mikkokarna Lapin puolustaja

Vastine Jukka Relanderille

  • Relanderin kolumni.
    Relanderin kolumni.

Helsingin vihreiden Jukka Relander lataa uusimmassa Pohjolan Perhokalastajien kolumnissaan sellaiseen syytösryöpyn allekirjoittaneen niskaan, että koen oikeudekseni  oikaista muutamia asioita. Relanderin kirjoitus on muutenkin kokonaisuutena arvioiden sellainen ad hominem -argumentoinnin tyylinnäyte, että olisin odottanut akateemisesti koulutetulta ihmiseltä hivenen parempaa.

Toisin kuin Relander kolumnissaan väittää, en ole missään vaiheessa ajanut maitotilojen rajaamista eläinsuojelulain ulkopuolelle tai manannut sianlihan tehotuotannon kriitikoita alimpaan helvettiin. Olen päinvastoin kannattanut suomalaista tuotantoa, jolle on asetettu lainsäädännöllisestikin korkeat eettiset ja ekologiset vaatimukset. Sianlihan tehotuotantoa, jota myös Euroopassa harjoitetaan, olen kritisoinut ja pyrkinyt puolustamaan suomalaista perhetilajärjestelmää, jonka avulla varmistetaan että tehotuotantoa ei meille synny. Susien osalta Relander on oikeassa. Haluan tehostaa niiden metsästystä ja poistaa Suomesta sellaiset sudet, jotka eivät enää väistä ihmistä ja aiheuttavat merkittäviä vahinkoja koti- ja tuotantoeläimille. Minulle susi kuuluu luontoon, eikä ihmisten pihapiireihin.

Varsinainen asia josta Relander kirjoittaa, on aloitteeni pyydä ja päästä -kalastuksen kieltämisestä. Tämänkin osalta on syytä oikaista muutamia tahallisia väärinkäsityksiä. En ole missään vaiheessa ollut kieltämässä valikoivaa kalastusta tai vaikkapa alamittaisten yksilöiden palauttamista takaisin vesistöihin. Ymmärrän myös esimerkiksi suurten emokalojen palauttamisen takaisin vesistöihin kudun lähestyessä. Haluan kuitenkin puuttua kalastukseen, jonka ainoana tarkoituksena on kalojen pyydystäminen ja niiden palauttaminen takaisin veteen. Tämän osalta minulla ja Relanderilla lienee sovittamaton mielipide-ero.

En itse pidä perhokalastusta elitistisenä lajina ja tunnustan olevani itsekin innokas perhokalastaja. Myönnän myös, että nautin perhokalastuksesta suunnattomasti sain sitten saalista tai en. Oma peruslähtökohtani kalastamiselle on kuitenkin ravinnon hankkiminen ja haluan eettisenä erämiehenä välttää kaiken tarpeettoman kärsimyksen aiheuttamista saaliseläimille. Minusta ammuttu riistaeläin tai perhosteltu kala ansaitsee kaiken kunnioituksen, sekä arvokkaan ja nopean kuoleman. Jos en tarvitse kalaa, en myöskään mene kalalle. En perhostelemaan tai verkoille.

Relanderin mukaan perhokalastuksen tarkoituksena on ”jäljitellä ravintokohteita ja hyvällä presentaatiolla petkuttaa kala nousemaan perhoon”. Toki osaltaan näin, mutta jos Relanderin väite olisi kokonaan totta, voisivat perhokalastajat kalastaa koukuttomilla perhoilla ja kilpailla sitten tärppien määrällä. Tosiasiassa kalastuksessa on kuitenkin kyse ihmisen taistelusta villiä luontokappaletta vastaan, sen väsyttämisestä ja lopulta ylös ottamisesta. Tässä Relanderin ja allekirjoittaneen motiivit eroavat. En nimittäin koe, että kukaan toimii eettisesti mikäli kalastaa vain tästä syystä ja palauttaa kalan takaisin veteen tämän jälkeen. On kuitenkin ilahduttavaa ,että Relander nyt lopultakin kolumnissaan todella myöntää, että tällaisia no kill-kalastajia on suomessakin. Ja se on minusta ongelma.

Mikäli Relander tai joku muu voi osoittaa, että kala ei kärsi sen toistuvasta pyydystämisestä tai että palautettavia kaloja ei kuole, olen valmis muuttamaan näkemystäni. Valitettavasti tieteellinen tutkimus todistaa kuitenkin toisin. 

Lapin kalastusmatkailu ei myöskään Relanderin väitteistä poiketen lopu, vaikka täydellinen CR-kalastus kiellettäisiinkin. Esimerkkinä tästä on vaikkapa Tenojoki, jossa kalojen vapauttamista ei sallita vieraslajien osalta. Silti joelle myydään käytännössä kaikki luvat, jotka sinne vain on mahdollista myydä. Oma aloitteeni tähtää myös siihen, että vapauttamiselle olisi oltava aina perustellut, kannanhoidolliset syyt.

Relander avaa kirjoituksessaan myös urheilukalastuksen termiä ja väittää, että sen avulla on nimenomaan haluttu erottua kalastuksesta ravinnonhankintana. En näe itse asiaa samalla tavoin, vaan urheilukalastuksessa annetaan saaliseläimelle mahdollisuus höynäyttää kalastajaa ja paeta. Se on reilua peliä, toisin kuin moni muu kalastusmuoto. Tämä ei kuitenkaan millään muotoa poista tosiseikkaa, että urheilukalastaa voidaan myös, vaikka motiivina olisi ravinto ja saaliin kunnioitus. Relander on aivan oikeassa, että omakaan kalastukseni tai metsästykseni ei tähtää ”alkeelliseen selviytymiseen” ja miksi sen pitäisikään? Sen sijaan se tähtää siihen, että voin tarjota perheelleni ja ystävilleni ruokapöydässä maailman eettisintä ja ekologisinta ravintoa; riistaa ja villikalaa. Tiedän olevani etuoikeutettu, että minulla on tähän tässä maailmanajassa mahdollisuus.

Lopussa Relander kehottaa pohtimaan perhokalastuksen etiikkaa. Tämä on kolumnin ainoa osa, josta olen täysin samaa mieltä. Sitä täytyy pohtia. Tämän pohjustamiseksi laitan vielä alle aloitteeni siitä muotoilusta, jonka toivoisin lisättäväksi uuden eläinsuojelulain esitöihin. Käsi sydämellä haluaisin kysyä, kuka tätä oikeasti voi vastustaa?

”Kaikessa kalastuksessa tulee pyrkiä eettisyyteen. Alamittaiset yksilöt on palautettava takaisin veteen niille tarpeetonta kärsimystä aiheuttamatta. Samoin veteen on mahdollista palauttaa valikoivuuden perusteella esimerkiksi suuria emokaloja. Suomen luontoon kuulumattomien lajien palauttaminen takaisin vesistöihin on kielletty, samoin on kiellettyä mitat täyttävien rasvaeväleikattujen istutuskalojen palauttaminen. Saaliiksi otettava kala on lopetettava mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti. Kalastus, jonka tarkoituksena on ainoastaan kalojen palauttaminen takaisin vesistöön, on kielletty.

Kalan palauttamisen perusteena on aina oltava kannanhoidolliset tai ympäristölliset syyt. Kalastaja on vastuussa siitä, että veteen palautettava kala selviytyy palauttamisesta. Palauttamisen on tapahduttava välittömästi ja kaikki tarpeeton kalan käsittely on kielletty. Palautettavan kalan mahdollinen mittaaminen ja valokuvaus on toteutettava siten, että sen selviytymismahdollisuuksia ei heikennetä. Vaurioituneita ja mitat täyttäviä yksilöitä ei saa palauttaa takaisin vesistöihin.”

Keskustelu jatkukoon asiallisena.

Mikko Kärnä
Perhokalastaja, kansanedustaja (kesk.)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän ZeiEizh kuva
Juha-Matti Hakala

Teillä politiikoilla on se vika, että karsinoitte ihmiset ja ette ymmärrä tiedettä jos se on politiikkaane vastaan. Elätte kuplassa, kukin omassanne, ja sieltä ei näytä näkevän ulos millään.

Sinä ja Rellu, molemmat. Esim. Minä en ole urheilukalastaja. En osu muottiin yhtään, niin kuin ei moni muukaan. Virkistyskalastaja on lähinnä. Eniten tykkään kalastuksesta koskemattomassa luonnossa vailla mitään urheilun mentaliteettia. Paikassa missä on villieläinten määrä rikasta ja luonto koskematonta. Paikka missä näkee eläimiä, susia, karhuja, puumia, peuroja, hirviä, kotkia.

Perhokalastuksessa ei tosiaan ole mitään elitismiä, tiedän että Rellu haluaa tehdä siitä sitä, mutta suurin osa perhokalastajista on ihan normaaleja ihmisiä.

No kill kalastajia on. Mutta hyvin vähän. Varsinkin suhteessa valikoiviin kalastajiin. Näppituntuma on alle sata Suomessa. Valikoivia varmaan miljoona?

Sitten se itse asia. Kalan kärsimys. Mitä se on? Kipu? Stressi? Masennus?
Nyt kun me väsytetään kala, niin kärsi se tai ei, se kokee aivan saman lopputuloksesta riippumatta. Se papin heilahdus ei ole armoa vaan tappo. Se pitää muistaa.
Miksi mennä kalaan jos ei tapa? Siksi että laki vaatii kalastuksessa suurimman pysyvän tuottavuuden. Tappamalla kaikki juuri mitan täyttävät, tämä ei täyty, koska kala ei ole välttämättä kerennyt lisääntymään tai on vielä nopean kasvun vaiheessa. Naaraan tai uroksen tapoaminen, riippuen lajista, vaikuttaa myös tuottavuuteen.
Eli kun valikoi ruokakalansa, voi toteuttaa kal 1 pykälän sanomaa.

Kalojen kärsimys ja kipu, sekä sen määrä, on kanssa ikuinen debatin aihe. Kuinka kala kokee kivun? Kipuhan on subjektiivinen kokemus. Ihmisellä signaali lähtee aivokuoreen ja siellä aivokuori tarkastelee, että onko signaali kipua, kutinaa, kylmää vai kuumaa etc. Jopa ihmistenkin aivokuori sekoilee näissä signaaleissa, esim. Kolmoishermosärky.
Kaloilla ei ole aivokuorta. Ne ei siis pysty aivokurella tulkitsemaan signaalia. Aivan varmasti kala tuntee jotain, mutta on hyvin vaarallista sanoa sitä kivuksi tai kärsimykseksi. Tai yleensä miksikään ihmisen tuntemaksi tunteeksi, koska meillä ei ole samat rakennuspalikat.

Jos kalat ja luonto oikeasti kiinnostaa, niin silloin kritiikin kohde pitäisi olla täällä. Tonneittain kaloja ja hylkeitä änkee rysiin ja kuolee sinne hitaasti hapen puutteeseen, hankaukseen, nälkään ym. Ja mätänee sinne.
https://m.facebook.com/story.php?story_fbid=102142...

Kalan kivusta:
http://animalstudiesrepository.org/animsent/vol1/i...

http://animalstudiesrepository.org/animsent/vol1/i...

Luonnolle paras juttu Suomessa olisi se, että Vihreät ja Kepu kiellettäisiin ottamasta kantaa kaikkeen mikä koskee luontoa.
Monta ongelmaa ratkeaisi sillä.

Käyttäjän KariHaapakangas kuva
Kari Haapakangas

Tosin monta ongelmaa syntyisi, kun vanha kunnon hyväveliakseli kok-sdp hoitaisi sitten kaiken luontoon liittyvän...

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

#1

No jos sinä puumia näet kalaretkilläsi, niin joko käyt tosi kaukana tai sitten taskussa on lasinen laulukirja,

Käyttäjän ZeiEizh kuva
Juha-Matti Hakala

Suomessa on kalavedet ympäristöineen muuhun maailmaan verrattuna aika huonossa hapessa. Sen takia on enenevissä määrissä tullut käytyä ulkomailla.

Esim. Lohen perhokalastus ei oikein Suomessa onnistu kunnolla missään.

Puuman tilalla voisi olla muuten ahmakin, mutta niitä ei kohta taida enää tässä maassa olla.

Käyttäjän TeemuTorssonen kuva
Teemu Torssonen

Kalan kipukokemuksen samankaltaisuudesta verrattuna esim. nisäkkäisiin on 2000-luvulla vakuuttavaa tieteellistä näyttöä. Tämänkin valossa on huomattavasti olennaisempaa kysyä miksi kala ei tuntisi kipua samankaltaisesti kuin muutkin selkärankaiset?

Joka tapauksessa on 100% varmaa että kala kärsii, onko se kärsimys kuinka samanlaista kipua/tuskaa kuin esim. ihmisellä ei ole niin olennaista. Linnuillakaan ei ole aivokuorta, et kuitenkaan varmaan väitä että linnut eivät voi tuntea kipua?

" Esimerkiksi linnuilla on aivoissaan neokorteksin tilalla rakenne, joka tunnetaan nimellä nidopallium. Nyttemmin on osoittautunut, että se toimii ulkonaisista eroistaan huolimatta koko lailla samaan tapaan kuin nisäkkäiden neokorteksi.

Vielä uudempi havainto on, että kalojen aivoissa telenkefaloni näyttäisi hoitavan jokseenkin samantapaisia tehtäviä kuin meidän neokorteksimme."

Uutta tietoa kalan kivusta suomeksi: https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/kestava-kehitys...

Hyvä ja uusi artikkeli kalan kivusta, esille tulee myös vastausta kritiikkiin: http://users.ecs.soton.ac.uk/harnad/Temp/KEY/Key_B...

Käyttäjän TeppoSyvril kuva
Teppo Syvärilä

Onko turkistarhaus otettu huomioon uudessa laissa?

Sehän on eläimelle syntymästä kuolemaan saakka pelkkää kärsimystä, kuten Kärnä varmasti hyvin tietää.

Käyttäjän allsynergy kuva
Rami Ovaskainen

"Sehän on eläimelle syntymästä kuolemaan saakka pelkkää kärsimystä, kuten Kärnä varmasti hyvin tietää."

******************************************

Kyseessä selvästi kuoleva ala ja muualla koko ajan kielletympi. Mutta kepun osa jatkuvasti vähenevästä kannatusta tulee noilla ajatuksilla eli ääniä tavoitellessa.... Muihin pohjoismaihin verrattuna Suomella tuntuu kestävän.. Norjassakin alaa ajetaan alas. Mutta Suomi nyt menee viimeisinä monessakin asiassa.
Siitä en tiedä miten se on "eettisen erämiehen" moraalille sopivaa - oletettavasti kuitenkin on.

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Aktiivisena valikoivana kalastajana pyrin näyttämään esimerkillä sitä suuntaa, johon kalastuskulttuurin tulisi edetä.

Lailla ei kannata yrittää ihan kaikkea käyttäytymistä määritellä varsinkaan jos ei haluta lainkaan puuttua passiivisten ja/tai kaupallisten kalastusmuotojen eettisiin ongelmiin. Lailla pitää rajoittaa myös haitallisia kalastusmuotoja kuten rokastusta.

Lailla, asetuksilla ja viranomaispäätöksillä tulee suojella uhanalaiset lajit ja mahdollistaa luontaista lisääntymistä.

Kalastuksessa meillä on aina "yhteismaan" ongelma, jossa ahneus ajaa kalakannat helposti heikkoon kuntoon. No kill kalastus mahdollistaa harrastamisen ilman tuota yhteismaan ongelmaa paikoissa, joissa kalastuspaine tuhoaisi kalakannat jopa vuodessa tai kahdessa.

Keskustalaiseen mentaliteettiin liittyvä saalisahneus ei ole nykypäivää, eikä meidän kannata säätää lakeja, jossa vastuuttomuutta kalakantojen suhteen yhtään lisätään.

Kärnä ei jatkoon.

Käyttäjän MarkusTuloisela kuva
Markus Tuloisela

Nyt on kuitenkin syytä muistaa Mikko Kärnä, että mihin tähtää biotieteiden etiikka kalastuksessa harrastuksena. Se juuri tähtää mahdollisimman objektiiviseen ja eettiseen toimintaan kuten sinisen biotalouden kestävään kehitykseen ekosysteemipalveluissa, joita esimerkiksi kalastusmatkailu elinkeinona tarjoaa. Recreational fishing eli ts. valikoiva kalastus on juuri sitä miksi voi valita C&R:n ja C&K:n väliltä, myös vesialueiden omistajat. En kuitenkaan väitä, että tälle olisi mitään solidaarismoralistista pohjaa tehdä asioita oikein tai väärin -- ekopsykologisesti ajateltuna ihmiset ovat toimijoita, siinä missä byrokratiakin. Omilla valinnoillasi voit vaikuttaa jokaisen lajin selviytymiseen sen vesielinympäristössä, jos sitä käytetään oikeaoppisesti. Läsäkosken kartano on erittäin hieno esimerkki koskitilasta, joka on tuplannut saalismäärän C&R:n avulla vuonna 2016. Ei siihen aina tarvita tieteellistä perustelua, jos maalaisjärjellä tilastollisesti voidaan jo osoittaa, että C&R toimii Läsäkoskella? Kysykää vaikka pehtoori Matti Huitilalta asiaa, kuinka asiat ovat. Kangasniemellä käynti voisi olla teille suuri käymisen arvoinen asia. Linkki tilastotieteellisestä kuvaajasta alla:

https://www.facebook.com/lasakoski.flyfishing/phot...

Tähän ei riitä subjektiivinen tarkastelu vaan kokonaisuuden hallinta, joka valitettavasti monelta poliitikolta raivopäisissä argumentoinneissa puokkoilee. Tutkijat nimenomaan haluavat auttaa ja kehittää poliittisten päätäntäelimien toimintaa ja samalla ohjeistaa teitä kansanedustajia parempaan esille tuontiin? Ehkä jossei olla valmiita yhteistyöhön ja ymmärrykseen, niin ei voi mitään.

Tässä konseksuksessa on ymmärrettävä että jokainen iso emokala on geneettisen materiaalin perusta, jos halutaan säilyttää suureksi LUONTAISESTI kasvavan ja isoja mätimunia tuottavan kalalajiston perimä. Ei riitä perustella, että luonnonvarat ovat yhteiskunnan solidaarisuuden ulkopuolella ajaakseen kestävää luonnonvaroja käyttävää kalastuspolitiikkaa. Urheilukalastus on arvo sinänsä, mikä ei vähennä saaliin arvoa, jalokaloja huomioimatta. Catch & Kill:in ongelma on se, että jokainen virtavesi tai seisovavesiympäristö ei kestä kyseisen omaista "vain tiettyyn lajistoon" kohdistuvaa pyyntiponnistusta vuosittain kaikkien kalastusmuotojen puolesta. Valitettavasti passiiviset pyydysmuodot kuten verkkokalastus ja rysäpyynti ovat yksiään näistä, jotka tuovat liian valikoimatonta painetta kalapopulaatioihin. On realisoitava, jokainen kalastusympäristö omaksi toiminta kokonaisuudekseen ja tarkasteltava erilaisia parametreja pyyntiponnistuksen vaikutuksen valossa. Myös erilaiset kvalitatiiviset tutkimuksetkin voivat osoittaa perustaa kvantitatiivisille tutkimuksille, kuten mielipidekyselyt kalastajille. Asiantuntijuutta ei tarvita sen enempää, jos halutaan selvittää kalastajien todellinen harrastuneisuudeen ja saaliin arvoittamisen laita. Kyse on enemmän kalastajien moraaleista.

Se mitä tulee kalan fysiologiaan ja kivun tuntemiseen, en ota kantaa.

Tuomo Korhonen

Hyvä avaus Kärnältä. Kalastuksessa pitää todellaki ottaa huomioon kalan kyky tuntee kipua: https://yle.fi/uutiset/3-5395239

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset