mikkokarna Lapin puolustaja

Lintupaisti

  • Kauden ensimmäinen riekko.
    Kauden ensimmäinen riekko.

Kanalintukauden avauspäivä on metsämiehelle aina yhtä juhlaa. Nyt on reipas 25 kilometriä kävelyä takana ja sauna lämpenemässä. Kaunista luontoa, hienoja tilanteita koirien kanssa ja rauhaa. Muutaman linnunkin pudotin, kun niin hyvältä hollilta pääsi koiran hienon työskentelyn päälle ampumaan.

Tänä päivänä tulee aina mieleen edesmennyt mummoni. Minulle oli nimittäin mummon viimeisinä vuosina aina kunnia-asia ja tärkeää, että pääsen laittamaan hänelle lintupaistia kerran syksyssä. Miten iloiseksi näin pienellä asialla sai vanhan ihmisen tehtyä ja mitä hienoja muistoja lintupaisti aina mummon mieleen palautti. Siinä keskusteltiin aina pitkään isomummostani, joka oli hänkin innokas metsästäjä, ja myös vaarista. Mummo muisti aina aterian jälkeen myös muistuttaa, että ”kyllä vaari olisi sinusta älyttömän ylpeä kun sinusta tuollainen metsästäjä tuli”. 

Oma äitini sairastaa altzheimeria ja on sairautensa kanssa todella pitkällä. Hoitokodissa ja lähes liikuntakyvyttömänä. Tänään tuolla metsässä samoillessa tuli mieleen, että ehkä minun täytyy tänä vuonna yrittää käydä laittamassa äidille lintupaistia jos se mitenkään on mahdollista. En tiedä ymmärtääkö hän siitä enää mitään. Ehkä, ehkä ei. En koskaan saa tietää, mutta varmasti kannattaa yrittää.

Kaiken tämän politiikan keskellä on nimittäin hyvä muistaa, että parhaat asiat elämässä ovat kuitenkin lopulta hyvin yksinkertaisia. Ne jotka tämän sisäistävät, ovat elämässään äärimmäisen onnellisia. Oli sitten kyse lintupaistista tai jostain muusta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Teillä Enontekijällä voi olla toisin, mutta Pohjois-Savossa metsäkanalintujen kannat vain huonontuvat vuosikymmenien saatossa. Itsellä kokemusta tuhansien jalkakilometrein yli neljän vuosikymmenen ajalta.

Käyttäjän selavii kuva
Seppo Lavikainen

Lintukannat paranevat vain niitä verottavien tahojen järkiintymällä. Suomen riistatalouden ja kantoja ohjaavien tahojen tulisi ottaa mallia Ruotsista. Tämä lienee yksi niistä harvoista asioista joissa Ruotsia kannattaisi peesata :)

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Kuinka hyvin tunnetaan varislintujen vaikutus muiden lintujen kantoihin. Pesärosvoja ne tunnetusti ovat ja kannat ovat silminnähden runsastuneet.

Käyttäjän EeroPyykkl kuva
Eero Pyykkölä

Kepun perusprinsiipit: Eläinten tehotalous ja vapaiden eläinten mahdollisimman vapaa metsästys. Nauttikaa!

Käyttäjän selavii kuva
Seppo Lavikainen

Todellisuudessa se ei ole ihan noin jyrkkää. Harrastajat kalastuksen, kuten metsästyksenkin osalta ovat enimmiltään erittäin valveutuneita ja kannattavat kestävää tapaa. Toki metsästys on jo muuttunut vuosikymmenien saatossa ja osin vääristynytkin, mutta sitä perinteistä metsästäjäkuntaa on aivan turha alkaa valistamaan. En myöskään näe mitään eroja siinä, minkä puolueen kannattaja harrastaa metsästystä.

Käyttäjän RaimoTossavainen kuva
Raimo Tossavainen

Mikko Kärnä, oletko ylpeä siitä, kun tapoit viattoman luontokappaleen ylivoimaisella aseella. Nautit suunnattomasti, kun sait lintuparan surmattua.

Olisiko tuostakin linnusta ollut iloa, kun se olisi äännellyt ruskaretkeilijöiden iloksi.

Miksi tuo lintu ei saanut jatkaa elämmänsä luonnon helmassa. Haittasiko se sinua tai uhkailiko se sinun turvallisuutta.

Sairasta touhua, sylettää.

Käyttäjän mikkokarna kuva
Mikko Kärnä

Metsästämisessä ei ole mitään sairasta, vaan se on täysin normaalia ja osa luontona olemista. Tuo lintu olisi saattanut kuolla moninkertaisesti tuskaisemman kuoleman kanahaukan kynsissä tänään, jos minä en olisi sitä ravinnokseni metsästänyt. Ihminen on myös aina käyttänyt metsästyksessä työkaluja ja haulikko on työkalu siinä missä joku muukin. Se ei ole millään muotoa ”ylivoimainen”, vaan saaliseläimellä on myös aina mahdollisuus.

Lintu ei haitannut minua tai uhannut minua ja olen iloinen, että se antoi henkensä ja päätyy juuri minun ruokapöytääni.

Käyttäjän RaimoTossavainen kuva
Raimo Tossavainen

"vaan se on täysin normaalia ja osa luontona olemista" Onko se mielestäsi sitten normaalia HÄVITTÄÄ sitä luontoa tyydyttämällä tappamisen viettiä."Ja olen ILOINEN, että se ANTOI henkensä ja päätyi juuri minun ruokapöytääni".

Iloitset, kun sait lintuparan hengiltä. Olen edelleenkin sitä mieltä että todella sairasta touhua.

Tuo kanahaukka vertaus on kyllä rimanalitus.

Montakohan Lapille niin tärkeää turistia olisi ollut iloisia kuullessaan patikoidessaan riekon omaperäistä ääntelyä.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Olethan muistanut harrastusten lomassa aktivoitua ja hakeutua edustamasi puolueen tavoitteiden mukaisesti joko työllisyyttä edistäviin toimenpiteisiin tai 18 tunnin virallisesti hyväksyttyihin työhommiin. Miltä ne ovat tuntuneet ja oletko onnistunut? Onko työnhakusi edistynyt edistäen toivottua kasvua ja työllisyyttä? Tyällisyyshän on kaiken avain eikä voi jäädä laakerilleen lepäämään vai mitä? Kannustinloukutjan eivät enää kait vaivaa kansanedustjaakaan, joten kaikki työ on hyvästä.

Ethän vaan nauti pelkästään suoduista eduista?

Käyttäjän mikkokarna kuva
Mikko Kärnä

Vastasin sinulle blogiisi. Minulla on useampia töitä, joita koko ajan teen. Kiitos kysymästä ja ilkeilystä.

Käyttäjän MarinaLindqvist kuva
Marina Lindqvist

Lupaan yrittää tappaa eläimen omin käsin jos se a) uhkaa omaa tai läheisteni henkeä, tai b) jos olen nälkään kuolemaisillani. Muuten tämä on vastenmielisintä mitä olen aikoihin lukenut.

Käyttäjän mikkokarna kuva
Mikko Kärnä

Sinun kommenttisi minulle herkkään aiheeseen on ymmärtämätön sekä suvaitsematon ja syvästi loukkaava.

Käyttäjän RalfKarlsson kuva
Ralf Karlsson

Minun äitini kuoli 12 vuotta sitten Alzheimerin tautiin. Osaan hyvin kuvitella sinun tunteitasi ja ajatuksia mutta aina kannattaa yrittää. Juuri ennen kuin äitini kuoli istuin hänen vuoteensa reunalla ja pidin häntä kädestä ja kuiskasin kiitoksen sanoja kaikesta rakkaudesta ja kasvatuksesta mitä hän oli antanut. Ehkä hän tiedosti läsnäoloani ehkä ei mutta hänen kätensä puristi minnun käteni ja haluan muistaa sitä hänen viestinä toiselta puolelta sitä muistamattomuuden muuria mikä erottaa potilaan ja hänen omaisensa. Häntä hoitanut neurologian professori sanoikin osuvasti että Alzheimerista kärsii loppujen lopuksi enemmän omaiset. Voimia sinulle Mikko Kärnä.

Käyttäjän ArmasAallontie kuva
Jari Partala

Hieno kirjoitus ja hienoja muistoja. Laita nyt vielä, kun se on mahdollista, omallekin äidille. Kyllä se sairaudesta huolimatta muistijälki hänelläkin löytyy.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset