Kokoomuksen vaalirattaat

Kokoomuksen puheenjohtajan Petteri Orpon ja muun kokoomusjohdon päinvastaisista väitteistä huolimatta jokaiselle politiikkaa seuraavalle on selvää, että kokoomus on lähtenyt ajamaan itseään vaaliasentoon. Kokoomuksen strategit ovat selkeästi omaksumassa tällä hallituskaudella vihreille ja demareille leimallista populismia, jossa yritetään luvata kaikkea vähän kaikille ja kokoomuksen vaaliorganisaatio kirjoitteleekin tällä hetkellä vekseleitä, joita se ei kykene koskaan lunastamaan.

Petteri Orpon puhe kokoomuksen ministeriryhmän kesäkokouksessa Joensuussa viime maanantaina oli poliittisen pötypuheen taidonnäyte. Sen suurin ansio oli, että rivien välistä saattoi lukea kokoomuksen pyrkivän jatkamaan maaseudun kurittamista ja keskittämispolitiikkaansa, jota se pyrki erityisen vahvasti toteuttamaan Jyrki Kataisen hallituksessa. Tuolloin pää jäi vetävän käteen, mutta äänestäjien on hyvä muistaa, että vapaavuorilaisuus on kokoomuksen kovan politiikan ytimessä edelleen. Henna Virkkusen keskittävä kuntauudistuskin on kokoomuksen pöytälaatikossa odottamassa toteuttamista heti, kun sopiva tilaisuus vain koittaa. Kokoomus ei todellisuudessa tule tarjoamaan vahvimman oman eturyhmänsä, kaupunkien varakkaimman väestönosan, ulkopuolisille mitään hyvää.

Orpon puheessa todettiin muun muassa selkeästi, että kokoomus kannattaa kaupungistumista. Jos kaupungistuminen ei ole ilmiönä mielipidekysymys, kuten ei olekaan, niin miksi erityisesti kannattaa sitä? Orpon puheessa ihmiset jaettiin kuitenkin selkeästi kahteen eri kastiin postinumeron perusteella. Kaikki investointilupaukset koskivat suuria kaupunkiseutuja ja valtion haluttiin solmivan sopimuksia niiden kanssa. Asiaa yritettiin toki pehmentää toteamalla, että kokoomus haluaa samalla tukea koko maan elinvoimaa ja palveluita, mutta miten voi tehdä kaupungistavaa politiikkaa, jos aikoo samaan aikaan tukea koko maan elinvoimaa? Yhtälö on mahdoton. On valittava tehdäänkö alueellisen tasapainon politiikka vai kylmää keskittämispolitiikkaa. Kokoomuksen linja tässä on selvä: se haluaa suosia suurimpia kaupunkeja muun Suomen kustannuksella.

Esimakua tästä linjasta on saatu tälläkin hallituskaudella, kun kokoomuslaiset sisäministerit ovat sallineet poliisipalveluiden keskittymisen. On aivan sama vaikka silloinen sisäministeri Paula Risikko vakuuttaisi tuhanteen kertaan, että Enontekiön poliisipalveluista huolehditaan, kun kunnassa ei tosiasiassa ole poliiseja. Helsinkiläisen on saatava poliisi paikalle 5 minuutissa, mutta lappilainen saa kokoomuksen mielestä odotella aivan rauhassa tuntejakin. Kaupungistumisen tukemiseen ei ole kokoomuksen puoluetoimistolla keksitty vielä muita keinoja, kuin erityisen harvaan asuttujen ja syrjäisten seutujen peruspalveluiden pakkorapauttaminen. Siinä on kokoomuksen alueellisen politiikan kova ydin, joka on puettu kauniiden sanojen kaapuun.

Eikä siinä mitään, saahan niitä erilaisia poliittisia ideologioita olla ja kyllä pakkokaupungistajillekin on oltava puolueensa. Kokoomuksen kannattaisi vain sanoa se äänestäjien kuluttajansuojan takia suoraan. Aivan samoin kuin vihreiden olisi hyvä suoraan tunnustaa, että puolueen päätavoite on luonnon museointi ja ihmisten siirtäminen sen avulla kaupunkeihin. Kokoomuksella ja vihreillä onkin tulevissa eduskuntavaaleissa yhteiset tavoitteet ja vain keinovalikoimat poikkeavat toisistaan. Tästä syystä on erityisen mielenkiintoista nähdä, millaiseksi näiden kahden puolueen kamppailu pääkaupunkiseudulla muodostuu. Siihen saumaan on myös hyvä lyödä kunnon maalaisliittolainen kiila. Tai parikin.

mikkokarna
Keskusta Helsinki
Ehdolla eduskuntavaaleissa

Kansanedustaja toista kautta eduskunnassa. Olen 42-vuotias helsinkiläinen ja osa-aikainen lappilainen sekä saaristolainen, jolle kaikki eräharrastukset ovat lähellä sydäntä. Ennen valintaani eduskuntaan toimin Enontekiön kunnanjohtajana ja sitä ennen Ivalon rajavartioalueen varapäällikkönä. Ehdolla eduskuntaan Helsingistä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu