Näennäisviljely vaarantaa maaseudun elinvoiman

Euroopan unioni ja Suomi uudistivat vuonna 2015 yhteistä maatalouspolitiikkaansa pitkien neuvottelujen jälkeen. Valitettavasti järjestelmä loi porsaanreiän, jossa viljelijän on mahdollista nostaa tukia, vaikka hänen tarkoituksenaan ei ole edes tuottaa elintarvikkeita tai rehua. Tällainen tukijärjestelmä vaikeuttaa tuottavan maatalouden kehittämistä ja osaltaan heikentää elintarvikeomavaraisuutta syöden työpaikkoja koko elintarvikeketjusta. Keskusta vastusti tuolloin muutosta.

Pahinta kuitenkin on, että näennäisviljelyn tukeminen vaarantaa koko maaseudun elinvoiman. Moni maatalousyrittäjä haluaisi kehittää liiketoimintaansa ja kasvaa, mutta tukikelpoisen lisäpellon saatavuus on äärimmäisen huono ja hinnat korkealla. Kukaan ei halua luopua ”lypsävästä lehmästä”, vaan viljelee mieluummin ”hömppäheinää” saaden siitä korvauksen. Kansantaloutemme ja elintarvikeketjumme ei hyödy tästä millään tavalla, vaan päinvastoin. Emme saa tukieuroille tällaisesta toiminnasta mitään vastinetta. Näennäisviljely on peltotukien saamista ja tukiehtojen täyttämistä mahdollisimman pieniksi optimoiduilla kustannuksilla. Kaikkien maataloustukien tulisi mieluummin olla sellaisia, että saamme lisäarvoa elintarvikeketjuumme ja tuemme ruuantuotantoa.

Järjestelmä on johtanut tilanteeseen, jossa kehittyvät aktiivitilat ovat peltojen puutteessa raivanneet metsiä tukikelvottomiksi pelloiksi samalla, kun näennäisviljelijät ovat nauttineet tukikelpoisista pelloistaan tuottamatta yhtään mitään. Järjestelmä on järjetön. Onpa jopa väitetty, että peltotukipolitiikasta on luotu maataloustuotannosta jäähdyttelevien eläkejärjestelmä, jossa tuetaan ainoastaan peltojen omistamista kuolemaan saakka. Tällaisessa ei ole järkeä, vaan tukikelpoiset pellot on ehdottomasti saatava tuottamaan ruokaa.

Suomen ja EU:n on nopeasti ryhdyttävä toimenpiteisiin maataloustukien maksattamiseksi vain aktiiviviljelijöille ja peltojen saamiseksi todellisen tuotannon käyttöön. Tämä vaatii niin aktiivista kansallista, kuin EU:n politiikkaakin.

Niin kauan kuin estämme aktiiviviljelijöiden liiketoiminnan kehittymisen tukemalla näennäisviljelyä, asetamme koko suomalaisen maaseudun elinvoiman ja kotimaisen maatalouden vaaraan. Haluammeko todella luoda maaseudun, jossa ”vanhat isännät” tai perikunnalta peltoa perineet kaupunkilaislääkärit nostavat peltotukia tuottamatta yhtään mitään samalla, kun nuoret ja innokkaat joutuvat pakenemaan kaupunkeihin muiden töiden perään, koska eivät kykene kehittämään omaa liiketoimintaansa? On kansallinen etu, että tämä epäkohta korjataan ja nopeasti. Seuraava mahdollisuus siihen on aikaisintaan vuonna 2019, sillä kesken tukikauden muutoksia ei kyetä toteuttamaan. 

Työskentelen itsekin harvaan asutun maaseudun parlamentaarisessa työryhmässä ja toivon, että työryhmä selvittää työnsä aikana myös näennäisviljelyn tukien negatiivisen vaikutuksen maaseudun elinvoimaan. Se vaikutus on nimittäin mittava. Maatalous- ja maaseutupolitiikkaamme tarvitaan nyt jämäkkyyttä ja johtajuutta enemmän kuin koskaan. Se on toistaiseksi hyvissä käsissä, toivottavasti myös seuraavalla hallituskaudella. Samalla on hyvä muistuttaa, että maataloustukia ei makseta tuottajien, vaan kuluttajien takia. On jokaisen etu, että kaupoista on saatavissa nyt ja tulevaisuudessa kohtuullisen hintaisia kotimaisia, eettisiä ja ekologisia elintarvikkeita.

mikkokarna
Keskusta Helsinki
Ehdolla eduskuntavaaleissa

Kansanedustaja toista kautta eduskunnassa. Olen 42-vuotias helsinkiläinen ja osa-aikainen lappilainen sekä saaristolainen, jolle kaikki eräharrastukset ovat lähellä sydäntä. Ennen valintaani eduskuntaan toimin Enontekiön kunnanjohtajana ja sitä ennen Ivalon rajavartioalueen varapäällikkönä. Ehdolla eduskuntaan Helsingistä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu