Espanja http://jarilindstrom.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/133005/all Thu, 11 Oct 2018 15:46:21 +0300 fi Espanjan ä nostaa päätäänärioikeisto http://anttihalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262391-espanjan-a-nostaa-paataanarioikeisto <p>Espanjan oikeistoa on 80-luvulta lähtien dominoinut yksi puolue Partido Popular PP, Kansanpuolue. Se oli suora jatkumo 80-luvun alun Alianza Popular-puolueesta, jonka perusti Francon diktatuurin entinen ministeri Manuel Fraga, mies,jonka mielestä Espanja on yhtä kuin Kastilia, muut ovat valloitettuja alueita.</p><p>PP imaisi saman katon alle koko oikeistolaisen Espanjan äärioikeistosta keskustaan asti; ulkopuolelle jäi vain joitakin äärioikeistolaisia ryhmiä kuten fasistinen Fuerza Nueva.</p><p>PP on hallinnut maata vuoronperään sosialidemokraattisen PSOE:n kanssa, mutta 2010-luvulla puoluekenttä alkoi hajota. Ensin sitä rikkoi vasemmalla reunalla Podemos-puolue; sitten katalonialaisuutta vastustamaan perustettu Ciudadanos-puolue alkoi kasvaa ja haastaa jo valtakunnan politiikassa PP:n, jonka ajatushautomossa se aikanaan synnytettiin.</p><p>Viitisen vuotta sitten joukko PP:n tyytymättömiä jäseniä perusti uuden puolueen VOX:n, tyypillisen populistisen äärioikeistolaisen puolueen. Se vietti muutaman hiljaiselon vuoden, mutta on Katalonian kriisin aikana nostanut profiiliaan kovalla propagandalla. VOX:lla näyttää rahaa riittävän, kun se pyrkii pääsemään Euroopassa nyt vallitsevan äärioikeistolaisen populismin imuun.</p><p>VOX vaatii Espanjan itsehallintoalueiden(17) lakkauttamista, maahanuuttajien massiivista karkottamista ja vastustaa ylipäätänsä maahanmuuttoa, Katalonian ja kaikkien muiden alueiden mahdollisia itsenäisyyspyrkimyksiä, homoja ja feminismiä.</p><p>Puolue matkii totuuden jälkeisen ajan profeetan Donald Trumpin iskulauseita julistamalla Espanja ensin ja teemme Espanjasta taas suuren. Puolueen iskulauseet muistuttavat lähes yksi yhteen Francon diktatuurin vastaavia kuten España una. grande y libre.</p><p>Trumpin entinen päästrategi Steve Bannon kaavailee Eurooppaan äärioikeistoa tukevan säätiön perustamista, ja siihen porukkaan VOX sopii kuin nenä päähän.</p><p>Puolueella ei vielä ole kansanedustajia, mutta se asettanee seuraaviin vaaleihin ehdokkaita ainakin Madridiin, jossa puolue piti äskettäin noin 10 000 ihmistä vetäneen kokouksen.</p><p>Tilaisuudessa soitettiin muun muassa Espanjan Legioonan(entinen Muukalaislegioona) hymniä ja vanhan Los Ronaldos-yhtyeen suosittua kappaletta No puedo vivir sin tí-En voi elää ilman sinua ilman tekijänsä ja johtajansa&nbsp; Coque Mallan lupaa.</p><p>Malla muistutti homokauhua sairastavia voxilaisia, että kappale kertoo kahden homoseksuaalin vaikeasta elämästä suvaitsemattomassa maailmassa ja ironisoi tilaisuuteen osallistuneita:&quot;Oletteko vihdoinkin avanneet mielenne ja hyväksyneet homoseksualisuuden. Jos olette, niin onnittelen teitä vilpittömästi.&quot;</p><p>VOX:n näkyvä tulo politiikkaan on selvästi jyrkentänyt PP:n ja Ciudadanosin äänensävyjä, eikä niitä tällä hetkellä erota juuri mikään VOX:n politiikasta. PP:n puheenjohtaja, yliopistotutkintonsa väärentänyt Pablo Casado onkin todennut, että PP on monista asioista ja periaatteista VOX:n kanssa aivan samaa mieltä.</p><p>Casadon mielestä PP, Ciudadanos ja VOX puolustavat samoja olennaisia arvoja; niihin näyttää kuuluvan&nbsp; ainakin separatismin eli nyt Katalonian vastustaminen. Kaikki kolme ovat puhuneet&nbsp; Katalonian itsenäisyysmielisten puolueiden kieltämisestä, mutta kun se ei ainakaan vielä ole perustuslain mukaan mahdollista, Ciudadanosin puheenjohtaja Albert Rivera on alkanut vaatia kolmen prosentin äänikynnystä parlamenttivaaleihin.Sen avulla kaksi tärkeintä&nbsp; katalonialaispuoluetta(äänimäärät viime vaaleissa 2-3 prosentin väillä) saataisiin pois parlamentin alahuoneesta.</p><p>Kaikki kolme haluaisivat kieltää myös katalonialaisten Tasavallan puolustuskomiteat CDR:t, joita ne syyttävät väkivaltaisista toimista. Samalla koko trio sulkee silmänsä espanjamielisten äärioikeistolaisten Puolustus-ja Vastarintaryhmien väkivaltaiselta toiminnalta Katalonian kylissä ja kaupungeissa.</p><p>Espajan äärioikeiston esiinmarssi ei ole jäänyt Euroopassa, siis muualla kuin Suomessa huomaamatta. Berliiniläinen Tageszeitung-lehti kirjoittaa äärioikeistolaisten mielipiteiden ja toiminnan kasvusta ja varoittaa sen tuoneen menneisyyden francolaisuuden nykyisyyteen.</p><p>Katalonia-vastaisuus on saanut lehden mukaan PP:n ja Ciudadanosin kilpailemaan siitä, kumpi paremmin puolustaa vanhaa francolaista iskulausetta yhtenäisestä ja suuresta Espanjasta, millä ne kalastelevat ääniä Katalonian ulkopuolella. Ne äänestävät parlamentissa aina Francon diktatuurin tuomitsemista koskevia esityksiä vastaan ja nykyisellä toiminnallaan ne tekevät diktatuurin poliittisista käsityksistä salonkikelpoisia, mistä lehden mukaan hyvä esimerkki on VOX:n nousu parrasvaloihin.</p><p>Tageszeitung huomauttaakin, että Espanjan demokratian pitää varoa, ettei nykyisyyteen tunkeva menneisyys saa yliotetta politiikassa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Espanjan oikeistoa on 80-luvulta lähtien dominoinut yksi puolue Partido Popular PP, Kansanpuolue. Se oli suora jatkumo 80-luvun alun Alianza Popular-puolueesta, jonka perusti Francon diktatuurin entinen ministeri Manuel Fraga, mies,jonka mielestä Espanja on yhtä kuin Kastilia, muut ovat valloitettuja alueita.

PP imaisi saman katon alle koko oikeistolaisen Espanjan äärioikeistosta keskustaan asti; ulkopuolelle jäi vain joitakin äärioikeistolaisia ryhmiä kuten fasistinen Fuerza Nueva.

PP on hallinnut maata vuoronperään sosialidemokraattisen PSOE:n kanssa, mutta 2010-luvulla puoluekenttä alkoi hajota. Ensin sitä rikkoi vasemmalla reunalla Podemos-puolue; sitten katalonialaisuutta vastustamaan perustettu Ciudadanos-puolue alkoi kasvaa ja haastaa jo valtakunnan politiikassa PP:n, jonka ajatushautomossa se aikanaan synnytettiin.

Viitisen vuotta sitten joukko PP:n tyytymättömiä jäseniä perusti uuden puolueen VOX:n, tyypillisen populistisen äärioikeistolaisen puolueen. Se vietti muutaman hiljaiselon vuoden, mutta on Katalonian kriisin aikana nostanut profiiliaan kovalla propagandalla. VOX:lla näyttää rahaa riittävän, kun se pyrkii pääsemään Euroopassa nyt vallitsevan äärioikeistolaisen populismin imuun.

VOX vaatii Espanjan itsehallintoalueiden(17) lakkauttamista, maahanuuttajien massiivista karkottamista ja vastustaa ylipäätänsä maahanmuuttoa, Katalonian ja kaikkien muiden alueiden mahdollisia itsenäisyyspyrkimyksiä, homoja ja feminismiä.

Puolue matkii totuuden jälkeisen ajan profeetan Donald Trumpin iskulauseita julistamalla Espanja ensin ja teemme Espanjasta taas suuren. Puolueen iskulauseet muistuttavat lähes yksi yhteen Francon diktatuurin vastaavia kuten España una. grande y libre.

Trumpin entinen päästrategi Steve Bannon kaavailee Eurooppaan äärioikeistoa tukevan säätiön perustamista, ja siihen porukkaan VOX sopii kuin nenä päähän.

Puolueella ei vielä ole kansanedustajia, mutta se asettanee seuraaviin vaaleihin ehdokkaita ainakin Madridiin, jossa puolue piti äskettäin noin 10 000 ihmistä vetäneen kokouksen.

Tilaisuudessa soitettiin muun muassa Espanjan Legioonan(entinen Muukalaislegioona) hymniä ja vanhan Los Ronaldos-yhtyeen suosittua kappaletta No puedo vivir sin tí-En voi elää ilman sinua ilman tekijänsä ja johtajansa  Coque Mallan lupaa.

Malla muistutti homokauhua sairastavia voxilaisia, että kappale kertoo kahden homoseksuaalin vaikeasta elämästä suvaitsemattomassa maailmassa ja ironisoi tilaisuuteen osallistuneita:"Oletteko vihdoinkin avanneet mielenne ja hyväksyneet homoseksualisuuden. Jos olette, niin onnittelen teitä vilpittömästi."

VOX:n näkyvä tulo politiikkaan on selvästi jyrkentänyt PP:n ja Ciudadanosin äänensävyjä, eikä niitä tällä hetkellä erota juuri mikään VOX:n politiikasta. PP:n puheenjohtaja, yliopistotutkintonsa väärentänyt Pablo Casado onkin todennut, että PP on monista asioista ja periaatteista VOX:n kanssa aivan samaa mieltä.

Casadon mielestä PP, Ciudadanos ja VOX puolustavat samoja olennaisia arvoja; niihin näyttää kuuluvan  ainakin separatismin eli nyt Katalonian vastustaminen. Kaikki kolme ovat puhuneet  Katalonian itsenäisyysmielisten puolueiden kieltämisestä, mutta kun se ei ainakaan vielä ole perustuslain mukaan mahdollista, Ciudadanosin puheenjohtaja Albert Rivera on alkanut vaatia kolmen prosentin äänikynnystä parlamenttivaaleihin.Sen avulla kaksi tärkeintä  katalonialaispuoluetta(äänimäärät viime vaaleissa 2-3 prosentin väillä) saataisiin pois parlamentin alahuoneesta.

Kaikki kolme haluaisivat kieltää myös katalonialaisten Tasavallan puolustuskomiteat CDR:t, joita ne syyttävät väkivaltaisista toimista. Samalla koko trio sulkee silmänsä espanjamielisten äärioikeistolaisten Puolustus-ja Vastarintaryhmien väkivaltaiselta toiminnalta Katalonian kylissä ja kaupungeissa.

Espajan äärioikeiston esiinmarssi ei ole jäänyt Euroopassa, siis muualla kuin Suomessa huomaamatta. Berliiniläinen Tageszeitung-lehti kirjoittaa äärioikeistolaisten mielipiteiden ja toiminnan kasvusta ja varoittaa sen tuoneen menneisyyden francolaisuuden nykyisyyteen.

Katalonia-vastaisuus on saanut lehden mukaan PP:n ja Ciudadanosin kilpailemaan siitä, kumpi paremmin puolustaa vanhaa francolaista iskulausetta yhtenäisestä ja suuresta Espanjasta, millä ne kalastelevat ääniä Katalonian ulkopuolella. Ne äänestävät parlamentissa aina Francon diktatuurin tuomitsemista koskevia esityksiä vastaan ja nykyisellä toiminnallaan ne tekevät diktatuurin poliittisista käsityksistä salonkikelpoisia, mistä lehden mukaan hyvä esimerkki on VOX:n nousu parrasvaloihin.

Tageszeitung huomauttaakin, että Espanjan demokratian pitää varoa, ettei nykyisyyteen tunkeva menneisyys saa yliotetta politiikassa.

]]>
24 http://anttihalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262391-espanjan-a-nostaa-paataanarioikeisto#comments Äärioikeisto Espanja Francon haamu elää Katalonia Thu, 11 Oct 2018 12:46:21 +0000 Antti Halinen http://anttihalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262391-espanjan-a-nostaa-paataanarioikeisto
Espanjalaisnationalismi katalaanikielen kimpussa http://anttihalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261972-espanjalaisnationalismi-katalaanikielen-kimpussa <p>Espanjan valtakunnallset oikeistopuolueet PP-Kansapuolue ja Ciudadanos-Kansalaiset kamppailevat tiukasti kannatuksesta. Poliittisena keppihevosena. eräänlaisena yhteisenä sylkykuppina niillä on jo pitemmän aikaa ollut Katalonia ja sen kieli katalaani.</p><p>Siinä on erityisesti kunnostautunut Ciudadanos-puolueen puheenjohtaja Albert Rivera, eikä mikään ihme, koska puolue synnytettiin aikanaan PP:n ajatushautomossa vastustamaan nimeomaan kaikkea katalonialaisuutta mukaanlukien kieli. Nyt tästä PP:n käenpoikasesta on sukiutunut perustajilleen vakavasti otettava kilpailija.</p><p>Rivera lunastaa jatkuvasti perustajiensa toiveita ja on äskettäin tehnyt parlamentille esityksen, jonka mukaan itsehallintoalueiden julkisissa viroissa ei tarvitsisi&nbsp; enää osata paikallista kieltä; tällainen vaatimus on Riveran mielestä syrjivä ja siitä on päästävä eroon.</p><p>Rivera on vain yksi rengas lisää Katalonian historiassa, jossa on pitkä liuta Kastilian kuninkata, jotka vuoron perään ovat kieltäneet, syrjineet ja hankaloittaneet katalaanin käyttöä, ja viime vuosisadalla seuraan liittyi kaksi diktatuuria, 20-luvulla Miguel Primo de Rivera ja sisällissodan jälkeen vuodesta 1939 lähtien kenraali Francisco Franco.</p><p>&nbsp;Franco pönkitti valtaansa kieltämällä vähemmistökielet; katalaanin puhumisesta ja paikallisten perinteiden harjoittamisesta rangaistiin, rakennusten nimiä espanjalaistettiin, virallisissa papereissa ei saanut käyttää katalonialaisia etunimiä ja jopa hautakivistä käytiin kaivertamassa pois katalonialaiset&nbsp; nimet ja korvattiin ne espanjankielisillä. Katalonialaiset opettivat äidinkieltään salaa, mutta joutuivat muuten kirjoittamaan ja puhumaan virastoissa, kouluissa ja yleensä julkisesti espanjaa.</p><p>Riveran kielipolitiikka muistuttaa kovasti toisen entisen diktatuurin Neuvostoliiton vastaavaa esimerkiksi Baltian maissa.Niihin muutti ja lähetettiin virkamiehiä, työntekijöitä ja muuta väkeä, eikä kenenkään ollut pakko osata tavuakaan paikallista kieltä. Venäjä oli &quot;kansojen ystävyyden kieli&quot;, ja sitä oli kaikkien osaaminen. Rivera on täysin samalla linjalla, espanjan on riitettävä, puhukoot vähemmistökieliä kotonaan, jos niitä ylipäätänsä on tarpeen puhua.</p><p>Katalonialainen kirjailija Antoni Puigverd pitää Ciudadanos-puolueen ja erityisesti sen ideologisten perustajien kielinäkemyksiä Ranskan mallin mukaisina. Ranska taisteli 1800-ja 1900-luvuilla &quot;menestyksekkäästi&quot; omia vähemmistökieliään baskia, katalaania, bretonia ja oksitaania vastaan. Sveitsin mallia pidettiin vanhanaikaisena, koska yhdenvertaisuus yhdistettiin samanlaisuuteen, ja siksi yhteinen kieli oli demokraattinen saavutus. Sen seurauksena muut kielet siavat tietysti kadota.</p><p>Puigverdin mukaan enemmistö Katalonian espanjankielisistä kirjailijoista ja tietenkin kaikki nimekkäät espanjalaiset kirjailijat puolustavat tätä ideaa aina ja&nbsp; kaikkialla. Sen innokkain propagandisti on perulainen Nobel-palkittu kirjailija Mario Vargas Llosa. Itse asiassa tämä idea on vain &quot;demokraattinen&quot; ja &quot;moderni&quot; muunnos Francon diktatuurin yrityksistä eliminoida katalaani.</p><p>Puigverd sanoo keskustelleensa ja väitelleensä tästä kielinäkemyksestä mediassa 40 vuotta, ja yhä vain hänet yllättää espanjankielisten halu hallita ja häivyttää muut kielet. Ja kuitenkin espanjaa puhuu nelisensataa miljoonaa ihmistä, joten tällainen taistelu on kuin pakkomielteinen jättiläinen kirpun kimpussa.</p><p>Tuon vision puolustajat eivät Puigverdin&nbsp; mielestä tunne minkäälaista syyllisyyttä kahden espanjalaisen diktatuurin yrityksistä poistaa katalaani, baski ja gallego käytöstä, vaan päinvastoin esittävät historiallisten kielien säilyttämisen huonona demokratiana. Lisättäköön tähän, että Puigverd on ollut nykyisen Katalonian itsenäisyysprosessin aikana sen ankara kriitikko.</p><p>Kataloniaa puhuu nykymaailmassa kymmenisen miljoaa ihmistä Kataloniassa, Valenciassa, Baleaarien saarilla, Aragonin itäosassa, Ranskan Kataloniassa ja historiallisista syistä myös osassa Sardiniaa. Jos Katalonia olisi EU:n jäsen, sen kieli olisi käyttäjämäärältään 13.suurin.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Espanjan valtakunnallset oikeistopuolueet PP-Kansapuolue ja Ciudadanos-Kansalaiset kamppailevat tiukasti kannatuksesta. Poliittisena keppihevosena. eräänlaisena yhteisenä sylkykuppina niillä on jo pitemmän aikaa ollut Katalonia ja sen kieli katalaani.

Siinä on erityisesti kunnostautunut Ciudadanos-puolueen puheenjohtaja Albert Rivera, eikä mikään ihme, koska puolue synnytettiin aikanaan PP:n ajatushautomossa vastustamaan nimeomaan kaikkea katalonialaisuutta mukaanlukien kieli. Nyt tästä PP:n käenpoikasesta on sukiutunut perustajilleen vakavasti otettava kilpailija.

Rivera lunastaa jatkuvasti perustajiensa toiveita ja on äskettäin tehnyt parlamentille esityksen, jonka mukaan itsehallintoalueiden julkisissa viroissa ei tarvitsisi  enää osata paikallista kieltä; tällainen vaatimus on Riveran mielestä syrjivä ja siitä on päästävä eroon.

Rivera on vain yksi rengas lisää Katalonian historiassa, jossa on pitkä liuta Kastilian kuninkata, jotka vuoron perään ovat kieltäneet, syrjineet ja hankaloittaneet katalaanin käyttöä, ja viime vuosisadalla seuraan liittyi kaksi diktatuuria, 20-luvulla Miguel Primo de Rivera ja sisällissodan jälkeen vuodesta 1939 lähtien kenraali Francisco Franco.

 Franco pönkitti valtaansa kieltämällä vähemmistökielet; katalaanin puhumisesta ja paikallisten perinteiden harjoittamisesta rangaistiin, rakennusten nimiä espanjalaistettiin, virallisissa papereissa ei saanut käyttää katalonialaisia etunimiä ja jopa hautakivistä käytiin kaivertamassa pois katalonialaiset  nimet ja korvattiin ne espanjankielisillä. Katalonialaiset opettivat äidinkieltään salaa, mutta joutuivat muuten kirjoittamaan ja puhumaan virastoissa, kouluissa ja yleensä julkisesti espanjaa.

Riveran kielipolitiikka muistuttaa kovasti toisen entisen diktatuurin Neuvostoliiton vastaavaa esimerkiksi Baltian maissa.Niihin muutti ja lähetettiin virkamiehiä, työntekijöitä ja muuta väkeä, eikä kenenkään ollut pakko osata tavuakaan paikallista kieltä. Venäjä oli "kansojen ystävyyden kieli", ja sitä oli kaikkien osaaminen. Rivera on täysin samalla linjalla, espanjan on riitettävä, puhukoot vähemmistökieliä kotonaan, jos niitä ylipäätänsä on tarpeen puhua.

Katalonialainen kirjailija Antoni Puigverd pitää Ciudadanos-puolueen ja erityisesti sen ideologisten perustajien kielinäkemyksiä Ranskan mallin mukaisina. Ranska taisteli 1800-ja 1900-luvuilla "menestyksekkäästi" omia vähemmistökieliään baskia, katalaania, bretonia ja oksitaania vastaan. Sveitsin mallia pidettiin vanhanaikaisena, koska yhdenvertaisuus yhdistettiin samanlaisuuteen, ja siksi yhteinen kieli oli demokraattinen saavutus. Sen seurauksena muut kielet siavat tietysti kadota.

Puigverdin mukaan enemmistö Katalonian espanjankielisistä kirjailijoista ja tietenkin kaikki nimekkäät espanjalaiset kirjailijat puolustavat tätä ideaa aina ja  kaikkialla. Sen innokkain propagandisti on perulainen Nobel-palkittu kirjailija Mario Vargas Llosa. Itse asiassa tämä idea on vain "demokraattinen" ja "moderni" muunnos Francon diktatuurin yrityksistä eliminoida katalaani.

Puigverd sanoo keskustelleensa ja väitelleensä tästä kielinäkemyksestä mediassa 40 vuotta, ja yhä vain hänet yllättää espanjankielisten halu hallita ja häivyttää muut kielet. Ja kuitenkin espanjaa puhuu nelisensataa miljoonaa ihmistä, joten tällainen taistelu on kuin pakkomielteinen jättiläinen kirpun kimpussa.

Tuon vision puolustajat eivät Puigverdin  mielestä tunne minkäälaista syyllisyyttä kahden espanjalaisen diktatuurin yrityksistä poistaa katalaani, baski ja gallego käytöstä, vaan päinvastoin esittävät historiallisten kielien säilyttämisen huonona demokratiana. Lisättäköön tähän, että Puigverd on ollut nykyisen Katalonian itsenäisyysprosessin aikana sen ankara kriitikko.

Kataloniaa puhuu nykymaailmassa kymmenisen miljoaa ihmistä Kataloniassa, Valenciassa, Baleaarien saarilla, Aragonin itäosassa, Ranskan Kataloniassa ja historiallisista syistä myös osassa Sardiniaa. Jos Katalonia olisi EU:n jäsen, sen kieli olisi käyttäjämäärältään 13.suurin.

 

]]>
0 http://anttihalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261972-espanjalaisnationalismi-katalaanikielen-kimpussa#comments Espanja Katalonia Kieli Vähemmistöt Wed, 03 Oct 2018 12:21:17 +0000 Antti Halinen http://anttihalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261972-espanjalaisnationalismi-katalaanikielen-kimpussa
Espanjan uusi tuomariskandaali http://anttihalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261533-espanjan-uusi-tuomariskandaali <p>Espanjan oikeuslaitosta ja sen nimellisesti riippumattomia tuomareita ravistelee jälleen uusi skandaali. Ja se tulee heti sen jälkeen, kun belgialainen tuomioistuin tyrmäsi mallorcalaista räppäriä koskevan luovutuspyynnön, josta kirjoitin edellisessä blogissani.</p><p>Tällä kertaa asia koskee kahden espanjalaisen nettilehden haltuunsa saamia tietoja espanjalaistuomarien sisäisessä netissään käymästä viestittelystä Kataloniasta ja itsenäisyysmielisistä katalonialaispoliitikoista ennen ja jälkeen viime vuoden kansanäänestystä.</p><p>Ainakin oikeusvaltiossa tuomareilta odotetaan tiukkaa puolueettomuutta päivänpolitiikkaan ja välttämään kantaaottavien lausuntojen esittämistä käynnissä oleviin tapahtumiin. Sellaisesta ei ole hajuakaan laajoihin tuomaripiireihin levinneessä chattailussa, jonka ilmiselvänä tarkoituksena on ollut yritys koventaa tuomarien ja syyttäjien asennetta katalonialaisia kohtaan.</p><p>Tuomarit kylvävät viesteissään vihaa ja halveksuntaa katalonialaisia kohtaan, nimittävät näitä vallankaappaajiksi, vertaavat kansanäänestyksen järjestäjiä natseihin, puhuvat koko ajan maanpetoksesta ja kapinasta, minkä tutkintatuomari Pablo Llarena sitten omaksui tutkimustensa lähtökohdaksi.</p><p>&nbsp;Yksi törkeimmistä viesteistä tuli Valladolidin kaupungin tuomarilta, jonka mukaan Katalonian ex-aluejohtaja Carles Puigdemont on kuin raiskaaja, joka ei työnnä elintään emättimeen, vaan työntää sinne erilaisia esineitä. Viestinvaihdossa on saattanut olla mukana myös Korkeimman oikeuden sali kahden tuomareita, joihin myös Llarena kuuluu.</p><p>Ja mitä hallituksella on sanottavaa oikeuslaitoksen tuomarien sanailusta? Hallituksen tiedottajan mukaan kyseessä on yksityinen chattailu, eikä se millään tavalla vaikuta oikeuslaitoksen puolueettomuuteen ja itsenäisyyteen. Pääministeri Pedro Sánchez oli tietysti samaa mieltä; usko oikeuslaitokseen ei horju. Tuollaisten lausuntojen jälkeen ei oikein tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa.</p><p>Katalonian aluejohtaja Quim Torra vaati heti paljastusten jälkeen selitystä pääministeri Sánchezilta ja sanoi, että Espanjan oikeuslaitoksen riippumattomuus on vain harhakuva. Osa näistä viestinkirjoittajista on varmasti tavalla tai toisella ollut mukana katalonialaispoliitikkoja koskevassa oikeusprosessissa, ja juuri siksi on harvinaisen selvää, että tuomiot on jo päätetty ennen varsinaista oikeudenkäyntiä.</p><p>Sekin saattaa lykkäytyä loppuvuodesta peräti ensi toukokuulle paikallisvaalien jälkeen. Se sai hallituksen varapääministerin Carmen Calvon lausumaan, että ehkä kannattaisi laskea tutkintavankeudessa olevat pois vankilasta odottamaan oikeudenkäyntiä. Oikeistopuolueet PP ja Ciudadanos repivät heti hajalle moisen ehdotuksen.</p><p>Euroopan komissio on ollut Katalonian tapahtumista ja Espanjan oikeuslaitoksen poliittisuudesta hiljaa kuin se kuuluisa kusi sukassa. Tuomarien chattailuskandaalin jälkeen viisitoista meppiä sentään ryhdistäytyi ja kysyi oikeuskomissaarille osoitetussa lausunnossa, aikooko komissio tutkia asiaa jollain tavalla. Todennäköisesti tai oikeastaan aivan varmasti komissio ei aio tehdä mitään.</p><p>Espanjan oikeuslaitoksen vähintäänkin horjuva riippumattomuus ja luotettavuus ovat kuitenkin viime aikoina saaneet niin kovia kolauksia, että maan ulkoministeriö harkitsee tuomarien lähettämistä Espanjan suurlähetystöihin niissä maissa, joita pidetään tärkeimpinä vaikuttamisen kannalta.</p><p>Espanjan hallituksen Katalonian edustajan Teresa Cunilleran lausunto katalonialaisten poliittisten vankien armahtamisesta, kunhan heidät ensin on tuomittu ja jos he itse pyytävät armahdusta, herätti heti poliittisen metelin eikä vain armahdusajatus, vaan myös se, että Cunillera sanoi Kataloniaa kansakunnaksi.</p><p>Oikeistopuolueet ja Madridin media raivostuivat, koska niiden mielestä mitään armahdusta ei saa edes ajatella sen enempää kuin Kataloniaa kansakuntana; se nimittäin räjäyttäisi&nbsp; Espanjan poliittisen yhtenäisyyden, sen jo diktaattori Francon ajaman yhden ja yhtenäisen Espanjan. Hallitus pakottikin Cunilleran heti vesittämään lausuntonsa ja ilmoittamaan, että on ennenaikaista vielä spekuloida armahduksista.</p><p>Viime sunnuntain La Ligan ottelussa FC Barcelonan ja toisen katalonialaiseuran Gironan välillä Camp Noun&nbsp; stadionilla tuo kansakunnan henki kuitenkinn taas pulpahteli näkyviin. Kun kumpaakin puoliaikaa oli pelattu 17 minuuttia 14 sekuntia, katsomosta alkoivat heti vyöryä huudot Itsenäisyys, vapaus vangeille. Luku 17m14s viittaa vuoteen 1714, jolloin Katalonia menetti hyvin itsenäisen asemansa Espanjan perimyssodassa ja alkoi pitkä taistelu Kastilian ylivaltaa vastaan.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Espanjan oikeuslaitosta ja sen nimellisesti riippumattomia tuomareita ravistelee jälleen uusi skandaali. Ja se tulee heti sen jälkeen, kun belgialainen tuomioistuin tyrmäsi mallorcalaista räppäriä koskevan luovutuspyynnön, josta kirjoitin edellisessä blogissani.

Tällä kertaa asia koskee kahden espanjalaisen nettilehden haltuunsa saamia tietoja espanjalaistuomarien sisäisessä netissään käymästä viestittelystä Kataloniasta ja itsenäisyysmielisistä katalonialaispoliitikoista ennen ja jälkeen viime vuoden kansanäänestystä.

Ainakin oikeusvaltiossa tuomareilta odotetaan tiukkaa puolueettomuutta päivänpolitiikkaan ja välttämään kantaaottavien lausuntojen esittämistä käynnissä oleviin tapahtumiin. Sellaisesta ei ole hajuakaan laajoihin tuomaripiireihin levinneessä chattailussa, jonka ilmiselvänä tarkoituksena on ollut yritys koventaa tuomarien ja syyttäjien asennetta katalonialaisia kohtaan.

Tuomarit kylvävät viesteissään vihaa ja halveksuntaa katalonialaisia kohtaan, nimittävät näitä vallankaappaajiksi, vertaavat kansanäänestyksen järjestäjiä natseihin, puhuvat koko ajan maanpetoksesta ja kapinasta, minkä tutkintatuomari Pablo Llarena sitten omaksui tutkimustensa lähtökohdaksi.

 Yksi törkeimmistä viesteistä tuli Valladolidin kaupungin tuomarilta, jonka mukaan Katalonian ex-aluejohtaja Carles Puigdemont on kuin raiskaaja, joka ei työnnä elintään emättimeen, vaan työntää sinne erilaisia esineitä. Viestinvaihdossa on saattanut olla mukana myös Korkeimman oikeuden sali kahden tuomareita, joihin myös Llarena kuuluu.

Ja mitä hallituksella on sanottavaa oikeuslaitoksen tuomarien sanailusta? Hallituksen tiedottajan mukaan kyseessä on yksityinen chattailu, eikä se millään tavalla vaikuta oikeuslaitoksen puolueettomuuteen ja itsenäisyyteen. Pääministeri Pedro Sánchez oli tietysti samaa mieltä; usko oikeuslaitokseen ei horju. Tuollaisten lausuntojen jälkeen ei oikein tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa.

Katalonian aluejohtaja Quim Torra vaati heti paljastusten jälkeen selitystä pääministeri Sánchezilta ja sanoi, että Espanjan oikeuslaitoksen riippumattomuus on vain harhakuva. Osa näistä viestinkirjoittajista on varmasti tavalla tai toisella ollut mukana katalonialaispoliitikkoja koskevassa oikeusprosessissa, ja juuri siksi on harvinaisen selvää, että tuomiot on jo päätetty ennen varsinaista oikeudenkäyntiä.

Sekin saattaa lykkäytyä loppuvuodesta peräti ensi toukokuulle paikallisvaalien jälkeen. Se sai hallituksen varapääministerin Carmen Calvon lausumaan, että ehkä kannattaisi laskea tutkintavankeudessa olevat pois vankilasta odottamaan oikeudenkäyntiä. Oikeistopuolueet PP ja Ciudadanos repivät heti hajalle moisen ehdotuksen.

Euroopan komissio on ollut Katalonian tapahtumista ja Espanjan oikeuslaitoksen poliittisuudesta hiljaa kuin se kuuluisa kusi sukassa. Tuomarien chattailuskandaalin jälkeen viisitoista meppiä sentään ryhdistäytyi ja kysyi oikeuskomissaarille osoitetussa lausunnossa, aikooko komissio tutkia asiaa jollain tavalla. Todennäköisesti tai oikeastaan aivan varmasti komissio ei aio tehdä mitään.

Espanjan oikeuslaitoksen vähintäänkin horjuva riippumattomuus ja luotettavuus ovat kuitenkin viime aikoina saaneet niin kovia kolauksia, että maan ulkoministeriö harkitsee tuomarien lähettämistä Espanjan suurlähetystöihin niissä maissa, joita pidetään tärkeimpinä vaikuttamisen kannalta.

Espanjan hallituksen Katalonian edustajan Teresa Cunilleran lausunto katalonialaisten poliittisten vankien armahtamisesta, kunhan heidät ensin on tuomittu ja jos he itse pyytävät armahdusta, herätti heti poliittisen metelin eikä vain armahdusajatus, vaan myös se, että Cunillera sanoi Kataloniaa kansakunnaksi.

Oikeistopuolueet ja Madridin media raivostuivat, koska niiden mielestä mitään armahdusta ei saa edes ajatella sen enempää kuin Kataloniaa kansakuntana; se nimittäin räjäyttäisi  Espanjan poliittisen yhtenäisyyden, sen jo diktaattori Francon ajaman yhden ja yhtenäisen Espanjan. Hallitus pakottikin Cunilleran heti vesittämään lausuntonsa ja ilmoittamaan, että on ennenaikaista vielä spekuloida armahduksista.

Viime sunnuntain La Ligan ottelussa FC Barcelonan ja toisen katalonialaiseuran Gironan välillä Camp Noun  stadionilla tuo kansakunnan henki kuitenkinn taas pulpahteli näkyviin. Kun kumpaakin puoliaikaa oli pelattu 17 minuuttia 14 sekuntia, katsomosta alkoivat heti vyöryä huudot Itsenäisyys, vapaus vangeille. Luku 17m14s viittaa vuoteen 1714, jolloin Katalonia menetti hyvin itsenäisen asemansa Espanjan perimyssodassa ja alkoi pitkä taistelu Kastilian ylivaltaa vastaan.

 

 

]]>
0 http://anttihalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261533-espanjan-uusi-tuomariskandaali#comments Espanja Katalonia Tuomarit Tue, 25 Sep 2018 09:16:28 +0000 Antti Halinen http://anttihalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261533-espanjan-uusi-tuomariskandaali
Todellinen pimppimellakka http://myyrylainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261037-todellinen-pimppimellakka <p>Me olemme saaneet tottua kuinka suomalaiset sananvapauden airueet ovat julistaneet venäläisen Pussy Riot -ryhmän (&quot;pimppimellakka&quot;) taistelevan sananvapauden puolesta putinilaista sortoa vastaan.</p><p><br />Nyt kuitenkin likipitäen samaan aikaan Espanjan viranomaiset ovat hyökänneet sikäläisen&nbsp;<a href="https://www.eldiario.es/andalucia/sevilla/mujeres-procesionaron-cono-insumiso-juzgadas_0_742626161.html">&quot;Coño insumiso&quot; -marssin</a>&nbsp; (tottelematon tai uppiniskainen pimppi) ja sen puolustajien kimppuun.&nbsp; &nbsp;Marssilla kannettiin suurta muovista pimppiä kuin neitsyttä Mariaa itseään rukoiltiin p.pimppiä.</p><p><br />Viimeisin vaihe on, että näyttelijä Guillermo &quot;Willy&quot; Toledo Monsalve on pidätetty hänen kansalaistottelemattomuuttaan jäätyä saapumatta oikeuteen jossa häntä olisi syytetty uskonnon pilkasta kun kapinapimppiä puolustaakseen oli kertonut &quot;paskovansa jumalaanne ja olevan paljon pa**aa neitsyt Marian dogmillekin&quot;&nbsp;(vap.suom.&nbsp; esp. alkup. tekstistä:&quot;Yo me cago en Dios y me sobra mierda para cagarme en el dogma de la &#39;santidad y virginidad de la Virgen María&#39;&quot;).&nbsp; &nbsp;</p><p><br />Erilaisten asioiden, m.l. jumalat, päälle paskominen on vanha espanjalainen tapa kirota samoin kuin muiden maitoon, äitien päälle j.n.e.&nbsp; Mikä tahansa pyhänä pidetty kelpaa.&nbsp; Onpa yksi heidän lempijoulukoristeistaankin kakkiva paimen.</p><p><br />Nyt sikäläinen katolilaisuskovaisten lakimiesten yhdistys on saanut oikeuslaitoksen liikkeelle diktaattori Francon aikaisten lakien perusteella syyttämään sananvapauden puolustajia.&nbsp;&nbsp;</p><p><br />Missä ovat siis suomalaiset sananvapauden puolustajat?&nbsp; Eikö pitäisi nousta yhteiseen rintamaan francolaisia sortajia vastaan ihan EU:n sisämarkkinoilla?&nbsp; En ole kuitenkaan nähnyt juttuakaan tiedonlevitteissä, en vale- enkä tosilevitteissä, en YLE:ssä enkä MV:ssä.</p><p><br />Jutusta ovat kertoneet englanniksi m.m.:<br />-&nbsp;<a href="https://www.independent.co.uk/news/world/europe/spain-actor-willy-toledo-god-virgin-mary-arrested-freedom-speech-a8535576.html">brittiläinen The Independent</a>&nbsp;<br />-&nbsp;<a href="https://sputniknews.com/europe/201809141068047357-Willy-Toledo-Arrested-Insulting-Religion/">venäläinen Sputnik</a><br />-&nbsp;<a href="https://elpais.com/elpais/2018/09/13/inenglish/1536826207_551868.html">espanjalaisen El Pais:n</a>&nbsp;englanninkielinen versio</p><p><br />Motto: &quot;I disapprove of what you say, but I will defend to the death your right to say it&quot; (E.B.Hall; The Friends of Voltaire; 1906)<br />---</p><p>Olen julkaissut tämän pian myös <a href="https://myyrantyo.blogspot.com/">Myyräntyötä-plokissani</a>.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Me olemme saaneet tottua kuinka suomalaiset sananvapauden airueet ovat julistaneet venäläisen Pussy Riot -ryhmän ("pimppimellakka") taistelevan sananvapauden puolesta putinilaista sortoa vastaan.


Nyt kuitenkin likipitäen samaan aikaan Espanjan viranomaiset ovat hyökänneet sikäläisen "Coño insumiso" -marssin  (tottelematon tai uppiniskainen pimppi) ja sen puolustajien kimppuun.   Marssilla kannettiin suurta muovista pimppiä kuin neitsyttä Mariaa itseään rukoiltiin p.pimppiä.


Viimeisin vaihe on, että näyttelijä Guillermo "Willy" Toledo Monsalve on pidätetty hänen kansalaistottelemattomuuttaan jäätyä saapumatta oikeuteen jossa häntä olisi syytetty uskonnon pilkasta kun kapinapimppiä puolustaakseen oli kertonut "paskovansa jumalaanne ja olevan paljon pa**aa neitsyt Marian dogmillekin" (vap.suom.  esp. alkup. tekstistä:"Yo me cago en Dios y me sobra mierda para cagarme en el dogma de la 'santidad y virginidad de la Virgen María'").   


Erilaisten asioiden, m.l. jumalat, päälle paskominen on vanha espanjalainen tapa kirota samoin kuin muiden maitoon, äitien päälle j.n.e.  Mikä tahansa pyhänä pidetty kelpaa.  Onpa yksi heidän lempijoulukoristeistaankin kakkiva paimen.


Nyt sikäläinen katolilaisuskovaisten lakimiesten yhdistys on saanut oikeuslaitoksen liikkeelle diktaattori Francon aikaisten lakien perusteella syyttämään sananvapauden puolustajia.  


Missä ovat siis suomalaiset sananvapauden puolustajat?  Eikö pitäisi nousta yhteiseen rintamaan francolaisia sortajia vastaan ihan EU:n sisämarkkinoilla?  En ole kuitenkaan nähnyt juttuakaan tiedonlevitteissä, en vale- enkä tosilevitteissä, en YLE:ssä enkä MV:ssä.


Jutusta ovat kertoneet englanniksi m.m.:
brittiläinen The Independent 
venäläinen Sputnik
espanjalaisen El Pais:n englanninkielinen versio


Motto: "I disapprove of what you say, but I will defend to the death your right to say it" (E.B.Hall; The Friends of Voltaire; 1906)
---

Olen julkaissut tämän pian myös Myyräntyötä-plokissani.

 

]]>
36 http://myyrylainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261037-todellinen-pimppimellakka#comments Coño insumiso Espanja Pussy Riot Sanan-ja ilmaisunvapaus Willy Toledo Sat, 15 Sep 2018 13:01:01 +0000 Jorma Myyryläinen http://myyrylainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261037-todellinen-pimppimellakka
Diktaattori on kuollut, mutta.. http://anttihalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259948-diktaattori-on-kuollut-mutta <p>&nbsp;Otsikkoni kuuluu kokonaisuudessaan &quot;Diktaattori on kuollut, mutta väittely hänestä jatkuu&quot;. Diktaattori on tässä tapauksessa Espanjan pyöveli, generalissimus Francisco Franco, ja otsikko on suora lainaus yhdysvaltalaisen, arvovaltaisen Foreign Policy-lehden äskeisestä numerosta.</p><p>&nbsp;Jutussa ihmetellään, miten suosittu diktaattori Franco on yhä Espanjassa lähes 43 vuotta kuolemansa jälkeen. Samaa ovat Katalonian kriisin aikana ihmetelleet monet katalonialaiset. Tosiasia kuitenkin on, että Francon haamu liikkuu vilkkaasti Espanjassa, mikä näkyy erinomaisesti Espanjan oikeiston ja äärioikeiston suhtautumisessa edesmenneeseen diktaattoriin.</p><p>Ajankohtainen osoitus tästä on Espanjan sosialistipuolueen PSOE:n vähemmistöhallituksen päätös siirtää Francon ruumis pois Valle de Caídos- Kaatuneitten laakso-nimiseltä&nbsp; muistomerkkialueelta, jonka Franco rakennutti sisällissodan jälkeen sotavangeilla, monien mielestä suoranaisella orjatyövoimalla ja jota kammottavuudessaan voi verrata vain yhtä karmeaan Leninin mausoleumiin.</p><p>Moinen pyhäinhäväistys,ruumiin siirto, sai parisataa eläkeläisupseeria- kenraaleja,amiraaleja, everstejä, mukana myös vuoden 1981 sotilasvallankaappausyrityksestä tuomittuja- laatimaan kipakan julkilausuman, jossa häpeilemättä ylistettiin diktaattoria, Espanjan sotilasta, hänen ns. saavutuksiaan ja tuomittiin jyrkästi aikomus hautasiirrosta.</p><p>Julkilausuman ovat sittemmin allekirjoittaneet sadat muutkin eläkeupseerit muun muassa maavoimien entinen esikuntapäällikkö, ilmavoimien entinen komentaja ja kuninkaan kunniakaartimn komentaja. Vaikuttaa siltä, että Espanjan demokratisoituminen diktatuurin jälkeen on jäänyt pahasti puolitiehen maan asevoimissa.</p><p>Foreign Policy-lehden artikkeli lähtee liikkeelle juuri tuosta päätöksestä siirtää Franco muualle Kaatuneitten laaksosta ja pohtii syitä diktaattorin suosioon nyky-Espanjassa. Kirjoittaja näkee siiihen kaksi pääasiallista syytä.</p><p>Francon kuoleman jälkeen ns. siirtymäkausi demokratiaan ei koskaan tehnyt selvää pesäeroa diktatuuriin, sen rakenteita ei purettu, oikeuslaitosta ei puhdistettu, luotiin sopimus poliittisesta hiljaisuudesta ja yleinen armahdus menneistä rikoksista. Minä lisäisin tuohon vielä, että Francon diktatuuri jäi muhimaan muun muassa 1978 hyväksytyssä perustuslaissa, jota vieläkään ei ole muutettu.</p><p>Toisena syynä lehti pitää Francon diktatuurin valtavan propagandakoneiston vuosikymmenien aikana luomia myyttejä muun muassa diktaattorista kurin ja järjestyksen luojana samalla unohtaen, että tuo kurinpalautus maksoi noin miljoonan espanjalaisen hengen, lopetti poliittisen moniarvoisuuden, vangitsi, kidutti ja teloitti poliittisia vastustajia, kielsi vähemmistäkielten käytön.</p><p>Harvassa maassa voi mennyttä diktatuuria ylistää niin estottomasti kuin Espanjassa ja yhtä harvassa maassa on manallemenneen diktaattorin muistoa pyhittämään perustettu säätiö kuten Espanjassa Francisco Francon säätiö.</p><p>Tosin siihen saattaa olla tulossa muutos. PSOE:n edustajan mukaan hallitus harkitsee myös diktatuurin aikaisten poliittisten tuomioiden mitätöimistä, Francon säätiön kieltämistä ja valtion avun&nbsp; lisäämistä kadonneitten etsimiseen toisin sanoen Francon diktatuurin jälkeensä jättämien joukkohautojen etsimistä ja avaamista, ja näitä joukkohautojahan tiedetään olevan Francon diktatuurin jäljiltä runsaanpuoleisesti eri puolilla Espanjaa.</p><p>&nbsp;Osa Madridin mediasta keksi syyttää Francon ruumiin siirrosta Katalonian itsenäisyysmielisiä puolueita, joiden tukea nykyinen vähemmistöhallitus tarvitsee, ja lisää vettä Espanjan oikeistopuolueet ja Madridin media saivat&nbsp; Katalonian vastaiseen myllyynsä kuningas Felipe VI:n vierailusta Barcelonan terrori-iskunjen yksivuotismuistotilaisuudessa toista viikkoa sitten.</p><p>Päätilaisuus pidettiin Barcelonan Katalonia-aukiolla, jonne yhden talon seinään oli ripustettu iso juliste englanninielisellä tekstilla &quot;The Spanish King is not welcome in Catalonian countries&quot;. Ja vieressä kuninkaan kuva pää alaspäin. Eräs korkeimman oikeuden tuomari loihe siitä lausumahan, että tuollainen teksti ja vaatimus ei ole perustuslain&nbsp; mukaista.</p><p>Euroopassa on muistaakseni Espanjan lisäksi kuusi muutakin monarkiaa: Ruotsi, Tanska, Norja, Belgia, Alankomaat ja Britannia. En oikein jaksa uskoa, että niissä yksikään korkeimman oikeuden tuomari tuomitsi vastaavanlaisen ilmaisunvapauden käyttämisen perustuslain vastaiseksi.</p><p>Äärioikeistolainen Vox-puole pani vielä paremmaksi. Se väitti tuollaisen julisteen tuottavan vahinkoa kuningashuoneen maineelle ja kunnialle ja teki rikosilmoituksen valtionsyyttäjäjävirastolle. Vox ei näytä ollenkaan huomanneen, että kuningashuone on ihan itse romuttanut&nbsp; kunniansa: vanha kuningas Juan Carlos on rikastunut lahjuksia ja palkkioita vastaanottamalla, muhinoinut rakastajattariensa kanssa, hänen vävynsä istuu vankilassa talousrötöksistä, vävyn puoliso prinsessa Cristina välttyi samalta ilmeisesti tuomarien myötämielisellä avustuksella, vanha ja uudempi kuningatar ovat ilmiriidoissa. Monarkian kunniasta tuskin on kiveä kiven päällä; maine on sen sijaan varmasti kasvanut.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  Otsikkoni kuuluu kokonaisuudessaan "Diktaattori on kuollut, mutta väittely hänestä jatkuu". Diktaattori on tässä tapauksessa Espanjan pyöveli, generalissimus Francisco Franco, ja otsikko on suora lainaus yhdysvaltalaisen, arvovaltaisen Foreign Policy-lehden äskeisestä numerosta.

 Jutussa ihmetellään, miten suosittu diktaattori Franco on yhä Espanjassa lähes 43 vuotta kuolemansa jälkeen. Samaa ovat Katalonian kriisin aikana ihmetelleet monet katalonialaiset. Tosiasia kuitenkin on, että Francon haamu liikkuu vilkkaasti Espanjassa, mikä näkyy erinomaisesti Espanjan oikeiston ja äärioikeiston suhtautumisessa edesmenneeseen diktaattoriin.

Ajankohtainen osoitus tästä on Espanjan sosialistipuolueen PSOE:n vähemmistöhallituksen päätös siirtää Francon ruumis pois Valle de Caídos- Kaatuneitten laakso-nimiseltä  muistomerkkialueelta, jonka Franco rakennutti sisällissodan jälkeen sotavangeilla, monien mielestä suoranaisella orjatyövoimalla ja jota kammottavuudessaan voi verrata vain yhtä karmeaan Leninin mausoleumiin.

Moinen pyhäinhäväistys,ruumiin siirto, sai parisataa eläkeläisupseeria- kenraaleja,amiraaleja, everstejä, mukana myös vuoden 1981 sotilasvallankaappausyrityksestä tuomittuja- laatimaan kipakan julkilausuman, jossa häpeilemättä ylistettiin diktaattoria, Espanjan sotilasta, hänen ns. saavutuksiaan ja tuomittiin jyrkästi aikomus hautasiirrosta.

Julkilausuman ovat sittemmin allekirjoittaneet sadat muutkin eläkeupseerit muun muassa maavoimien entinen esikuntapäällikkö, ilmavoimien entinen komentaja ja kuninkaan kunniakaartimn komentaja. Vaikuttaa siltä, että Espanjan demokratisoituminen diktatuurin jälkeen on jäänyt pahasti puolitiehen maan asevoimissa.

Foreign Policy-lehden artikkeli lähtee liikkeelle juuri tuosta päätöksestä siirtää Franco muualle Kaatuneitten laaksosta ja pohtii syitä diktaattorin suosioon nyky-Espanjassa. Kirjoittaja näkee siiihen kaksi pääasiallista syytä.

Francon kuoleman jälkeen ns. siirtymäkausi demokratiaan ei koskaan tehnyt selvää pesäeroa diktatuuriin, sen rakenteita ei purettu, oikeuslaitosta ei puhdistettu, luotiin sopimus poliittisesta hiljaisuudesta ja yleinen armahdus menneistä rikoksista. Minä lisäisin tuohon vielä, että Francon diktatuuri jäi muhimaan muun muassa 1978 hyväksytyssä perustuslaissa, jota vieläkään ei ole muutettu.

Toisena syynä lehti pitää Francon diktatuurin valtavan propagandakoneiston vuosikymmenien aikana luomia myyttejä muun muassa diktaattorista kurin ja järjestyksen luojana samalla unohtaen, että tuo kurinpalautus maksoi noin miljoonan espanjalaisen hengen, lopetti poliittisen moniarvoisuuden, vangitsi, kidutti ja teloitti poliittisia vastustajia, kielsi vähemmistäkielten käytön.

Harvassa maassa voi mennyttä diktatuuria ylistää niin estottomasti kuin Espanjassa ja yhtä harvassa maassa on manallemenneen diktaattorin muistoa pyhittämään perustettu säätiö kuten Espanjassa Francisco Francon säätiö.

Tosin siihen saattaa olla tulossa muutos. PSOE:n edustajan mukaan hallitus harkitsee myös diktatuurin aikaisten poliittisten tuomioiden mitätöimistä, Francon säätiön kieltämistä ja valtion avun  lisäämistä kadonneitten etsimiseen toisin sanoen Francon diktatuurin jälkeensä jättämien joukkohautojen etsimistä ja avaamista, ja näitä joukkohautojahan tiedetään olevan Francon diktatuurin jäljiltä runsaanpuoleisesti eri puolilla Espanjaa.

 Osa Madridin mediasta keksi syyttää Francon ruumiin siirrosta Katalonian itsenäisyysmielisiä puolueita, joiden tukea nykyinen vähemmistöhallitus tarvitsee, ja lisää vettä Espanjan oikeistopuolueet ja Madridin media saivat  Katalonian vastaiseen myllyynsä kuningas Felipe VI:n vierailusta Barcelonan terrori-iskunjen yksivuotismuistotilaisuudessa toista viikkoa sitten.

Päätilaisuus pidettiin Barcelonan Katalonia-aukiolla, jonne yhden talon seinään oli ripustettu iso juliste englanninielisellä tekstilla "The Spanish King is not welcome in Catalonian countries". Ja vieressä kuninkaan kuva pää alaspäin. Eräs korkeimman oikeuden tuomari loihe siitä lausumahan, että tuollainen teksti ja vaatimus ei ole perustuslain  mukaista.

Euroopassa on muistaakseni Espanjan lisäksi kuusi muutakin monarkiaa: Ruotsi, Tanska, Norja, Belgia, Alankomaat ja Britannia. En oikein jaksa uskoa, että niissä yksikään korkeimman oikeuden tuomari tuomitsi vastaavanlaisen ilmaisunvapauden käyttämisen perustuslain vastaiseksi.

Äärioikeistolainen Vox-puole pani vielä paremmaksi. Se väitti tuollaisen julisteen tuottavan vahinkoa kuningashuoneen maineelle ja kunnialle ja teki rikosilmoituksen valtionsyyttäjäjävirastolle. Vox ei näytä ollenkaan huomanneen, että kuningashuone on ihan itse romuttanut  kunniansa: vanha kuningas Juan Carlos on rikastunut lahjuksia ja palkkioita vastaanottamalla, muhinoinut rakastajattariensa kanssa, hänen vävynsä istuu vankilassa talousrötöksistä, vävyn puoliso prinsessa Cristina välttyi samalta ilmeisesti tuomarien myötämielisellä avustuksella, vanha ja uudempi kuningatar ovat ilmiriidoissa. Monarkian kunniasta tuskin on kiveä kiven päällä; maine on sen sijaan varmasti kasvanut.

 

 

 

 

]]>
4 http://anttihalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259948-diktaattori-on-kuollut-mutta#comments Espanja Felipe Barcelonassa Foreign Policy Franco Fri, 24 Aug 2018 09:29:48 +0000 Antti Halinen http://anttihalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259948-diktaattori-on-kuollut-mutta
Marokon toimet laittomiin kauttakulkuihin EU:n alueelle http://sirpaabdallah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259389-marokon-toimet-laittomiin-kauttakulkuihin-eun-alueelle <p>Monet uutislähteet ovat kertoneet <strong>Marokon turvallisuusjoukkojen</strong> ottaneen kiinni noin 1800 siirtolaista/maahanmuuttajaa, jotka olivat rannikolla pyrkimässä Eurooppaan Espanjan kautta.&nbsp; Kiinniotetut joutuivat turvallisuusjoukkojen siirtämiksi maan eteläiseen osaan muutaman sadan kilometrin päähän rannikosta. Maan virkamiehen mukaan kiinniotetut on viety&nbsp;&quot;laittoman maahanmuuton torjumiseksi&quot; ja parempien elinolojen paikkaan.&nbsp;&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Onkohan tilanne nyt se, että Marokko on joutunut EU:n vaatimuksesta valvomaan myös maansa rajoja jotta maalle myönnetään Unionin tukea humanitääriseen avustustoimintaan ja rajavalvontaan.&nbsp; Mahdollista lienee Merkelin olleen yhdessä Espanjan pääministeri&nbsp;Pedro Sánchezin kanssa yhteydessä Marokon viranomaisiin rajavalvonnan ottamisesta käyttöön merialueen läheisyydessä.&nbsp; Etenkin myös luvaten Marokon saavan tästä korvausta Libyan tavoin.&nbsp;&nbsp;</p><p>Uusin&nbsp; pelastustieto kertoo, että Libyan kautta tulleita siirtolaisia olisi&nbsp;<a href="https://www.zeit.de/politik/ausland/2018-08/seenotrettung-aquarius-rettungsschiff-mittelmeer-fluechtlinge-hafen-suche"><strong>&quot;Aquarius&quot;&nbsp;</strong>aluksella Välimereltä pelastettuina</a> 141 henkilöä.&nbsp;Operaattoreiden mukaan aluksella on 67 ilman huoltajaa olevaa alaikäistä.&nbsp;Yli 70 prosenttia pelastetuista on Somaliasta ja Eritreasta.&nbsp;Heidän terveydentilansa on vakaa.</p><p>Alus etsii satamaa johon voisi &quot;laskeutua&quot;. Alus on suunnannut matkansa pohjoiseen pyytäen useista maista satamaan pääsyä. Nähtäväksi jää mihin maahan alus pääsee rantautumaan ja siirtolaiset pääsevät hakemaan turvapaikkaa.&nbsp; Ottaako aluksen vastaan aiemmin kieltäytyneet Italia ja Malta?&nbsp; Entäpä Espanja?</p><p>EU:ssa ovat niin Dublin asetukset kuin schengen sopimukset romuttuneet.&nbsp; Aivan kuten Saksan liittokansleri Merkel on todennut solmiessaan erillissopimuksen Espanjan kanssa palautuksista.&nbsp; Herää kysymys.&nbsp; Eikö noiden sopimusten romuttamisen pitäisi johtaa automaattisesti myös siihen, että kaikki jäsenmaat ottavat&nbsp; rajavalvonnan käyttöön sisärajojen ylittämisen laittomaksi toteamiseksi?&nbsp;&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Lähteet;</p><p><a href="https://www.zeit.de/politik/ausland/2018-08/marokko-migranten-fluechtlinge-behoerden-hinderland-kueste-deportation" title="https://www.zeit.de/politik/ausland/2018-08/marokko-migranten-fluechtlinge-behoerden-hinderland-kueste-deportation">https://www.zeit.de/politik/ausland/2018-08/marokko-migranten-fluechtlin...</a></p><p><a href="https://www.ilkka.fi/uutiset/ulkomaat/espanjan-paaministeri-eu-n-pitaisi-tukea-siirtolaisten-lahtomaiden-kuten-marokon-rajavalvontaa-1.2704982" title="https://www.ilkka.fi/uutiset/ulkomaat/espanjan-paaministeri-eu-n-pitaisi-tukea-siirtolaisten-lahtomaiden-kuten-marokon-rajavalvontaa-1.2704982">https://www.ilkka.fi/uutiset/ulkomaat/espanjan-paaministeri-eu-n-pitaisi...</a></p><p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10348793" title="https://yle.fi/uutiset/3-10348793">https://yle.fi/uutiset/3-10348793</a></p><p><a href="http://ec.europa.eu/echo/where/africa/algeria-western-sahara_en" title="http://ec.europa.eu/echo/where/africa/algeria-western-sahara_en">http://ec.europa.eu/echo/where/africa/algeria-western-sahara_en</a></p><p><a href="https://ec.europa.eu/echo/sites/echo-site/files/c_2018_3574_f1_annex_en_v1_p1_979089.pdf" title="https://ec.europa.eu/echo/sites/echo-site/files/c_2018_3574_f1_annex_en_v1_p1_979089.pdf">https://ec.europa.eu/echo/sites/echo-site/files/c_2018_3574_f1_annex_en_...</a></p><p><a href="http://ec.europa.eu/echo/what/civil-protection/emergency-response-coordination-centre-ercc_en" title="http://ec.europa.eu/echo/what/civil-protection/emergency-response-coordination-centre-ercc_en">http://ec.europa.eu/echo/what/civil-protection/emergency-response-coordi...</a></p><p><a href="https://www.zeit.de/politik/ausland/2018-08/seenotrettung-aquarius-rettungsschiff-mittelmeer-fluechtlinge-hafen-suche" title="https://www.zeit.de/politik/ausland/2018-08/seenotrettung-aquarius-rettungsschiff-mittelmeer-fluechtlinge-hafen-suche">https://www.zeit.de/politik/ausland/2018-08/seenotrettung-aquarius-rettu...</a></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Monet uutislähteet ovat kertoneet Marokon turvallisuusjoukkojen ottaneen kiinni noin 1800 siirtolaista/maahanmuuttajaa, jotka olivat rannikolla pyrkimässä Eurooppaan Espanjan kautta.  Kiinniotetut joutuivat turvallisuusjoukkojen siirtämiksi maan eteläiseen osaan muutaman sadan kilometrin päähän rannikosta. Maan virkamiehen mukaan kiinniotetut on viety "laittoman maahanmuuton torjumiseksi" ja parempien elinolojen paikkaan.  

 

Onkohan tilanne nyt se, että Marokko on joutunut EU:n vaatimuksesta valvomaan myös maansa rajoja jotta maalle myönnetään Unionin tukea humanitääriseen avustustoimintaan ja rajavalvontaan.  Mahdollista lienee Merkelin olleen yhdessä Espanjan pääministeri Pedro Sánchezin kanssa yhteydessä Marokon viranomaisiin rajavalvonnan ottamisesta käyttöön merialueen läheisyydessä.  Etenkin myös luvaten Marokon saavan tästä korvausta Libyan tavoin.  

Uusin  pelastustieto kertoo, että Libyan kautta tulleita siirtolaisia olisi "Aquarius" aluksella Välimereltä pelastettuina 141 henkilöä. Operaattoreiden mukaan aluksella on 67 ilman huoltajaa olevaa alaikäistä. Yli 70 prosenttia pelastetuista on Somaliasta ja Eritreasta. Heidän terveydentilansa on vakaa.

Alus etsii satamaa johon voisi "laskeutua". Alus on suunnannut matkansa pohjoiseen pyytäen useista maista satamaan pääsyä. Nähtäväksi jää mihin maahan alus pääsee rantautumaan ja siirtolaiset pääsevät hakemaan turvapaikkaa.  Ottaako aluksen vastaan aiemmin kieltäytyneet Italia ja Malta?  Entäpä Espanja?

EU:ssa ovat niin Dublin asetukset kuin schengen sopimukset romuttuneet.  Aivan kuten Saksan liittokansleri Merkel on todennut solmiessaan erillissopimuksen Espanjan kanssa palautuksista.  Herää kysymys.  Eikö noiden sopimusten romuttamisen pitäisi johtaa automaattisesti myös siihen, että kaikki jäsenmaat ottavat  rajavalvonnan käyttöön sisärajojen ylittämisen laittomaksi toteamiseksi?  

 

Lähteet;

https://www.zeit.de/politik/ausland/2018-08/marokko-migranten-fluechtlinge-behoerden-hinderland-kueste-deportation

https://www.ilkka.fi/uutiset/ulkomaat/espanjan-paaministeri-eu-n-pitaisi-tukea-siirtolaisten-lahtomaiden-kuten-marokon-rajavalvontaa-1.2704982

https://yle.fi/uutiset/3-10348793

http://ec.europa.eu/echo/where/africa/algeria-western-sahara_en

https://ec.europa.eu/echo/sites/echo-site/files/c_2018_3574_f1_annex_en_v1_p1_979089.pdf

http://ec.europa.eu/echo/what/civil-protection/emergency-response-coordination-centre-ercc_en

https://www.zeit.de/politik/ausland/2018-08/seenotrettung-aquarius-rettungsschiff-mittelmeer-fluechtlinge-hafen-suche

 

 

]]>
18 http://sirpaabdallah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259389-marokon-toimet-laittomiin-kauttakulkuihin-eun-alueelle#comments Espanja EU ja humanitäärinen avustus Marokko Saksa Sun, 12 Aug 2018 13:09:16 +0000 Sirpa Abdallah http://sirpaabdallah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259389-marokon-toimet-laittomiin-kauttakulkuihin-eun-alueelle
Voiko äänestämällä vaikuttaa http://jussimarttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258854-voiko-aanestamalla-vaikuttaa <p>Paljon ihmiset puhuvat siitä, että mitä suotta mennä äänestämään, kun mikään ei muutu kuitenkaan. Ollaanhan se vuosien varrelta nähty. No Italiassa oli neljä kuukautta sitten vaalit ja vanhat puolueet saivat lähtöpassit ja kuinka sitten kävikään, uusi hallitus pääministerin johdolla sulki siirtolais/pakolaislaivoilta reitin italiaan ja totesivat afrikkalaisille, että Italian näette enää vain postikortista. Näin vain ihmiset päättivät äänestämällä vaikuttaa Italian sisäisiin asioihin ja suunta heidän maassaan on saatu tolkun tielle, paljon tosin on vielä tehtävää yli puolen miljoonan laittomasti maassa olevan siirtolaisen palauttamisessa, jossa aikaa menee vuosia. Muutama päivä sitten Trumpkin innostui kehumaan Italian suunnanmuutosta siirtolaiskysymyksessä, vahvat valtiot tarvitsevat vahvat rajat. Uusi siirtolaisreitti onkin avautumassa, Marokon kautta Espanjaan jossa 26.7.2018 oli raja konflikti, jossa satoja pakolaisia/siirtolaisia oli aseistautunut kepeillä ja kotitekoisilla liekinheittimillä ylittäessään rajaa. Välikohtauksessa loukkaantui 100 siirtolaista ja 15 rajavartijaa, yli 700 sadasta siirtolaisesta ainakin 602 onnistui ylittämään piikkilanka aidan tullessaan laittomasti Eurooppaan. Kuluvana vuotena Espanjaan on saapunut 21000 laitonta siirtolaista. Valitettavasti Espanjan ulkoministeri pitää päänsä pensaassa kuten muutkin vanhojen valtapuolueiden edustajat Euroopassa joissa ei vielä konkreettisesti ole siirtolaiskriisiä akuutisti päällä. Lähitulevaisuus tulee näyttäytymään myös Espanjassa samankaltaiselta kuin Italiassa, mikäli rajakontrollia ei saada toimimaan. Tästä uskallan olla varma. Vaikkei meillä vielä ole samoja ongelmia kuin esimerkiksi Ruotsissa niin ne ongelmat tulevat väistämättä, mikäli vanhat valtaapitävät ovat asioista päättämässä. Suomea onkin verrattu Ruotsiin 20 vuotta sitten. Muistakaa, että äänestämällä voit vaikuttaa mihin suuntaan haluat maatasi viedä, Italia tästä käy oivallisena esimerkkinä.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Paljon ihmiset puhuvat siitä, että mitä suotta mennä äänestämään, kun mikään ei muutu kuitenkaan. Ollaanhan se vuosien varrelta nähty. No Italiassa oli neljä kuukautta sitten vaalit ja vanhat puolueet saivat lähtöpassit ja kuinka sitten kävikään, uusi hallitus pääministerin johdolla sulki siirtolais/pakolaislaivoilta reitin italiaan ja totesivat afrikkalaisille, että Italian näette enää vain postikortista. Näin vain ihmiset päättivät äänestämällä vaikuttaa Italian sisäisiin asioihin ja suunta heidän maassaan on saatu tolkun tielle, paljon tosin on vielä tehtävää yli puolen miljoonan laittomasti maassa olevan siirtolaisen palauttamisessa, jossa aikaa menee vuosia. Muutama päivä sitten Trumpkin innostui kehumaan Italian suunnanmuutosta siirtolaiskysymyksessä, vahvat valtiot tarvitsevat vahvat rajat. Uusi siirtolaisreitti onkin avautumassa, Marokon kautta Espanjaan jossa 26.7.2018 oli raja konflikti, jossa satoja pakolaisia/siirtolaisia oli aseistautunut kepeillä ja kotitekoisilla liekinheittimillä ylittäessään rajaa. Välikohtauksessa loukkaantui 100 siirtolaista ja 15 rajavartijaa, yli 700 sadasta siirtolaisesta ainakin 602 onnistui ylittämään piikkilanka aidan tullessaan laittomasti Eurooppaan. Kuluvana vuotena Espanjaan on saapunut 21000 laitonta siirtolaista. Valitettavasti Espanjan ulkoministeri pitää päänsä pensaassa kuten muutkin vanhojen valtapuolueiden edustajat Euroopassa joissa ei vielä konkreettisesti ole siirtolaiskriisiä akuutisti päällä. Lähitulevaisuus tulee näyttäytymään myös Espanjassa samankaltaiselta kuin Italiassa, mikäli rajakontrollia ei saada toimimaan. Tästä uskallan olla varma. Vaikkei meillä vielä ole samoja ongelmia kuin esimerkiksi Ruotsissa niin ne ongelmat tulevat väistämättä, mikäli vanhat valtaapitävät ovat asioista päättämässä. Suomea onkin verrattu Ruotsiin 20 vuotta sitten. Muistakaa, että äänestämällä voit vaikuttaa mihin suuntaan haluat maatasi viedä, Italia tästä käy oivallisena esimerkkinä. 

]]>
2 http://jussimarttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258854-voiko-aanestamalla-vaikuttaa#comments Arvoliberaalisuus Espanja Euroopan pakolais- ja siirtolaiskriisi Italia Tue, 31 Jul 2018 11:01:47 +0000 Jussi Marttinen http://jussimarttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258854-voiko-aanestamalla-vaikuttaa
Espanjan kuningasperhe skandaalien kourissa http://anttihalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258682-espanjan-kuningasperhe-skandaalien-kourissa <p>Espanjan kuningasperhe alkaa olla huonossa hapessa ja siksi myös kuningaskunnan suosio hiipuu: korruptiota, hämäriä sopimuksia, vihanpitoa perheenjäsenten kesken, laittomia palkkioita, emerituskuningas Juan Carlosin rakastajattaret, avioeron partaalla keikkuva kuningas Felipe II, prinsessa Cristinan puoliso vankilassa talousrötöksistä ja veronkierrosta.&nbsp; Espanjan medialla on ollut paljon materiaalia, millä mällätä.</p><p>Uusin skandaali syntyi aivan äskettäin ja sen nimi on Corinna zu Sayn-Wittgenstein, saksalaissyntyinen liikenainen ja Juan Carlosin entinen rakastajatar, joka jätti kuninkaan muutama vuosi sitten, kun tämä alkoi samaan aikaan heilastella toisen rakastajattaren, valencialaisen liikenaisen kanssa.</p><p>Corinna oli kolme vuotta sitten keskustellut puhelimitse osittain arkaluonteisista asioista korkea-arvoisen poliisiupseerien kanssa, joka oli nauhoittanut keskustelut, jotka nyt vuodatettiin julkisuuteen, El Español-nimisen lehden kautta.</p><p>Nauhojen tiedot ovat aika kylmääviä. Juan Carlos olisi muun muassa sekaantunut erääseen suureen koko Espanjaa kuohuttaneeseen korruptiotapaukseen, josta kuninkaan vävy, entinen käsipalloilija, sittemmin liikemies Iñaki Undagarin istuu nyt viiden vuoden ja kymmenen kuukauden kakkua vankilassa.</p><p>Puoliso Cristina, Juan Carlosin nuorempi tytär, pääsi kuin kuin koira veräjästä, vaikka varsin monet epäilivät hänen tietäneen puolisonsa puuhista tai jopa osallistuneen niihin.</p><p>Nauhoitukset paljastavat edelleen, että Juan Carlosilla olisi salaisia tilejä Sveitsissä serkkunsa nimissä ja että kuningas olisi eräässä vaiheessa laittanut joitakin omaisuuksiaan Marokossa ja muualla Espanjan ulkopuolella Corinnan nimiin, siis jonkinlaista rahanpesua, ja kun välit menivät poikki, vaatinut niitä takaisin. Saiko, sitä ei ole kerrottu.</p><p>Vuonna 2011, kolme vuotta ennen kruunusta luopumistaan norsunmetsästysskandaalin jälkeen Juan Carlos toimi myyntitykkinä Saudi-Arabiassa, jonne espanjalainen yritysrypäs kappasi luotijunahanketta, ja kun miljardikauppa syntyi, kilahti kuninkaan tilille 80 miljoonaa euroa,kymmenen kertaa enemmän kuin mitä kuningasperhe saa valtionbudjetista vuosittain.</p><p>Ahneudella ei noissa piireissä ole mitään rajaa, sillä talouslehti Forbesin vuosia sitten tekemän arvion mukaan Juan Carlosin yksityinen omaisuus olisi noin kaksi miljardia euroa, mutta se ei näytä riittävän, vaan kuningas haalii lisää maallista mammonaa.</p><p>Perheriitojen keskiössä ovat puolestaan olleet emeritakuningatar Sofia ja nuorempi kuningatar Letizia, joiden välit ovat jo pitkään olleet tulehtuneet. Tämä pulpahti jysähtäen julkisuuteen Palma de Mallorcan katedraalissa, jossa pidetyn pääsiäismessun jälkeen Letizia nahisteli anoppinsa kanssa ja pyyhkäisi näyttävällä eleellä pois suukon, jonka Sofia suikkasi lapsenlapsensa, kruununperijätär Leonorin otsalle.</p><p>Juan Carlosin naisseikkailut ovat puolestaan aiheuttaneet sen, etteivät kuningas ja Sofia ole enää vuosiin kesksutelleet yksityisesti mitään, vaan asiat on hoidettu sihteerien välityksellä, siis edelleen espanjalaismedian tietojen mukaan.</p><p>Juan Carlos on ollut aikamoinen, espanjalaisittain mujeriego, naistenmies, mutta tuskin pärjää isoisälleen Alfonso XIII:lle, jolla alkuvuodesta julkaistun elämänkertakirjan mukaan ehti olla 108 rakastajatarta, joista yksi kesti kunkkua peräti kahdeksan vuotta.</p><p>Eipä ihme, että veronmaksajien puolesta tuohtunut tv-kommentaattori kysyi:&quot;Miksi meidän pitää maksaa kuninkaan panot?&quot; Siis Juan Carlosin, ei enää isoisän.</p><p>Olisi voinut myös kysyä, mihin Espanja tarvitsee tämänkaltaista skandaalista toiseen rypevää kuningasperhettä&nbsp; tai ylipäätänsä kuningaskuntaa.Espanjalaiset voisivat hyvin toistaa vuoden 1931 tapahtumat, kun Espanja muuttui tasavallaksi, rakastaja Alfonso sai potkut ja lähti maanpakoon.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Espanjan kuningasperhe alkaa olla huonossa hapessa ja siksi myös kuningaskunnan suosio hiipuu: korruptiota, hämäriä sopimuksia, vihanpitoa perheenjäsenten kesken, laittomia palkkioita, emerituskuningas Juan Carlosin rakastajattaret, avioeron partaalla keikkuva kuningas Felipe II, prinsessa Cristinan puoliso vankilassa talousrötöksistä ja veronkierrosta.  Espanjan medialla on ollut paljon materiaalia, millä mällätä.

Uusin skandaali syntyi aivan äskettäin ja sen nimi on Corinna zu Sayn-Wittgenstein, saksalaissyntyinen liikenainen ja Juan Carlosin entinen rakastajatar, joka jätti kuninkaan muutama vuosi sitten, kun tämä alkoi samaan aikaan heilastella toisen rakastajattaren, valencialaisen liikenaisen kanssa.

Corinna oli kolme vuotta sitten keskustellut puhelimitse osittain arkaluonteisista asioista korkea-arvoisen poliisiupseerien kanssa, joka oli nauhoittanut keskustelut, jotka nyt vuodatettiin julkisuuteen, El Español-nimisen lehden kautta.

Nauhojen tiedot ovat aika kylmääviä. Juan Carlos olisi muun muassa sekaantunut erääseen suureen koko Espanjaa kuohuttaneeseen korruptiotapaukseen, josta kuninkaan vävy, entinen käsipalloilija, sittemmin liikemies Iñaki Undagarin istuu nyt viiden vuoden ja kymmenen kuukauden kakkua vankilassa.

Puoliso Cristina, Juan Carlosin nuorempi tytär, pääsi kuin kuin koira veräjästä, vaikka varsin monet epäilivät hänen tietäneen puolisonsa puuhista tai jopa osallistuneen niihin.

Nauhoitukset paljastavat edelleen, että Juan Carlosilla olisi salaisia tilejä Sveitsissä serkkunsa nimissä ja että kuningas olisi eräässä vaiheessa laittanut joitakin omaisuuksiaan Marokossa ja muualla Espanjan ulkopuolella Corinnan nimiin, siis jonkinlaista rahanpesua, ja kun välit menivät poikki, vaatinut niitä takaisin. Saiko, sitä ei ole kerrottu.

Vuonna 2011, kolme vuotta ennen kruunusta luopumistaan norsunmetsästysskandaalin jälkeen Juan Carlos toimi myyntitykkinä Saudi-Arabiassa, jonne espanjalainen yritysrypäs kappasi luotijunahanketta, ja kun miljardikauppa syntyi, kilahti kuninkaan tilille 80 miljoonaa euroa,kymmenen kertaa enemmän kuin mitä kuningasperhe saa valtionbudjetista vuosittain.

Ahneudella ei noissa piireissä ole mitään rajaa, sillä talouslehti Forbesin vuosia sitten tekemän arvion mukaan Juan Carlosin yksityinen omaisuus olisi noin kaksi miljardia euroa, mutta se ei näytä riittävän, vaan kuningas haalii lisää maallista mammonaa.

Perheriitojen keskiössä ovat puolestaan olleet emeritakuningatar Sofia ja nuorempi kuningatar Letizia, joiden välit ovat jo pitkään olleet tulehtuneet. Tämä pulpahti jysähtäen julkisuuteen Palma de Mallorcan katedraalissa, jossa pidetyn pääsiäismessun jälkeen Letizia nahisteli anoppinsa kanssa ja pyyhkäisi näyttävällä eleellä pois suukon, jonka Sofia suikkasi lapsenlapsensa, kruununperijätär Leonorin otsalle.

Juan Carlosin naisseikkailut ovat puolestaan aiheuttaneet sen, etteivät kuningas ja Sofia ole enää vuosiin kesksutelleet yksityisesti mitään, vaan asiat on hoidettu sihteerien välityksellä, siis edelleen espanjalaismedian tietojen mukaan.

Juan Carlos on ollut aikamoinen, espanjalaisittain mujeriego, naistenmies, mutta tuskin pärjää isoisälleen Alfonso XIII:lle, jolla alkuvuodesta julkaistun elämänkertakirjan mukaan ehti olla 108 rakastajatarta, joista yksi kesti kunkkua peräti kahdeksan vuotta.

Eipä ihme, että veronmaksajien puolesta tuohtunut tv-kommentaattori kysyi:"Miksi meidän pitää maksaa kuninkaan panot?" Siis Juan Carlosin, ei enää isoisän.

Olisi voinut myös kysyä, mihin Espanja tarvitsee tämänkaltaista skandaalista toiseen rypevää kuningasperhettä  tai ylipäätänsä kuningaskuntaa.Espanjalaiset voisivat hyvin toistaa vuoden 1931 tapahtumat, kun Espanja muuttui tasavallaksi, rakastaja Alfonso sai potkut ja lähti maanpakoon.

 

]]>
18 http://anttihalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258682-espanjan-kuningasperhe-skandaalien-kourissa#comments Ulkomaat Espanja Kuningas Perhe Skandaalit Thu, 26 Jul 2018 09:24:36 +0000 Antti Halinen http://anttihalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258682-espanjan-kuningasperhe-skandaalien-kourissa
Siirtolaisten maahanmuutto Espanjan kautta Eurooppaan kasvaa http://sirpaabdallah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257949-siirtolaisten-maahanmuutto-espanjan-kautta-eurooppaan-kasvaa <p>EU: n rajavalvontatoimiston Frontexin päällikkö Fabrice Leggeri on nähnyt siirtolaisten maahanmuuttoreitin Eurooppaan kasvaneen jo nyt oleellisesti Espanjaan.&nbsp; Espanjassa on todettu kesäkuussa noin 6000 &quot;laitonta&quot; rajanylitystä.&nbsp; Tämän määrän kasvaessa tullee Espanjasta tärkein tie Eurooppaan.&nbsp; &nbsp;</p><p>Tähän saakka ovat Kreikka ja Italia olleet tärkein kohde Eurooppaan saapuville, Välimeren kumiveneillä pyrkineille siirtolaisille/pakolaisile.&nbsp; Koska EU on tehnyt rahakkaan sopimuksen siirtolais-/pakolaisreitille Turkin kanssa ja Italia on nyttemmin kieltänyt avustuslaivojen saapumisen satamiinsa, niin avustusjärjestöt taitavat ottaa käyttöön uuden reitin, joka suuntautuu nyt Espanjaan.&nbsp; Espanja otti vastikään vastaan ainakin yhden avustusjärjestön siirtolaisia kuljettaneen aluksen Italian ja Maltan kieltäydyttyä.&nbsp;&nbsp;</p><p>Kansainvälisen siirtolaisjärjestön (IOM) mukaan Espanjan rannikolle on rantautunut vuonna 2017 yli 22400 pakolaista/siirtolaista, joka on lähes kolme kertaa niin paljon kuin edellisvuonna 2016.</p><p>Mistä maista siirtolaiset/pakolaiset ovat lähtöisin?&nbsp; Noin puolet on marokkolaisia ja toinen puoli muista Länsi-Afrikan maista&nbsp;Frontexin päällikkö Fabrice Leggerin mukaan.&nbsp; Koska Libyan kautta on todettu yhä vaikeammaksi ja vaarallisemmaksi kauttakulkureitiksi, niin salakuljettajatkin ovat keksineet koko ajan uusia reittejä, josta yksi näyttäisi olevan reitti Marokon kautta.</p><p>Jos ja kun uusi kasvava siirtolaisreitti suuntautuu Espanjaan, niin kysymys kuuluu, miten Ranska suhtautuu rajanaapurina tähän suuntaukseen?&nbsp; Miksi tuota kysyn?&nbsp; Siksi, koskapa Ranska on laittanut rajavalvonnan estämään Italiasta pyrkiviä siirtolaisia Ranskaan.&nbsp; Ranska käännyttää rajalta kaikki maahan pyrkivät ilman että saavat esittää turvapaikkahakemusta.&nbsp;&nbsp;Ranska on Italian parlamenttipuolue La Legan johtaja, sisäministeri, Matteo Salvinin mukaan käännyttänyt yli 10 000 ihmistä rajoiltaan, joukossa naisia ja lapsia.</p><p>Koska Ranskalla on eu-jäsenmaana ainoastaan yhteistä sisärajaa, niin jää mielenktiinoiseksi seurata tekeekö Macron samansuuntaisen &quot;tempun&quot; kuin Italiaa kohtaan eli asettaa tiukan rajavalvonnan tuolle rajalle käännyttämään kaikki maahan pyrkivät, joilta puuttuu asianmukaiset matkustusasiakirjat rajan ylittämiseen.</p><p>Entä mihin suuntaan muuttuu vai muuttuuko mitenkään EU:n maahanmuuttopolitiikka Saksan sisäisen politiikan ja Eurooppa-neuvoston seuraavassa kokouksessa lokakuussa?</p><p>&nbsp;</p><p>Lähteet;</p><p><a href="https://www.zeit.de/politik/ausland/2018-07/spanien-frontex-chef-fabrice-leggeri-fluechtlinge-route" title="https://www.zeit.de/politik/ausland/2018-07/spanien-frontex-chef-fabrice-leggeri-fluechtlinge-route">https://www.zeit.de/politik/ausland/2018-07/spanien-frontex-chef-fabrice...</a></p><p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10254470" title="https://yle.fi/uutiset/3-10254470">https://yle.fi/uutiset/3-10254470</a></p><p><a href="http://www.kaleva.fi/uutiset/ulkomaat/raportti-ranska-kaannyttaa-alaikaisia-turvapaikanhakijoita-rajaltaan-kovin-ottein-12-vuotiaat-telkien-taakse/797050/" title="http://www.kaleva.fi/uutiset/ulkomaat/raportti-ranska-kaannyttaa-alaikaisia-turvapaikanhakijoita-rajaltaan-kovin-ottein-12-vuotiaat-telkien-taakse/797050/">http://www.kaleva.fi/uutiset/ulkomaat/raportti-ranska-kaannyttaa-alaikai...</a></p><p><a href="https://www.kauppalehti.fi/uutiset/uutinen/Dx8uqCHR" title="https://www.kauppalehti.fi/uutiset/uutinen/Dx8uqCHR">https://www.kauppalehti.fi/uutiset/uutinen/Dx8uqCHR</a></p><p><a href="https://areena.yle.fi/1-4326160" title="https://areena.yle.fi/1-4326160">https://areena.yle.fi/1-4326160</a></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> EU: n rajavalvontatoimiston Frontexin päällikkö Fabrice Leggeri on nähnyt siirtolaisten maahanmuuttoreitin Eurooppaan kasvaneen jo nyt oleellisesti Espanjaan.  Espanjassa on todettu kesäkuussa noin 6000 "laitonta" rajanylitystä.  Tämän määrän kasvaessa tullee Espanjasta tärkein tie Eurooppaan.   

Tähän saakka ovat Kreikka ja Italia olleet tärkein kohde Eurooppaan saapuville, Välimeren kumiveneillä pyrkineille siirtolaisille/pakolaisile.  Koska EU on tehnyt rahakkaan sopimuksen siirtolais-/pakolaisreitille Turkin kanssa ja Italia on nyttemmin kieltänyt avustuslaivojen saapumisen satamiinsa, niin avustusjärjestöt taitavat ottaa käyttöön uuden reitin, joka suuntautuu nyt Espanjaan.  Espanja otti vastikään vastaan ainakin yhden avustusjärjestön siirtolaisia kuljettaneen aluksen Italian ja Maltan kieltäydyttyä.  

Kansainvälisen siirtolaisjärjestön (IOM) mukaan Espanjan rannikolle on rantautunut vuonna 2017 yli 22400 pakolaista/siirtolaista, joka on lähes kolme kertaa niin paljon kuin edellisvuonna 2016.

Mistä maista siirtolaiset/pakolaiset ovat lähtöisin?  Noin puolet on marokkolaisia ja toinen puoli muista Länsi-Afrikan maista Frontexin päällikkö Fabrice Leggerin mukaan.  Koska Libyan kautta on todettu yhä vaikeammaksi ja vaarallisemmaksi kauttakulkureitiksi, niin salakuljettajatkin ovat keksineet koko ajan uusia reittejä, josta yksi näyttäisi olevan reitti Marokon kautta.

Jos ja kun uusi kasvava siirtolaisreitti suuntautuu Espanjaan, niin kysymys kuuluu, miten Ranska suhtautuu rajanaapurina tähän suuntaukseen?  Miksi tuota kysyn?  Siksi, koskapa Ranska on laittanut rajavalvonnan estämään Italiasta pyrkiviä siirtolaisia Ranskaan.  Ranska käännyttää rajalta kaikki maahan pyrkivät ilman että saavat esittää turvapaikkahakemusta.  Ranska on Italian parlamenttipuolue La Legan johtaja, sisäministeri, Matteo Salvinin mukaan käännyttänyt yli 10 000 ihmistä rajoiltaan, joukossa naisia ja lapsia.

Koska Ranskalla on eu-jäsenmaana ainoastaan yhteistä sisärajaa, niin jää mielenktiinoiseksi seurata tekeekö Macron samansuuntaisen "tempun" kuin Italiaa kohtaan eli asettaa tiukan rajavalvonnan tuolle rajalle käännyttämään kaikki maahan pyrkivät, joilta puuttuu asianmukaiset matkustusasiakirjat rajan ylittämiseen.

Entä mihin suuntaan muuttuu vai muuttuuko mitenkään EU:n maahanmuuttopolitiikka Saksan sisäisen politiikan ja Eurooppa-neuvoston seuraavassa kokouksessa lokakuussa?

 

Lähteet;

https://www.zeit.de/politik/ausland/2018-07/spanien-frontex-chef-fabrice-leggeri-fluechtlinge-route

https://yle.fi/uutiset/3-10254470

http://www.kaleva.fi/uutiset/ulkomaat/raportti-ranska-kaannyttaa-alaikaisia-turvapaikanhakijoita-rajaltaan-kovin-ottein-12-vuotiaat-telkien-taakse/797050/

https://www.kauppalehti.fi/uutiset/uutinen/Dx8uqCHR

https://areena.yle.fi/1-4326160

 

 

 

]]>
27 http://sirpaabdallah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257949-siirtolaisten-maahanmuutto-espanjan-kautta-eurooppaan-kasvaa#comments Espanja Euroopan pakolais- ja siirtolaiskriisi Italia Ranska Sat, 07 Jul 2018 06:40:25 +0000 Sirpa Abdallah http://sirpaabdallah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257949-siirtolaisten-maahanmuutto-espanjan-kautta-eurooppaan-kasvaa
Espanja aloittaa valkopesun http://anttihalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254794-espanja-aloittaa-valkopesun <p>Espanjan maine oikeusvaltiona on pahasti ryvettynyt Katalonian kriisin&nbsp; aikana. Espanja kuuluu Venäjän, Valko-Venäjän ja Turkin ohella niihin eurooppalaisiin valtioihin, joissa on poliittisia tai Amnesty Internationalin mukaan mielipidevankeja.</p><p>Espanjan oikeistolainen hallitus eli kansanpuolue PP ja sen pääministeri Mariano Rajoy ovat jättäneet Katalonian hoidon Korkeimmalle oikeudelle ja Perustuslakituomioistuimelle, jotka ne yhdessä sosialidemokraattisen PSOE-puolueen kanssa politisoivat jo vuosia sitten. EU on räksyttänyt Puolalle ja Unkarille oikeuslaitosten politisoimisesta, mutta sulkenut tiiviisti silmänsä Espanjan vastaavanlaisista nimityksistä. Niitä eivät ole &quot;huomanneet&quot; myöskään Hesarin pääkirjoitustoimittjat, mistä johtunee myös lehden linja, kehno Espanjan/Katalonian asioiden seuranta.</p><p>Rajoy on turvautunut vanhaan espanjalaiseen poliittiseen viisauteen: älä tee mitään, aika hoitaa ongelmat. Ei neuvotteluja, ei keskusteluja, hallituksen kannalta ikävät asiat torpataan hallituksen politiikkaa vetävissä ylemmissä tuomioistuimissa.</p><p>Kaikki ei voi olla kunnossa. kun maan omistakin tuomareista noin 80 prosenttia on sitä mieltä, etteivät ylennykset riipu ansioista, kyvyistä ja taidoista, vaan poliittisista yhteyksistä ja kytköksistä, ja mitä ylemmäksi mennään, sitä politisoidumpia tuomioistuimet ovat.</p><p>Espanjalainen asianajajayhdistys Atenes on juuri jättänyt Korkeimman oikeuden käsittelyyn lausunnon, jossa kiinnitetään nimenomaan huomiota näihin täysin poliittisiin nimityksiin. Lausunnon mukaan ideologisesti sopivia tuomareita on nimitetty erityisen paljon tuomioistuimiin, jotka käsittelevät hallituspuolue PP:n lukemattomia suuria korruptiotapauksia: ansioilla, virkaiällä ja kyvyillä on pyyhitty pöytää. Asianajajat viittavaat myös Euroopan neuvoston alaisen korruption vastaisen elimen lausuntoon, jonka mukaan Espanja ei täytä tuomarinvirkoja korrektisti. Toinen juttu on sitten se, ottaako Korkein oikeus asian käsittelyynsä.</p><p>Kaikki ei ole kunnossa, jos maassa voi saada kymmenien vuosien tuomion kapakkatappelusta pari vuotta sitten kiristetyn terrorismin vastaisen lain perusteella, jota Amnesty on ankarasti arvostellut.</p><p>Tai jos räppärit joutuvat vankilaan sanoituksista, joissa muun muassa arvostellaan kuninkaita ja kuningaskuntaa. Sitä on muuten tehnyt myös Podemos-puolueen johtaja Pablo Iglesias uudessa kirjassaan, jossa hän sanoo nykyistä kunkkua Felipe VI:ta PP:n mieheksi ja tämän isukkia Juan Carlosia korruptoituneeksi francolaiseksi. Erityistuomioistuin Audiencia Nacional ei ainakaan vielä ole reagoinut moiseen pyhäinhäväistykseen.</p><p>Tai jos maassa saa vapaasti puolustaa ja valkopestä entistä diktaattoria Francisco Francoa, tämän ihmisoikeusloukkauksia, rikoksia ja fasismia kuten diktaattorin nimeä kantava säätiö tekee kaiken aikaa oikeuslaitoksen konservatiivisten tuomarien katsoessa ilmeisesti jonnekin muualle. Saksassa tuskin onnistui Adolf Hitler-nimisen säätiön perustaminen; Saksa onkin blokannut pääsyn Francon säätiön sivuille juuri fasismin ylistämisen vuoksi.</p><p>Tai kun PP hallituspuolkue PP rypee syvällä korruption suossa. Puolueen tilaa kuvaa hyvin se, ettei se tahdo löytää riittävän &quot;puhdasta&quot; ehdokasta Madridin aluehallinnon johtoon ja samalla puolueen aluejohtajaksi kymmenien alueparlamentin jäsentensä joukosta. Edellinen johtaja erosi jäätyään kiinni yliopistotutkintonsa väärentämisestä ja sitten vuosien takaisesta kauppavarkaudesta; rouva oli sujauttanut kassiinsa kaksi ryppyjenestovoidetta, arvoltaan 40 euroa.</p><p>Tai kun Altsasun(katso edelliset blogit) kapakkatappelun oikeudenkäynnissä ilmestyy todisteeksi kännyvideo, joka osoittaa kahden-omien sanojensa mukaan-pahasti piestyn, hakatun ja potkitun kansalliskaartilaisen valehdelleen oikeudelle.</p><p>Kahden lääkärinlausunnon mukaan kummastakaan ei löytynyt edes mustelmia ruhjeista puhumattakaan. Toinen kaartilaisista oli väittänyt paitansa repeyteen ja värjäytyneen vereen pieksennän aikana, mutta mies ilmeisesti koki ihmepelastuksen: videossa hän tepastelee heti kahakan jälkeen puhdas valkoinen paita yllään, hyökkää videota kuvaavan kimppuun ja heitä kännykän maahan.</p><p>Espanjan hallituksen olisi syytä katsoa peilissä näkyvää rumaa kuvaa ja korjata politiikkaansa, mutta sen sijaan se ryhtyykin valkopesemään tekemisiään, ja kuten pääministeri Rajoyn tyyliin kuuluu, tämäkin tehtävä on ulkoistettu.</p><p>Espanjan kauppakamari nimittäin ilmoitti aloittavansa toukokuun lopulla lähes puoli miljoonaa euroa maksavan kansainvälisen kampanjan Espanjan kuvan kirkastamiseksi: Espanja on demokraattinen oikeusvaltio, jossa ei ole mitään epäilystä instituutioiden demokraattisesta laadusta. Kampanjaa vetämään on palkattu tunnettu brittiläinen konsulttifirma, ja pääasiallisina kohdemaina ovat Saksa, Belgia ja Britannia, eikä hallituksella ole muka asian kanssa mitään tekemistä.</p><p>Maita ei ole valittu sattumalta, koska juuri niissä on katalonialaisia poliitikkoja, joista Espanjan korkein oikeus on esittänyt luovutuspyynnön. Sveitsiä ei otettu propagandan&nbsp; kohteeksi ilmeisesti siksi, että se on jo ilmoittanut suorin sanoin , ettei se luovuta ketään poliittisin perustein.</p><p>Korkeimman oikeuden tuomari Pablo Llarena, yksi PP:n suojateista, on jo lähettänyt Saksaan ns. lopullisen selvityksen Katalonian entistä aluejohtajaa Carles Puigdemontia koskevan luovutuspyynnön perusteluista, joita Schleswig-Holsteinin tuomarit olivat pyytäneet. Llarena inttää edelleen&nbsp; Puigdemontin&nbsp; syyllistyneen kapinaan, siis aseelliseen, väkivaltaiseen kumousyritykseen, mutta ei esitä mitään uutta vakuuttavaa todistetta syytteelle, jonka Schleswig-Holsteinin tuomioistuin jo kerran kumosi.</p><p>Yhtä huonoa on todistelu julkisten varojen väärinkäytöstä. Saksalaistuomarien saattaa olla vaikeaa uskoa sitä, kun pääministeri Rajoy, varapääministeri Soraya Sáenz de Santamária ja valtionvarainministeri Cristóbal Montoro ovat sanoneet, ettei lokakuun kansanäänestykseen käytetty julkisia varoja, vaikka Llarena niin&nbsp; väittääkin. Kaikki kolme alkoivat vapun alla sitten vihjailla, että ehkäpä kuitteja on vääristelty; ei todisteita siitäkään. Eikä todisteita ole löytynyt myöskään valtionvarainministeriön jo viidestä Llarenalle lähettämästä selvityksestä.</p><p>&nbsp;Omalaatuinen, omaan maaliin ampuva poliitikko on ollut sisäministeri Ignacio Zoido, joka uhkasi oikeustoimilla jalkapallo-ottelussa kuninkaalle tai kansallishymnille viheltäjiä. Zoido taisi unohtaa, että ihan oikeasssa oikeusvaltiossa futisottelussa saa viheltää mille ja kenelle tahansa, myös hyvien tapojen vastaisesti. Zoidon mukaan sisäministeriö ei myöskään antanut poliisille määräystä takavarikoida Barcelonan kannattajilta kaikkia&nbsp; itsenäisyysmielisten keltaisia t-paitoja, kaulaliinoja, pillejä ja muita keltaisia esineitä. Ilmeisesti asiasta sitten päätti korttelipoliisi.</p><p>Zoidon ideapankin ajatus oli myös lähettää Saksaan, tosin väärään virastoon, pyyntö saada Puigdemontin pidättäneiden poliisien nimet, jotta näille voitaisiin myöntää espanjalainen kunniamerkki. Schleswig-Holsteinista ilmoitettiin poliisien vain tehneen työnsä, eikä siitä ole mitään syytä jaella kunniamerkkejä. Eräs saksalaislehti piruilikin Zoidolle kysymällä, joko Espanjassa puuhataan patsasta schleswigholsteinilaiselle poliisille.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Espanjan maine oikeusvaltiona on pahasti ryvettynyt Katalonian kriisin  aikana. Espanja kuuluu Venäjän, Valko-Venäjän ja Turkin ohella niihin eurooppalaisiin valtioihin, joissa on poliittisia tai Amnesty Internationalin mukaan mielipidevankeja.

Espanjan oikeistolainen hallitus eli kansanpuolue PP ja sen pääministeri Mariano Rajoy ovat jättäneet Katalonian hoidon Korkeimmalle oikeudelle ja Perustuslakituomioistuimelle, jotka ne yhdessä sosialidemokraattisen PSOE-puolueen kanssa politisoivat jo vuosia sitten. EU on räksyttänyt Puolalle ja Unkarille oikeuslaitosten politisoimisesta, mutta sulkenut tiiviisti silmänsä Espanjan vastaavanlaisista nimityksistä. Niitä eivät ole "huomanneet" myöskään Hesarin pääkirjoitustoimittjat, mistä johtunee myös lehden linja, kehno Espanjan/Katalonian asioiden seuranta.

Rajoy on turvautunut vanhaan espanjalaiseen poliittiseen viisauteen: älä tee mitään, aika hoitaa ongelmat. Ei neuvotteluja, ei keskusteluja, hallituksen kannalta ikävät asiat torpataan hallituksen politiikkaa vetävissä ylemmissä tuomioistuimissa.

Kaikki ei voi olla kunnossa. kun maan omistakin tuomareista noin 80 prosenttia on sitä mieltä, etteivät ylennykset riipu ansioista, kyvyistä ja taidoista, vaan poliittisista yhteyksistä ja kytköksistä, ja mitä ylemmäksi mennään, sitä politisoidumpia tuomioistuimet ovat.

Espanjalainen asianajajayhdistys Atenes on juuri jättänyt Korkeimman oikeuden käsittelyyn lausunnon, jossa kiinnitetään nimenomaan huomiota näihin täysin poliittisiin nimityksiin. Lausunnon mukaan ideologisesti sopivia tuomareita on nimitetty erityisen paljon tuomioistuimiin, jotka käsittelevät hallituspuolue PP:n lukemattomia suuria korruptiotapauksia: ansioilla, virkaiällä ja kyvyillä on pyyhitty pöytää. Asianajajat viittavaat myös Euroopan neuvoston alaisen korruption vastaisen elimen lausuntoon, jonka mukaan Espanja ei täytä tuomarinvirkoja korrektisti. Toinen juttu on sitten se, ottaako Korkein oikeus asian käsittelyynsä.

Kaikki ei ole kunnossa, jos maassa voi saada kymmenien vuosien tuomion kapakkatappelusta pari vuotta sitten kiristetyn terrorismin vastaisen lain perusteella, jota Amnesty on ankarasti arvostellut.

Tai jos räppärit joutuvat vankilaan sanoituksista, joissa muun muassa arvostellaan kuninkaita ja kuningaskuntaa. Sitä on muuten tehnyt myös Podemos-puolueen johtaja Pablo Iglesias uudessa kirjassaan, jossa hän sanoo nykyistä kunkkua Felipe VI:ta PP:n mieheksi ja tämän isukkia Juan Carlosia korruptoituneeksi francolaiseksi. Erityistuomioistuin Audiencia Nacional ei ainakaan vielä ole reagoinut moiseen pyhäinhäväistykseen.

Tai jos maassa saa vapaasti puolustaa ja valkopestä entistä diktaattoria Francisco Francoa, tämän ihmisoikeusloukkauksia, rikoksia ja fasismia kuten diktaattorin nimeä kantava säätiö tekee kaiken aikaa oikeuslaitoksen konservatiivisten tuomarien katsoessa ilmeisesti jonnekin muualle. Saksassa tuskin onnistui Adolf Hitler-nimisen säätiön perustaminen; Saksa onkin blokannut pääsyn Francon säätiön sivuille juuri fasismin ylistämisen vuoksi.

Tai kun PP hallituspuolkue PP rypee syvällä korruption suossa. Puolueen tilaa kuvaa hyvin se, ettei se tahdo löytää riittävän "puhdasta" ehdokasta Madridin aluehallinnon johtoon ja samalla puolueen aluejohtajaksi kymmenien alueparlamentin jäsentensä joukosta. Edellinen johtaja erosi jäätyään kiinni yliopistotutkintonsa väärentämisestä ja sitten vuosien takaisesta kauppavarkaudesta; rouva oli sujauttanut kassiinsa kaksi ryppyjenestovoidetta, arvoltaan 40 euroa.

Tai kun Altsasun(katso edelliset blogit) kapakkatappelun oikeudenkäynnissä ilmestyy todisteeksi kännyvideo, joka osoittaa kahden-omien sanojensa mukaan-pahasti piestyn, hakatun ja potkitun kansalliskaartilaisen valehdelleen oikeudelle.

Kahden lääkärinlausunnon mukaan kummastakaan ei löytynyt edes mustelmia ruhjeista puhumattakaan. Toinen kaartilaisista oli väittänyt paitansa repeyteen ja värjäytyneen vereen pieksennän aikana, mutta mies ilmeisesti koki ihmepelastuksen: videossa hän tepastelee heti kahakan jälkeen puhdas valkoinen paita yllään, hyökkää videota kuvaavan kimppuun ja heitä kännykän maahan.

Espanjan hallituksen olisi syytä katsoa peilissä näkyvää rumaa kuvaa ja korjata politiikkaansa, mutta sen sijaan se ryhtyykin valkopesemään tekemisiään, ja kuten pääministeri Rajoyn tyyliin kuuluu, tämäkin tehtävä on ulkoistettu.

Espanjan kauppakamari nimittäin ilmoitti aloittavansa toukokuun lopulla lähes puoli miljoonaa euroa maksavan kansainvälisen kampanjan Espanjan kuvan kirkastamiseksi: Espanja on demokraattinen oikeusvaltio, jossa ei ole mitään epäilystä instituutioiden demokraattisesta laadusta. Kampanjaa vetämään on palkattu tunnettu brittiläinen konsulttifirma, ja pääasiallisina kohdemaina ovat Saksa, Belgia ja Britannia, eikä hallituksella ole muka asian kanssa mitään tekemistä.

Maita ei ole valittu sattumalta, koska juuri niissä on katalonialaisia poliitikkoja, joista Espanjan korkein oikeus on esittänyt luovutuspyynnön. Sveitsiä ei otettu propagandan  kohteeksi ilmeisesti siksi, että se on jo ilmoittanut suorin sanoin , ettei se luovuta ketään poliittisin perustein.

Korkeimman oikeuden tuomari Pablo Llarena, yksi PP:n suojateista, on jo lähettänyt Saksaan ns. lopullisen selvityksen Katalonian entistä aluejohtajaa Carles Puigdemontia koskevan luovutuspyynnön perusteluista, joita Schleswig-Holsteinin tuomarit olivat pyytäneet. Llarena inttää edelleen  Puigdemontin  syyllistyneen kapinaan, siis aseelliseen, väkivaltaiseen kumousyritykseen, mutta ei esitä mitään uutta vakuuttavaa todistetta syytteelle, jonka Schleswig-Holsteinin tuomioistuin jo kerran kumosi.

Yhtä huonoa on todistelu julkisten varojen väärinkäytöstä. Saksalaistuomarien saattaa olla vaikeaa uskoa sitä, kun pääministeri Rajoy, varapääministeri Soraya Sáenz de Santamária ja valtionvarainministeri Cristóbal Montoro ovat sanoneet, ettei lokakuun kansanäänestykseen käytetty julkisia varoja, vaikka Llarena niin  väittääkin. Kaikki kolme alkoivat vapun alla sitten vihjailla, että ehkäpä kuitteja on vääristelty; ei todisteita siitäkään. Eikä todisteita ole löytynyt myöskään valtionvarainministeriön jo viidestä Llarenalle lähettämästä selvityksestä.

 Omalaatuinen, omaan maaliin ampuva poliitikko on ollut sisäministeri Ignacio Zoido, joka uhkasi oikeustoimilla jalkapallo-ottelussa kuninkaalle tai kansallishymnille viheltäjiä. Zoido taisi unohtaa, että ihan oikeasssa oikeusvaltiossa futisottelussa saa viheltää mille ja kenelle tahansa, myös hyvien tapojen vastaisesti. Zoidon mukaan sisäministeriö ei myöskään antanut poliisille määräystä takavarikoida Barcelonan kannattajilta kaikkia  itsenäisyysmielisten keltaisia t-paitoja, kaulaliinoja, pillejä ja muita keltaisia esineitä. Ilmeisesti asiasta sitten päätti korttelipoliisi.

Zoidon ideapankin ajatus oli myös lähettää Saksaan, tosin väärään virastoon, pyyntö saada Puigdemontin pidättäneiden poliisien nimet, jotta näille voitaisiin myöntää espanjalainen kunniamerkki. Schleswig-Holsteinista ilmoitettiin poliisien vain tehneen työnsä, eikä siitä ole mitään syytä jaella kunniamerkkejä. Eräs saksalaislehti piruilikin Zoidolle kysymällä, joko Espanjassa puuhataan patsasta schleswigholsteinilaiselle poliisille.

]]>
0 http://anttihalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254794-espanja-aloittaa-valkopesun#comments Espanja Katalonia Oikeuslaitos Ongelmat Thu, 03 May 2018 09:24:49 +0000 Antti Halinen http://anttihalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254794-espanja-aloittaa-valkopesun
Tuomioistuimet eivät saa olla poliitikkojen talutusnuorassa http://jukkakekkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254517-tuomioistuimet-eivat-saa-olla-poliitikkojen-talutusnuorassa <p>Tuomioistuimet eivät saa olla politiikkojen talutusnuorassa. Eivät ainakaan demokraattisessa oikeusvaltiossa. Eikä tuomioistuinta voi leimata kelvottomiksi silloin, kun ne tekevät jollekin osapuolelle epämieluisan päätöksen. Varsinkin korkeassa asemassa olevat poliitikot leimaavat kuitenkin helposti itselleen negatiiviset päätöksen poliittisisiksi. Yhtä epärehellistä on ylistää tuomioistuimen ratkaisua, jos se sattuu olemaan omien toiveiden ja etujen mukainen.</p><p>Katalonian separatistit ja heidän tukijansa ovat riemuinneet äskettäisestä Schleswig-Holsteinin alueoikeuden päätöksestä, jonka perusteella Carles Puigdemont päästettiin takuita vastaa vapauteen ja luovutuspyyntö Espanjaan kapinasyytteen perusteella hylättiin. Vain muutamaa viikko aikaisemmin samat tahot pitivät prosessia poliittisena ja eräät jopa vertasivat Saksan oikeuslaitosta Hitlerin aikaiseen järjestelmään.</p><p>Puigdemontin tapauksessa kyse oli eurooppalaisen pidätysmääräyksen soveltamisesta. Prosessin pitäisi olla EU:n demokraattisten jäsenvaltioiden kesken lähes automaattinen, eikä yleensä asiaa tutkita sisällöllisesti. Näin siksi, että yhteiset säännökset on tehty samat arvot jakavien valtioiden kesken. Jos kuitenkin kansallinen lainsäädäntö on selvästi EU:n yhteisiä normeja tiukempi, sanotusta voidaan poiketa. Ja tietysti EU:n sisällä on Itä-Euroopassa valtioita, jotka ovat pahasti etääntyneet oikeusvaltion periaatteiden kunnioittamisesta. Mutta niistä ei tässä ole puhe.</p><p>Saksalaisen tuomioistuimen päätös perustui näkemykseen, jonka mukaan Espanjan rikoslain kapinasäännöksen edellyttämä väkivalta tai sen uhka ei tullut riittävän selkeästi esille. Saksan maanpetosta koskeva säännös &ndash; vaikka se on sisällöltään hyvin samanlainen kuin Espanjan lain kapinasäännös &ndash; ei riittänyt luovutukseen tällä perusteella. Lisäksi tuomioistuin vertasi oudolla tavalla separatistien toimintaa lentokentän laajentamista vastustaneiden luonnonsuojelijoiden toimintaan. Viimeksi mainittujen tavoitteisiin ei sentään kuulunut Saksan osavaltion irrottaminen valtiosta.</p><p>Päätöstä on kuitenkin syytä kunnioittaa: riippumattoman oikeuslaitoksen yksi ratas on sanansa sanonut, vaikkakin tässä tapauksessa vain muutaman päivän kestäneen harkinnan perusteella. Mutta on hyvä tietää, mitä muuta päätöksestä voidaan lukea. Itse asiassa tuomioistuin lausui samalla paljon muutakin, joka kuuluu sisällölliseen harkintaan.</p><p>Luovuttaminen Espanjaan on edelleen mahdollista vakavan julkisten varojen väärinkäytösepäilyn vuoksi. Oikeus myös katsoi, että itsenäisyysliike oli kiistattomasti syyllistynyt laittomuuksiin ja myös väkivaltaisiin toimintamalleihin syksyllä 2017, vaikka tällaisia tekoja ei voitu suoraan nimetä Puigdemontin käskyjen seurauksiksi.</p><p>Erityisesti on syytä alleviivata oikeuden näkemystä siitä, että Puigdemont ei ole poliittinen vanki, vaan poliittinen vallankäyttäjä,jota epäillään tekojensa perusteella. Itsenäisyyttä voi ajaa myös laillisin keinoin, kuten syksyyn 2017 saakka tapahtuikin.</p><p>On syvästi paradoksaalista, että separatistit hyväksyvät demokraattisen oikeusvaltion tuottamista ratkaisuista vain ne, joiden he katsovat tukevan asiaansa. Jos oikeusvaltion instituutioiden tekemät ratkaisut eivät heitä miellytä, ne leimataan poliittisiksi tai muuten kelvottomiksi.</p><p>Katalonian tilanne on viime kuukausina vahvasti oikeudellistunut. Separatistien taktiikkana onkin nyt siirtää konflikti myös eurooppalaisille areenoille. Taktiikka toimii sikäli, että kaikista Euroopan maista löytyy oikeistopopulisteja ja vasemmistolaisia vallankumousromantikkoja, jotka voivat ideologisistä syistä tai tietämättömyyttään asettua tukemaan separatisteja. Sama kritiikki osuus myös suomalaisen median valtavirtaa, joka toistaa hämmästyttävän kritiikittömästi separatistien näkemyksiä.</p><p>Tässä kohden on hyvä kerrata se perusasia, että separatistit eivät edusta väestön enemmistöä edes Kataloniassa. Separatistien ääni ei siten ole katalaanien ääni. Itsenäisyysmielisten asia on heikoilla jo tämän tosiasian perusteella, jos sitä arvioidaan demokratian näkökulmasta.</p><p>Katalonian asukkaat eivät myöskään elä sorron alla. Kaikki rinnastukset Francon diktatuurin aikaan ontuvat pahasti. Katalonian autonominen alue on ollut Espanjan vaurain. Tämä tosiasia on hyvä muistaa, vaikka ei haluaisikaan puhua hyväosaisten kapinasta.</p><p>Katalonian ongelmia ei tietenkään ratkaista lopullisesti tuomioistuimissa, mutta niiden toimintaa ei myöskään voi sivuuttaa demokraattisessa oikeusvaltiossa poliittisella asioihin puuttumisella.</p><p>Tärkein edellytys poliittiselle ratkaisulle olisi se, että kaikki osapuolet kunnioittaisivat lakia. Nyt laki on ollut separatisteille vain väline ja este heidän tavoitteidensa toteuttamisella. Tämä ajattelukanta on syvästi antidemokraattinen. Ja se on täysin erilainen kuin esimerkiksi Skotlannin tai Quebecin itsenäisyyden kannattajilla.</p><p>Separatistit ovat myös luoneet oman kuplansa, eräänlaisen rinnakkaistodellisuuden, jossa käsitteitä käytetään virheellisesti, historiaa vääristellään ja jossa tosiasiat muuttuvat valheiksi ja valheet tosiasioiksi. Tätä kuvaa he levittävät erityisesti sosiaalisen median kautta.</p><p>Syntynyt kriisi ei ratkea millään taikatempulla. Ratkaisu on Espanjan sisäinen asia, joka on ratkaistava Espanjan perustuslakia ja Katalonian autonomiaa kunnioittaen. Voi olla, että nykyisen oikeistohallituksen kyvyttömyyden ja passiivisuuden vuoksi uudistusten pohdinta lykkääntyy vaalien jälkeiseen aikaan.</p><p>On ensi arvoisen tärkeää nähdä, että syntyneen kriisin ratkaisemisella on myös yleisempiä ulottuvuuksia Euroopassa. Se on nähtävä osana separatistien edustaman ahtaan, poissulkevan nationalismin ja oikeistopopulismin nousun torjumista.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Jukka Kekkonen</p><p>Oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden professori</p><p>Helsingin yliopisto</p> Tuomioistuimet eivät saa olla politiikkojen talutusnuorassa. Eivät ainakaan demokraattisessa oikeusvaltiossa. Eikä tuomioistuinta voi leimata kelvottomiksi silloin, kun ne tekevät jollekin osapuolelle epämieluisan päätöksen. Varsinkin korkeassa asemassa olevat poliitikot leimaavat kuitenkin helposti itselleen negatiiviset päätöksen poliittisisiksi. Yhtä epärehellistä on ylistää tuomioistuimen ratkaisua, jos se sattuu olemaan omien toiveiden ja etujen mukainen.

Katalonian separatistit ja heidän tukijansa ovat riemuinneet äskettäisestä Schleswig-Holsteinin alueoikeuden päätöksestä, jonka perusteella Carles Puigdemont päästettiin takuita vastaa vapauteen ja luovutuspyyntö Espanjaan kapinasyytteen perusteella hylättiin. Vain muutamaa viikko aikaisemmin samat tahot pitivät prosessia poliittisena ja eräät jopa vertasivat Saksan oikeuslaitosta Hitlerin aikaiseen järjestelmään.

Puigdemontin tapauksessa kyse oli eurooppalaisen pidätysmääräyksen soveltamisesta. Prosessin pitäisi olla EU:n demokraattisten jäsenvaltioiden kesken lähes automaattinen, eikä yleensä asiaa tutkita sisällöllisesti. Näin siksi, että yhteiset säännökset on tehty samat arvot jakavien valtioiden kesken. Jos kuitenkin kansallinen lainsäädäntö on selvästi EU:n yhteisiä normeja tiukempi, sanotusta voidaan poiketa. Ja tietysti EU:n sisällä on Itä-Euroopassa valtioita, jotka ovat pahasti etääntyneet oikeusvaltion periaatteiden kunnioittamisesta. Mutta niistä ei tässä ole puhe.

Saksalaisen tuomioistuimen päätös perustui näkemykseen, jonka mukaan Espanjan rikoslain kapinasäännöksen edellyttämä väkivalta tai sen uhka ei tullut riittävän selkeästi esille. Saksan maanpetosta koskeva säännös – vaikka se on sisällöltään hyvin samanlainen kuin Espanjan lain kapinasäännös – ei riittänyt luovutukseen tällä perusteella. Lisäksi tuomioistuin vertasi oudolla tavalla separatistien toimintaa lentokentän laajentamista vastustaneiden luonnonsuojelijoiden toimintaan. Viimeksi mainittujen tavoitteisiin ei sentään kuulunut Saksan osavaltion irrottaminen valtiosta.

Päätöstä on kuitenkin syytä kunnioittaa: riippumattoman oikeuslaitoksen yksi ratas on sanansa sanonut, vaikkakin tässä tapauksessa vain muutaman päivän kestäneen harkinnan perusteella. Mutta on hyvä tietää, mitä muuta päätöksestä voidaan lukea. Itse asiassa tuomioistuin lausui samalla paljon muutakin, joka kuuluu sisällölliseen harkintaan.

Luovuttaminen Espanjaan on edelleen mahdollista vakavan julkisten varojen väärinkäytösepäilyn vuoksi. Oikeus myös katsoi, että itsenäisyysliike oli kiistattomasti syyllistynyt laittomuuksiin ja myös väkivaltaisiin toimintamalleihin syksyllä 2017, vaikka tällaisia tekoja ei voitu suoraan nimetä Puigdemontin käskyjen seurauksiksi.

Erityisesti on syytä alleviivata oikeuden näkemystä siitä, että Puigdemont ei ole poliittinen vanki, vaan poliittinen vallankäyttäjä,jota epäillään tekojensa perusteella. Itsenäisyyttä voi ajaa myös laillisin keinoin, kuten syksyyn 2017 saakka tapahtuikin.

On syvästi paradoksaalista, että separatistit hyväksyvät demokraattisen oikeusvaltion tuottamista ratkaisuista vain ne, joiden he katsovat tukevan asiaansa. Jos oikeusvaltion instituutioiden tekemät ratkaisut eivät heitä miellytä, ne leimataan poliittisiksi tai muuten kelvottomiksi.

Katalonian tilanne on viime kuukausina vahvasti oikeudellistunut. Separatistien taktiikkana onkin nyt siirtää konflikti myös eurooppalaisille areenoille. Taktiikka toimii sikäli, että kaikista Euroopan maista löytyy oikeistopopulisteja ja vasemmistolaisia vallankumousromantikkoja, jotka voivat ideologisistä syistä tai tietämättömyyttään asettua tukemaan separatisteja. Sama kritiikki osuus myös suomalaisen median valtavirtaa, joka toistaa hämmästyttävän kritiikittömästi separatistien näkemyksiä.

Tässä kohden on hyvä kerrata se perusasia, että separatistit eivät edusta väestön enemmistöä edes Kataloniassa. Separatistien ääni ei siten ole katalaanien ääni. Itsenäisyysmielisten asia on heikoilla jo tämän tosiasian perusteella, jos sitä arvioidaan demokratian näkökulmasta.

Katalonian asukkaat eivät myöskään elä sorron alla. Kaikki rinnastukset Francon diktatuurin aikaan ontuvat pahasti. Katalonian autonominen alue on ollut Espanjan vaurain. Tämä tosiasia on hyvä muistaa, vaikka ei haluaisikaan puhua hyväosaisten kapinasta.

Katalonian ongelmia ei tietenkään ratkaista lopullisesti tuomioistuimissa, mutta niiden toimintaa ei myöskään voi sivuuttaa demokraattisessa oikeusvaltiossa poliittisella asioihin puuttumisella.

Tärkein edellytys poliittiselle ratkaisulle olisi se, että kaikki osapuolet kunnioittaisivat lakia. Nyt laki on ollut separatisteille vain väline ja este heidän tavoitteidensa toteuttamisella. Tämä ajattelukanta on syvästi antidemokraattinen. Ja se on täysin erilainen kuin esimerkiksi Skotlannin tai Quebecin itsenäisyyden kannattajilla.

Separatistit ovat myös luoneet oman kuplansa, eräänlaisen rinnakkaistodellisuuden, jossa käsitteitä käytetään virheellisesti, historiaa vääristellään ja jossa tosiasiat muuttuvat valheiksi ja valheet tosiasioiksi. Tätä kuvaa he levittävät erityisesti sosiaalisen median kautta.

Syntynyt kriisi ei ratkea millään taikatempulla. Ratkaisu on Espanjan sisäinen asia, joka on ratkaistava Espanjan perustuslakia ja Katalonian autonomiaa kunnioittaen. Voi olla, että nykyisen oikeistohallituksen kyvyttömyyden ja passiivisuuden vuoksi uudistusten pohdinta lykkääntyy vaalien jälkeiseen aikaan.

On ensi arvoisen tärkeää nähdä, että syntyneen kriisin ratkaisemisella on myös yleisempiä ulottuvuuksia Euroopassa. Se on nähtävä osana separatistien edustaman ahtaan, poissulkevan nationalismin ja oikeistopopulismin nousun torjumista.

 

 

Jukka Kekkonen

Oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden professori

Helsingin yliopisto

]]>
15 http://jukkakekkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254517-tuomioistuimet-eivat-saa-olla-poliitikkojen-talutusnuorassa#comments Ulkomaat Espanja Katalonia Fri, 27 Apr 2018 16:36:19 +0000 Jukka Kekkonen http://jukkakekkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254517-tuomioistuimet-eivat-saa-olla-poliitikkojen-talutusnuorassa
Espanjalaista oikeutta:kapakkatappelusta terrorismia http://anttihalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254351-espanjalaista-oikeuttakapakkatappelusta-terrorismia <p>Seitsemäntuhannen asukkaan Altsasun kaupunki Baskimaan naapurissa Navarrassa on saamassa nimensä maan oikeushistoriaan:miten politisoitunut erityistuomioistuin Audiencia Nacional muuttaa aamuyön tunteina tapahtuneen baarikahakan terrorismiksi.</p><p>&nbsp;Amnesty Internationalin Espanjan&nbsp; johtaja on sanonut Altsasun osoittavan, miten vaarallisesti kolme vuotta sitten uusittu terrorismin vastainen laki on laajentanut terrorismin käsitettä Espanjassa. Samalla se osoittaa, miten herkästi vallanpitäjät käyttävät sitä vastustajiinsa, olivatpa nämä räppäreitä, twiittaajia, katalonialaisia poliitikkoja, kuninkaan kuvan polttajia tai katusulkuja rakentavia kansalaisjärjestöjen jäseniä.</p><p>&nbsp;Baarikahakasta istuu nyt syytettyjen penkillä kahdeksan Altsasun nuorta, seitsemän miestä ja yksi nainen, ja heille syyttäjä vaatii yhteensä 375 vuoden tuomioita hyökkäyksestä kahden kansalliskaartin ja heidän naisseuralaistensa kimppuun lokakuussa 2016.</p><p>Alunperin kansalliskaartin ja Navarran oman poliisin selvityksissä ei sanottu mitään terrorismista; kansalliskaarti viittasi vain mahdolliseen viharikokseen. Madridin lehdistö ja Terrorismin uhrien järjestö alkoivat kuitenkin vihjailla teon liittyvän baskien jo toimintansa lopettaneen terroristijärjestön ETA:n vuosikymmenten takaisiin lausuntoihin ja niiden yhteyksiin nykypäivään.</p><p>Juttu siirrettiin Navarrasta Madridin Audiencia Nacionaliin, ja sen tuomari Carmen Lamela määräsi kansalliskaartin tekemään&nbsp; uuden tutkimuksen, ja kas kummaa, siitä löytyikin teon terroristinen luonne. Syyttäjän mukaan syytetyt kannattavat vanhaa ETA:n vaatimusta &quot;Pois täältä&quot; viittauksena valtion poliisiyksiköihin. Samainen Lamela lähetti myöhemmin neljä katalonalaispoliitikkoa tutkintavankeuteen.</p><p>Oikeus ei ottanut käsittelyyn puolustusasianajajien tekemää selvitystä, jonka mukaan tuo vaatimus ei ollut ETA:n, vaan laillisen baskipuolueen Euskadiko Ezkerran piirissä 70-luvulla syntynyt ajatus. Puolue sulautui myöhemmin&nbsp; baskimaan sosialistip uolueeseen.</p><p>ETA toki kannatti vaatimusta ja terrorilla ajamaansa itsenäisyyttäkin. Sadattuhannet muutkin baskit kannattavat&nbsp; itsenäisyyttä, vaikka tuomitsevat jyrkästi terrorismin. Ainakaan toistaiseksi heitä ei ole&nbsp; syytetty terrorismista, vaikka ovatkin tässä asiassa samaa mieltä terroristijärjestön kanssa.</p><p>Oikeudenkäynnin tuomaristossa istuu tuomari, jonka mies on kansalliskaartin eversti. Puolustus vaati tuomaria jäävaamaan itsensä, mutta toinen tuomioistuin hylkäsi vaatimuksen; everstin rouva oli tuomarina tässäkin tuomioistuimessa-päättämässä siis omassa asiassaan. Oikeusvaltiossa jääviyden rajat ovat paljon tiukemmat, mutta España es diferente.</p><p>Koko tapahtumaketjussa on paljon ristiriitaisuuksia, puolustuksen todisteita ei hyväksytä käsittelyyn, baarinomistajan lausuntoja on muutettu, kaikkia syytettyjä ei ole vedenpitävästi todistettu osallisiksi koko kahakkaan. Ei ihme, että puolustusasianajajat ja syytettyjen perheet ovat alkaneet pitää koko oikeunkäyntiä pelkkänä farssina, sumuverhona, pilkkana oikeudenmukaisuudelle.</p><p>Palaan vielä edellisessä kirjoituksessa käsittelemääni Barcelonan ja Sevillan väliseen Kuninkaan cupin loppuotteluun, jonka edellä sisäministeri uhkaili kuninkaalle ja kansallishymnille viheltäjiä oikeustoimilla. Ei auttanut; kuningas sai vastaansa valtavan vihellyskonsertin Barcelonan kannattajilta. Espanjan jalkapalloliitto oli&nbsp; nostanut kansallishymnin soittotason yli sadan desibelin, mutta ei sekään estänyt vihellyskonserttia kuulumasta stadionilla.</p><p>Ottelun suorana lähettänyt Espanjan valtiontelevision ykköskanava teki kaikkensa, jotta nämä ns. häiriöt eivät näkyisi eivätkä kuuluisi kuvaruudussa. Irvileuat twiittasivat ottelun jälkeen tuloksen mukaisesti: kuningas- Barcelona 0-5.</p><p>Poliisit takavarkoivat stadionin porteilla Barcelonan kannattajilta satoja keltaisia t-paitoja, keltaisia pillejä, keltaisia kaulaliinoja ja muita keltaisia esineitä, koska ne polisin mielestä olivat poliittinen viesti; keltainenhan on Katalonian itsenäisyysmielisten väri.</p><p>Ilmeisesti kuninkaan Sevillan punavalkoisissa väreissä koreileva solmio ei ollut poliittinen viesti, koska poliisi ei käynyt sitä kuninkaalta takavarikoimassa.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Seitsemäntuhannen asukkaan Altsasun kaupunki Baskimaan naapurissa Navarrassa on saamassa nimensä maan oikeushistoriaan:miten politisoitunut erityistuomioistuin Audiencia Nacional muuttaa aamuyön tunteina tapahtuneen baarikahakan terrorismiksi.

 Amnesty Internationalin Espanjan  johtaja on sanonut Altsasun osoittavan, miten vaarallisesti kolme vuotta sitten uusittu terrorismin vastainen laki on laajentanut terrorismin käsitettä Espanjassa. Samalla se osoittaa, miten herkästi vallanpitäjät käyttävät sitä vastustajiinsa, olivatpa nämä räppäreitä, twiittaajia, katalonialaisia poliitikkoja, kuninkaan kuvan polttajia tai katusulkuja rakentavia kansalaisjärjestöjen jäseniä.

 Baarikahakasta istuu nyt syytettyjen penkillä kahdeksan Altsasun nuorta, seitsemän miestä ja yksi nainen, ja heille syyttäjä vaatii yhteensä 375 vuoden tuomioita hyökkäyksestä kahden kansalliskaartin ja heidän naisseuralaistensa kimppuun lokakuussa 2016.

Alunperin kansalliskaartin ja Navarran oman poliisin selvityksissä ei sanottu mitään terrorismista; kansalliskaarti viittasi vain mahdolliseen viharikokseen. Madridin lehdistö ja Terrorismin uhrien järjestö alkoivat kuitenkin vihjailla teon liittyvän baskien jo toimintansa lopettaneen terroristijärjestön ETA:n vuosikymmenten takaisiin lausuntoihin ja niiden yhteyksiin nykypäivään.

Juttu siirrettiin Navarrasta Madridin Audiencia Nacionaliin, ja sen tuomari Carmen Lamela määräsi kansalliskaartin tekemään  uuden tutkimuksen, ja kas kummaa, siitä löytyikin teon terroristinen luonne. Syyttäjän mukaan syytetyt kannattavat vanhaa ETA:n vaatimusta "Pois täältä" viittauksena valtion poliisiyksiköihin. Samainen Lamela lähetti myöhemmin neljä katalonalaispoliitikkoa tutkintavankeuteen.

Oikeus ei ottanut käsittelyyn puolustusasianajajien tekemää selvitystä, jonka mukaan tuo vaatimus ei ollut ETA:n, vaan laillisen baskipuolueen Euskadiko Ezkerran piirissä 70-luvulla syntynyt ajatus. Puolue sulautui myöhemmin  baskimaan sosialistip uolueeseen.

ETA toki kannatti vaatimusta ja terrorilla ajamaansa itsenäisyyttäkin. Sadattuhannet muutkin baskit kannattavat  itsenäisyyttä, vaikka tuomitsevat jyrkästi terrorismin. Ainakaan toistaiseksi heitä ei ole  syytetty terrorismista, vaikka ovatkin tässä asiassa samaa mieltä terroristijärjestön kanssa.

Oikeudenkäynnin tuomaristossa istuu tuomari, jonka mies on kansalliskaartin eversti. Puolustus vaati tuomaria jäävaamaan itsensä, mutta toinen tuomioistuin hylkäsi vaatimuksen; everstin rouva oli tuomarina tässäkin tuomioistuimessa-päättämässä siis omassa asiassaan. Oikeusvaltiossa jääviyden rajat ovat paljon tiukemmat, mutta España es diferente.

Koko tapahtumaketjussa on paljon ristiriitaisuuksia, puolustuksen todisteita ei hyväksytä käsittelyyn, baarinomistajan lausuntoja on muutettu, kaikkia syytettyjä ei ole vedenpitävästi todistettu osallisiksi koko kahakkaan. Ei ihme, että puolustusasianajajat ja syytettyjen perheet ovat alkaneet pitää koko oikeunkäyntiä pelkkänä farssina, sumuverhona, pilkkana oikeudenmukaisuudelle.

Palaan vielä edellisessä kirjoituksessa käsittelemääni Barcelonan ja Sevillan väliseen Kuninkaan cupin loppuotteluun, jonka edellä sisäministeri uhkaili kuninkaalle ja kansallishymnille viheltäjiä oikeustoimilla. Ei auttanut; kuningas sai vastaansa valtavan vihellyskonsertin Barcelonan kannattajilta. Espanjan jalkapalloliitto oli  nostanut kansallishymnin soittotason yli sadan desibelin, mutta ei sekään estänyt vihellyskonserttia kuulumasta stadionilla.

Ottelun suorana lähettänyt Espanjan valtiontelevision ykköskanava teki kaikkensa, jotta nämä ns. häiriöt eivät näkyisi eivätkä kuuluisi kuvaruudussa. Irvileuat twiittasivat ottelun jälkeen tuloksen mukaisesti: kuningas- Barcelona 0-5.

Poliisit takavarkoivat stadionin porteilla Barcelonan kannattajilta satoja keltaisia t-paitoja, keltaisia pillejä, keltaisia kaulaliinoja ja muita keltaisia esineitä, koska ne polisin mielestä olivat poliittinen viesti; keltainenhan on Katalonian itsenäisyysmielisten väri.

Ilmeisesti kuninkaan Sevillan punavalkoisissa väreissä koreileva solmio ei ollut poliittinen viesti, koska poliisi ei käynyt sitä kuninkaalta takavarikoimassa.

 

]]>
0 http://anttihalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254351-espanjalaista-oikeuttakapakkatappelusta-terrorismia#comments Altsasu Espanja Oikeuslaitos Vaarallinen keltainen väri Tue, 24 Apr 2018 14:42:51 +0000 Antti Halinen http://anttihalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254351-espanjalaista-oikeuttakapakkatappelusta-terrorismia
UUTTA ESPANJASTA:VIHELTÄMISESTÄ VANKILAAN? http://anttihalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254119-uutta-espanjastaviheltamisesta-vankilaan <p>Espanjan korkeimman oikeuden tuomarilla, hallituspuolue PP:n holhokilla, Pablo Llarenalla alkaa olla vaikeuksia: tutkintavankeudessa ja ulkomailla maanpaossa olevien katalonialaispoliitikkojen vastaiset syytteet eivät oikein pidä vettä.</p><p>Saksalaisen Schleswig-Holsteinin osavaltion tuomarit kumosivat erotetun aluejohtajan Carles Puigdemontin&nbsp; vastaisen kapinasyytteen ja tutkivat nyt tämän Espanjaan luovutuksen perusteena ollutta toista syytöstä julkisten varojen väärinkäytöstä. Vaikutusvaltainen saksalaislehti Frankfurter Allgemeine Zeitung kirjoitti&nbsp; kuluvalla viikolla oikeuslähteisiin viitaten, etteivät saksalaistuomarit ole saaneet Espanjasta minkäänlaisia pitäviä todisteita.</p><p>Sellaisten löytäminen saattaakin olla vaikeaa, koska kaksi varsin arvovaltaista herraa on todistanut ihan jotain muuta. Jo helmikuussa pääministeri Mariano Rajoy sanoi parlamentissa, ettei lokakuun kansanäänestykseen käytetty julkisia varoja. Espanjan rahakirstua ja siinä ohessa myös Katalonian varoja valvova valtionvarainministeri Cristóbal Montoro sanoi tällä viikolla lehtihaastattelussa, ettei euroakaan julkisista varoista ole pantu Katalonian aluehallituksen järjestämään kansanäänestykseen.</p><p>Tuomari Llarena&nbsp; hermostui ja vaati Montoroa perustelemaan lausumansa toisin sanoen miten hän todistaa, ettei varojen väärinkäyttöä ole tapahtunut, vaikka tuomari on toista mieltä. Ei sentään kutsunut Montoroa&nbsp; kuulusteluihin.</p><p>Eräs katalonialainen päätoimittaja irvailikin Llarenalle sanomalla, että tällä on yksi vakava ongelma: totuus ei ole sennäköinen kuin tuomari haluaa.</p><p>Kansalliskaartin tutkijat sanovat löytäneensä 1,9 miljoonan euron edestä tavalla tai toisella kansanäänestykseen laitettuja varoja. Mukana on muun muassa läpinäkyvistä vaaliuurnista maksetut kymmenet tuhannet eurot. Tuosta hankinnasta on tosin kirjoitettu ja julkaistu kirjakin, jonka mukaan laskun maksoi yksityishenkilö, jolla ei ole mitään tekemistä Katalonian aluehallituksen kanssa. Kansalliskaarti ei ole ennenkään antanut totuuden liiaksi häiritä tutkimuksiaan, eikä näitä &quot;vakuuttavia&quot; todisteita ole jostain syystä lähetetty saksalaisille tuomareille, jotka tunnetusti eivät hyväksy laskuja ilman kuitteja kuten etenkin PP:n sadoissa korruptiojutuissa on tehty.</p><p>Sen sijaan korkein oikeus on lähettänyt Saksaan kirjelmän, jossa se moittii saksalaistuomarien päätöstä kapinasyytteen kumoamisesta ja ilmoittaa uuden perusteen luovutukselle: sedición, joka espanjankielen sanakirjan mukaan tarkoittaa väkivaltaista ja kollektiivista hyökkäystä vakiintunutta virkavaltaa vastaan.</p><p>Mutta,mutta kuten kapinassakin nytkin pitäisi jostain löytää sitä väkivaltaa. Korkeimman oikeuden kirjelmän mukaan Katalonian aluehallitus käytti väkivaltaisia keinoja v i e t e l l e s s ä ä n kaksi miljoonaa katalonialaista äänestämään. Mitä nuo viettely- tai vokottelukeinot olivat, ei oikein käy selville. Raahasivatko syytetyt katalonialaisjohtajat kansalaisia väkisin äänestyskoppiin, uhkailivatko vai mitä? Äänestäjiä kyllä raahattiin, mutta sen tekivät espanjalaispoliisit ja poispäin äännestykopeista samalla kun he pieksivät tuhatkunta ihmistä sairaalakuntoon.</p><p>&nbsp;Kansalliskaarti on toimittanut väkivaltaa kaikkialta etsivälle tuomari Llarenalle listan noin 300 väkivaltaisesta teosta. Kaartin tutkijoiden työn huteruudesta kertoo se, että näistä ns. väkivallanteoista varsin moni oli tapahtunut Sant Esteve de Rourers-nimisessä kylässä. Muuten kaikki ok paitsi, ettei sellaista kylää ole olemassakaan. Se oli twiittipila, johon kaarti uskoi&nbsp; selvittämättä mitenkään tekoja sen enempää kuin kylän olemassaoloakaan.</p><p>Nyky-Espanjassa syytteen voi saada muun muassa räpistä, twiitistä, taideteoksesta, kuninkaan vastaisesta pilasta ja kohta myös viheltämisestä. Lauantaina Madridissa pelataan Copa del Reyn, Kuninkaan cupin loppuottelu Barcelonan ja Sevilla kesken, ja kuningas on sanonut tulevansa katsomoon.</p><p>Niinpä sisäministeri Juan Ignacio Zoido on jo etukäteen uhannut soveltaa väkivallan vastaisia lakipykäliä kaikkiin, jotka stadionilla viheltävät kuninkaalle tai kansallishymnin aikana. Zoido on ilmeisesti unohtanut, että Euroopan Unionin ihmisoikeustuomioistuin määräsi äskettäin Espanjan perumaan kahdelle katalaaninuorelle tuomitut sakot kuningasperheen kuvan polttamisesta . Viheltäminen kunkulle tai kansallishymnin aikana tuskin on sen kummempi rikos, enemmänkin vain huonoa käytöstä, jota jalkapallomatseissa tapahtuu tuhkatiheään.</p><p>Espanjan La Ligan puheenjohtaja, entinen äärioikeistolaisen Fuerza Nueva-puolueen jäsen, on jo ehtinyt tukea Zoidoa; hänen mielestään viheltäminen mainitunlaisissa tilanteissa on verbaalista väkivaltaa. Tuo tulkinta saattaisi kiinostaa myös Llarenaa.</p><p>Eräs Barcelonassa lokakuun kiihkeinä päivinä sattunut baaritappelu on saanut pisteen peräänsä, kun itse pääministeri ilmoitti, että kyse oli ollut vain kadonneesta matkapuhelimesta. Seitsemän siviileissä vapaa-aikaa viettänyttä espanjalaispoliisia hermostui, kun luulivat erään asiakkaan puhuvan katalaania; tosin tämä oli italialainen turisti ja puhui italiaa, mutta poliisit nostivat rähäkän ja kävivät väkivaltaisiksi muita asiakkaita ja henkilökuntaa vastaan.</p><p>Poliisit eivät maksaneet laskujaan, vaan vaativat vielä yhtä ilmaista kierrosta, jolloin baarinpitäjä ilmoitti sulkevansa baarin. Räyhäpoliisien vastaus kuului:&quot;Barcelonassa me olemme v...n laki, ja sinä suljet ja avaat baarin käskyjemme mukaan.&quot; Ei sen kummempia toimia poliiseja vastaan, ja se pääministerin mukaan kahakan syynä ollut kadonnut matkapuhelinkin oli löytynyt baaritiskiltä.</p><p>Toinen baaritappelu kahden vapaa-ajalla olllen kansalliskaartilaisen ja kahdeksan paikallisen miehen välillä vuotta aiemmin Altsasun pikkukaupungissa Navarrassa johti sen sijaan syytökseen terrorismista. Paikalliset miehet olivat nimittäin syyttäjän mukaan kuuluneet tai kuuluivat navarralaiseen kansalaisjärjestöön, joka on vaatinut kansalliskaartin ja valtakunnallisen poliisin vetämistä pois Navarrasta. Koska sama vaatimus sattui vuosikymmeniä sitten olemaan nyt jo toimintansa lopettaneen baskien terroristijärjestön ETA:n vaatimuslistalla, syyttäjä sai oivan aatteen ja syytti baaritappelijoita(ei kansalliskaartilaisia) terrorismista. Oikeutta käydään erityistuomioistuin Audiencia Nacionalissa, joka korkeimman oikeuden ja perustuslakituomioistuimen tavoin on Espanjan politisoitunein tuomioistuin. España es diferente.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Espanjan korkeimman oikeuden tuomarilla, hallituspuolue PP:n holhokilla, Pablo Llarenalla alkaa olla vaikeuksia: tutkintavankeudessa ja ulkomailla maanpaossa olevien katalonialaispoliitikkojen vastaiset syytteet eivät oikein pidä vettä.

Saksalaisen Schleswig-Holsteinin osavaltion tuomarit kumosivat erotetun aluejohtajan Carles Puigdemontin  vastaisen kapinasyytteen ja tutkivat nyt tämän Espanjaan luovutuksen perusteena ollutta toista syytöstä julkisten varojen väärinkäytöstä. Vaikutusvaltainen saksalaislehti Frankfurter Allgemeine Zeitung kirjoitti  kuluvalla viikolla oikeuslähteisiin viitaten, etteivät saksalaistuomarit ole saaneet Espanjasta minkäänlaisia pitäviä todisteita.

Sellaisten löytäminen saattaakin olla vaikeaa, koska kaksi varsin arvovaltaista herraa on todistanut ihan jotain muuta. Jo helmikuussa pääministeri Mariano Rajoy sanoi parlamentissa, ettei lokakuun kansanäänestykseen käytetty julkisia varoja. Espanjan rahakirstua ja siinä ohessa myös Katalonian varoja valvova valtionvarainministeri Cristóbal Montoro sanoi tällä viikolla lehtihaastattelussa, ettei euroakaan julkisista varoista ole pantu Katalonian aluehallituksen järjestämään kansanäänestykseen.

Tuomari Llarena  hermostui ja vaati Montoroa perustelemaan lausumansa toisin sanoen miten hän todistaa, ettei varojen väärinkäyttöä ole tapahtunut, vaikka tuomari on toista mieltä. Ei sentään kutsunut Montoroa  kuulusteluihin.

Eräs katalonialainen päätoimittaja irvailikin Llarenalle sanomalla, että tällä on yksi vakava ongelma: totuus ei ole sennäköinen kuin tuomari haluaa.

Kansalliskaartin tutkijat sanovat löytäneensä 1,9 miljoonan euron edestä tavalla tai toisella kansanäänestykseen laitettuja varoja. Mukana on muun muassa läpinäkyvistä vaaliuurnista maksetut kymmenet tuhannet eurot. Tuosta hankinnasta on tosin kirjoitettu ja julkaistu kirjakin, jonka mukaan laskun maksoi yksityishenkilö, jolla ei ole mitään tekemistä Katalonian aluehallituksen kanssa. Kansalliskaarti ei ole ennenkään antanut totuuden liiaksi häiritä tutkimuksiaan, eikä näitä "vakuuttavia" todisteita ole jostain syystä lähetetty saksalaisille tuomareille, jotka tunnetusti eivät hyväksy laskuja ilman kuitteja kuten etenkin PP:n sadoissa korruptiojutuissa on tehty.

Sen sijaan korkein oikeus on lähettänyt Saksaan kirjelmän, jossa se moittii saksalaistuomarien päätöstä kapinasyytteen kumoamisesta ja ilmoittaa uuden perusteen luovutukselle: sedición, joka espanjankielen sanakirjan mukaan tarkoittaa väkivaltaista ja kollektiivista hyökkäystä vakiintunutta virkavaltaa vastaan.

Mutta,mutta kuten kapinassakin nytkin pitäisi jostain löytää sitä väkivaltaa. Korkeimman oikeuden kirjelmän mukaan Katalonian aluehallitus käytti väkivaltaisia keinoja v i e t e l l e s s ä ä n kaksi miljoonaa katalonialaista äänestämään. Mitä nuo viettely- tai vokottelukeinot olivat, ei oikein käy selville. Raahasivatko syytetyt katalonialaisjohtajat kansalaisia väkisin äänestyskoppiin, uhkailivatko vai mitä? Äänestäjiä kyllä raahattiin, mutta sen tekivät espanjalaispoliisit ja poispäin äännestykopeista samalla kun he pieksivät tuhatkunta ihmistä sairaalakuntoon.

 Kansalliskaarti on toimittanut väkivaltaa kaikkialta etsivälle tuomari Llarenalle listan noin 300 väkivaltaisesta teosta. Kaartin tutkijoiden työn huteruudesta kertoo se, että näistä ns. väkivallanteoista varsin moni oli tapahtunut Sant Esteve de Rourers-nimisessä kylässä. Muuten kaikki ok paitsi, ettei sellaista kylää ole olemassakaan. Se oli twiittipila, johon kaarti uskoi  selvittämättä mitenkään tekoja sen enempää kuin kylän olemassaoloakaan.

Nyky-Espanjassa syytteen voi saada muun muassa räpistä, twiitistä, taideteoksesta, kuninkaan vastaisesta pilasta ja kohta myös viheltämisestä. Lauantaina Madridissa pelataan Copa del Reyn, Kuninkaan cupin loppuottelu Barcelonan ja Sevilla kesken, ja kuningas on sanonut tulevansa katsomoon.

Niinpä sisäministeri Juan Ignacio Zoido on jo etukäteen uhannut soveltaa väkivallan vastaisia lakipykäliä kaikkiin, jotka stadionilla viheltävät kuninkaalle tai kansallishymnin aikana. Zoido on ilmeisesti unohtanut, että Euroopan Unionin ihmisoikeustuomioistuin määräsi äskettäin Espanjan perumaan kahdelle katalaaninuorelle tuomitut sakot kuningasperheen kuvan polttamisesta . Viheltäminen kunkulle tai kansallishymnin aikana tuskin on sen kummempi rikos, enemmänkin vain huonoa käytöstä, jota jalkapallomatseissa tapahtuu tuhkatiheään.

Espanjan La Ligan puheenjohtaja, entinen äärioikeistolaisen Fuerza Nueva-puolueen jäsen, on jo ehtinyt tukea Zoidoa; hänen mielestään viheltäminen mainitunlaisissa tilanteissa on verbaalista väkivaltaa. Tuo tulkinta saattaisi kiinostaa myös Llarenaa.

Eräs Barcelonassa lokakuun kiihkeinä päivinä sattunut baaritappelu on saanut pisteen peräänsä, kun itse pääministeri ilmoitti, että kyse oli ollut vain kadonneesta matkapuhelimesta. Seitsemän siviileissä vapaa-aikaa viettänyttä espanjalaispoliisia hermostui, kun luulivat erään asiakkaan puhuvan katalaania; tosin tämä oli italialainen turisti ja puhui italiaa, mutta poliisit nostivat rähäkän ja kävivät väkivaltaisiksi muita asiakkaita ja henkilökuntaa vastaan.

Poliisit eivät maksaneet laskujaan, vaan vaativat vielä yhtä ilmaista kierrosta, jolloin baarinpitäjä ilmoitti sulkevansa baarin. Räyhäpoliisien vastaus kuului:"Barcelonassa me olemme v...n laki, ja sinä suljet ja avaat baarin käskyjemme mukaan." Ei sen kummempia toimia poliiseja vastaan, ja se pääministerin mukaan kahakan syynä ollut kadonnut matkapuhelinkin oli löytynyt baaritiskiltä.

Toinen baaritappelu kahden vapaa-ajalla olllen kansalliskaartilaisen ja kahdeksan paikallisen miehen välillä vuotta aiemmin Altsasun pikkukaupungissa Navarrassa johti sen sijaan syytökseen terrorismista. Paikalliset miehet olivat nimittäin syyttäjän mukaan kuuluneet tai kuuluivat navarralaiseen kansalaisjärjestöön, joka on vaatinut kansalliskaartin ja valtakunnallisen poliisin vetämistä pois Navarrasta. Koska sama vaatimus sattui vuosikymmeniä sitten olemaan nyt jo toimintansa lopettaneen baskien terroristijärjestön ETA:n vaatimuslistalla, syyttäjä sai oivan aatteen ja syytti baaritappelijoita(ei kansalliskaartilaisia) terrorismista. Oikeutta käydään erityistuomioistuin Audiencia Nacionalissa, joka korkeimman oikeuden ja perustuslakituomioistuimen tavoin on Espanjan politisoitunein tuomioistuin. España es diferente.

 

]]>
1 http://anttihalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254119-uutta-espanjastaviheltamisesta-vankilaan#comments Espanja Katalonia Sanan-ja ilmaisunvapaus Viheltämisestä rangaistaan Fri, 20 Apr 2018 12:02:19 +0000 Antti Halinen http://anttihalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254119-uutta-espanjastaviheltamisesta-vankilaan
Espanjan oikeuslaitos-riippumaton?2 http://anttihalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253768-espanjan-oikeuslaitos-riippumaton2 <p>Kirjoitin kuukausi sitten jutun Espanjan oikeuslaitoksen rapautuneesta riippumattomuudesta ja tarkastelin lähinnä perustuslakituomioistuimen toimintaa, koska se on kymmenen viime vuoden aikana järjestelmällisesti torpannut kaikki Katalonian pyrkimykset laajentaa itsehallintoaan ja jatkanut linjaansa nykyisen kriisin aikana.</p><p>Korkeimman oikeuden tuomarin Pablo Llarenan terrorismisyytökset ja katalonialaisten poliitikkojen vangitseminen panivat jatkamaan tutkimuksia, tällä kertaa korkeimman tuomarien nimityksiä ja poliittista riippuvuutta.</p><p>Korkeimman oikeuden tuomarit nimittää elin nimeltä Consejo General del Poder Judicial, 20 tuomarin neuvosto. Teorissa kaikki ok, käytännössä ei. Poliitikot nimittäin valitsevat neuvoston tuomarit: kymmenen valitsee senaatti ja kymmenen edustajainhuone. Nykyinen hallituspuolue PP on ensin ehdottomalla enemmistöllään sekä senaatissa että parlamentissa ja sittemmin yksinkertaisella enemmistöllä ja lehmänkaupoilla muiden puolueiden kanssa pystynyt vaikuttamaan muita enemmän oikeuden kokoonpanoon, eivätkä muutkaan puolueet valitse sinne liian kaukana omista ajatuksistaan olevia tuomareita.</p><p>Nämä huomioni vahvistaa äskettäin Espanjassa julkaistu kirja La confusión nacional: la&nbsp; democracia española ante la crisis catalana, tekijänä professori Ignacio Sánchez-Cuenca Madridin Carlos III yliopistosta. Lehtihaastattelussaan professori viittaa kirjassaan oleviin tutkimuksiin ja tilastoihin, ja ne antavat perin karun kuvan Espanjan oikeuslaitoksesta, niin karun, ettei ensimmäinen kustanja suostunut julkaisemaan kirjaa.</p><p>Espanja on Länsi-Euroopan maista pahnan pohjimmaisena, kun tarkastellaan, miten&nbsp; vallanjaon kolmioppi toimii kuussakin maasa toisin sanoen Espanjassa politiikka sotkeutuu oikeuslaitoksen toimintaan enemmän kuin verrokkimaissa ja myös päinvastoin kuten nyt Kataloniassa, missä tuomarit ovat ottaneet ajaakseen hallituksen politiikkaa.</p><p>Tämä ei professorin mukaan tietenkään vaikuta suureen osaan tuomareista, mutta kylläkin kolmeen tärkeimpään tuomioistuimeen, korkeimpaan oikeuteen, perustuslakituomioistuimeen ja erityistuomioistuimeen Audiencia Nacionaliin; ne on läpikotaisin politisoitu, ja juuri ne vetävät Katalonian vastaista linjaa hallituksen puolesta.</p><p>&#39;Tilastojen mukaan espanjalaisilla on hyvin negatiivinen käsitys oikeuslaitoksesta. Vielä tärkeämpää professori Sánchez-Cuencan mukaan on se, ettei suuri osa tuomareistakaan luota siihen. Hän viittaa vähän tunnettuun eurooppalaiseen tutkimukseen, jossa eri maiden tuomareilta kysyttiin, miten hyvin oikeuslaitos toimii kunkin maassa, ja jälleen Espanja oli joukon viimeisenä.</p><p>Lähes 80%, siis melkein neljä viidesosaa Espanjan tuomareista oli sitä mieltä, etteivät ylennykset uralla riipu ansioista, tiedoista, taidoista ja kyvyistä, vaan ennen kaikkea poliittisista suhteista; mitä ylemmäksi mennään, sitä politisoituneempia ylennykset ovat.</p><p>Tällainen tuomarien politisoituminen on näkynyt erinomaisen hyvin Kataloniassa. Esimerkiksi kapinasta puhumisen ottivat ensin esille valtionsyyttäjät, ja kun&nbsp; yleinen mielipide(espanjalainen) ja media näyttivät tukevan sitä, tuomarit ovat koko ajan koventaneet asenteitaan ja muun muassa estäneet oikeustoimilla Katalonian uuden pääministrerin valinnan kuten PP:n huippu-uralle nostama Llarena teki eilen jo toisen kerran; esti nimetyn ehdokkaan pääsyn tutkintavankeudesta parlamentin istuntoon .</p><p>Professori Sánchez-Cuenca ei ole Katalonian itsenäisyyden kannattaja; hänen ratkaisunsa olisi Espanjan poliittisen järjestelmän perusremontti, jonka yhteydessä myös Katalonian kysymys ratkaistaisiin. Se ei nykyisten kovien aika ole näköpiirissä ja tuskin koskaan niin kauan kuin PP on hallituspuolueena.</p><p>EU:n komissio on viime ajat arvostellut kärkkäästi Puolaa oikeuslaitoksen politisoimisesta ja uhannut rangaistuksilla, mutta ei jostain syystä ole huomannut ollenkaan, että Espanja on tehnyt samaa jo vuosikausia, politsoinut korkeimmat tuomarinsa.Eivät sitä ole myöskään huomanneet Hesarin pääkirjoitustoimittajat; Puola on päässyt pääkirjoituksiin asti, Espanjasta ei riviäkään.</p><p>Espanjan syyttäjät, tuomarit ja etunenässä media ovat viime päivinä vimmatusti etsineet tukea terrorisyytteen edellyttämälle väkivallalle ja nostaneet tikunnokkaan katalonialaisten Tasavallan puolustuskomiteat CDR:t. Yhden kansalliskaartin pidättämän cdrläisen&nbsp; kotoa löytyikin &quot;raskauttavia&quot; to disteita terrorismin haudonnasta: t-paitoja, tutkintavankeudessa olevien poliitiikkojen tueksi&nbsp; tehtyjä julisteita, yhden vangitun valokuva,rahankeräyslippaita, google mapsin kartta ja keltainen pilli, joka tietysti politisoituneen tuomarin mielestä voi olla vaarallinen terrorismiväline; onhan keltainen väri itsenäisyysmieleisten lemppari. Muun muassa rintapielissa pidettävät nauhat poliittisten vankien vapauttamisen puolesta ovat keltaisia.</p><p>Yksi CDR-arvostelijoita lukuistren joukossa on ollut PP:n viestinnästä vastaava sihteeri Pablo Casado. Hän on ilmeisesti kokonaan unohtanut olleensa 11 vuotta sitten PP:n nuorten&nbsp; puheenjohtajana osoittamassa mieltä oikeuden päästöstä vastaan ja samalla muiden mielenosoittajien kanssa katkaissut liikenteen Madridin valtaväylällä Castellanalla, siis tehnyt täsmälleen samaa kuin CDR:t nyt Kataloniassa, mutta ei kenenkään päähän pälkähtynyt tuolloin syyttää Casadoa terrorismista.</p><p>&nbsp;Asiaan on ottanut kantaa myös Katalonian terrorismin uhrien järjestön entinen puheenjohtaja Robert Manrique, joka itse loukkaantui baskien terroristijärjestön ETA:n verisessä iskussa Barcelonassa 31 vuotta sitten. Hänen mukaansa ei ole mitään järkeä yrittää yhdistää katusulkujen rakentamista pommien räjäyttämiseen ja murhiin niskalaukauksilla. Jotkut cdrläiset ovat itse asiassa oikean terrorismin,ETA:n pommien uhreja, mutta missä sairaalassa ovat ne loukkaantuneet, joiden väitetään syntyneen terrorismista nyt syytetyn CDR:n toiminnan vuoksiu, kysyi Manrique Radio Euskadin haastattelussa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kirjoitin kuukausi sitten jutun Espanjan oikeuslaitoksen rapautuneesta riippumattomuudesta ja tarkastelin lähinnä perustuslakituomioistuimen toimintaa, koska se on kymmenen viime vuoden aikana järjestelmällisesti torpannut kaikki Katalonian pyrkimykset laajentaa itsehallintoaan ja jatkanut linjaansa nykyisen kriisin aikana.

Korkeimman oikeuden tuomarin Pablo Llarenan terrorismisyytökset ja katalonialaisten poliitikkojen vangitseminen panivat jatkamaan tutkimuksia, tällä kertaa korkeimman tuomarien nimityksiä ja poliittista riippuvuutta.

Korkeimman oikeuden tuomarit nimittää elin nimeltä Consejo General del Poder Judicial, 20 tuomarin neuvosto. Teorissa kaikki ok, käytännössä ei. Poliitikot nimittäin valitsevat neuvoston tuomarit: kymmenen valitsee senaatti ja kymmenen edustajainhuone. Nykyinen hallituspuolue PP on ensin ehdottomalla enemmistöllään sekä senaatissa että parlamentissa ja sittemmin yksinkertaisella enemmistöllä ja lehmänkaupoilla muiden puolueiden kanssa pystynyt vaikuttamaan muita enemmän oikeuden kokoonpanoon, eivätkä muutkaan puolueet valitse sinne liian kaukana omista ajatuksistaan olevia tuomareita.

Nämä huomioni vahvistaa äskettäin Espanjassa julkaistu kirja La confusión nacional: la  democracia española ante la crisis catalana, tekijänä professori Ignacio Sánchez-Cuenca Madridin Carlos III yliopistosta. Lehtihaastattelussaan professori viittaa kirjassaan oleviin tutkimuksiin ja tilastoihin, ja ne antavat perin karun kuvan Espanjan oikeuslaitoksesta, niin karun, ettei ensimmäinen kustanja suostunut julkaisemaan kirjaa.

Espanja on Länsi-Euroopan maista pahnan pohjimmaisena, kun tarkastellaan, miten  vallanjaon kolmioppi toimii kuussakin maasa toisin sanoen Espanjassa politiikka sotkeutuu oikeuslaitoksen toimintaan enemmän kuin verrokkimaissa ja myös päinvastoin kuten nyt Kataloniassa, missä tuomarit ovat ottaneet ajaakseen hallituksen politiikkaa.

Tämä ei professorin mukaan tietenkään vaikuta suureen osaan tuomareista, mutta kylläkin kolmeen tärkeimpään tuomioistuimeen, korkeimpaan oikeuteen, perustuslakituomioistuimeen ja erityistuomioistuimeen Audiencia Nacionaliin; ne on läpikotaisin politisoitu, ja juuri ne vetävät Katalonian vastaista linjaa hallituksen puolesta.

'Tilastojen mukaan espanjalaisilla on hyvin negatiivinen käsitys oikeuslaitoksesta. Vielä tärkeämpää professori Sánchez-Cuencan mukaan on se, ettei suuri osa tuomareistakaan luota siihen. Hän viittaa vähän tunnettuun eurooppalaiseen tutkimukseen, jossa eri maiden tuomareilta kysyttiin, miten hyvin oikeuslaitos toimii kunkin maassa, ja jälleen Espanja oli joukon viimeisenä.

Lähes 80%, siis melkein neljä viidesosaa Espanjan tuomareista oli sitä mieltä, etteivät ylennykset uralla riipu ansioista, tiedoista, taidoista ja kyvyistä, vaan ennen kaikkea poliittisista suhteista; mitä ylemmäksi mennään, sitä politisoituneempia ylennykset ovat.

Tällainen tuomarien politisoituminen on näkynyt erinomaisen hyvin Kataloniassa. Esimerkiksi kapinasta puhumisen ottivat ensin esille valtionsyyttäjät, ja kun  yleinen mielipide(espanjalainen) ja media näyttivät tukevan sitä, tuomarit ovat koko ajan koventaneet asenteitaan ja muun muassa estäneet oikeustoimilla Katalonian uuden pääministrerin valinnan kuten PP:n huippu-uralle nostama Llarena teki eilen jo toisen kerran; esti nimetyn ehdokkaan pääsyn tutkintavankeudesta parlamentin istuntoon .

Professori Sánchez-Cuenca ei ole Katalonian itsenäisyyden kannattaja; hänen ratkaisunsa olisi Espanjan poliittisen järjestelmän perusremontti, jonka yhteydessä myös Katalonian kysymys ratkaistaisiin. Se ei nykyisten kovien aika ole näköpiirissä ja tuskin koskaan niin kauan kuin PP on hallituspuolueena.

EU:n komissio on viime ajat arvostellut kärkkäästi Puolaa oikeuslaitoksen politisoimisesta ja uhannut rangaistuksilla, mutta ei jostain syystä ole huomannut ollenkaan, että Espanja on tehnyt samaa jo vuosikausia, politsoinut korkeimmat tuomarinsa.Eivät sitä ole myöskään huomanneet Hesarin pääkirjoitustoimittajat; Puola on päässyt pääkirjoituksiin asti, Espanjasta ei riviäkään.

Espanjan syyttäjät, tuomarit ja etunenässä media ovat viime päivinä vimmatusti etsineet tukea terrorisyytteen edellyttämälle väkivallalle ja nostaneet tikunnokkaan katalonialaisten Tasavallan puolustuskomiteat CDR:t. Yhden kansalliskaartin pidättämän cdrläisen  kotoa löytyikin "raskauttavia" to disteita terrorismin haudonnasta: t-paitoja, tutkintavankeudessa olevien poliitiikkojen tueksi  tehtyjä julisteita, yhden vangitun valokuva,rahankeräyslippaita, google mapsin kartta ja keltainen pilli, joka tietysti politisoituneen tuomarin mielestä voi olla vaarallinen terrorismiväline; onhan keltainen väri itsenäisyysmieleisten lemppari. Muun muassa rintapielissa pidettävät nauhat poliittisten vankien vapauttamisen puolesta ovat keltaisia.

Yksi CDR-arvostelijoita lukuistren joukossa on ollut PP:n viestinnästä vastaava sihteeri Pablo Casado. Hän on ilmeisesti kokonaan unohtanut olleensa 11 vuotta sitten PP:n nuorten  puheenjohtajana osoittamassa mieltä oikeuden päästöstä vastaan ja samalla muiden mielenosoittajien kanssa katkaissut liikenteen Madridin valtaväylällä Castellanalla, siis tehnyt täsmälleen samaa kuin CDR:t nyt Kataloniassa, mutta ei kenenkään päähän pälkähtynyt tuolloin syyttää Casadoa terrorismista.

 Asiaan on ottanut kantaa myös Katalonian terrorismin uhrien järjestön entinen puheenjohtaja Robert Manrique, joka itse loukkaantui baskien terroristijärjestön ETA:n verisessä iskussa Barcelonassa 31 vuotta sitten. Hänen mukaansa ei ole mitään järkeä yrittää yhdistää katusulkujen rakentamista pommien räjäyttämiseen ja murhiin niskalaukauksilla. Jotkut cdrläiset ovat itse asiassa oikean terrorismin,ETA:n pommien uhreja, mutta missä sairaalassa ovat ne loukkaantuneet, joiden väitetään syntyneen terrorismista nyt syytetyn CDR:n toiminnan vuoksiu, kysyi Manrique Radio Euskadin haastattelussa.

]]>
9 http://anttihalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253768-espanjan-oikeuslaitos-riippumaton2#comments Espanja Katalonia Oikeuslaitos Riippumattomuus Fri, 13 Apr 2018 09:44:32 +0000 Antti Halinen http://anttihalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253768-espanjan-oikeuslaitos-riippumaton2
Puidgemont – hylkääkö EU arvojensa puolustajan? http://timoandersson.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253287-puidgemont-hylkaako-eu-arvojensa-puolustajan <p>Puigdemont odottaa pakkopalautustaan Espanjaan, jonka autoritääristen lakien mukaan vapaa kansalaistoiminta on kapinointia, jos kansalaistoimijoiden pyrkimykset ovat maan hallitukselle vastanmielisiä. Itse asiassa se, katsotaanko kapina rikokseksi, on kulloisenkin valtion lainsäädännöstä riippuva asia. Silloinkin, kun se katsotaan kapinaksi, tuskin rauhanomainen vapaa kansalaistoiminta voi olla kapinaa. Syyttäjäviranomainen näyttää päättäneen hakea oikeudelta Puigdemont&rsquo;in toimittamista Espanjaan oikeuden eteen, vaikkakaan Saksan laissa ei ole kapinarikosta. Hakemisen pohjana on väite siitä, että Saksan laissa oleva valtiopetos vastaa sisällöllisesti Espanjan laissa mainittua kapinarikosta. Saa nähdä, yhtyykö luvasta Espanjaan toimittamisesta päättävä tuomioistuin syyttäjän käsitykseen.</p><p>Espanjassa on käynnissä katalaanipoliitikkoihin kohdistuva poliittinen ajojahti, jota yritetään naamioida rikosoikeudelliseksi. Puidgemont on yksi niistä jo monista katalaanipoliitikoista, joiden kimppuun Espanjan vähemmistöhallitus on käynyt ja pyrkii autoritaarisine otteineen estämään omien äänestäjiensä vapaalla mandaatilla toimivia poliitikkoja noudattamasta demokratian pelisääntöjä ja päivä päivältä itsenäisyysmielisimmiksi muuttuneiden kannattajiensa toiveita. Mainittujen pelisääntöjen seuraamisen estäminen on omiaan tekemään tyhjäksi katalaanien vapauksia ja oikeuksia, jollaisten pitäisi kuulua kaikille EU-maiden kansalaisille.</p><p>Emme voi Espanjan ulkopuolella olevina olla varmoja siitä, ettei Espanjan hallitus pyri &rdquo;viilaamaan meitä linssiin&rdquo;. &nbsp;Emme tiedä, että Puidgemont kannattajineen on todella rikkonut jotakin lakia emmekä varsinakaan, jos lakia on rikottu, että tämä laki on riittävän hyvä noudatettavaksi. Olisiko palvelus jopa espanjalaisille, että tuota lakia ei panna toimeen.</p><p>Havaintokokemusten piirissä liikuttaessa emme voi vedota mihinkään ylimaalliseen lakiin, jota rikkoessaan ansaitsee rangaistuksen riippumatta muodostamistamme aistihavainnoista.&nbsp;Näitä tarvitsemme oman mielipiteemme muodostamiseen ja jotakin mittapuuta, jolla rikottu laki on sellainen hyvä laki, jonka laiminlyömisestä on aiheellista tuomita. Kaikkinainen huulenheitto sellaisesta laista, joka ei voi olla huono olleessaan laki, sisältää mittapuun oikealle ja väärälle, hyvälle ja pahalle jne. mutta myös irrottaa sen havaintomaailmastamme. Paradoksaalisesti juuri ne arvot, joita Puidgemont on puolustanut ansiokkaasti, ovat juuri niitä kriteerejä, jotka täyttäessään säädetyt lait täyttävät hyvyyden ja oikeudenmukaisuuden odotukset.</p><p>Jos prosessi johtaa itsenäistymiseen, niin se tapahtuu, kuten Tshekkoslovakian valtion Slovakian-puolen erotessa Tshekinmaasta, joiden maan osien kansat olivat kielellisesti toisiaan lähempänä kuin katalaani on espanjaa. Yhtä vähän meillä on perusteita asettua poikkiteloin katalaanien itsenäistymiselle omaksi valtiokseen kuin oli aikanaan asettua Slovakian itsenäistä valtiota vastaan. Slovakian itsenäisyys on osa nykytodellisuutta aivan kuin aikaisemmin tapahtunut Norjan itsenäistyminen Ruotsista tai kuin Norjan ja Ruotsin aiempi itsenäistyminen Tanskasta.</p><p>Eikö näissä itsenäistymisissä ole yhtä paljon tai vähän kolonialismia kuin Katalonia-Espanja-suhteessakin? Emämaa on vain menettänyt tavalla tai toisella oikeuden katsoa itsenäistyneet oman väestönsä osaksi. Enimpiä painostuskeinoja hallitseva Espanja on vahvemmakseen eniten vastuussa siitä, mihin Katalonian tilanne johtaa, ja Espanjasta siis riippuu viime kädessä se, ovatko katalaanit pakotetut eroamaan Espanjasta (jopa oman tahtonsa vastaisesti). Espanjasta nimittäin riippuu se, onko katalaaneilla mahdollisuus jäädä Espanjan yhteyteen säilyttäen arvokkuutensa. &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;</p><p><strong>Tuomitaanko eurooppalaisten arvojen symboli näiden rikkomisesta?</strong></p><p>Suurta ironiaa on, että jos Puidgemont tosiaankin palautetaan Espanjaan tuomittavaksi kapinoinnista, vaikka hän onkin itse asiassa vain sanan-, yhdistys-ja kokoontumisvapauden käyttäjä kaikkine kannattajineen ja tukijoineen, niin jo eurooppalaisten arvojen symbolina tunnetuksi tulleen Puidgemont&rsquo;in tuomion ohella tuomituiksi tulevat myös ne eurooppalaiset arvot, jotka assosioituvat voimakkaasti häneen, siis sanan-, yhdistys-ja kokoontumisvapauden sellaisina kuin ne ovat edustuksellisen demokratian ytimessä, vieläpä sellaisen ytimessä, johon yhdistyy katalaanien kansallisen itsemääräämisoikeuden järjestäminen heitä itseään tyydyttävällä tavalla. Espanjassa hän on kohtaava Lain &ndash; isolla alkukirjaimella kirjoitettavan imperiumin lain.</p><p>Katalaanit saivat Espanjojen valtakunnan itsehallinnollisena osana vaalia omaa kieltä ja kulttuuria ennen ranskalaissuuntautunutta nykyistä 1800-luvulla vakiintunutta dynastiaa, joten kieli ja kulttuuri olivat niin hyvällä tolalla, ettei Francon diktatuuri viimeksi onnistunut tuhoamaan niiden pohjaa. Uudestaan elpyneenä ne ovat nyt tilassa, jossa niitä kelpaa kehittää ja puolustaa Espanjassa orastavia pyrkimyksiä vastaan, joilla aiotaan lähteä niitä tukahduttamaan.</p><p>Espanjan ja Katalonian välillä voidaan nähdä eroavuus oikeudentunnossa, joka on niissä erilainen. Espanjan kastiliankielinen väestönosa näyttää olevan enenevässä määrin muuttumassa oikeudentunnoltaan osaksi Ranskan kuninkaiden, Ranskan vallankumoushallinnon ja napoleonilaisen perinnettä, jossa ihaillaan keskusjohtoisuutta ja halveksitaan alueiden pyrkimystä tehdä päätöksensä itsenäisesti, omalta pohjalta ja paikallisperinnettään vaalien. Espanjan poliittisen kriisin aikana Kataloniassa sattuneet tapahtumat, tuovat silmiemme eteen sen, että Espanjassa keskusvalta suosii &rdquo;hirmuvaltiaiden&rdquo; ja Napoleonin äärikeskitysperinnettä ja että Kataloniassa poliittinen ja hallinnollinen kulttuuri on vastakaista: keskusvaltaan purkamaan pykivää, kansalaisoikeuksia ja kansanäänestystä suosivaa, vapautta laajasti rakastavaa, demokratiaa suosivaa sekä väkivaltaa kaihtavaa rauhanomaisuutta.</p><p><strong>Miksi Kataloniassa on vaadittu itsenäisyyttä, mikä on sellaista, mitä ei voi kulttuurissa ja hallinnossa saada itsenäisyydettä? </strong></p><p>Katalaanit ovat tavoitelleet itsenäisyyttä yksinkertaisesti sen vuoksi, etteivät he ole voineet luottaa siihen, että keskusvalta sallii Kataloniassa kansan perusluonnetta kunnioittavan järjestelmän, kun katalaanien &rdquo;kansanluonne&rdquo; eroaa kuin päivä yöstä verrattuna Espanjan &rdquo;kansanluonteeseen&rdquo;.&nbsp; Itsenäisyysprosessi kulkenee omaa vääjäämätöntä kulkuaan kohti Katalonian itsenäisyyttä. Prosessin hidastuminen edellyttää, että Espanjan espanjankielinen enemmistökansakunta valistuu ja oppii ottamaan huomioon katalaaninkielisten ja muidenkin Espanjan vähemmistökansallisuuksien omaleimaisuuden ja tarpeet, erityisesti erilaiset poliittiset ja hallinnolliset kulttuurit.</p><p>Niiden, joiden toiveiden mukaista on Espanjan omaleimaisten alueiden ja kansojen säilyminen saman valtion piirissä ja saman hallituksen johdossa, pitäisi järkevöityä ymmärtämään ottaa huomioon katalaanien pyrkimys tehdä näiden kieli katalaani tasavertaiseksi kieleksi Espanjassa, siis myös tunnustaa katalaani uuslatinaisten eli romaanisten kielten perheessä romaanisten kielten eri alaperheeseen kuuluvaksi kuin espanja tai portugali. Tasavertaisuus tekisi katalaanista EU:n virallisen kansallisen kielen. Suomalaisesta on perin outoa, ettei katalaani ole sallittu Espanjan parlamentissa, sillä suomihan oli maamme jo ollessa Varsinais-Ruotsin valtakunnan osana jo Ruotsin valtiopäivillä käytössä ollut kieli.</p><p>Huomioon otettuina katalaanien kieli-ja kulttuuripyrinnöt ja katalaanien ei-espanjalaisen luonteen myöntäminen auttaisivat sovun rakentamista, jos ne toteutettaisiin samalla, kun Katalonian itsehallinto toteutettaisiin, toivottavasti taloudellisine laajennuksineen. Katalonian ja Espanjan valtioyhteyden toivojilla ei ole muuta tapaa toteuttaa toiveensa, kun olla myötämielisiä katalaanien oikeutetuille vaatimuksille. Puidgemont&rsquo;in tuomitseminen ei edistä millään tavoin itsenäistymisprosessin hidastamista.</p><p>Viittasin aivan aluksi siihen, että on typerää ajatella lakia sitovana vain sen vuoksi, että se on säädetty, ja pitää lainkuuliaisuutta hyveenä välittämättä mitään niistä seurauksista, jotka lain noudattamisesta tai laiminlyömisestä on. Vaikuttaa, että Espanja puhuu laistaan juuri tällä tavoin &ndash; siis ikään kuin laintauluihin kirjoitettuna ja oikeana siitä riippumatta, mitä maailmassa havaintojemme mukaan tapahtuu. &nbsp;Sen sijaan lait pitäisi sitoa aina myös havaintoihimme ja käyttää pätevyyden perusteina sellaisia arvoja, joita on syytä edistää. &nbsp;</p><p><strong>Olkoon muuan esimerkki EU-maiden oikeusperinteiden yhteensopimattomuudesta! </strong></p><p>Espanjan ja Katalonian hallinto-ja oikeusajatteluperinteen eroja valaiseen espanjalaisten erikoinen tapa puhua laista. Espanjan hallinnossa näytetään puhuvan Laista tällä tavoin kirjoitettuna isolla alkukirjaimella, jolloin kysymyksessä ei ole laki kirjoitettuna pienellä alkukirjaimella &ndash; ei siis tavallisen arkipäivän ja aistikokemusten mukainen ja itsemuodostamiimme arvoihin pätevyydessä pohjautuva laki, jonka huonoutta kansalaisten sallitaan omalla arvostelukyvyllään tarkastella. Laista kirjoitettuna isolla alkukirjaimella puhuttaessa on hairahdettu omituiseen lakikäsitykseen, johon Suomessakin moni on ihastunut ja asettunut kritiikittömästi Espanjan hallituksen retoriikan puolelle. Kysymyksessä on arkaainen mielleyhtymä jumalalliseen lakiin, ja kysymys on mielleyhtymästä, joka näyttää elävän yhtä myös sekulaarissa muodossaan juristien eräänlaisena aivokummituksena. &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;</p><p>Puhuttaessa laista on täsmällistä erotella toisistaan em. Laki ja laki (pienellä alkukirjaimella), joita ei pidä toisiinsa sekoittaa. Jälkimmäistä lakia sisältöineen voi olla tilanteesta riippuen hyvä tai huono, siis täysin kelvoton mittapuuksi tai kriteeriksi erottaa toisistaan palkittavat ja rangaistavat asiat. Lakia rikottaessakin siis saatetaan seurata oikeaa menettelyä tai edistää hyvää lähes yhtä usein tai useamminkin kuin lakia noudattamalla. On tiedetty tosiasia, että lakia noudattamalla ja rangaistuksen välttämällä on aiheutettu paljon pahaa, mm. tunnettuja kansanmurhia, esimerkiksi juutalaisten joukkomurha.&nbsp;</p><p>Ei tarvitse kehittynyttäkään historiantajua ymmärtääkseen sen, että lait ovat &ndash; kun pysytellään havaintomaailmassa eikä oleteta mitään kokemuksella saavuttamatonta &ndash; erehtyväisten ja epäluotettavien ihmisten säätämiä virheineen kaikkineen ja kaikkine epämääräisyyksineen, joten järkevänä kansalaisen sopii pitää huoli siitä, ettei noudata eikä tuekaan sellaisia lakeja, jotka tietää kelvottomiksi ja jotka ovat sellaisiksi osoitetut. Empiirisinä oikeus-tai yhteiskuntatietelijöinä emme tietenkään myönnä laeille mitään ylimaallista, yli-inhimillistä tai jumallista asemaa, jonka perusteella lain rikkominen olisi aina väärin, sillä väärin ja ylipäätään rangaistavaahan lainrikkominen on ainoastaan silloin, kun lain hyvyys on osoitettu.</p><p>Kokemusmaailman laeille on luonteenomaista, ettei pelkästään niihin nojaamalla ole mahdollisuutta tehdä tai nähdä eroavuuksia lakien välisestä paremmuudesta, ei erottaa oikeudenmukaista epäoikeudenmukaisesta. Demokraattisesti säädetyt lait ovat erehtyväisten ihmisten säätämiä lakeja lukuisine virheineen, minkä vuoksi ne ovat määritelmän mukaisesti epäoikeudenmukaisia eikä niiden mukaan voida tuomita vain vääriin tuomioihin.</p><p><strong>Jumalallisen, loukkaamattoman lain Rousseaun esittämä sekulaarinen muunnos &ndash; tavoiteko EU:ssa</strong></p><p>Sekularisoituna Laki on Rousseaun Yhteiskuntasopimus-teoksessaan, jonka argumentteihin perustuu Ranskan vallankumouksen perintöön perustuva, napoleonilainen ja ranskalaisen esimarxilaisen kommunismin lakikäsitys, jonka mm. Marx välitti Venäjän bolsevikeille. Tämän lakikäsityksen historiallisena taustana on 1600-luvun Ranskan kuninkaiden perinne, joka istutettiin Espanjaan vasta 1800-luvun alussa ranskalaisperäisen dynastian myötä. Laki täydessä majesteettisuudessaan ja pyhyydessään ei ole empiirisen yhteiskuntatieteilijän tarkoittama laki, vaan &ndash; kuten Rousseau sanoo &ndash; kansan yleistahtoa ilmaiseva laki, jonka tietä kaikkien on muiden tahtojen väistyttävä, siis empiiristen yksityistahtojen, muodostuivatpa nämä sitten yksittäisissä ihmisissä tai kansanäänesyksissä.</p><p>Laki, joka ilmaisee <em>Kansan yleistahdon</em> riippumattomasti siitä, mitä itse kukin kansalainen tai hallintoalamainen tahtoo tai sattuu milloinkin haluaan. Kansan yleistahto on eri asia kuin empiirinen kaikkien tahto, sillä jos meidän kaikkien tahto on ristiriidassa Yleistahdon kanssa, olemme kaikki väärässä ja meidät tulee ankarin käsin ohjata oikeaan.</p><p>Yhteiskuntasopimus-teos ei ole nimenomaan Rousseaun oman käsityksen mukaan empiirisen yhteiskunnan kuvaus, jollaisessa vallitsee aina vahvimman oikeus heikompiinsa ja jollaisessa lait ovat huonoja ja epäoikeudenmukaisia. Emile-kasvatusromaanissaan Rousseua ainakin lähtee siitä realistiselta pohjalta, että havaintomaailmamme kaikki lait ovat enemmän tai vähemmän huonoja, joten niiden yhteydessä herää kysymys, onko aiheellista edes pyrkiä noudattamaan niitä. Empiirisenä oikeusoppineena ja yhteiskuntatieteilijänä Rousseau oli tätä viisasta mieltä. Yhteiskuntafilosofiassaan hän keskustelee ihanneyhteiskunnasta, joka voi olla vain rajoitetuin ehdoin toteutettavissa ja jollaista ei ole ollut ainakaan vielä missään.</p><p>Yhteiskuntasopimusyhteiskunta on ihanneyhteiskunta, jossa vallitsee pysyvä tasavaltalainen järjestys ehdottoman oikeudenmukaisine ja täydellisen hyvine lakeineen, jotka toteutuvat sen vuoksi, että yhteiskunnan jokainen jäsen hillitsee omaa itsekästä luontoon järkensä ja omantuntonsa äänen mukaisesti, jolloin tarve &rdquo;vapauteen pakottamiseen&rdquo; on hävinnyt.</p><p>Kysymyksestä valtiolle kuuluvasta <em>vapauteen pakottamisen </em>oikeudesta on hämmentänyt hänen lukijoitaan. Tekstikohta viittaa ainakin John Locken varhaisimpaan huomautukseen. Tämän mukaan ollessamme vapaita toimimaan muiden ihmisten ja julkisen vallan estämättä toimintaamme kaikki tällaisia esteitä ei ole aiheellista katsoa vapauden rajoituksiksi, kun ne ovat negatiivisen vapautemme tiellä. Jos suolla harjailijaa estetään vajoamasta suohon tai putoamista karttelevaa kiipeilijää estetään putoamasta rotkoon vaarahetkellä hänellä olevan tahtonsa vastaisesti, niin po. estelyitä ei ole syytä pitää harhailijan tai kiipeilijän vapauden rajoituksina, kun esteet johtavat vaaroista pelastumiseen.&nbsp;</p><p>Rousseaun &rdquo;vapauteen pakottaminen&rdquo; voi siis olla laajennus Locken periaatteesta. Sitoutuminen tähän ei ole välttämättä sellaista, mikä tekisi jostakin ajattelijasta totalitarismin puolustajan.</p><p><strong>Miten syntyi turmiollinen populistinen ideologia, jota mm. Espanja edistää?</strong></p><p>Kyseenalisempi kohta Yhteiskuntasopimuksessa on tämä:</p><p>..jäsenten suhde toisiinsa ja koko yhteisöön&hellip; tämän suhteen tulee olla edellisessä kohdassa niin pienen ja jälkimmäisessä niin suuren kuin mahdollista, niin että jokainen kansalainen on täydellisesti riippumaton kaikista muista ja äärimmäisen riippuvainen valtiosta. (Yhteiskuntasopimus, 1918, toinen kirja, 12. luku: Lakien jako; kääntäjä J.V.Lehtonen.)</p><p>Tämän toteuttamisen keinot ovat molemmissa samat sillä <em>vain valtion voimakkuus takaa sen jäsenten vapauden. </em>(sama kuin edellä) Jäsenten suhteesta valtioon syntyvät yksityisoikeudelliset suhteet. Syytä on kiinnittää tässä yhteydessä huomio vain siihen, että kohta sisältää, vaikkakaan ei lausu julki, sen, että po. valtiossa vapaus säilyy vain yksittäisten ihmisten välisenä vapautena; valtion toimenpiteitä vastaan yksittäinen ihminen ei sen sijaan ole vapaa.</p><p>Rousseaun puolesta on aiheellista huomauttaa, että Sveitsistä syntyisin olevana hän ajattelee Yhteiskuntasopimus-teoksessa esittelemäänsä ihannetasavaltaa sellaisena, joka voidaan toteuttaa vain Sveitsin pienten poliittisten valtioyhteisöjen piirissä eikä Ranskan kokoisissa suurissa valtakunnaissa. Suurten kansallisvaltioiden edistäjät omaksuivat Rousseaun ajatuksen kansan Yleistahdosta normina kokemuksessamme ilmeneville yhden tai useamman ihmisen (äänestyksellisessä) yksityistahdolle eliittien hyödyksi olevana ajatuksena.</p><p>Rousseau selvästi laiminlyö ymmärtää sitä, että valtainstituutiot voivat muodostua uhaksi yksilönvapaudelle. Instituutiosta aiheutuu tällainen vaara vapaudellemme juuri suurissa poliittisissa yksiköissä, joita Rousseau ei mahdollisesti ajatellut kehitellessään abstraktia kansan Yleistahtoa absoluuttisena lakia, jota hallitusten on määrä toteuttaa kansan nimissä. Suuriin ja keskitettyihin valtakuntiin siirrettynä ajatus kansan yleistahdosta ja tätä ilmaisevasta hallituksen toimeenpanemasta laista antaa teoreettisen perustelun populismille.</p><p><strong>Aikamme populistien kansan Yleistahdon ilmaiseva laki, joka syrjäyttää kaikki yksityistahdot, myös äänestystulokset, jos ne eivät siihen yhdy! </strong></p><p>Suurena ongelmana yhteiskunnassamme on, että populistit, kuten Espanjan pääministeri Rajoy, sielunveljiensä Putinin, Trumpin ja Erdoganin tavoin lähtevät ajatuksesta, että laki pitää kirjoittaa isolla alkukirjaimella. Näin ymmärrettynä Laki on kriteeri sille, mikä on hyvää, mikä pahaa; mikä on oikein, mikä taas on väärin. Kulttuurihistoriassamme he nojaavat ajatukseen, joka on historiallisesti lähtöisin Raamatun vanhasta testamentista, siis juutalaisesta perinteestä, jossa laki on jumalallisen tahdon ilmaisu, erehtymättömästi oikea, jollaisen mukaan rankaiseminen on erehtymättömästi oikeudenmukainen.</p><p>Suurten populististen valtiomiesten ääneen julistamat lait ovat aina oikeudenmukaisia, sillä ne vastaavat hallintoalamaisessa olevaa omantunnon ääntä, jonka seuraavat yhtyvät ilman muutosvastarintaa kansan yleistahdon ilmaisevaan julistukseen. Ne, joissa omatunnon ääni on tukahtunut, eivät ymmärrä yhtyä kansan yleistahdon lakiin, vaan heidät voidaan pakottaa vastentahtoisesti vapauteen.&nbsp;&nbsp;&nbsp;</p><p>Retorinen puheemme absoluuttisesta laista, poikkeuksettomasti oikeasta, asettamisiltaan rangaistuksilta aina oikeudenmukaisesta, viittaa jatkuvasti jumalalliseen lakiin, Vanhan testamentin lakiin, vaikkakaan ei tämän sisältöön niin kuitenkin sen muotoon. Viittaus nostaa lainsäätäjämme jumaliksi jumalten joukkoon. Vanhatestamentillinen kristinusko pitää yllä ajatusta Laista, joka omassa jumalallisuudessaan tai tähän vertautuvana ylittää omassa majesteettisuudessaan ja pyhyydessään kaiken inhimillisen. Hämmentävää on, että Laki on sellainen, jonka arviontiin mikään inhimillinen mittapuu ei sovellu &ndash; jumalallinen laki yhtä lailla ilman Jumalaa kuin jumalineen, mitä nämä sitten ovatkin.</p><p>Laissa asuu absoluuttisuus, joka tulee sekulaarisena aikanamme toimeen myös ilman Jumalaa, kuitenkin samoine vaikutuksineen Jumalan keralla. Itse valtio nostetaan jumaluudeksi. Tällaisina imperiumien, jo tuhoutuneiden tai vielä elää kituuttavien &ndash; laki on merkinnyt kansallisen itsemääräämisoikeuden kuolemantuomiota ja hautausseremoniaa. &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;</p><p><strong>Korvaavatko mystisen oikeusopin yli-inhimillinen Lain periaatteet Euroopan ihmisoikeudet?</strong></p><p>1700-luvun lopulla olleen Ranskan hirmuvaltaisen tasavallan perintö jatkajineen, joita olivat Napoleon ja bonapartistit sekä vallankumouksesta säikähtäneet monarkistiset aristokraatit, elää nykyisin Ranskassa maan keskitetysti pystytetyssä hallintorakenteessa, mutta näyttää olevan järkkymään päin Espanjassa Francon ajan jälkeen.</p><p>Kiivaimmat Puigdemont&rsquo;n tuomitsemisen vaatijat niin Espanjassa, Euroopassa kuin Suomessakin, vetoavat absoluuttiseen, erehtymättömän lainsäätäjän lakiin, siis Lakiin. Hän on eurooppalaisten arvojen, erityisesti sananvapauden, symboli sekä demokratian ja katalaanien itsemääräämisoikeuden symboli. Mikäli hän tulee Espanjaan palautettuna siellä tuomituksi, täällä tuomituksi tulevat myös eurooppalaiset arvot, erilaiset vapaudet, demokratia ja kansakuntien itsemääräämisoikeus.&nbsp; Espanjan valtio katsoo itsensä Kansan yleistahdon toteuttajaksi asettaessaan Puidgemontin ns. kansan Yleistahtoa ilmaisevan Lain ja oikeuden eteen. Tuomio on täysin erehtymätön riippumattomana siitä, miten itse kukin meistä asiat havaitsee, tahtoo ja harkitsee sekä ääntä antaessaan vaaleissa.</p><p>Tämä johtopäätös on ilmeinen sen vuoksi, että Espanjan hallituksen vahingollisena linjana on sivuuttaa kansalaisyhteiskuntaan kuuluvat luonnolliset mielipiteen muodostuksen vapaat prosessit. Hallitus on kokonmaan luopunut tavoittelemasta poliittisia kompromisseja keskusvallan ja Katalonian suhteiden järjestämisessä. Espanjan hallituspiirit ovat lakkauttaneet voimakeinon Katalonian itsehallinnon, keskusvallan, itsejärjestämissään vaaleissa ovat menettäneet omaa kannatustaan Katalonian alueella ja ovat lakanneet pyrkimästä sovitteluratkaisuun Katalonian Espanjan keskusvaltaan ja tämän autoritaarisiin otteisin tyytymättömien kanssa. Todellisuudesta vieraantunut puhe Laista, joka on oikean ja väärän mittapuu, on sumuverho, jolla Espanjan hallituspiirit peittelevät valtionsa ajautumista entistä autoritaarisempaan suuntaan.&nbsp;&nbsp; &nbsp;</p><p>&nbsp;&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Puigdemont odottaa pakkopalautustaan Espanjaan, jonka autoritääristen lakien mukaan vapaa kansalaistoiminta on kapinointia, jos kansalaistoimijoiden pyrkimykset ovat maan hallitukselle vastanmielisiä. Itse asiassa se, katsotaanko kapina rikokseksi, on kulloisenkin valtion lainsäädännöstä riippuva asia. Silloinkin, kun se katsotaan kapinaksi, tuskin rauhanomainen vapaa kansalaistoiminta voi olla kapinaa. Syyttäjäviranomainen näyttää päättäneen hakea oikeudelta Puigdemont’in toimittamista Espanjaan oikeuden eteen, vaikkakaan Saksan laissa ei ole kapinarikosta. Hakemisen pohjana on väite siitä, että Saksan laissa oleva valtiopetos vastaa sisällöllisesti Espanjan laissa mainittua kapinarikosta. Saa nähdä, yhtyykö luvasta Espanjaan toimittamisesta päättävä tuomioistuin syyttäjän käsitykseen.

Espanjassa on käynnissä katalaanipoliitikkoihin kohdistuva poliittinen ajojahti, jota yritetään naamioida rikosoikeudelliseksi. Puidgemont on yksi niistä jo monista katalaanipoliitikoista, joiden kimppuun Espanjan vähemmistöhallitus on käynyt ja pyrkii autoritaarisine otteineen estämään omien äänestäjiensä vapaalla mandaatilla toimivia poliitikkoja noudattamasta demokratian pelisääntöjä ja päivä päivältä itsenäisyysmielisimmiksi muuttuneiden kannattajiensa toiveita. Mainittujen pelisääntöjen seuraamisen estäminen on omiaan tekemään tyhjäksi katalaanien vapauksia ja oikeuksia, jollaisten pitäisi kuulua kaikille EU-maiden kansalaisille.

Emme voi Espanjan ulkopuolella olevina olla varmoja siitä, ettei Espanjan hallitus pyri ”viilaamaan meitä linssiin”.  Emme tiedä, että Puidgemont kannattajineen on todella rikkonut jotakin lakia emmekä varsinakaan, jos lakia on rikottu, että tämä laki on riittävän hyvä noudatettavaksi. Olisiko palvelus jopa espanjalaisille, että tuota lakia ei panna toimeen.

Havaintokokemusten piirissä liikuttaessa emme voi vedota mihinkään ylimaalliseen lakiin, jota rikkoessaan ansaitsee rangaistuksen riippumatta muodostamistamme aistihavainnoista. Näitä tarvitsemme oman mielipiteemme muodostamiseen ja jotakin mittapuuta, jolla rikottu laki on sellainen hyvä laki, jonka laiminlyömisestä on aiheellista tuomita. Kaikkinainen huulenheitto sellaisesta laista, joka ei voi olla huono olleessaan laki, sisältää mittapuun oikealle ja väärälle, hyvälle ja pahalle jne. mutta myös irrottaa sen havaintomaailmastamme. Paradoksaalisesti juuri ne arvot, joita Puidgemont on puolustanut ansiokkaasti, ovat juuri niitä kriteerejä, jotka täyttäessään säädetyt lait täyttävät hyvyyden ja oikeudenmukaisuuden odotukset.

Jos prosessi johtaa itsenäistymiseen, niin se tapahtuu, kuten Tshekkoslovakian valtion Slovakian-puolen erotessa Tshekinmaasta, joiden maan osien kansat olivat kielellisesti toisiaan lähempänä kuin katalaani on espanjaa. Yhtä vähän meillä on perusteita asettua poikkiteloin katalaanien itsenäistymiselle omaksi valtiokseen kuin oli aikanaan asettua Slovakian itsenäistä valtiota vastaan. Slovakian itsenäisyys on osa nykytodellisuutta aivan kuin aikaisemmin tapahtunut Norjan itsenäistyminen Ruotsista tai kuin Norjan ja Ruotsin aiempi itsenäistyminen Tanskasta.

Eikö näissä itsenäistymisissä ole yhtä paljon tai vähän kolonialismia kuin Katalonia-Espanja-suhteessakin? Emämaa on vain menettänyt tavalla tai toisella oikeuden katsoa itsenäistyneet oman väestönsä osaksi. Enimpiä painostuskeinoja hallitseva Espanja on vahvemmakseen eniten vastuussa siitä, mihin Katalonian tilanne johtaa, ja Espanjasta siis riippuu viime kädessä se, ovatko katalaanit pakotetut eroamaan Espanjasta (jopa oman tahtonsa vastaisesti). Espanjasta nimittäin riippuu se, onko katalaaneilla mahdollisuus jäädä Espanjan yhteyteen säilyttäen arvokkuutensa.           

Tuomitaanko eurooppalaisten arvojen symboli näiden rikkomisesta?

Suurta ironiaa on, että jos Puidgemont tosiaankin palautetaan Espanjaan tuomittavaksi kapinoinnista, vaikka hän onkin itse asiassa vain sanan-, yhdistys-ja kokoontumisvapauden käyttäjä kaikkine kannattajineen ja tukijoineen, niin jo eurooppalaisten arvojen symbolina tunnetuksi tulleen Puidgemont’in tuomion ohella tuomituiksi tulevat myös ne eurooppalaiset arvot, jotka assosioituvat voimakkaasti häneen, siis sanan-, yhdistys-ja kokoontumisvapauden sellaisina kuin ne ovat edustuksellisen demokratian ytimessä, vieläpä sellaisen ytimessä, johon yhdistyy katalaanien kansallisen itsemääräämisoikeuden järjestäminen heitä itseään tyydyttävällä tavalla. Espanjassa hän on kohtaava Lain – isolla alkukirjaimella kirjoitettavan imperiumin lain.

Katalaanit saivat Espanjojen valtakunnan itsehallinnollisena osana vaalia omaa kieltä ja kulttuuria ennen ranskalaissuuntautunutta nykyistä 1800-luvulla vakiintunutta dynastiaa, joten kieli ja kulttuuri olivat niin hyvällä tolalla, ettei Francon diktatuuri viimeksi onnistunut tuhoamaan niiden pohjaa. Uudestaan elpyneenä ne ovat nyt tilassa, jossa niitä kelpaa kehittää ja puolustaa Espanjassa orastavia pyrkimyksiä vastaan, joilla aiotaan lähteä niitä tukahduttamaan.

Espanjan ja Katalonian välillä voidaan nähdä eroavuus oikeudentunnossa, joka on niissä erilainen. Espanjan kastiliankielinen väestönosa näyttää olevan enenevässä määrin muuttumassa oikeudentunnoltaan osaksi Ranskan kuninkaiden, Ranskan vallankumoushallinnon ja napoleonilaisen perinnettä, jossa ihaillaan keskusjohtoisuutta ja halveksitaan alueiden pyrkimystä tehdä päätöksensä itsenäisesti, omalta pohjalta ja paikallisperinnettään vaalien. Espanjan poliittisen kriisin aikana Kataloniassa sattuneet tapahtumat, tuovat silmiemme eteen sen, että Espanjassa keskusvalta suosii ”hirmuvaltiaiden” ja Napoleonin äärikeskitysperinnettä ja että Kataloniassa poliittinen ja hallinnollinen kulttuuri on vastakaista: keskusvaltaan purkamaan pykivää, kansalaisoikeuksia ja kansanäänestystä suosivaa, vapautta laajasti rakastavaa, demokratiaa suosivaa sekä väkivaltaa kaihtavaa rauhanomaisuutta.

Miksi Kataloniassa on vaadittu itsenäisyyttä, mikä on sellaista, mitä ei voi kulttuurissa ja hallinnossa saada itsenäisyydettä?

Katalaanit ovat tavoitelleet itsenäisyyttä yksinkertaisesti sen vuoksi, etteivät he ole voineet luottaa siihen, että keskusvalta sallii Kataloniassa kansan perusluonnetta kunnioittavan järjestelmän, kun katalaanien ”kansanluonne” eroaa kuin päivä yöstä verrattuna Espanjan ”kansanluonteeseen”.  Itsenäisyysprosessi kulkenee omaa vääjäämätöntä kulkuaan kohti Katalonian itsenäisyyttä. Prosessin hidastuminen edellyttää, että Espanjan espanjankielinen enemmistökansakunta valistuu ja oppii ottamaan huomioon katalaaninkielisten ja muidenkin Espanjan vähemmistökansallisuuksien omaleimaisuuden ja tarpeet, erityisesti erilaiset poliittiset ja hallinnolliset kulttuurit.

Niiden, joiden toiveiden mukaista on Espanjan omaleimaisten alueiden ja kansojen säilyminen saman valtion piirissä ja saman hallituksen johdossa, pitäisi järkevöityä ymmärtämään ottaa huomioon katalaanien pyrkimys tehdä näiden kieli katalaani tasavertaiseksi kieleksi Espanjassa, siis myös tunnustaa katalaani uuslatinaisten eli romaanisten kielten perheessä romaanisten kielten eri alaperheeseen kuuluvaksi kuin espanja tai portugali. Tasavertaisuus tekisi katalaanista EU:n virallisen kansallisen kielen. Suomalaisesta on perin outoa, ettei katalaani ole sallittu Espanjan parlamentissa, sillä suomihan oli maamme jo ollessa Varsinais-Ruotsin valtakunnan osana jo Ruotsin valtiopäivillä käytössä ollut kieli.

Huomioon otettuina katalaanien kieli-ja kulttuuripyrinnöt ja katalaanien ei-espanjalaisen luonteen myöntäminen auttaisivat sovun rakentamista, jos ne toteutettaisiin samalla, kun Katalonian itsehallinto toteutettaisiin, toivottavasti taloudellisine laajennuksineen. Katalonian ja Espanjan valtioyhteyden toivojilla ei ole muuta tapaa toteuttaa toiveensa, kun olla myötämielisiä katalaanien oikeutetuille vaatimuksille. Puidgemont’in tuomitseminen ei edistä millään tavoin itsenäistymisprosessin hidastamista.

Viittasin aivan aluksi siihen, että on typerää ajatella lakia sitovana vain sen vuoksi, että se on säädetty, ja pitää lainkuuliaisuutta hyveenä välittämättä mitään niistä seurauksista, jotka lain noudattamisesta tai laiminlyömisestä on. Vaikuttaa, että Espanja puhuu laistaan juuri tällä tavoin – siis ikään kuin laintauluihin kirjoitettuna ja oikeana siitä riippumatta, mitä maailmassa havaintojemme mukaan tapahtuu.  Sen sijaan lait pitäisi sitoa aina myös havaintoihimme ja käyttää pätevyyden perusteina sellaisia arvoja, joita on syytä edistää.  

Olkoon muuan esimerkki EU-maiden oikeusperinteiden yhteensopimattomuudesta!

Espanjan ja Katalonian hallinto-ja oikeusajatteluperinteen eroja valaiseen espanjalaisten erikoinen tapa puhua laista. Espanjan hallinnossa näytetään puhuvan Laista tällä tavoin kirjoitettuna isolla alkukirjaimella, jolloin kysymyksessä ei ole laki kirjoitettuna pienellä alkukirjaimella – ei siis tavallisen arkipäivän ja aistikokemusten mukainen ja itsemuodostamiimme arvoihin pätevyydessä pohjautuva laki, jonka huonoutta kansalaisten sallitaan omalla arvostelukyvyllään tarkastella. Laista kirjoitettuna isolla alkukirjaimella puhuttaessa on hairahdettu omituiseen lakikäsitykseen, johon Suomessakin moni on ihastunut ja asettunut kritiikittömästi Espanjan hallituksen retoriikan puolelle. Kysymyksessä on arkaainen mielleyhtymä jumalalliseen lakiin, ja kysymys on mielleyhtymästä, joka näyttää elävän yhtä myös sekulaarissa muodossaan juristien eräänlaisena aivokummituksena.          

Puhuttaessa laista on täsmällistä erotella toisistaan em. Laki ja laki (pienellä alkukirjaimella), joita ei pidä toisiinsa sekoittaa. Jälkimmäistä lakia sisältöineen voi olla tilanteesta riippuen hyvä tai huono, siis täysin kelvoton mittapuuksi tai kriteeriksi erottaa toisistaan palkittavat ja rangaistavat asiat. Lakia rikottaessakin siis saatetaan seurata oikeaa menettelyä tai edistää hyvää lähes yhtä usein tai useamminkin kuin lakia noudattamalla. On tiedetty tosiasia, että lakia noudattamalla ja rangaistuksen välttämällä on aiheutettu paljon pahaa, mm. tunnettuja kansanmurhia, esimerkiksi juutalaisten joukkomurha. 

Ei tarvitse kehittynyttäkään historiantajua ymmärtääkseen sen, että lait ovat – kun pysytellään havaintomaailmassa eikä oleteta mitään kokemuksella saavuttamatonta – erehtyväisten ja epäluotettavien ihmisten säätämiä virheineen kaikkineen ja kaikkine epämääräisyyksineen, joten järkevänä kansalaisen sopii pitää huoli siitä, ettei noudata eikä tuekaan sellaisia lakeja, jotka tietää kelvottomiksi ja jotka ovat sellaisiksi osoitetut. Empiirisinä oikeus-tai yhteiskuntatietelijöinä emme tietenkään myönnä laeille mitään ylimaallista, yli-inhimillistä tai jumallista asemaa, jonka perusteella lain rikkominen olisi aina väärin, sillä väärin ja ylipäätään rangaistavaahan lainrikkominen on ainoastaan silloin, kun lain hyvyys on osoitettu.

Kokemusmaailman laeille on luonteenomaista, ettei pelkästään niihin nojaamalla ole mahdollisuutta tehdä tai nähdä eroavuuksia lakien välisestä paremmuudesta, ei erottaa oikeudenmukaista epäoikeudenmukaisesta. Demokraattisesti säädetyt lait ovat erehtyväisten ihmisten säätämiä lakeja lukuisine virheineen, minkä vuoksi ne ovat määritelmän mukaisesti epäoikeudenmukaisia eikä niiden mukaan voida tuomita vain vääriin tuomioihin.

Jumalallisen, loukkaamattoman lain Rousseaun esittämä sekulaarinen muunnos – tavoiteko EU:ssa

Sekularisoituna Laki on Rousseaun Yhteiskuntasopimus-teoksessaan, jonka argumentteihin perustuu Ranskan vallankumouksen perintöön perustuva, napoleonilainen ja ranskalaisen esimarxilaisen kommunismin lakikäsitys, jonka mm. Marx välitti Venäjän bolsevikeille. Tämän lakikäsityksen historiallisena taustana on 1600-luvun Ranskan kuninkaiden perinne, joka istutettiin Espanjaan vasta 1800-luvun alussa ranskalaisperäisen dynastian myötä. Laki täydessä majesteettisuudessaan ja pyhyydessään ei ole empiirisen yhteiskuntatieteilijän tarkoittama laki, vaan – kuten Rousseau sanoo – kansan yleistahtoa ilmaiseva laki, jonka tietä kaikkien on muiden tahtojen väistyttävä, siis empiiristen yksityistahtojen, muodostuivatpa nämä sitten yksittäisissä ihmisissä tai kansanäänesyksissä.

Laki, joka ilmaisee Kansan yleistahdon riippumattomasti siitä, mitä itse kukin kansalainen tai hallintoalamainen tahtoo tai sattuu milloinkin haluaan. Kansan yleistahto on eri asia kuin empiirinen kaikkien tahto, sillä jos meidän kaikkien tahto on ristiriidassa Yleistahdon kanssa, olemme kaikki väärässä ja meidät tulee ankarin käsin ohjata oikeaan.

Yhteiskuntasopimus-teos ei ole nimenomaan Rousseaun oman käsityksen mukaan empiirisen yhteiskunnan kuvaus, jollaisessa vallitsee aina vahvimman oikeus heikompiinsa ja jollaisessa lait ovat huonoja ja epäoikeudenmukaisia. Emile-kasvatusromaanissaan Rousseua ainakin lähtee siitä realistiselta pohjalta, että havaintomaailmamme kaikki lait ovat enemmän tai vähemmän huonoja, joten niiden yhteydessä herää kysymys, onko aiheellista edes pyrkiä noudattamaan niitä. Empiirisenä oikeusoppineena ja yhteiskuntatieteilijänä Rousseau oli tätä viisasta mieltä. Yhteiskuntafilosofiassaan hän keskustelee ihanneyhteiskunnasta, joka voi olla vain rajoitetuin ehdoin toteutettavissa ja jollaista ei ole ollut ainakaan vielä missään.

Yhteiskuntasopimusyhteiskunta on ihanneyhteiskunta, jossa vallitsee pysyvä tasavaltalainen järjestys ehdottoman oikeudenmukaisine ja täydellisen hyvine lakeineen, jotka toteutuvat sen vuoksi, että yhteiskunnan jokainen jäsen hillitsee omaa itsekästä luontoon järkensä ja omantuntonsa äänen mukaisesti, jolloin tarve ”vapauteen pakottamiseen” on hävinnyt.

Kysymyksestä valtiolle kuuluvasta vapauteen pakottamisen oikeudesta on hämmentänyt hänen lukijoitaan. Tekstikohta viittaa ainakin John Locken varhaisimpaan huomautukseen. Tämän mukaan ollessamme vapaita toimimaan muiden ihmisten ja julkisen vallan estämättä toimintaamme kaikki tällaisia esteitä ei ole aiheellista katsoa vapauden rajoituksiksi, kun ne ovat negatiivisen vapautemme tiellä. Jos suolla harjailijaa estetään vajoamasta suohon tai putoamista karttelevaa kiipeilijää estetään putoamasta rotkoon vaarahetkellä hänellä olevan tahtonsa vastaisesti, niin po. estelyitä ei ole syytä pitää harhailijan tai kiipeilijän vapauden rajoituksina, kun esteet johtavat vaaroista pelastumiseen. 

Rousseaun ”vapauteen pakottaminen” voi siis olla laajennus Locken periaatteesta. Sitoutuminen tähän ei ole välttämättä sellaista, mikä tekisi jostakin ajattelijasta totalitarismin puolustajan.

Miten syntyi turmiollinen populistinen ideologia, jota mm. Espanja edistää?

Kyseenalisempi kohta Yhteiskuntasopimuksessa on tämä:

..jäsenten suhde toisiinsa ja koko yhteisöön… tämän suhteen tulee olla edellisessä kohdassa niin pienen ja jälkimmäisessä niin suuren kuin mahdollista, niin että jokainen kansalainen on täydellisesti riippumaton kaikista muista ja äärimmäisen riippuvainen valtiosta. (Yhteiskuntasopimus, 1918, toinen kirja, 12. luku: Lakien jako; kääntäjä J.V.Lehtonen.)

Tämän toteuttamisen keinot ovat molemmissa samat sillä vain valtion voimakkuus takaa sen jäsenten vapauden. (sama kuin edellä) Jäsenten suhteesta valtioon syntyvät yksityisoikeudelliset suhteet. Syytä on kiinnittää tässä yhteydessä huomio vain siihen, että kohta sisältää, vaikkakaan ei lausu julki, sen, että po. valtiossa vapaus säilyy vain yksittäisten ihmisten välisenä vapautena; valtion toimenpiteitä vastaan yksittäinen ihminen ei sen sijaan ole vapaa.

Rousseaun puolesta on aiheellista huomauttaa, että Sveitsistä syntyisin olevana hän ajattelee Yhteiskuntasopimus-teoksessa esittelemäänsä ihannetasavaltaa sellaisena, joka voidaan toteuttaa vain Sveitsin pienten poliittisten valtioyhteisöjen piirissä eikä Ranskan kokoisissa suurissa valtakunnaissa. Suurten kansallisvaltioiden edistäjät omaksuivat Rousseaun ajatuksen kansan Yleistahdosta normina kokemuksessamme ilmeneville yhden tai useamman ihmisen (äänestyksellisessä) yksityistahdolle eliittien hyödyksi olevana ajatuksena.

Rousseau selvästi laiminlyö ymmärtää sitä, että valtainstituutiot voivat muodostua uhaksi yksilönvapaudelle. Instituutiosta aiheutuu tällainen vaara vapaudellemme juuri suurissa poliittisissa yksiköissä, joita Rousseau ei mahdollisesti ajatellut kehitellessään abstraktia kansan Yleistahtoa absoluuttisena lakia, jota hallitusten on määrä toteuttaa kansan nimissä. Suuriin ja keskitettyihin valtakuntiin siirrettynä ajatus kansan yleistahdosta ja tätä ilmaisevasta hallituksen toimeenpanemasta laista antaa teoreettisen perustelun populismille.

Aikamme populistien kansan Yleistahdon ilmaiseva laki, joka syrjäyttää kaikki yksityistahdot, myös äänestystulokset, jos ne eivät siihen yhdy!

Suurena ongelmana yhteiskunnassamme on, että populistit, kuten Espanjan pääministeri Rajoy, sielunveljiensä Putinin, Trumpin ja Erdoganin tavoin lähtevät ajatuksesta, että laki pitää kirjoittaa isolla alkukirjaimella. Näin ymmärrettynä Laki on kriteeri sille, mikä on hyvää, mikä pahaa; mikä on oikein, mikä taas on väärin. Kulttuurihistoriassamme he nojaavat ajatukseen, joka on historiallisesti lähtöisin Raamatun vanhasta testamentista, siis juutalaisesta perinteestä, jossa laki on jumalallisen tahdon ilmaisu, erehtymättömästi oikea, jollaisen mukaan rankaiseminen on erehtymättömästi oikeudenmukainen.

Suurten populististen valtiomiesten ääneen julistamat lait ovat aina oikeudenmukaisia, sillä ne vastaavat hallintoalamaisessa olevaa omantunnon ääntä, jonka seuraavat yhtyvät ilman muutosvastarintaa kansan yleistahdon ilmaisevaan julistukseen. Ne, joissa omatunnon ääni on tukahtunut, eivät ymmärrä yhtyä kansan yleistahdon lakiin, vaan heidät voidaan pakottaa vastentahtoisesti vapauteen.   

Retorinen puheemme absoluuttisesta laista, poikkeuksettomasti oikeasta, asettamisiltaan rangaistuksilta aina oikeudenmukaisesta, viittaa jatkuvasti jumalalliseen lakiin, Vanhan testamentin lakiin, vaikkakaan ei tämän sisältöön niin kuitenkin sen muotoon. Viittaus nostaa lainsäätäjämme jumaliksi jumalten joukkoon. Vanhatestamentillinen kristinusko pitää yllä ajatusta Laista, joka omassa jumalallisuudessaan tai tähän vertautuvana ylittää omassa majesteettisuudessaan ja pyhyydessään kaiken inhimillisen. Hämmentävää on, että Laki on sellainen, jonka arviontiin mikään inhimillinen mittapuu ei sovellu – jumalallinen laki yhtä lailla ilman Jumalaa kuin jumalineen, mitä nämä sitten ovatkin.

Laissa asuu absoluuttisuus, joka tulee sekulaarisena aikanamme toimeen myös ilman Jumalaa, kuitenkin samoine vaikutuksineen Jumalan keralla. Itse valtio nostetaan jumaluudeksi. Tällaisina imperiumien, jo tuhoutuneiden tai vielä elää kituuttavien – laki on merkinnyt kansallisen itsemääräämisoikeuden kuolemantuomiota ja hautausseremoniaa.       

Korvaavatko mystisen oikeusopin yli-inhimillinen Lain periaatteet Euroopan ihmisoikeudet?

1700-luvun lopulla olleen Ranskan hirmuvaltaisen tasavallan perintö jatkajineen, joita olivat Napoleon ja bonapartistit sekä vallankumouksesta säikähtäneet monarkistiset aristokraatit, elää nykyisin Ranskassa maan keskitetysti pystytetyssä hallintorakenteessa, mutta näyttää olevan järkkymään päin Espanjassa Francon ajan jälkeen.

Kiivaimmat Puigdemont’n tuomitsemisen vaatijat niin Espanjassa, Euroopassa kuin Suomessakin, vetoavat absoluuttiseen, erehtymättömän lainsäätäjän lakiin, siis Lakiin. Hän on eurooppalaisten arvojen, erityisesti sananvapauden, symboli sekä demokratian ja katalaanien itsemääräämisoikeuden symboli. Mikäli hän tulee Espanjaan palautettuna siellä tuomituksi, täällä tuomituksi tulevat myös eurooppalaiset arvot, erilaiset vapaudet, demokratia ja kansakuntien itsemääräämisoikeus.  Espanjan valtio katsoo itsensä Kansan yleistahdon toteuttajaksi asettaessaan Puidgemontin ns. kansan Yleistahtoa ilmaisevan Lain ja oikeuden eteen. Tuomio on täysin erehtymätön riippumattomana siitä, miten itse kukin meistä asiat havaitsee, tahtoo ja harkitsee sekä ääntä antaessaan vaaleissa.

Tämä johtopäätös on ilmeinen sen vuoksi, että Espanjan hallituksen vahingollisena linjana on sivuuttaa kansalaisyhteiskuntaan kuuluvat luonnolliset mielipiteen muodostuksen vapaat prosessit. Hallitus on kokonmaan luopunut tavoittelemasta poliittisia kompromisseja keskusvallan ja Katalonian suhteiden järjestämisessä. Espanjan hallituspiirit ovat lakkauttaneet voimakeinon Katalonian itsehallinnon, keskusvallan, itsejärjestämissään vaaleissa ovat menettäneet omaa kannatustaan Katalonian alueella ja ovat lakanneet pyrkimästä sovitteluratkaisuun Katalonian Espanjan keskusvaltaan ja tämän autoritaarisiin otteisin tyytymättömien kanssa. Todellisuudesta vieraantunut puhe Laista, joka on oikean ja väärän mittapuu, on sumuverho, jolla Espanjan hallituspiirit peittelevät valtionsa ajautumista entistä autoritaarisempaan suuntaan.    

  

 

 

]]>
2 http://timoandersson.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253287-puidgemont-hylkaako-eu-arvojensa-puolustajan#comments Carles Puigdemont Espanja Katalonia Tue, 03 Apr 2018 20:22:07 +0000 Timo Andersson http://timoandersson.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253287-puidgemont-hylkaako-eu-arvojensa-puolustajan