Onko politiikka sietämättömän kevyttä?

Hjallis Harkimo ja Mikael Jungner sielunveljineen puuhaavat pystyyn uutta poliittista liikettä. Politiikka on kuulema rikki ja kansalaiset tarvitsevat uusia vaikutusmahdollisuuksia. Osaltaanhan näin onkin, sillä kansalaisten luottamus puolueisiin on romahtanut: yhä harvempi äänestää saati on jäsenenä puolueessa. 

En silti oikein osaa hahmottaa, miten erilaiset nettiäänestykset voisivat tukea uutta politiikan tekemistä. Eteenkään, kun moni seniorikansalainen on edelleen tällaisten äänestysten ulkopuolella. Nettiäänestykset ja -kyselyt ovat myös manipuloitavissa. Aina. Toivotan uudelle yhdistykselle menestystä näiden uusien tapojen ja mahdollisuuksien löytämisessä. On tärkeää, että tätä keskustelua käydään nyt.

Mikäli ihmisten henkilökohtaisia vaikutusmahdollisuuksia aidosti haluttaisiin lisätä, tulisi meidän siirtyä Sveitsin tyyppiseen suoraan demokratiaan. Tässäkin on varjopuolensa, kuten olemme esimerkiksi Iso-Britannian Brexit -äänestyksestä voineet todeta. Toivon todella, että voin yllättyä Liike Nyt:n uusista avauksista positiivisesti. 

Olen itse uuden sukupolven poliitikko ja olen pyrkinyt hyödyntämään työssäni aktiivisesti sosiaalista mediaa. Olen saanut tästä kansalaisilta hyvää palautetta. Sosiaalinen media ei korvaa ihmisten kasvokkaista kanssakäymistä, mutta se täydentää sitä. Samalla se luo poliitikolle kanavan tuoda julki omia ajatuksiaan sekä käydä kansalaisten kanssa vuorovaikutuksellista keskustelua päivänpolttavista teemoista. Juuri vuorovaikutus on olennaista. Sosiaalinen media on nykyajan tupaillat ja mikä parasta, aina reaaliajassa kun jotain tapahtuu. Harkimon ja Jungnerin kaipaamat nettiäänestyksetkin ovat somessa mahdollisia, joskaan ei niille voi laittaa sellaista painoarvoa kuin viralliselle äänestämiselle.

Sosiaalisessa mediassa on myös monia huonoja puolia. Kynnys sortua henkilökohtaisuuksiin on valitettavan matala. Itse arvostan räväkkää keskustelua, jossa sanotaan aidosti mitä mieltä ollaan, mutta henkilökohtaisuuksiin ei ikinä voi mennä. On hyvin valitettavaa, että moni kansanedustajakin on näihin sortunut henkilökohtaisen menestyksen toivossa. Aina siinä kuitenkin vain häviää.

Politiikassa, ja elämässä, kaiken perusperiaatteena tulee olla keskinäinen kunnioitus. Eduskunnassa on valtavasti kollegoita, joiden kanssa en ole samaa mieltä juurikaan mistään. Silti arvostan heitä ihmisinä ja osaa rohkenen kutsua myös ystäviksi. Ei se sen kummempaa ole, kuin antaa asioiden riidellä ihmisten sijaan.

Liike Nyt ei ole omien sanojensa mukaan puolue. Se ei oikein ole organisoitunutkaan vielä. Perustajat toteavat, että perinteiset puolueet jopa heikentävät päätöksenteon onnistumista. Liike Nytillä on yksi perustavanlaatuinen ongelma ja se on Suomen poliittinen järjestelmä. Mikäli Liike Nyt ei pysty esittämään ja samaan läpi muutoksia Suomalaiseen poliittiseen järjestelmään, sillä on kaksi vaihtoehtoa: joko se organisoitu puolueeksi ja liikkeen jäsenet kohtaavat samat haasteet jotka Hjalliksella ja Jungerilla on ollut tai Liike Nyt kuolee pois.

Ehkä suomalainen edustuksellinen demokratia on kuitenkin paras malli meille suomalaisille. Itse karsastan monien muiden maiden vaaleille tyypillisiä puolueiden kokoamia listoja ja listavaalia. Ne toki luovat politiikkaan ennustettavuutta, mutta samalla ne vähentävät kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia. Kuten eduskunnan entinen pääsihteeri Seppo Tiitinen totesi: ”Suomen järjestelmässä kansa itse omin kätösin poimii sen edustajien kukkakimpun sieltä kedolta. Se kimppu ei ole tasalaatuinen, mutta se edustaa parhaalla mahdollisella tavalla kansaa.”

Tämä on muuten nähty monta kertaa tälläkin hallituskaudella. Eivät hallituspuolueidenkaan edustajat ole aina toimineet oman puolueensa linjausten mukaisesti. Äänestys alkoholilaista oli tästä hyvä esimerkki.

Onko politiikka siis sietämättömän kevyttä? Ei minusta. Mutta aatteen lisäksi politiikka kaipaa vuorovaikutteisuutta ja avaan tässä nyt siihen uuden mahdollisuuden. Koska oman mandaattini pituus on toistaiseksi epävarma, niin pyydän teitä lähettämään minulle ensi viikon aikana sähköpostitse kirjallisia kysymyksiä, joita haluaisitte esittää hallitukselle. Pidätän harkintavallan itselläni, mutta lupaan laittaa parhaammat eteenpäin ja raportoida myös vastauksista. Näinkin voi kai kansalaisdemokratiaa edistää, vai mitä? 

 

mikkokarna
Keskusta Helsinki
Ehdolla eduskuntavaaleissa

Kansanedustaja toista kautta eduskunnassa. Olen 42-vuotias helsinkiläinen ja osa-aikainen lappilainen sekä saaristolainen, jolle kaikki eräharrastukset ovat lähellä sydäntä. Ennen valintaani eduskuntaan toimin Enontekiön kunnanjohtajana ja sitä ennen Ivalon rajavartioalueen varapäällikkönä. Ehdolla eduskuntaan Helsingistä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu