mikkokarna Lapin puolustaja

Soiden ennallistamista tehostettava

Suomessa ojitettiin sekä kuivattiin suo- ja metsäalueita etenkin sotien jälkeen. Ojittamisella pyrittiin lisäämään laidun- ja metsämaan määrää, sekä luomaan tätä kautta uutta työtä ja toimeentuloa. Osa ojituksista onnistui, mutta osa taas ei. Nämä alueet ovat nyt huonotuottoista kitumaata, jolla ei ole maa- ja metsätalouden kannalta mitään merkitystä. Puuta ei kannata tällaisilta alueilta korjata, koska korjuukustannukset ylittävät korjuutuotot.

Suomi on viimeisen kymmenen vuoden aikana herännyt suoluonnon ennallistamiseen ja tähän työhön on saatu rahoitusta myös Euroopan unionilta sekä Euroopan investointipankilta. Soita ja metsiä ennallistetaan esimerkiksi rakentamalla kosteikkoja, tukkimalla ojia ja poistamalla puustoa. Kaikella tällä on monia hyötyjä. 

Ojitettujen soiden sekä ojitettujen huonosti tuottavien metsien palauttaminen luonnontilaan torjuu ensinnäkin ilmastonmuutosta synnyttäen hiilinieluja, kun alueet palautetaan ojitusta edeltävään tilaan. Ennallistamishankkeet luovat myös työtä sekä toimeentuloa erityisesti harvaan asutuille ja syrjäisille seuduille. Koneurakointia tarvitaan ja samalla tulee korjattua pois metsistä sellainen energiapuu, joka muuten jäisi kokonaan korjaamatta.  

Metsästäjiä puolestaan ilahduttaa, että ojitettujen soiden ennallistaminen on todettu erittäin tehokkaaksi keinoksi parantaa kanalintujen elinympäristöjä. Kainuussa on esimerkkejä ennallistamishankkeista, joilla on onnistuttu palauttamaan jo alueelta hävinneet riekkokannat takaisin lajistoon. Kalastajat puolestaan iloitsevat vesien kirkastumisesta, kun soilta vesistöihin valuvat ravinnemäärät pienenevät. Soiden ennallistaminen siis lisää luonnon monimuotoisuutta ja parantaa täten kalastus- sekä metsästysmatkailun toimintaedellytyksiä. Positiiviset vaikutukset paikalliselle eränkäyntikulttuurille ovat myös merkittävät.

Ennallistamishankkeissa ei ole kyse lisäsuojelusta, vaan menetettyjen ja tuottamattomien alueiden palauttamisesta luonnontilaan. On suorastaan velvollisuutemme jälkipolville huolehtia tämän asian kuntoonsaattamisesta. Suomessa on reilut 5 miljoonaa hehtaaria viime vuosisadalla ojitettuja soita ja metsiä, joten työnsarkaa riittää. Meidän tulisi tarkasti inventoida tarpeettomat ojitukset ja käynnistää tämän jälkeen ennallistamistoimet kaikilla näillä alueilla yhteistyössä eri toimijoiden kesken.

Metsähallitus on jo tehnyt ansiokasta työtä ennallistamistoimenpiteiden kanssa, mutta lisää rahoitusta tarvitaan. IPCC:n tällä viikolla julkistaman ilmastoraportin valossakin olisi järkevää, että ennallistamishankkeisiin osoitettaisiin lisää määrärahoja valtion talousarviossa. Toivonkin hallituksen huomioivan asian ensi vuoden lisätalousarviossa, sillä jo pienellä summalla saataisiin kovasti aikaan.  

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän marttivartti3 kuva
Martti Nurmi

Kovasti haluan uskoa soiden ennallistamishankkeisiin, mutta se ei ole ongelmatonta. Me emme edelleenkään osaa mitata kattavasti, so. ollenkaan, mm. humusvalumia vesistöihin. Se on jo saavutus ja kaikki salaliittoteoriat kaivetaan esiin, kun tätä kyvyttömyyttä pohditaan. Onko se jonkun intressissä, tämä kyvyttömyys? Vastaus on ilmeinen.
IPCC-informaatio soittaa taas polttoturpeelle kelloja. Vesistöjen tuhoamiskampanja ehkä hiljenee, siltä osin. Metsäojitukset jatkavat synkkää historiaa, eikä sille näy loppua. Tahti ei kun kiihtyy. Koneurakoinnille järjestetään puuhaa, maksoi se sitten mitä vaan.

Suoluonnon kanssa on tehty mittaamattomasti virheitä. Tekijät esiin! Sotien jälkeen vaikka joka 10-vuotisjakson hirmuteot kansakunnan tietoon. Kuka teki ja miksi?
Kaiken viisauden perusta on tosiasioiden tunnustaminen. Klassinen filosofia lähtee siitä, että jos se on mahdollista, mittaa se.
Se, että hankkeisiin saadaan rahaa, ei enää saa olla peruste hirmutöiden jatkamiselle. 60-vuotisjakso on ollut vesistöillemme hirveä. On varmistuttava siitä, että korruptoituneet idiootit eivät saa enää mielin määrin huseerata. Ennallistaminen on taitoprojekti. Onnistuneena se on unelmien summa, epäonnistuneena idiotismin jatkumo.

Käyttäjän JouniBorgman kuva
Jouni Borgman

Hyvä kirjoitus, jota arvostan erityisesti blogistin "hankalan" puoluetaustan vuoksi. Soiden ennallistaminen on kaikin puolin kannatettava asia. Tosin jotkut suotyypit kuulemma tuottavat metaanipäästöjä, eikä niiden ennallistaminen kannattaisi ilmaston kannalta. Kuitenkin myös näitä suotyyppejä pitäisi ainakin harvinaisempien (rehevien) suotyyppien osalta ennallistaa, koska maapallolla on käynnissä iso sukupuuttoaalto ja biodiversiteetti-kriisi, joka koskee sekä lajeja että luontotyyppejä.

Luonnonsuojelua ymmärtävän väen ei pitäisi tarrautua liikaa ilmastokorttiin, koska sitä voidaan käyttää jopa luontoa vastaan. Keskusta on jo toipunut IPCC-shokista ja ehdottaa metsien hakkuiden tuntuvaa lisäämistä perustellen sitä monillakin eri tarkoitushakuisilla argumenteilla. Hakatut metsät kuulemma kiihdyttävät kasvuaan ja niiden kyky sitoa hiiltä tehostuu. Tässä ei ole kuitenkaan huomioitu kaikkia metsäekologisia tekijöitä, kuten vaikkapa lahottajien maaperään hiiltä sitovaa merkitystä. Toinen Keskustan perustelu on se, että hakkuut lisääntyisivät jossakin muualla, jos niitä ei tehdä Suomessa. Melko tarkoitushakuinen argumentti sekin. Biodiversiteetti-kriisiin lisähakkuilla olisi kuitenkin tuhoisa vaikutus.

Se on joka tapauksessa varmaa, että metsä- ja suoluonnon osalta keskustelu kiihtynee todelliseksi sodaksi.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Tämä asia vaatii nyt lisää tutkimista ja vaikutusarviointia ennen toimepiteitä tukien siivittämänä. Näiden osalta ollaan tehty niin paljon virheitä, että ei kannata enää syyllistyä uusiin.

Ylen artikkeli kertoi taannoin:

"Nyt näiltä 1960–80 -luvuilla ojitetuilta soilta hakataan puuta entistä enemmän, kun puun tarve kasvaa metsäteollisuuden investoitua uusiin tuotantolaitoksiin muun muassa Äänekoskelle."

"Ojitusalueen hakkuu on LUKEn Mika Niemisen mukaan hyvin intensiivinen toimenpide. Samaan aikaan tehdään avohakkuu ja maanpinnan käsittelyä sekä kunnostusojitusta."

"Tutkimukset ovat selvästi osoittaneet, että nämä lisäävät hyvin paljon kuormitusta. Esimerkiksi kangasmaiden hakkuisiin verrattuna moninkertaisesti, enimmillään jopa kymmenkertaisesti lisäävät niitä ravinnepäästöjä."

Tämä osin pätee myös kitukasvuisiin ennallistettaviin. Mikäli ehdotuksesi mukaan sinne mennään samalla korjaamaan puut voidaan saada aikaan ravinnepulssi vesitöihin lyhyellä aikavälillä.

Samassa artikkelissa todetaan:
"Nykyiset vesiensuojelumenetelmät ovat joko tehottomia tai eivät kovin hyvin sovellu alavien suomaiden ojavesien puhdistamiseen."

"Tutkijoita huolestuttaa, että vesistökuormitukset voivat tulevaisuudessa kasvaa entisestään"

https://yle.fi/uutiset/3-9820831

Käyttäjän sepposimonen2 kuva
Seppo Simonen

Nuoruuden aikaan 60 luvun loppupuolella ajoin ojakaivuria työkseni Ilomanssissa, Tuupovaarassa, Värtsilässä ja Kiihtelysvaarassa.
Mieleeni on jäänyt erityisesti Tuupovaaran Linnasuo Koverossa suo oli avoin lettosuo ja aivan varmasti ei nyt ojitettaisi ollenkaan mutta kaivurikuskille se oli helppoa oli kuin saiputpaloja nostellut sivuun.
Siis silloin suuressa viisaudessa ojitettiin liian märkiä soita joihin ei kunnon metsää tule. Ymmärtän hyvin korpimetsän ojituksen niitä ei pidä ennallistaa koska ne kasvavat nyt täyttä metsää.
Mikko toi esille kanalintujen hävikin ja se on aivan totta sillä poikaset hukkuvat jyrkkä reunaisiin ojiin olisiko pitänyt tehdää tiuhaan loivia luiskia ojanvarsiin.
Toinen puute oli niinsanottujen sakoaltaiden perustus ennen suurempaan puroon tai jokeen ojan vetoa.

Käyttäjän marttivartti3 kuva
Martti Nurmi

Kertomuksesi tuo esiin samankaltaisuuden turvesoilla koneurakointia tehneiden kertomusten kanssa. Ensin vedettiin ojat suoraan järveen. Sitten tehtiin väliin altaita. Lopuksi jopa ”puhdistuskenttiä”. Kaikilla oli lopulta sama vaikutus. Vesistöön se aina päätyy, nopeammin tai hitaammin. Tekijät kuvaavat hyvin ymmärtäneensä sen homman älyttömyyden, mutta työ on työtä ja ”herrathan näistä on päättäneet”. Päättävät yhä. Koneiden omistajat pohtivat lähinnä lyhennysmaksuja, eivät sitä, kalastaako lapsenlapsi joskus.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Joka ikinen ojitettu suo ja metsälö tulisi käydä läpi ollakseen perustelut taloudellisesti, ympärillöllisesti, että myös ilmastollisesti.

Jos ei ole järkevää toteutunutta perustetta, niin ennallistamaan vain ja kipin kapin valtion rahoin.

Käyttäjän OPM kuva
Jani Virta

Ennenkuin arvostellaan ja täysin tuomitaan 60-70 luvun ojitukset niin pitää huomioida ojitusten merkitys maaseudulle tulolähteenä aikoinaan. Maatalouden muutos ja pientilojen väheneminen ja kannattamattomaksi käyminen oli jo 60-70 luvulla alkanut. Tukemalla valtion toimesta vahvasti ohitusta luotiin maaseudulle tuottua työtä. Ojien kaivuu oli aikoinaan suhteellisen hyvää hommaa ja siitä syystä monilla tiloilla oli Riuku-Vammas tai vastaava kone. Ajat olivat silloin erilaiset.

60-70 luvulla hakattiin puuta suhteessa paljon kasvuun. Ilman tehometsätaloutta ja soiden radikaalia ojitusta ei suomalainen metsäteollisuus olisi saanut riittävästi puutavaraa eikä metsien vuotuinen kasvu ja puuvaranto olisi noussut nykyiselle tasolla. On helppo nykyään arvostella silloisia metsänhoitotoimenpiteitä mutta silloin intressit olivat erilaiset. Sen ajan tietämyksellä ja intresseillä oli suomalainen metsänhoito hyvinkin onnistunutta. Metsien kasvu ja puutavaravaranto ovat kasvaneet merkittävästi, eli jossain on kylläkin onnistuttu. Ajat olivat silloin vain erilaiset, tavoitteet erilaiset ja metsän merkitys Suomen taloudelle ja ihmisten toimeentulolle erilainen.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset