän ampuma peura tai kaksi ei sillään ilmesty pakastimeen. Vaan yhtä saalista kohti kuluu kiireistä eläkeläisen aikaa pari päivää, osa siitä, tilojen ja kalujen puhdistamiseen, jotta isännän ja omat hygieniakäsitykset kohtaisivat, ja loput sahan veitsien, lihamyllyn vakumikoneen ym vermelien kanssa. Onpahan, vaikka veristä, kuitenkin yhdessä vietettyä laatuaikaa ja tuloksena runsaasti koiranruokaa, ihmisille paisteja, fileitä, jauhelihoja sekä luista keitettyä lientä. Aavot! Eivätkä näytä saaliseläimet nykytahdilla loppuvan, vaikka niitä muutama otetaan, päinvastoin.

Käyttäjän HenteriVirkkula kuva
Henteri Virkkula

Älä Kärnä huoli vaikka asfalttisieluiset tennarintunettajat haukkuvat primitiiviseksi ja barbaariksi. Näinä aikoina ne ovat suurimpien ihmisten ominaisuuksia. En ole koskaan kunnioittanut elämää enemmän kuin surressani lintukoiran hampaissaan tuoman metson kuolemaa.

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Järkytin itseäni suosittelemalla Kärnän kirjoitusta. Tällä kertaa siinä ei ole mitään huomautettavaa.

Valitettava totuus vain on, ettei Kärnän todellinen luontosuhde kestä päivänvaloa. Syvällä taustalla on se kepuloiva ideologia jossa ihmisen kuuluisi hallita luontoa ja maksimoida luonnonvarojen hyödyntäminen. Luonnossa jokainen petoeläin on vain kilpailemassa ihmisen kanssa saaliista ja siksi ihmisen luontainen vihollinen. Ne kaikki pitäisi tappaa - mieluiten sukupuuttoon.

Käyttäjän HeikkiRinnemaa kuva
Heikki Rinnemaa

:)

Ihan asiaa tekstissä, ja lisää tai osin samaa jatkoa,,,haittapuolia tai mahdollisuuksien estoja yleensä tässä metsästyskulttuurissa suhteessa yksilöön.

- metsäkanalintujen määrä vähäinen koko maassa,,,(ei ole metsästyksen vika kokonaan vaan metsätalouden ansiota)

- metsälle pääsee kunnolla vain ne jotka pääsee seuraan ja/tai omistaa maata
- valtion maille tosin,,mutta kohtuukallista tyhjissä hakatuissa metsissä kävely

- lisääntyvä "rahalla saa ja pääsee metsästäminen", samaten lohijokien kalastaminen, on huono kehitys-suunta jolla ei perinteisen eräkulttuurin kanssa juuri ole paljoa tekemistä,

- samaten tuo televisioon ilmaantunut eräänlainen varustemarkkinointiviestintä erähommien suhteen

- ja trofee-keräily kymppisarvineen,,onko se nyt oikeata metsästystavoitetta kun voittaa suursarvitittelin tai näädän tappomäärät on huipussaan,, eli jonkinlainen kilpailu-tavoite ei ole perinteisen metsästyksen tavoite,, pieni kehu on aina paikallaan mutta tuo urheilu-ajattelu suurin ja kaunein,,se ei sovellu Suomalaiseen metsästyskulttuuriin,,

Hieman tästä on tullut ns.eliittiharrastus jossa ehkä monella kannattaisi miettiä että onko se tarpeen?
Ja antaisi tilaa nuorille maattomillekin tulla seuroihin opiskelemaan ei pelkästään metsästystä vaan myös riistanhoitoa yleensäkin,,ja vähän niinkuin kohtuullisemmalla sisäänpääsymaksulla.

Ja onhan niitä muitakin epäkohtia hyvässäkin riistataloudessa,,:)

Hirvi nyt haluaisi elää vain oman elämänsä kaikesta huolimatta, niin soisi että sarvien koko ei ole se himotuin kuva metsästyksessä vaan se että se syödään ja siksi ammutaan.
(Liikenne asia on nyt ihan oma lukunsa, tässä yksi päivä kun ajoin ja autoja oli niin pirusti, tuli mieleen että ei siitä ole kuin vähän toistasataa vuotta niin autoja ei ollut yhtään.)

Käyttäjän JouniHalonen kuva
Jouni Halonen

Vajaat sata vuotta sitten ei juuri ollut hirviäkään. Ne oli syöty parempiin suihin. Itse aloitin hirven metsästyksen ihan metsänhoidollisista syistä ja en suinkaan himoinnut sarvia, vaan naaravoittoisesti poistin kohdalle sattuvia ja sattuihan niitä varomattomia. Koiran kun laski metsään, niin viisi minuuttia ja haukku oli päällä. Silloin jo ehdotin jahtikavereille, että hirvikantaa pitäisi hoitaa kuin porokarjaa eli kyläkunnittäin hirvet ajetaan erotusaitauksiin, mistä on helppo valkata poistettavat ilman sähellystä. Oli niitä hirviä silloin niin paljon.

Käyttäjän TaruElkama kuva
Taru Elkama

No mitens noi sudet? Käytätkö ravinnoksi vai?

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

"ilman tarkoitustakaan hyödyntää saalista..."

Kai ne sudet menee ruoaksi siinä kuin käärmeetkin.

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Luin jotain kertomusta (minusta meille ei käynyt näin), jossa kertoja oli ollut Thaimaassa Kwai-joen retkellä, missä yöpyi yhdessä tällaisessa joen rantaan rakennetussa viidakkohotellissa. Yhtäkkiä porukka oli painellut joukolla viidakkoon. Kuulemma joku oli nähnyt käärmeen lähistöllä ja sitä lähdettiin sitten kiiruusti hakemaan proteiinin jatkoksi. Ei ole helppoa olla käärme niissä oloissa.

Joka tapauksessa meille tarjottiin illallisella kanaa (muun muassa). Väittävät, että käärmeen liha maistuu samalle kuin kana. Ainakin yhdestä luunpalasta päätellen joku kana oli ollut helvetin iso...

James Clavellin Kuningasrotta kertoo myös jotain siitä, mikä on ruoaksi kelpaavaa. Kirja pohjautuu hänen omaan kokemukseensa japanilaisten sotavankina, joten ehkä ihan kaikki ei ole fiktiota.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen Vastaus kommenttiin #18

Jaakko Kolmosen mukaan kyyssä on yhtä paljon ravintoarvoa kuin oravassa:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/06/22/kesakeitt...

Se minua nyt kiinnostaa kun Kärnä taannoin kehotti tappamaan kaikki kohtaamansa käärmeet ja nyt patsastelee miten käyttää tappamansa hyödyksi, että olisiko Kärnällä joku hyvä kyyresepti vinkata tähän.

Käyttäjän HenteriVirkkula kuva
Henteri Virkkula Vastaus kommenttiin #19

Takerrut suotta ristiriitaisuuksiin. Kaikki tässä paskaa silloin tällöin puhuu. Monesti on jopa niinkin, että sitä suorastaan vaaditaan.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes Vastaus kommenttiin #19

Orava on aikoinaan kuulunut ruokakulttuuriimme, olen syöny oravia, maisttu enemmän pihkalle, kuin talvinen metso.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset