mikkokarna Lapin puolustaja

Iltasatu Jasper Pääkköselle

Olipa kerran, kauan sitten, kaukaisessa Länsimaassa näyttelijä, joka rakasti onkimista. Hän rakasti onkimista niin paljon, että kiersi ympäri maailmaa onkiakseen mahdollisimman monenlaisia ja mahdollisimman suuria kaloja. Hän rakasti myös kaloja, eikä yleensä syönyt niitä onkimisen jälkeen. Ainoastaan suuteli hellästi, otti valokuvan ja palautti ne takaisin veteen polskimaan.

Erästä kalalajia tämä näyttelijä rakasti erityisen paljon, nimittäin Länsimeren lohta. Länsimeren lohi oli kala, joka nousi aina kesäisin mereltä takaisin synnyinjokiinsa näyttelijän kotimaahan kutemaan. Silloin näyttelijä pääsi niitä aina kalastelemaan. Merellä tapahtuvasta verkkokalastuksesta näyttelijä ei pitänyt ja syystäkin. Meripyynnissä Länsimeren lohen arvo kun oli mitätön suhteessa siihen, kuinka monta kultarahaa valui Länsimaan kansantalouteen, kun yksi sellaisen pyydystettiin sisämaasta joelta. 

Lisäksi mitä enemmän lohia jokiin pääsi, sitä enemmän uusia lohia palasi aina seuraavana vuonna takaisin näyttelijän ja hänen kavereidensa iloksi sekä viihdykkeeksi. Onneksi myös tavalliset talonpojat saivat aina oman osuutensa. He eivät kaloja kuitenkaan pussailleet, vaan söivät ne nälkäänsä. Kun kalaa riitti, kaikki olivat kuitenkin onnellisia.

Eräänä päivänä hovin erään poliittisen ryhmän kalastuskamreeri saapui näyttelijän kotiin ja kertoi, että Länsimeren rantavaltiot olivat tekemässä sopimusta merellä kalastettavien lohien määrästä. Kamreeri kuiskutteli näyttelijän korvaan, että määrää oltiin asettamassa kohtuuttoman suureksi. Kamreeri valehteli näyttelijälle, että kalastusasioista vastaava vouti erityisesti yritti nostaa merellä kalastettavien lohien kiintiötä. Näyttelijä uskoi valheen ja raivostui.

Erään poliittisen ryhmän kalastuskamreeri poistui tämän jälkeen hykerrellen näyttelijän kotoa. Tällä tempulla saataisiin kalastusasioista vastaava vouti ja hänen edustamansa poliittinen ryhmä varmasti näyttämään huonolta. Se taas lisäisi kamreerin oman ryhmän kannatusta. Kalaastuskamreeri toivoi paluumatkalla hoviin, että näyttelijä tekisi kaiken julkiseksi. Näyttelijän näkyvyyttä tarvittiin tähän poliittiseen temppuun.

Tuohon toiveeseen vastattiinkin. Näyttelijä kirjoitti raivon vallassa välittömästi kuulutuksen, jossa kertoi kamreerin toivomalla tavalla millaista sopimusta oltiin laatimassa ja mitkä olivat ne reunaehdot, joilla Länsimaan hovi tulisi sopimuksen hyväksymään. Tuota kuulutusta luettiin seuraavan viikon ajan julkisesti kaikilla turuilla ja toreilla koko Länsimaan kansalle.

Kansa kauhistui. Länsimaan hovi yritti turhaan rauhoitella ihmisiä kertomalla, että neuvottelut olivat vielä kesken, eikä mitään sopimusta oltu hyväksytty. Näyttelijä itse ei enää tähän keskusteluun osallistunut, vaan keskittyi lämmittämään valtakunnan suurinta ja kauneinta saunaansa. Samalla hän valmistautui uusimpaan roolityöhönsä.

Kun Länsimeren rantavaltiot seuraavan kerran kokoontuivat neuvotteluihin, tiesivät kaikki mikä oli Länsimaan asettama tavoite kalastuskiintiöksi ja mikä taas se viimeinen takaraja, jonka se olisi valmis hyväksymään. Länsimaan neuvottelijat itkivät katkerasti, koska eivät päässeet ollenkaan edes oikeasti neuvottelemaan, kun näyttelijä oli paljastanut heidän korttinsa kaikille muille. Lohikiintiö asetettiin viimeiseen määritettyyn takarajaan ja Länsimaan neuvottelijat poistuivat pettyneinä koteihinsa. 

Onneksi Länsimaan kansa ymmärsi, kuka lopulta oli asiasta vastuussa. Lohikiintiön tullessa julki ja syiden selvittyä, ei näyttelijän palveluksille ollut enää entistä tilausta. Sitä poliittista ryhmää, joka oli vallanhimossaan tiedot näyttelijälle vuotanut ja luullut siten pääsevänsä suurimmaksi, rankaistiin neljällä vuodella oppositiossa. Tämän jälkeen Länsimeren lohta koskettavat neuvottelutkin sujuivat sutjakammin ja koko Länsimaan kansan tavoite elinvoimaisesta Länsimeren lohikannasta täyttyi. Se oli kultaista aikaa. Näyttelijä puolestaan pääsi työskentelemään hovinarrina, eikä sekään haitannut. Narritkin kun pääsivät aina aika ajoin ongelle.

Sen pituinen se.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Olipa kerran, kauan sitten kansanedustaja...

Käyttäjän PasiKarlsson kuva
Pasi Karlsson

Veikkaisin Kärnän hyötyvän skeidan puhumisesta enemmän kuin Pääkkönen!

Käyttäjän TimoAunio kuva
Timo Aunio

Tuohon johkin väliin olisi sopinut jotta erään poliittisen ryhmän edustajat rikostutkinnan uhalla suojelevat merimetsoi . Vaikka kaikki tervepäiset joilla silmät on päässä tietävät merimetsojen tuhoavan luonnon kalakantoi käsittämättömiä määriä .

Käyttäjän opehuone kuva
Esa Mäkinen

Kummatkohan tietävät paremmin nämä merimetsoasiat, tutkijat vai netissä öyhäävät punakkanaamaiset harjastukat?

https://www.satakunnankansa.fi/satakunta/tiesitko-...

Käyttäjän marttivartti3 kuva
Martti Nurmi

Kyse ei ole pelkästä länsi-meren lohesta. Lapista katsoen Kärnän kannattaa ajella Kolariin. Siellä on taimenta, Äkäsjoella, vielä. Siitä hyötyy, Muonionjoki, Tornionjoki, Perämeri... kalastaja.
Kepun käänteinen midaksenkosketus muuttaa tuon kaiken paskaksi. Talvivaara-kepu muuttaa Lapin rajalta toiselle. Sama puolue on asialla, kun luontoa raiskataan ja lohi lähtee lopuistakin joista. On koskiluvat, luvitus, istukkaiden istutus, turvetuotanto, koneurakointi ja kaivokset. Niin syntyy kittilöitä. Syntyy kepulainen tulkinta laeista maakunnissa. Kehittyvien maakuntien Suomi. Tämä ei ollut satua.

Käyttäjän beige03 kuva
Risto Laine

Olipa kerran näyttelijä, joka leikkii ruuan kanssa. Nälkää näkevissä maissa herättää ihmetystä, koska siellä ruoka on ravintoa.

Jep, näyttelijä on huolissaan leikkikaluistaan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset