mikkokarna Lapin puolustaja

Saamelaiskeskustelu lähdössä taas laukalle

Hallituskausi kääntyy kohti loppuaan ja mitään isoja saamelaispoliittisia ratkaisuja ei ole vieläkään tehty. Pohjoismainen saamelaissopimus odottaa pohjoismaisten saamelaisparlamenttien hyväksyntää, ILO-169 yleissopimuksen ratifiointi on toistaiseksi jäädytetty ja Suomen saamelaiskäräjälaki on uudistamatta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö kulisseissa koko ajan tapahtuisi. 

Suomen saamelaiskäräjälain uudistaminen on aloitettu parlamentaarisessa työryhmässä, jonka työskentelyssä olen myös mukana. Neuvottelut eivät tule olemaan helpot. Saamelaiskäräjät on selkeästi ilmaissut, että se haluaa muuttaa saamelaismääritelmää ja rajoittaa valitusoikeutta vaalilautakunnan päätöksistä. Pidän näitä asioita kynnyskysymyksinä, joihin ei voida puuttua.
Nykytilanne on kohtuullinen, mutta siltikään kaikkien saamelaisten oikeuksia ei vieläkään ole tunnustettu. Tämä taas ei johdu Suomen valtiosta, vaan saamelaiskäräjistä itsestään. Tämän vuoksi  käräjien hallintoa, vaalilautakunnan toimintaa sekä ylipäätään virkavastuuta on kehitettävä. Saamelaisille ei ole tulossa mitään omaa ”sharia-lakia”, vaan asiat tullaan jatkossakin hoitamaan länsimaisen oikeusjärjestelmän piirissä.

Itse en näe edelleenkään mitään edellytyksiä ILO-169 yleissopimuksen ratifioinnille, ennen kuin kaikki alkuperäiskansaamme kuuluvat ovat päässeet osaksi alkuperäiskansan poliittista päätöksentekoa. Jos muu ei auta, niin sitten on vaikka luotava kaksi erillistä saamelaisparlamenttia. Sama pätee myös pohjoismaisen saamelaissopimuksen soveltamiseen. En voi olla tukemassa mitään ratkaisuja, jotka edistävät vähemmistöjen vähemmistöihin kohdistuvaa sortoa tai painostusta. Valitettavasti saamelaiskäräjien vaalilautakunnan toiminta on nykyisellään verrattavissa siihen, että maan istuva hallitus saisi päättää, kuka seuraavissa vaaleissa äänestäisi. Se ei yksinkertaisesti ole oikein.

Isojen ratkaisujen ja neuvottelujen lähestyessä surullisinta on, että eri väestöryhmien välit kärjistyvät. Sosiaalisessa mediassa on nähty hyvin rumaa keskustelua ja analyysiä Linnan juhlista, jossa joku oli taas jonkun mielestä pukeutunut väärin ja oikeudettomasti saamelaisten kansallispukuun gáktiin, tai kauhtiin, kuten lappalaiset sitä kutsuvat. Eikö ole olemassa enää mitään kunnioitusta ihmisten etnisiä identiteettejä kohtaan? Sompion asutushistoriaa yritetään nyt kirjoittaa uusiksi pienen saamelaisradikaalien ryhmän kylmien valtapoliittisten pyrkimysten takia, mutta suuri rauhanomaisempi saamelaisenemmistö ei tätä halua. Jokainen järkevä ihminen näkee näiden valtapoliittisten pyrkimysten läpi.

Lapinmaan asutushistoria on monimutkainen ja monenkirjava. Monen asiaa tunnepohjalta kommentoivan voi olla vaikeaa ymmärtää, että vaikkapa kultaa kaivettiin Ivalojoella ja Tankavaarassa ennen poronhoidon saapumista alueelle. Tuolloin perinteiset elinkeinot alueella olivat metsästys ja kalastus. Monen on myös vaikeaa ymmärtää, että moni historiallisella saamelaisalueella edelleen asuva suku ei ole saanut alkuperäiskansastatusta, koska kirkko vei aikanaan kielen. Sen sijaan alueelle 100-150 vuotta sitten saapuneet tulokkaat ovat sellaisen saaneet.

Istuin vuonna 2012 Enontekiön kunnanjohtajan ominaisuudessa Inarin kirkossa, kun Oulun hiippakunnan piispa Samuel Salmi pyysi virallisesti saamelaisilta anteeksi kirkon tekoja. Anteeksipyyntö oli tärkeä, mutta minua ihmetytti. Kirkossa istuva ja saamelaiskäräjiä edustava väki ei nimittäin ollut oikea taho anteeksipyynnölle. Ne ihmiset, joiden esivanhempia kirkko alisti ja jotka kirkko suomalaisti väkisin, asuvat erityisesti Enontekiön eteläosissa sekä saamelaisalueen ulkopuolella Muoniossa, Kolarissa, Kittilässä, Sodankylässä, Sallassa, Savukoskella, Kuusamossa ja Tornionjokilaaksossa. He harjoittavat edelleen perinteisiä elinkeinojaan ja heillä on kulttuurilleen tyypillisiä ulkoisia tunnusmerkkejä. Ainoa mitä heiltä puuttuu on oma kieli, joka heiltä väkisin vietiin. Koska tätä omaa kieltä ei ole, saamelaiskäräjät ei tunnusta heidän olevan osa alkuperäiskansaamme. Itse en voi hyväksyä tällaista, sillä se on äärettömän epäoikeudenmukaista.

On suorastaan huvittavaa, että pohjoissaamelaisten tai heitä lähellä olevien tahojen oma tieteellinen tutkimus tunnusti yleisesti vielä vuonna 1990, että saamelaisalueen nykyinen raja on jossain määrin keinotekoinen ja että historiallisella saamelaisalueella asuu edelleen valtavasti ihmisiä, jotka tulisi lukea alkuperäiskansaan. Kansainvälisen työjärjestön ILO:n hyväksyttyä sen alkuperäiskansoja koskettavan yleissopimuksen numero 169, kaikki tällainen puhe lakkasi. Kun tohtori Erika Sarivaara ja tutkijat Tanja Joona sekä Juha Joona toivat saman asian esille 2010-luvulla, nousi hirvittävä meteli. Tutkimustulokset kyseenalaistettiin ja tutkijoita mustamaalattiin pohjoissaamelaisten taholta.

Kai se niin on, että ahneus rahaan ja valtaan on yleismaailmallista. Se ei väistä myöskään alkuperäiskansoja. Toivon kuitenkin edelleen, että tämä kysymys voitaisiin ratkaista oikeudenmukaisella ja kaikkien identiteettiä sekä oikeuksia kunnioittavalla tavalla. Sen eteen aion tehdä töitä nyt ja tulevaisuudessa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän VinHirvel kuva
Väinö Hirvelä

Kiitos. Tilanne kuullostaa varsin sekavalta mutta myös kiiinnostavalta. Harmi ettei noita ryhmiä pystynyt tekstissä selkeämmin erottelemaan ja kuvaamaan mutta se lienee juuri iso osa ongelmaa.

Toivottavasti rauha palaa eikä kaikkein äänekkäimmin loukkaantujat kahmi kaikkea valtaa.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Paitsi saamen kieli, mitä muita kriteereitä on tällä hetkellä voimassa olevassa lainsäädännössä sille, että henkilöä pidetään saamelaiseen alkuperäisväestöön kuuluvana? Onko sukututkimuksella ja kirkonkirjoilla asiassa jotakin roolia, entä geneettisillä määrityksillä?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset