mikkokarna Lapin puolustaja

Kouluverkostosta päättämisen tulee jatkossakin kuulua kunnille

  • Pienet kyläkoulut ovat maaseudun rikkaus.
    Pienet kyläkoulut ovat maaseudun rikkaus.

Oikeusministeriön lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila esittää, että valtio päättäisi jatkossa koulujen yhdistämisestä tai lakkauttamisesta. Kurttilan mielestä kouluverkoston pitäisi olla kansallisessa hoidossa eikä yksittäisten kuntien päättäjien vastuulla.

Kurttilan tavoite säilyttää maamme kouluverkosto kattavana on hyvä, mutta esitetty keino on väärä. Mikäli kunnat pakotetaan luovuttamaan päätösvalta kouluverkostostaan valtiolle, voi seuraus olla päinvastainen kuin toivottu lopputulos. Opetus- ja kulttuuriministeriön virkamiehet esimerkiksi estivät tällä hallituskaudella eduskunnan enemmistön hyväksymän aloitteen, jolla lasten päivittäinen koulumatka olisi rajattu lailla maksimissaan 160 kilometriin päivässä. Arvioimme, että päätösvallan siirtäminen valtiolle tarkoittaisi loppujenkin pienten kyläkoulujen, ja jopa kuntien taajamassa sijaitsevien koulujen, lakkauttamista ”lapsen etuun” vetoamalla. Tämä saattaisi johtaa myös perusopetuksen 7-9 –luokkien opetuksen keskittymiseen.

Suomessa on perinteisesti ollut erittäin vahva kunnallinen itsehallinto, johon on kuulunut myös laaja päätösvalta sivistyspalveluista. Tähän kuuluvat niin varhaiskasvatus kuin perusopetuskin. Lukiokoulutus kuuluu kuntien vapaaehtoisesti hoidettaviin tehtäviin ja useat kunnat hoitavat sen itsenäisesti. Ammattilinen koulutus taas on koottu pitkälti kuntayhtymille. Yliopistokoulutuksesta puolestaan vastaa valtio. AMK ja yliopistokoulutusta tulisi olla tarjolla jokaisessa maakunnassa

On harhakäsitys, että siirtämällä päätöksenteko kauemmas kuntalaista, voitaisiin säilyttää tiheä kouluverkko. Suomessa on 30 vuoden aikana lakkautettu 54 prosenttia kouluista. Koulut harvaan asutulla maaseudulla olivat sotien jälkeen täynnä lapsia.  Kouluverkon karsiminen maaseudulla on johtunut pääasiassa lasten määrän vähenemisestä. Moni kunta pitää kriittisenä rajana 20 oppilasta alakoulussa.

Yläkoulujen opetus ja lukiokoulutus on pääsääntöisesti järjestetty harvaan asuttujen kuntien keskustaajamiin. Yhtenäiskoulut ovat yleistyneet ja pienen väestöpohjan kunnissa opettajien ammattitaidon hyödyntäminen koko sivistyspalveluiden alalla on tavallista. Yhteistyötä tehdään myös kansalaisopistojen kanssa. Marraskuussa 2018 nimitettiin työryhmä pohtimaan lukiokoulutuksen rahoitusta. Viime hallituskaudella lukioille oli suunnitteilla oppilasraja, joka olisi velvoittanut perustamaan yli 200 oppilaan lukioita. Tällaisia rajoja ei tule valtakunnallisesti missään tapauksessa asettaa. Lukiokoulutuksen alueellinen saavutettavuus tulee taata rahoitusuudistuksen yhteydessä.

Aivan kuten Kurttila mekin haluamme, että lapsille on tarjolla laadukasta opetusta myös maaseudulla. Opetukseen laatuun vaikuttavat ammattitaitoisten ja pätevien opettajien saatavuus, tuntikehys, luokkakoko, terveelliset tilat ja koulun yhteishenki. Koulumatkan pituus ja koulumatkojen sujuvuus vaikuttavat oppilaan jaksamiseen ja perheen arjen järjestämiseen.

Tällä syntyvyydellä lasten määrä pakottaa meidät pohtimaan aivan uusia ratkaisuja perusopetuksen järjestämiseksi. Parjattu ammattilisen koulutuksen reformi antaa mahdollisuuden palauttaa ammatillista koulutusta takaisin maaseudulle. Kainuussa tullaan tulevana vuonna käynnistämään erityisiä toimenpiteitä tämän toteuttamiseksi. Kyse ei ole seinistä vaan oppimisympäristöistä.

Pienempien lasten kohdalla tarvitsemme myös ennakkoluulotonta otetta. Millaisilla ratkaisuilla alle 10 oppilaan koulut jatkossa toimivat. Koulumatkat myös kyläkouluihin voivat olla hyvin pitkiä. Voidaanko oppilaan koulumatkan rasittavuutta helpottaa järjestämällä mahdollisuus opiskella kotona 1-2 päivänä viikossa? Entä millaisilla ratkaisuilla voitaisiin tukea oppilaan mahdollisuutta hakeutua kuntarajan toisella puolella olevaan lähempään kouluun? Vanhaan ”hyvään” aikaan oli tavallista, että pienet lapset siirtyivät viikoksi asuntolaan asumaan koulumatkojen takia. Siihen tuskin haluamme laajamittaisesti palata, vaikka joissain kunnissa tämäntyyppisiäkin käytänteitä jo on.

Kattavan kouluverkoston säilyttäminen, uusien etäopiskelumenetelmien kehittäminen tai oppilaan kuljettaminen naapurikunnan kouluun vaatii rahoitusta. Kuntien itsehallinnon leikkaamisen sijaan on tärkeää, että valtionosuusjärjestelmämme varmistaa riittävän rahoituksen perusopetuksen toteuttamiseksi. Samoin on huolehdittava pienten lukioiden kattavasta verkostosta.

Maaseudun lapset ansaitsevat myönteisen oppimisympäristön ja oman lähikoulun, mutta kunnallista itsehallintoa rajoittamalla sitä ei voida taata. Valtion ja kuntien tulee kuitenkin toteuttaa peruskouluverkoston osalta palvelulupaus koulumatkojen maksimikilometrimäärästä alakoulun osalta opetusministeriön virkamiesten vastustuksesta välittämättä. Jos tämä kilometrimäärä olisi oppilaan osalta ylittymässä, tulisi kunnan pohtia muita ratkaisuja lapsen koulutuksen järjestämiseksi. 
 

Tytti Määttä, Kuhmon kaupunginjohtaja, Harvaan asutun maaseudun verkoston puheenjohtaja

Mikko Kärnä, varakansanedustaja, Harvaan asutun maaseudun verkoston jäsen

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit ()

Käyttäjän TuomoHeinonen1 kuva
Tuomo Heinonen

Joissain kunnissa kyläkoulujen ja niihin liittyvien oheistoimintojen merkitystä ja samalla maaseudun elinvoimaisuuden säilyttäjinä ei kuitenkaan ymmärretä. Case Länkipohja Jämsässä on tästä hyvä 'huono' esimerkki. Yksisilmäinen kunnan keskustaajaman (Seppola) suosiminen investoinneissa on johtamassa siellä mm. hyvän sijainnin ja liikenneyhteyksien Länkipohjan taajaman palvelujen täydelliseen alasajoon. Valitettavasti osa paikallisista keskustapuolueen jäsenistäkin on tämän ratkaisun takana. Tarvitsemme pian maaseudun elinvoimaisuuden säilyttävän valtakunnan tason politiikan ja ohjauksen. Mm. erilaisessa taloudellisessa asemassa olevat kunnat eivät pysty hallitsemaan tilannetta.

Unto Murto

Juuri näin.Kouluverkosta päättäminen tulee kuulua peruskunnille. Täällä tiedetään, mitä on kunnan lähipalvelut.

Jouko Aho

Asiaa!! Kirjoitin tästä asiasta kommenttini Kyläkoulujen sivuille. Nyt ovat useat henkilöt oikealla asialla maaseudun pitämisessä asuttuna ja lasten ja nuorten kasvamisessa juurillaan kotoisassa ympäristössä tuleviksi yhteiskunnan jäseniksi. Käytän vertausta, jota jo aikanaan koulutushommissa käytin: "Puukin kasvaa juuresta hiljalleen suureksi." Samoin lapsi kehittyy hiljalleen. Tasapainoiseen kehitykseen vaikuttaa se alun läheisyys ja tutut henkilöt, sekä tuttu lähiympäristö. Säästösyistä, jos on toimiva koulu, ei pidä lakkauttaa. Peruskoluhan on se, missä opitaan perustiedot ja-taidot. Ne onnistuvat kyläkouluissa. Tiedän kokemuksesta. Nuoret voivat jatkossa suuntautua omille aloilleen. Vanha totuus on: "Se euro, jonka alkuvaiheessa säästät näiltä pieniltä, kymmenkertaistuu myöhemmin muissa yhteiskunnan menoissa." Toivottasti kuntien päättäjät ymmärtävät yhden tärkeän asian. Jouko Aho EX-ope, Yhdysluokkien lääninkouluttaja aikoinaan, 36,5 vuoden kokemuksella.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset