Touko Aalto http://eduskuntavaaliehdokasjaanakaarinaristimki-anttila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/154228/all Wed, 31 Oct 2018 12:06:04 +0200 fi Vihreä raivo http://seppolappalainenkoti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263429-vihrea-raivo <p>&nbsp;</p><p>Vihreä raivo ei ole lempeä vaan on pitkävihainen. Vihreä raivo kadehtii, pöyhkeilee, iloitsee vääryydestä ja käyttäytyy sopimattomasti. Vihreä raivo kuvittelee toistuvasti kärsineensä pahaa. Vihreän raivon tieto on vajavaista mutta he haluavat esiintyä opettajina. Vihreän raivon paratiisi on sellainen jossa linnutkaan ei enää lennä ja maa on autio, että myös tyhjä. Vihreä raivo ei suvaitse, eikä ymmärrä erilaisuutta.</p><p>Joten en pidä poikkeavana ihmeenä vaan väistämättömänä tapahtumana sitä kun Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto jäi sairauslomalle, syynä oli uupumus. Touko Aalto itse ilmoitti sen ettei kenenkään pidä vaarantaa terveyttään työn takia. Jaksamisen rajat olivat tulleet vastaan. Ja lopputuloksena Touko Aalto vetäytyy vihreiden johdosta. Hyvin tämäkin seikka todistaa vihreän raivon olemassa olon. Vihreät hyväksyvät vain itse määrittelemän yksimielisen totuuden ja erilaisuus saa väistyä.</p><p>Vihreä raivo vastustaa voimakkaasti esim. Perussuomalaisia tai muita heidän kaltaisiaan: jotka rakastavat hyviä tekoja ja puhuvat hyvää tarkoittavalla enkelten kielillä uskosta, toivosta sekä rakkaudesta.</p><p><br />Myytit murtuu. On jäätelö hyvää kun yksin syö.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Vihreä raivo ei ole lempeä vaan on pitkävihainen. Vihreä raivo kadehtii, pöyhkeilee, iloitsee vääryydestä ja käyttäytyy sopimattomasti. Vihreä raivo kuvittelee toistuvasti kärsineensä pahaa. Vihreän raivon tieto on vajavaista mutta he haluavat esiintyä opettajina. Vihreän raivon paratiisi on sellainen jossa linnutkaan ei enää lennä ja maa on autio, että myös tyhjä. Vihreä raivo ei suvaitse, eikä ymmärrä erilaisuutta.

Joten en pidä poikkeavana ihmeenä vaan väistämättömänä tapahtumana sitä kun Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto jäi sairauslomalle, syynä oli uupumus. Touko Aalto itse ilmoitti sen ettei kenenkään pidä vaarantaa terveyttään työn takia. Jaksamisen rajat olivat tulleet vastaan. Ja lopputuloksena Touko Aalto vetäytyy vihreiden johdosta. Hyvin tämäkin seikka todistaa vihreän raivon olemassa olon. Vihreät hyväksyvät vain itse määrittelemän yksimielisen totuuden ja erilaisuus saa väistyä.

Vihreä raivo vastustaa voimakkaasti esim. Perussuomalaisia tai muita heidän kaltaisiaan: jotka rakastavat hyviä tekoja ja puhuvat hyvää tarkoittavalla enkelten kielillä uskosta, toivosta sekä rakkaudesta.


Myytit murtuu. On jäätelö hyvää kun yksin syö.

 

]]>
2 http://seppolappalainenkoti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263429-vihrea-raivo#comments Perussuomalaiset Rauha ja rakkaus Touko Aalto Vihreät Wed, 31 Oct 2018 10:06:04 +0000 Seppo Lappalainen http://seppolappalainenkoti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263429-vihrea-raivo
Vihreät valitsevat puheenjohtajaa - tilanne on täysin auki http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263308-vihreat-valitsevat-puheenjohtajaa-tilanne-on-taysin-auki <p><strong>Touko Aallon </strong>ilmoitettua luopumisestaan Vihreiden puheenjohtajan tehtävästä viime viikolla varmistui se, että marraskuun alussa kokoontuvan Vihreiden puoluevaltuuskunnan tulee valita puolueelle uusi puheenjohtaja ensi kesän puoluekokoukseen saakka. Peli on ollut auki jo useamman päivän, mutta ainoastaan kansanedustaja <strong>Outi Alanko-Kahiluoto </strong>on ilmoittautunut kisaan.</p><p>Alanko-Kahiluoto oli edellisen puheenjohtajavaalin yhteydessä julkisuudessa ilmoittaessaan ettei hae puheenjohtajuutta koska silloinen istuva puheenjohtaja <strong>Ville Niinistö </strong>&quot;junttaa&quot; kansanedustaja <strong>Emma Karia </strong>seuraajakseen. Vaalin tuloksen perusteella voi ehkä jälkiviisastella, ettei olisi kannattanut luovuttaa noin helpolla. En ulkopuolisena osaa kommentoida junttaussyytöksenkään todenperäisyyttä.</p><p><strong>IS-kyselyssä nousi kiinnostavia ilmiöitä</strong></p><p>Kiinnostusta kuitenkin siis Outilla oli jo silloin, mutta ilmeisesti asetelma on hänestä reilumpi nyt. Tosin harvemmin oman porukan haukkumisesta kansansuosio kasvaa. Ilta-Sanomien Vihreiden puoluevaikuttajille teettämän <a href="https://www.is.fi/politiikka/art-2000005880478.html">kyselyn</a> perusteella Alanko-Kahiluodon kannatus jääkin varsin vaatimattomaksi. Ykköseksi nousee ylivoimaisesti puolueen 1. varapuheenjohtaja, Touko Aaltoa sijaistanut <strong>Maria Ohisalo</strong> ja yli 20 % kannatuksen mittauttavat myös kaksinkertainen presidenttiehdokas <strong>Pekka Haavisto </strong>ja entinen puheenjohtaja <strong>Ville Niinistö</strong>. Merkillepantavaa on, että edellisen pj-kisan kakkoseksi tullut Emma Kari ei ole kenenkään kyselyyn vastanneen ykkössuosikki puolueen johtoon.</p><p>Kuitenkaan kukaan kärkikolmikosta ei ole vielä ilmoittanut lähtevänsä mukaan kisaan. Niinistön osalta myös uskon, ettei hän pyri palaamaan. Paluuajatusta on jo kommentoitu Putin-henkiseksi niin kolumneissa kuin Vihreiden <a href="https://www.is.fi/politiikka/art-2000005880704.html">itsensä toimesta</a>. Vallan jakamisen ja asiakeskeisen demokratian sanomalla kampanjoivalle puolueelle tämä olisi hankala asetelma ja Putin-kriittiselle Niinistölle rinnastukset Kremlin isäntään vähintäänkin kiusallisia.</p><p>Ohisalo varmasti taas mietti vakavasti, riittävätkö rahkeet puheenjohtajan postiin. Touko Aallollakin oli myönteinen imago ja kova noste ensin kuntapolitiikassa ja sitten kansanedustajana, mutta on hyvin eri asia olla menestyvä rivipoliitikko kuin puolueensa puheenjohtaja. Puoluetta on tänä päivänä myös vaikea johtaa eduskunnan ulkopuolelta, eikä Ohisalo ole kansanedustaja. Tämän blogin kirjoittamisen aikana tulikin <a href="https://www.vihrealanka.fi/juttu/ohisalo-ei-pyri-vihreiden-puheenjohtajaksi-%E2%80%9Dtarvitaan-koko-suomen-tuntema-vihre%C3%A4-kasvo%E2%80%9D">tieto</a>, ettei Ohisalo ole käytettävissä puheenjohtajaksi.</p><p><strong>Todellinen asetelma hämärän peitossa</strong></p><p>Kyselyä arvioitaessa pitää kuitenkin muistaa, etteivät sen 57 vastaajasta kaikki kuulu päätöksen asiassa tekevään konklaaviin ja toisaalta moni puoluevaltuuskunnan jäsen ei ehkä saanut koko kyselyä, ehtinyt vastata siihen tai tietoisesti jätti vastaamatta. Omassakin somekuplassani havaitsin, että monesta vihreästä vaikuttajasta median kiinnostus asiaa kohtaan on &quot;kalastelua&quot; ja ajatus on, ettei asiasta kannata julkisuudessa puhua.</p><p>Ylen <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10478665">analyysi</a> aiheesta on varsin hyvä: Vihreissä todennäköisesti pakka on vielä oikeasti melkoisen sekaisin, eikä mitään suurta suunnitelmaa puheenjohtajavalinnasta ole oikeastaan kellään. Mitä pidempään kuitenkin jatkuu tilanne jossa ehdokkaat panttaavat kantojaan kisaan lähdöstä ja vihreät vaikuttajat kieltäytyvät keskustelemasta asiasta julkisuudessa, sitä enemmän yltyy kolumnistien ja toimittajien spekulointi ja huhut siitä kuinka se tai tämä salaseura kokoontuu juonimaan puheenjohtajavaalia.</p><p>Vihreiden kannattaisikin tuoda keskustelu puheenjohtajavalinnastaan nyt reippaasti julkisuuteen. Keskustelun kääntäminen suuntaan, jossa avoin kansanliike pohdiskelee johtajavalintaansa julkisesti siirtäisi keskustelun siitä, kuinka Vihreitä ei johda kukaan keskusteluksi siitä, kuka heitä kohta johtaa ja kenellä on eväät vaalivoittoon.</p><p><strong>Tähtivierailija vai uusi nousija?</strong></p><p>Kaiketi isoin vääntö nyt käydään siitä, tarvitseeko Vihreät uskottavan pääministeriehdokkaan, joka ensi kesänä tekee tilaa uudelle puheenjohtajalle vai otetaanko postille joku, joka voisi toimia puheenjohtajana täydet kaudet. Minusta vastaus on helppo, jopa itsestäänselvä.</p><p>&quot;Pääministeriehdokkaan&quot; valinta jatkaisi johtajuusspekulaatioita ja sitä, onko Vihreiden linja sama vaaleissa ja vaalien jälkeen. Nyt levottomaan tilanteeseen tarvitaan rauhallisuutta ja maltin palauttamista. Siksi ehdottomasti tulisi valita puheenjohtaja, joka lähtökohtaisesti on käytettävissä myös ensi kesän puoluekokouksessa.</p><p>Lisäksi nyt tulisi valita puheenjohtaja, jolla on hyvät suhteet muihin puolueisiin ja valmius toimia koalitiohallituksen ministerinä. Vihreiden eturivissä on karkeasti kahdentyyppisiä poliitikkoja, kriittisiä arvostelijoita ja rakentavia idealisteja. Touko Aallon paras puoli oli se, että hän pyrki olemaan yhteistyökykyinen asiapoliitikko, minkä vuoksi hänestä pidettiin myös muissa puolueissa.</p><p>Siksi minusta Maria Ohisalo olisi ollut hyvä valinta Vihreiden puheenjohtajaksi. Siitäkin huolimatta, että Ohisalo ei mahdollisesti olisi vetänyt puolueen kannatuskäyrää välittömään nousukiitoon ja siitäkin huolimatta, että Ohisalo voisi saada äänestäjiä siirtymään Demareista Vihreisiin. Politiikassa usein hyvät yhteistyökumppanit ovat arvokkaampia kuin oma maksimaalinen suosio.</p><p>Nyt kun oma suosikkini ei ole mukana, toivotan Vihreille onnea ja ehdokkaille rohkeutta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Touko Aallon ilmoitettua luopumisestaan Vihreiden puheenjohtajan tehtävästä viime viikolla varmistui se, että marraskuun alussa kokoontuvan Vihreiden puoluevaltuuskunnan tulee valita puolueelle uusi puheenjohtaja ensi kesän puoluekokoukseen saakka. Peli on ollut auki jo useamman päivän, mutta ainoastaan kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto on ilmoittautunut kisaan.

Alanko-Kahiluoto oli edellisen puheenjohtajavaalin yhteydessä julkisuudessa ilmoittaessaan ettei hae puheenjohtajuutta koska silloinen istuva puheenjohtaja Ville Niinistö "junttaa" kansanedustaja Emma Karia seuraajakseen. Vaalin tuloksen perusteella voi ehkä jälkiviisastella, ettei olisi kannattanut luovuttaa noin helpolla. En ulkopuolisena osaa kommentoida junttaussyytöksenkään todenperäisyyttä.

IS-kyselyssä nousi kiinnostavia ilmiöitä

Kiinnostusta kuitenkin siis Outilla oli jo silloin, mutta ilmeisesti asetelma on hänestä reilumpi nyt. Tosin harvemmin oman porukan haukkumisesta kansansuosio kasvaa. Ilta-Sanomien Vihreiden puoluevaikuttajille teettämän kyselyn perusteella Alanko-Kahiluodon kannatus jääkin varsin vaatimattomaksi. Ykköseksi nousee ylivoimaisesti puolueen 1. varapuheenjohtaja, Touko Aaltoa sijaistanut Maria Ohisalo ja yli 20 % kannatuksen mittauttavat myös kaksinkertainen presidenttiehdokas Pekka Haavisto ja entinen puheenjohtaja Ville Niinistö. Merkillepantavaa on, että edellisen pj-kisan kakkoseksi tullut Emma Kari ei ole kenenkään kyselyyn vastanneen ykkössuosikki puolueen johtoon.

Kuitenkaan kukaan kärkikolmikosta ei ole vielä ilmoittanut lähtevänsä mukaan kisaan. Niinistön osalta myös uskon, ettei hän pyri palaamaan. Paluuajatusta on jo kommentoitu Putin-henkiseksi niin kolumneissa kuin Vihreiden itsensä toimesta. Vallan jakamisen ja asiakeskeisen demokratian sanomalla kampanjoivalle puolueelle tämä olisi hankala asetelma ja Putin-kriittiselle Niinistölle rinnastukset Kremlin isäntään vähintäänkin kiusallisia.

Ohisalo varmasti taas mietti vakavasti, riittävätkö rahkeet puheenjohtajan postiin. Touko Aallollakin oli myönteinen imago ja kova noste ensin kuntapolitiikassa ja sitten kansanedustajana, mutta on hyvin eri asia olla menestyvä rivipoliitikko kuin puolueensa puheenjohtaja. Puoluetta on tänä päivänä myös vaikea johtaa eduskunnan ulkopuolelta, eikä Ohisalo ole kansanedustaja. Tämän blogin kirjoittamisen aikana tulikin tieto, ettei Ohisalo ole käytettävissä puheenjohtajaksi.

Todellinen asetelma hämärän peitossa

Kyselyä arvioitaessa pitää kuitenkin muistaa, etteivät sen 57 vastaajasta kaikki kuulu päätöksen asiassa tekevään konklaaviin ja toisaalta moni puoluevaltuuskunnan jäsen ei ehkä saanut koko kyselyä, ehtinyt vastata siihen tai tietoisesti jätti vastaamatta. Omassakin somekuplassani havaitsin, että monesta vihreästä vaikuttajasta median kiinnostus asiaa kohtaan on "kalastelua" ja ajatus on, ettei asiasta kannata julkisuudessa puhua.

Ylen analyysi aiheesta on varsin hyvä: Vihreissä todennäköisesti pakka on vielä oikeasti melkoisen sekaisin, eikä mitään suurta suunnitelmaa puheenjohtajavalinnasta ole oikeastaan kellään. Mitä pidempään kuitenkin jatkuu tilanne jossa ehdokkaat panttaavat kantojaan kisaan lähdöstä ja vihreät vaikuttajat kieltäytyvät keskustelemasta asiasta julkisuudessa, sitä enemmän yltyy kolumnistien ja toimittajien spekulointi ja huhut siitä kuinka se tai tämä salaseura kokoontuu juonimaan puheenjohtajavaalia.

Vihreiden kannattaisikin tuoda keskustelu puheenjohtajavalinnastaan nyt reippaasti julkisuuteen. Keskustelun kääntäminen suuntaan, jossa avoin kansanliike pohdiskelee johtajavalintaansa julkisesti siirtäisi keskustelun siitä, kuinka Vihreitä ei johda kukaan keskusteluksi siitä, kuka heitä kohta johtaa ja kenellä on eväät vaalivoittoon.

Tähtivierailija vai uusi nousija?

Kaiketi isoin vääntö nyt käydään siitä, tarvitseeko Vihreät uskottavan pääministeriehdokkaan, joka ensi kesänä tekee tilaa uudelle puheenjohtajalle vai otetaanko postille joku, joka voisi toimia puheenjohtajana täydet kaudet. Minusta vastaus on helppo, jopa itsestäänselvä.

"Pääministeriehdokkaan" valinta jatkaisi johtajuusspekulaatioita ja sitä, onko Vihreiden linja sama vaaleissa ja vaalien jälkeen. Nyt levottomaan tilanteeseen tarvitaan rauhallisuutta ja maltin palauttamista. Siksi ehdottomasti tulisi valita puheenjohtaja, joka lähtökohtaisesti on käytettävissä myös ensi kesän puoluekokouksessa.

Lisäksi nyt tulisi valita puheenjohtaja, jolla on hyvät suhteet muihin puolueisiin ja valmius toimia koalitiohallituksen ministerinä. Vihreiden eturivissä on karkeasti kahdentyyppisiä poliitikkoja, kriittisiä arvostelijoita ja rakentavia idealisteja. Touko Aallon paras puoli oli se, että hän pyrki olemaan yhteistyökykyinen asiapoliitikko, minkä vuoksi hänestä pidettiin myös muissa puolueissa.

Siksi minusta Maria Ohisalo olisi ollut hyvä valinta Vihreiden puheenjohtajaksi. Siitäkin huolimatta, että Ohisalo ei mahdollisesti olisi vetänyt puolueen kannatuskäyrää välittömään nousukiitoon ja siitäkin huolimatta, että Ohisalo voisi saada äänestäjiä siirtymään Demareista Vihreisiin. Politiikassa usein hyvät yhteistyökumppanit ovat arvokkaampia kuin oma maksimaalinen suosio.

Nyt kun oma suosikkini ei ole mukana, toivotan Vihreille onnea ja ehdokkaille rohkeutta.

]]>
3 http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263308-vihreat-valitsevat-puheenjohtajaa-tilanne-on-taysin-auki#comments Maria Ohisalo Outi Alanko-Kahiluoto Touko Aalto Vihreät Ville Niinistö Mon, 29 Oct 2018 09:06:59 +0000 Eetu Kinnunen http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263308-vihreat-valitsevat-puheenjohtajaa-tilanne-on-taysin-auki
Masennus on sairaus http://mikkolehtinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263173-masennus-on-sairaus <p>Twitterissä ja muualla somessa on saattanut kuka vaan meistä, omissa some-kuplissamme löytää viime päivinä merkittävän määrän &quot;mielenterveyden- asiantuntijoita&quot;. On aidosti kysytty kuluttaako politiikka ihmisyksilöt loppuun? On toisaalta kyynisesti pilkattu heikkoutta, kun ei tee edes fyysistä työtä. On nähty halveksuntaa, kun lomaakin on vuodessa 4,5 kuukautta. Surkeaa on huomata, miten empatia katoaa, kun kirjaudutaan someen. Turha toisaalta syyttää somea, kyse on tietysti isommasta ilmiöstä, jossa empatia, yhteisöllisyys sekä solidaarisuus kanssakansalaiseen on pimentynyt.&nbsp; Inhimillinen ja korkea kristillis-eettinen periaate tehtä toiselle/ kohdella toista, kuin itseään haluaisi kohdeltavan on kieroutunut hedonistiseen huomionhakuisuuteen, periaatteeseen olla kovin ja rankin some-erottautuja.</p><p>Kuka vaan voi sairastua mielenterveyteen liitttyviin sairauksiin ja häiriöihin. n. 10% synnyttäneistä äideistä sairastuu synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Noin puolet aikuisiän mielenterveyden häiriöistä on alkanut ennen 14-vuoden ikää ja n. 75% ennen 24-vuoden ikää. Masennus on yleisin mielenterveytemme häiriö. Eläketurvakeskuksen mukaan keskimäärin n. 8 ihmistä päivittäin joutuu taudin vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle.</p><p>Arviolta 10-15% väestöstä kärsii jossain elämän vaiheessa masennuksesta. Masennus ei ole leikin ja pilkan asia. Se on edelleen sairaus. Kyse on perimästä, mielen rasituksesta, aivokemiasta. Me kaikki tiedämme nämä asiat.&nbsp;</p><p>Voimme hyvin kysyä, miksi tuotamme pilkkaa ja/tai stigmaa julkisuuden henkilöiden päälle? Miksi annamme ymmärtää, että se on heikkouden merkki tai sitä voidaan käyttää polittisena lyömäaseena?</p><p>Nyt korjausliike ja kunnioitus ihmisyyttä kohtaan.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Twitterissä ja muualla somessa on saattanut kuka vaan meistä, omissa some-kuplissamme löytää viime päivinä merkittävän määrän "mielenterveyden- asiantuntijoita". On aidosti kysytty kuluttaako politiikka ihmisyksilöt loppuun? On toisaalta kyynisesti pilkattu heikkoutta, kun ei tee edes fyysistä työtä. On nähty halveksuntaa, kun lomaakin on vuodessa 4,5 kuukautta. Surkeaa on huomata, miten empatia katoaa, kun kirjaudutaan someen. Turha toisaalta syyttää somea, kyse on tietysti isommasta ilmiöstä, jossa empatia, yhteisöllisyys sekä solidaarisuus kanssakansalaiseen on pimentynyt.  Inhimillinen ja korkea kristillis-eettinen periaate tehtä toiselle/ kohdella toista, kuin itseään haluaisi kohdeltavan on kieroutunut hedonistiseen huomionhakuisuuteen, periaatteeseen olla kovin ja rankin some-erottautuja.

Kuka vaan voi sairastua mielenterveyteen liitttyviin sairauksiin ja häiriöihin. n. 10% synnyttäneistä äideistä sairastuu synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Noin puolet aikuisiän mielenterveyden häiriöistä on alkanut ennen 14-vuoden ikää ja n. 75% ennen 24-vuoden ikää. Masennus on yleisin mielenterveytemme häiriö. Eläketurvakeskuksen mukaan keskimäärin n. 8 ihmistä päivittäin joutuu taudin vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle.

Arviolta 10-15% väestöstä kärsii jossain elämän vaiheessa masennuksesta. Masennus ei ole leikin ja pilkan asia. Se on edelleen sairaus. Kyse on perimästä, mielen rasituksesta, aivokemiasta. Me kaikki tiedämme nämä asiat. 

Voimme hyvin kysyä, miksi tuotamme pilkkaa ja/tai stigmaa julkisuuden henkilöiden päälle? Miksi annamme ymmärtää, että se on heikkouden merkki tai sitä voidaan käyttää polittisena lyömäaseena?

Nyt korjausliike ja kunnioitus ihmisyyttä kohtaan.

]]>
2 http://mikkolehtinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263173-masennus-on-sairaus#comments Julkinen keskustelu Kunnioitus Pilkka Touko Aalto Fri, 26 Oct 2018 10:34:50 +0000 Mikko Lehtinen http://mikkolehtinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263173-masennus-on-sairaus
Touko Aallon ilmoitus on hankala - Mitä vihreissä oikein tapahtui? http://ossikurkisuonio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263132-touko-aallon-ilmoitus-on-hankala-mita-vihreissa-oikein-tapahtui <p>Jos jotakin ilmoitusta politiikan saralla on viime viikot odotettu, se on Touko Aallon eroilmoitus. Gallupkäyrät ovat sojottaneet kohtisuoraan kaakkoon viimeiset kuukaudet ja Aallon ilmoitettua sairauslomastaan ovat spekulaatiot kiihtyneet siitä, voisiko joku muu kuin Aalto johdattaa puolueen ensi kevään eduskuntavaaleihin. Ja kun Aallon ensimmäisen sairausloman kerrottiin jatkuvan, alettiin jo ihan vakavissaan kysyä, kenestä tulee Aallon seuraaja.</p><p>&nbsp;</p><p>Vihreät on ollut kuin tuuliajolla koko spekulaatioiden ajan. Puolueessa halutaan ajatella, että laskevat gallupluvut, keskustelu niistä ja puheenjohtajaspekulaatiot ovat vieneet happea, eikä puolueesta ole päästy esittämään sen omia vaihtoehtoja sekä näkemyksiä politiikan sisällöistä. Tämä yhdistelmä on saanut gallupluvut vajoamaan entisestään.</p><p>&nbsp;</p><p>Kuvaavaa on, että kun viime viikolla eduskunnassa lähestyin merkittäviä vihreitä poliitikkoja, ei Hesarin tuoreista gallupluvuista haluttu antaa mitään lausuntoa eikä Aallon tilannetta arvioida edes puolella lauseella uusien spekulaatioiden pelossa.</p><p>&nbsp;</p><p>&ldquo;Jos sulla on kysyttävää politiikan sisällöistä, niin jutellaan sitten&rdquo;, eräs kokenut vihreä kansanedustaja kuittasi.</p><p>&nbsp;</p><p>Niitä vihreiden politiikan sisältöjä ei toden totta ole ollut julkisuudessa.</p><p>Kun irtisanomislaista keskusteltiin hallituksen tiedonannon yhteydessä viime viikolla eduskunnassa, vihreät käytti 12 puheenvuoroa, perussuomalaiset 14, vasemmistoliitto 15 ja demarit peräti 49. Eikä näistä vihreistä puheenvuoroista jäänyt juuri jälkipolville kerrottavaa eikä otsikoita syntynyt.</p><p>&nbsp;</p><p>On totta, että demarit ja vasemmisto ovat vihreitä lähempänä palkansaajaliikettä, mutta kun Suomessa järjestetään poliittisia lakkoja, luulisi kaikkien tyrkyttävän omia näkemyksiään tilanteen ratkaisemiseksi. Ja kun vihreiden agendan kannalta selvästi merkittävämpi IPCC:n ilmastoraportti julkaistiin, puolue esiintyi yhtenä muista kommentoimassa sitä, kun vihreiden suorastaan odotetaan ottavan ilmaherruuden ilmastokysymyksissä. Puheenjohtajan taakse masinoidut ulostulot ja tiedotustilaisuudet jäivät näkemättä.</p><p>&nbsp;</p><p>Yksi pieni merkki tuuliajosta oli nähtävissä eduskunnan medialehterillä viime viikolla. Puolueiden viestintähenkilöt käyvät tuomassa sinne merkittävien puheiden printatut versiot. Silloin kaikkien pidettyjen irtisanomislakipuheiden vierellä oli siisti paperipino Touko Aallon puheesta, kun Sipilä ilmoitti sote-uudistuksen siirtymisestä. Aallon puhe oli kesäkuulta ja mies itse oli ehtinyt olla sairauslomalla jo kuukauden päivät. Sattuuhan näitä, mutta se jätti miettimään, missä puolueen fokus oli.</p><p>&nbsp;</p><p>Ilmoitukset Aallon sivuun jättäytymisestä ja uuden puheenjohtajan valinnasta sähköistävät ilmaa vihreiden ympärillä. Nyt tuntee, kuinka gallupalhosta ja vellovista spekulaatioista halutaan siirtyä eteenpäin.</p><p>&nbsp;</p><p>Tätä ajatellen Aallon Facebookissa tekemä ilmoitus oli hankala. Se vastasi vain kysymykseen: aiotko jatkaa vain luopua. Kysymykseen miksi Aalto kertoi itse vastaavansa vasta tulevaisuudessa.</p><p>&nbsp;</p><p>&ldquo;Avaan myöhemmin uupumuksen syitä ja suunnitelmani tulevaisuudelle&rdquo;, Aalto kirjoitti.</p><p>&nbsp;</p><p>Tarina Touko Aallosta vihreiden puheenjohtajana ei siis saanut vielä päätepistettä. Sen sijaan se jäi pahasti kesken. Aalto kertoi sairastuneensa masennukseen jo vuosi sitten eli vähän sen jälkeen kuin hänet valittiin puheenjohtajaksi. Ilmoitus nostatti yhtä paljon avoimia kysymyksiä kuin mihin se vastasi: mitä Touko Aallolle tapahtui ja mitä vihreissä oikein tapahtui? Kehottihan entinen puheenjohtaja Ville Niinistö Aaltoa ryhdistäytymään tasan viikkoa ennen kuin tämä jäi sairauslomalle.</p><p>&nbsp;</p><p>Puolueen ja sen ympärillä vellovien spekulaatioiden kannalta on hankalaa, jos Aallon puheenjohtajakaudelle ei ehditä panna pistettä ennen uuden puheenjohtajan valintaa. Ja nyt näyttää siltä, että ei ehditä.</p> Jos jotakin ilmoitusta politiikan saralla on viime viikot odotettu, se on Touko Aallon eroilmoitus. Gallupkäyrät ovat sojottaneet kohtisuoraan kaakkoon viimeiset kuukaudet ja Aallon ilmoitettua sairauslomastaan ovat spekulaatiot kiihtyneet siitä, voisiko joku muu kuin Aalto johdattaa puolueen ensi kevään eduskuntavaaleihin. Ja kun Aallon ensimmäisen sairausloman kerrottiin jatkuvan, alettiin jo ihan vakavissaan kysyä, kenestä tulee Aallon seuraaja.

 

Vihreät on ollut kuin tuuliajolla koko spekulaatioiden ajan. Puolueessa halutaan ajatella, että laskevat gallupluvut, keskustelu niistä ja puheenjohtajaspekulaatiot ovat vieneet happea, eikä puolueesta ole päästy esittämään sen omia vaihtoehtoja sekä näkemyksiä politiikan sisällöistä. Tämä yhdistelmä on saanut gallupluvut vajoamaan entisestään.

 

Kuvaavaa on, että kun viime viikolla eduskunnassa lähestyin merkittäviä vihreitä poliitikkoja, ei Hesarin tuoreista gallupluvuista haluttu antaa mitään lausuntoa eikä Aallon tilannetta arvioida edes puolella lauseella uusien spekulaatioiden pelossa.

 

“Jos sulla on kysyttävää politiikan sisällöistä, niin jutellaan sitten”, eräs kokenut vihreä kansanedustaja kuittasi.

 

Niitä vihreiden politiikan sisältöjä ei toden totta ole ollut julkisuudessa.

Kun irtisanomislaista keskusteltiin hallituksen tiedonannon yhteydessä viime viikolla eduskunnassa, vihreät käytti 12 puheenvuoroa, perussuomalaiset 14, vasemmistoliitto 15 ja demarit peräti 49. Eikä näistä vihreistä puheenvuoroista jäänyt juuri jälkipolville kerrottavaa eikä otsikoita syntynyt.

 

On totta, että demarit ja vasemmisto ovat vihreitä lähempänä palkansaajaliikettä, mutta kun Suomessa järjestetään poliittisia lakkoja, luulisi kaikkien tyrkyttävän omia näkemyksiään tilanteen ratkaisemiseksi. Ja kun vihreiden agendan kannalta selvästi merkittävämpi IPCC:n ilmastoraportti julkaistiin, puolue esiintyi yhtenä muista kommentoimassa sitä, kun vihreiden suorastaan odotetaan ottavan ilmaherruuden ilmastokysymyksissä. Puheenjohtajan taakse masinoidut ulostulot ja tiedotustilaisuudet jäivät näkemättä.

 

Yksi pieni merkki tuuliajosta oli nähtävissä eduskunnan medialehterillä viime viikolla. Puolueiden viestintähenkilöt käyvät tuomassa sinne merkittävien puheiden printatut versiot. Silloin kaikkien pidettyjen irtisanomislakipuheiden vierellä oli siisti paperipino Touko Aallon puheesta, kun Sipilä ilmoitti sote-uudistuksen siirtymisestä. Aallon puhe oli kesäkuulta ja mies itse oli ehtinyt olla sairauslomalla jo kuukauden päivät. Sattuuhan näitä, mutta se jätti miettimään, missä puolueen fokus oli.

 

Ilmoitukset Aallon sivuun jättäytymisestä ja uuden puheenjohtajan valinnasta sähköistävät ilmaa vihreiden ympärillä. Nyt tuntee, kuinka gallupalhosta ja vellovista spekulaatioista halutaan siirtyä eteenpäin.

 

Tätä ajatellen Aallon Facebookissa tekemä ilmoitus oli hankala. Se vastasi vain kysymykseen: aiotko jatkaa vain luopua. Kysymykseen miksi Aalto kertoi itse vastaavansa vasta tulevaisuudessa.

 

“Avaan myöhemmin uupumuksen syitä ja suunnitelmani tulevaisuudelle”, Aalto kirjoitti.

 

Tarina Touko Aallosta vihreiden puheenjohtajana ei siis saanut vielä päätepistettä. Sen sijaan se jäi pahasti kesken. Aalto kertoi sairastuneensa masennukseen jo vuosi sitten eli vähän sen jälkeen kuin hänet valittiin puheenjohtajaksi. Ilmoitus nostatti yhtä paljon avoimia kysymyksiä kuin mihin se vastasi: mitä Touko Aallolle tapahtui ja mitä vihreissä oikein tapahtui? Kehottihan entinen puheenjohtaja Ville Niinistö Aaltoa ryhdistäytymään tasan viikkoa ennen kuin tämä jäi sairauslomalle.

 

Puolueen ja sen ympärillä vellovien spekulaatioiden kannalta on hankalaa, jos Aallon puheenjohtajakaudelle ei ehditä panna pistettä ennen uuden puheenjohtajan valintaa. Ja nyt näyttää siltä, että ei ehditä.

]]>
31 http://ossikurkisuonio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263132-touko-aallon-ilmoitus-on-hankala-mita-vihreissa-oikein-tapahtui#comments Kotimaa Touko Aalto Vihreät Thu, 25 Oct 2018 11:39:34 +0000 Ossi Kurki-Suonio http://ossikurkisuonio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263132-touko-aallon-ilmoitus-on-hankala-mita-vihreissa-oikein-tapahtui
Virhreet - De G'röda http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263117-virhreet-de-groda <p><em>Vanha isäntä ja emäntä piirtävät pisteen surulliseksi käyneelle asiakirjalle.</em></p><p>Freudilainen kirjoitusvihrekin* saa Oden ja Heidin mielestä jäädä kuvaamaan monikielisyyden ongelmallisuutta tilanteessa, jossa kaikenkattavan yhteisöllisen suvaitsevaisuuden immuniteetin suojiin yritetään mahduttaa sekä puna-, sini- että ekovirheitä niin toukoaaltolaisten kaduntallaajarealismeineen, penttilinkoloiden pehmeine globaalitasa-arvoineen kuin janitoivoloiden vilpittömine kansalaispyyteettömyyksineenkin ilman vaalikarjaakosiskelevia mediakoreografioita.&nbsp;</p><p>Toista oli ennen.<em> Kun veteraanit puolustivat isänmaan ja ihmiskunnan luontoa</em> telaketjujen kirskuessa korvat lukkoon Koijärven mottisuolla. Kun eduskunnan satavuotisjuhlissa lausutut rohkeat sanat kansojen itsemäärääämisoikeuden puolesta imperialismia vastaan johtivat suurvaltanaapurimme urkintakoneiston elinikäissyyniin ja häikäilemättömään urankariuttamisoperaatioon. Silloin vielä vastattiin spartalaisen tyynesti omien sanojen ja tekojen seurauksista ja seistiin sinisaarelaisen suorina sortajan tuomion edessäkin. Ja <em>sen näki myös äänestäjä</em>. Nyt ei nämä nuoret...&nbsp;</p><p>Vai voisiko kaksoispuheen ja monimieliajattelun syövyttämät kasvonaamionsa pelastaa taas uudella <em>ihmisläheisyyskampanjalla, joka korostaa epäonnistumisen ja huonon johtajuuden yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä</em> nyky-yhteiskunnan patriarkaatistavapautuvan ei-aggressiivisen leppoistustrendin mukaisesti? - Testamentatako viimeisessä tahdossa kaikki pelimerkit kokemattomille vihreille hevosille kuten Ohisalolle, Pennaselle tai Karille vai turvautuako semivaltiomiessarjaan nostetun Villen nykytilanteessa maltillisena näyttäytyvään karismaan?&nbsp;</p><p><strong>Ettei tässä nyt vaan kävisi niin</strong> kuin joku armoton verkko-analyytikko uumoili kesällä:&nbsp;</p><p>&quot;<em>Vihreiden kannatuksen vapaa pudotus on ollut puolueen kaadereilla tiedossa, samoin se että eduskuntavaaleihin on runsaat kahdeksan kuukautta aikaa. Puheenjohtaja Touko Aalto on selväsanaisesti ilmaissut tukevansa puolueen jyrkän siiven romanttista laittomuuslinjaa. Täten &#39;omaa etuaan ajattelematon&#39; altruistijuristi Aino Pennanen laskelmoi pykälänterävästi antautuessaan rajakkien someterrorin vapaaksi riistaksi uhrautumalla olemaan istumatta aloilleen, vaikka sitten Puolue joutuisikin maksamaan tukiaisistaan ilmailuliikenteen sabotointiviulujen taloudellisen hinnan.&nbsp;</em><em>Aalto&amp;Pennanen ovat joutuneet someraivon kohteiksi, &quot;yllättäen ja tilaamatta&quot; tai sitten odotetusti ja tilaten. Voi muuten olla että vihreiden tai persujen tai muiden ääriporukoiden strategian mukaan ei ole kannattavaa niinkään tehdä rikosilmoitusta uhkauksista ym. saamastaan vihapostista kuin revitellä niitä huhumedian tasolla. Kannatuslukemat saavat hakemaan julkisuutta eri tavoin.&nbsp;<strong>Kehitys vihreissä onkin aika tarkkaan analoginen toisessa &#39;ääripuolueessa&#39; eli perussuomalaisissa nähdyn kanssa:</strong> kannatuksen hiipuessa johdon jyrkkä fraktio radikalisoituu ääntenkalastelussaan virallistamaan kovemman siiven toimintalinjoja julkilaittomuuden aatteellista siunausta myöden. Näin oletetaan kaiketi puolueen perinteisen luonnonsuojelusiiven eli pehmisten jakavan ex-persujen &#39;sinisen&#39; alamäkitulevaisuuden. -</em><em>&nbsp;Tuleekohan (jos analogiaskenaario toteutuu) vanhan ajan luonnonsuojeluekologistien siivestä nimeltään Vihreämpi tulevaisuus erotuksena vallan kaapanneen kansalaistottelemattomuusmilitanttien vihreistä, jotka ehkä eroavatkin kansan mieltämästä &#39;perusvihreydestä&#39; samassa suhteessa kuin rasismin kanssa flirttaileva perussuomalaisuus eroaa kansan syvien rivien sinisestä suomalaisuudesta. Se vaan että sinisiä suomalaisia samaten kuin luonnonsuojeluvihreitä on pilvin pimein kaikissa puolueissa, joten radikalisoituneet siivet saanevat lopulta määräysvallan omissa erityispuolueissaan</em>.&quot;&nbsp;<br />-&nbsp; <a href="http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259052-ville-niinistolta-kuitti-aallolle-ja-pennaselle" target="_blank">Ville Niinistöltä kuitti Aallolle ja Pennaselle?</a>&nbsp;</p><p>* Otsikon ruotsinkielinen ilmaus&nbsp;<em>de g&#39;röda</em>&nbsp;viitatessaan sanoihin grön, röd ja gröda pitää sisällään sekä punavihreän että viherviljelyskasveihin liittyvän vivahteen.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vanha isäntä ja emäntä piirtävät pisteen surulliseksi käyneelle asiakirjalle.

Freudilainen kirjoitusvihrekin* saa Oden ja Heidin mielestä jäädä kuvaamaan monikielisyyden ongelmallisuutta tilanteessa, jossa kaikenkattavan yhteisöllisen suvaitsevaisuuden immuniteetin suojiin yritetään mahduttaa sekä puna-, sini- että ekovirheitä niin toukoaaltolaisten kaduntallaajarealismeineen, penttilinkoloiden pehmeine globaalitasa-arvoineen kuin janitoivoloiden vilpittömine kansalaispyyteettömyyksineenkin ilman vaalikarjaakosiskelevia mediakoreografioita. 

Toista oli ennen. Kun veteraanit puolustivat isänmaan ja ihmiskunnan luontoa telaketjujen kirskuessa korvat lukkoon Koijärven mottisuolla. Kun eduskunnan satavuotisjuhlissa lausutut rohkeat sanat kansojen itsemäärääämisoikeuden puolesta imperialismia vastaan johtivat suurvaltanaapurimme urkintakoneiston elinikäissyyniin ja häikäilemättömään urankariuttamisoperaatioon. Silloin vielä vastattiin spartalaisen tyynesti omien sanojen ja tekojen seurauksista ja seistiin sinisaarelaisen suorina sortajan tuomion edessäkin. Ja sen näki myös äänestäjä. Nyt ei nämä nuoret... 

Vai voisiko kaksoispuheen ja monimieliajattelun syövyttämät kasvonaamionsa pelastaa taas uudella ihmisläheisyyskampanjalla, joka korostaa epäonnistumisen ja huonon johtajuuden yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä nyky-yhteiskunnan patriarkaatistavapautuvan ei-aggressiivisen leppoistustrendin mukaisesti? - Testamentatako viimeisessä tahdossa kaikki pelimerkit kokemattomille vihreille hevosille kuten Ohisalolle, Pennaselle tai Karille vai turvautuako semivaltiomiessarjaan nostetun Villen nykytilanteessa maltillisena näyttäytyvään karismaan? 

Ettei tässä nyt vaan kävisi niin kuin joku armoton verkko-analyytikko uumoili kesällä: 

"Vihreiden kannatuksen vapaa pudotus on ollut puolueen kaadereilla tiedossa, samoin se että eduskuntavaaleihin on runsaat kahdeksan kuukautta aikaa. Puheenjohtaja Touko Aalto on selväsanaisesti ilmaissut tukevansa puolueen jyrkän siiven romanttista laittomuuslinjaa. Täten 'omaa etuaan ajattelematon' altruistijuristi Aino Pennanen laskelmoi pykälänterävästi antautuessaan rajakkien someterrorin vapaaksi riistaksi uhrautumalla olemaan istumatta aloilleen, vaikka sitten Puolue joutuisikin maksamaan tukiaisistaan ilmailuliikenteen sabotointiviulujen taloudellisen hinnan. Aalto&Pennanen ovat joutuneet someraivon kohteiksi, "yllättäen ja tilaamatta" tai sitten odotetusti ja tilaten. Voi muuten olla että vihreiden tai persujen tai muiden ääriporukoiden strategian mukaan ei ole kannattavaa niinkään tehdä rikosilmoitusta uhkauksista ym. saamastaan vihapostista kuin revitellä niitä huhumedian tasolla. Kannatuslukemat saavat hakemaan julkisuutta eri tavoin. Kehitys vihreissä onkin aika tarkkaan analoginen toisessa 'ääripuolueessa' eli perussuomalaisissa nähdyn kanssa: kannatuksen hiipuessa johdon jyrkkä fraktio radikalisoituu ääntenkalastelussaan virallistamaan kovemman siiven toimintalinjoja julkilaittomuuden aatteellista siunausta myöden. Näin oletetaan kaiketi puolueen perinteisen luonnonsuojelusiiven eli pehmisten jakavan ex-persujen 'sinisen' alamäkitulevaisuuden. - Tuleekohan (jos analogiaskenaario toteutuu) vanhan ajan luonnonsuojeluekologistien siivestä nimeltään Vihreämpi tulevaisuus erotuksena vallan kaapanneen kansalaistottelemattomuusmilitanttien vihreistä, jotka ehkä eroavatkin kansan mieltämästä 'perusvihreydestä' samassa suhteessa kuin rasismin kanssa flirttaileva perussuomalaisuus eroaa kansan syvien rivien sinisestä suomalaisuudesta. Se vaan että sinisiä suomalaisia samaten kuin luonnonsuojeluvihreitä on pilvin pimein kaikissa puolueissa, joten radikalisoituneet siivet saanevat lopulta määräysvallan omissa erityispuolueissaan." 
Ville Niinistöltä kuitti Aallolle ja Pennaselle? 

* Otsikon ruotsinkielinen ilmaus de g'röda viitatessaan sanoihin grön, röd ja gröda pitää sisällään sekä punavihreän että viherviljelyskasveihin liittyvän vivahteen.

]]>
8 http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263117-virhreet-de-groda#comments Aino Pennanen Jani Toivola Pentti Linkola Touko Aalto Vihreät Thu, 25 Oct 2018 08:37:13 +0000 Veikko Savolainen http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263117-virhreet-de-groda
Kiitos, Touko Aalto http://vekotin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263094-kiitos-touko-aalto <p>En ole vihreiden tukijaksi aikoihin julistautunut muuta kuin presidentinvaaleissa, mutta olen aina seurannut heitä mielenkiinnolla. Niin tein myös tänään tien päältä työmatkoilla, kun kuulin <strong>Touko Aallon</strong> ratkaisusta siirtää johtotehtävät edelleen. Näin vihreän politiikan sivustaseuraajana pitää todeta, että jään kaipaamaan Toukon aikaa lämmöllä.</p><p><strong>Rajansa kullakin</strong></p><p>Minulla ei ole aikomustakaan lähteä osoittamaan sormella nimiä, mutta kyllähän suuri linja on huutelun puolella. Vihreiden kärkikahinoissa pyörineiden ja pyörivien nimien ympärillä on paljon ikäviä poliittisia ilmiöitä. Populismi on välillä niin vahvaa, että jopa perinteiset populistipuolueet kuten vasemmisto ja persut jäävät taakse. Touko perusteli asiansa lisäämällä faktoja, ei äänenvoimakkuutta. Hän kertoi miksi hänen ehdotus on parempi, eikä sitä miksi vastapuolen edustaja on ihmisenä huonompi.</p><p>Selvähän se on että nykypolitiikassa pärjää vaarallisen hyvin olemalla töykeä ja luomalla viholliskuvia. Se on ajan henki josta en pidä, mutta jolle en paljoa yksin voi. Paljoa ei voinut Toukokaan. Hänellä oli kaunis ajatus, jota hän toteutti aina vähintään tyydyttävästi, ajoin erinomaisesti. Hän muistutti minua vihreistä vuosikymmenen tai parin takaa, kun kärjessä oli tiede, järki ja dialogi. Uusien vihreiden tuulien syystä tai niistä huolimatta se aika on laajalti unohtunut. Asiallisen politiikan paluu jäi varmaankin hetkelliseksi.</p><p>Touko teki kovaa työtä, mutta kukaan meistä ei ole vailla inhimillisiä rajoja. Häneltä petti terveys. Se ei ole synti, se on sattumus. Hän joutui koville median toimesta ja vielä kovemmin hän joutui ottamaan vastaan omiensa jatkuvia iskuja. Se ei voinut olla satuttamatta syvälle. Tietenkin huipulla tuulee ja kritiikkiä on kestettävä, mutta aivan jokaisella meillä on rajamme. Jokainen meistä voisi pohtia jokainen päivä jotta mitä tuli sanottua. Olinko ilkeä? Sanoinko toisesta ihmisestä turhan pahasti? Sama sairaus voi iskeä meistä jokaiseen, politiikassa ja sen ulkopuolella.</p><p><strong>Keskeltä halki, tai sitten ei?</strong></p><p>Tämän maan pitäisi kuulemma olla todella polarisoitunut. Haluan kuitenkin ottaa Toukon sekä puoluekollegansa <strong>Pekka Haaviston</strong> tyylistä sen verran koppia, että uskon elämään ääripäiden ulkopuolella. Puhuimme sitten irtisanomislaista, maahanmuutosta, luonnonsuojelusta tai mistä vaan, meidän pitäisi uskoa keskusteluun ennen huutoa. Jos ei muuta niin kokeiltaisiin edes keskustelua ennen, ettei hosuta polttamaan siltoja kahta puolen jo ennen kättelyä. Sillä ei näemmä voiteta gallupeja tai someriitoja, mutta sillä voitetaan sielunrauha. Kumpi lie tärkeämpi?</p><p>Kiitos sinulle, Touko, kun marssit politiikan valtavirtaa vastaan ja rauhoitit sodan retoriikkaa rauhan sanomalla. Huolehdi itsestäsi, parane pian ja palaile sitten uusiin haasteisiin uusilla voimilla.</p> En ole vihreiden tukijaksi aikoihin julistautunut muuta kuin presidentinvaaleissa, mutta olen aina seurannut heitä mielenkiinnolla. Niin tein myös tänään tien päältä työmatkoilla, kun kuulin Touko Aallon ratkaisusta siirtää johtotehtävät edelleen. Näin vihreän politiikan sivustaseuraajana pitää todeta, että jään kaipaamaan Toukon aikaa lämmöllä.

Rajansa kullakin

Minulla ei ole aikomustakaan lähteä osoittamaan sormella nimiä, mutta kyllähän suuri linja on huutelun puolella. Vihreiden kärkikahinoissa pyörineiden ja pyörivien nimien ympärillä on paljon ikäviä poliittisia ilmiöitä. Populismi on välillä niin vahvaa, että jopa perinteiset populistipuolueet kuten vasemmisto ja persut jäävät taakse. Touko perusteli asiansa lisäämällä faktoja, ei äänenvoimakkuutta. Hän kertoi miksi hänen ehdotus on parempi, eikä sitä miksi vastapuolen edustaja on ihmisenä huonompi.

Selvähän se on että nykypolitiikassa pärjää vaarallisen hyvin olemalla töykeä ja luomalla viholliskuvia. Se on ajan henki josta en pidä, mutta jolle en paljoa yksin voi. Paljoa ei voinut Toukokaan. Hänellä oli kaunis ajatus, jota hän toteutti aina vähintään tyydyttävästi, ajoin erinomaisesti. Hän muistutti minua vihreistä vuosikymmenen tai parin takaa, kun kärjessä oli tiede, järki ja dialogi. Uusien vihreiden tuulien syystä tai niistä huolimatta se aika on laajalti unohtunut. Asiallisen politiikan paluu jäi varmaankin hetkelliseksi.

Touko teki kovaa työtä, mutta kukaan meistä ei ole vailla inhimillisiä rajoja. Häneltä petti terveys. Se ei ole synti, se on sattumus. Hän joutui koville median toimesta ja vielä kovemmin hän joutui ottamaan vastaan omiensa jatkuvia iskuja. Se ei voinut olla satuttamatta syvälle. Tietenkin huipulla tuulee ja kritiikkiä on kestettävä, mutta aivan jokaisella meillä on rajamme. Jokainen meistä voisi pohtia jokainen päivä jotta mitä tuli sanottua. Olinko ilkeä? Sanoinko toisesta ihmisestä turhan pahasti? Sama sairaus voi iskeä meistä jokaiseen, politiikassa ja sen ulkopuolella.

Keskeltä halki, tai sitten ei?

Tämän maan pitäisi kuulemma olla todella polarisoitunut. Haluan kuitenkin ottaa Toukon sekä puoluekollegansa Pekka Haaviston tyylistä sen verran koppia, että uskon elämään ääripäiden ulkopuolella. Puhuimme sitten irtisanomislaista, maahanmuutosta, luonnonsuojelusta tai mistä vaan, meidän pitäisi uskoa keskusteluun ennen huutoa. Jos ei muuta niin kokeiltaisiin edes keskustelua ennen, ettei hosuta polttamaan siltoja kahta puolen jo ennen kättelyä. Sillä ei näemmä voiteta gallupeja tai someriitoja, mutta sillä voitetaan sielunrauha. Kumpi lie tärkeämpi?

Kiitos sinulle, Touko, kun marssit politiikan valtavirtaa vastaan ja rauhoitit sodan retoriikkaa rauhan sanomalla. Huolehdi itsestäsi, parane pian ja palaile sitten uusiin haasteisiin uusilla voimilla.

]]>
8 http://vekotin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263094-kiitos-touko-aalto#comments Kotimaa Politiikan populismi Touko Aalto Wed, 24 Oct 2018 17:52:34 +0000 Kyuu Eturautti http://vekotin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263094-kiitos-touko-aalto
Touko Aalto väistyy? http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263064-touko-aalto-vaistyy <p>Vihreät ilmoittivat hetki sitten varsin odotetusti Touko Aallon väistyvän puheenjohtan paikaltaan Vihreissä. Vaalien lähestyessä ja Aallon sairausloman jatkuessa Vihreiden tilanne olisi muodostunut kestämättömäksi ajatellen kevään Ek-vaaleja.</p><p><a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/262651-juuri-nyt-touko-aalto-vaistyy-vihreiden-johdosta" title="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/262651-juuri-nyt-touko-aalto-vaistyy-vihreiden-johdosta">https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/262651-juuri-nyt-touko-aalto-vaistyy-vi...</a></p><p>Kuinka uusi puheenjohtaja löydetään, kuka hän on, sen näemme lähiviikkoina.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vihreät ilmoittivat hetki sitten varsin odotetusti Touko Aallon väistyvän puheenjohtan paikaltaan Vihreissä. Vaalien lähestyessä ja Aallon sairausloman jatkuessa Vihreiden tilanne olisi muodostunut kestämättömäksi ajatellen kevään Ek-vaaleja.

https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/262651-juuri-nyt-touko-aalto-vaistyy-vihreiden-johdosta

Kuinka uusi puheenjohtaja löydetään, kuka hän on, sen näemme lähiviikkoina.

 

]]>
101 http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263064-touko-aalto-vaistyy#comments Touko Aalto Vihreät Wed, 24 Oct 2018 10:34:32 +0000 Pekka Lukkala http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263064-touko-aalto-vaistyy
Touko Aalto ei enää nouse http://matiasturkkila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262799-touko-aalto-ei-enaa-nouse <p><strong>Vihreät on epävakaassa tilassa, eikä vaihtoehtoja ole enää kuin yksi.</strong></p> <hr /><p>Olipa kerran, ei kovin kauan aikaa sitten, eräs nuori prinssi kaukaisessa pohjoisen maassa. Hänet hovinsa johtajaksi&nbsp;<a href="https://www.vihreat.fi/artikkeli/2017/06/vihreiden-puheenjohtajaksi-valittiin-touko-aalto">kruunattiin</a>, iloisten kansalaisten hurratessa kera ilmapallojen ja hurraa-huutojen. Nuoria olivat hänen innokkaimmat kannattajansa, hymyileväisiä ja täynnä elämää. Se kesä oli kukkeaa, ja elämä ihanaa.</p> <p>Päivät kuluivat. Ja kuten saduissa niin usein käy, alkoi huolia kasaantua taivaalle. Kaukaisten maiden suunnalta alkoi kuulua ikäviä asioista. Idästä &ndash; Kiinan ja Intian maista, nousi ilmastonmuutoksen musta henkäys.</p> <p>Hiilidioksidi &ndash; elämän tyrehdyttäjä, kuoleman tuoja. Siinä olisi nuoren prinssin arvoinen uhka.</p> <p>Suurissa sankaritarinoissa on tapana, että nuori oikeamielinen sankari käy ratsunsa, koiravaljakkonsa tai kuurakettinsa selkään ja karauttaa kohti ylivoimaista vihollista. Hän kohtaa matkan aikana lähes ylitsepääsemättömiä vaikeuksia, mutta ystäviensä, opettajansa ja neuvokkuutensa avulla sankari voittaa vaikeudet yksi kerrallaan, oppii arvokkaan opetuksen ja suoriutuu lopulta tehtävästään.</p> <p>Satumme nuoren prinssin tehtävä oli mitä ilmeisimmin vaikea, lähes mahdoton. Kuten niin monet prinssit häntä ennen, hän kävi urhollisesti matkaan. Prinssi nousi sponsoritarroilla tapetoidun pyöränsä selkään ja lähti nujertamaan Lohikäärme-Ilmastonmuutosta.</p> <p>Mikäs siinä lähtiessä, tuumi hän. Ystävien tuki takanansa, samoin perheen ja hoviväen.&nbsp;<em>&rdquo;On vihreä perhe saman katon alla&rdquo;</em>,&nbsp;<a href="https://www.vihreat.fi/artikkeli/2018/06/touko-aallon-linjapuhe-vihreiden-puoluekokouksessa-vantaalla-1662018">kuultiin</a>&nbsp;hänen toisinaan lausahtavan.</p> <p>+++</p> <p>Iltasatumme on edennyt melko tavanomaisia polkuja tähän saakka. Tässä kohden tapahtuu kuitenkin eriskummallinen sarja sattumuksia.</p> <p>Vanhoissa tarinoissa on tapana, että prinssin kultahiuksinen ja enkelikasvoinen immyt suikauttaa urholle suudelman ja toivoo tämän pikaista paluuta. Nyt kävi toisin. Prinssin immyt havaitsikin prinssin pelehtivän hoviväen kanssa. Hän suuttuu ja&nbsp;<a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005319221.html">pakkaa laukkunsa</a>.</p> <p>Prinssi, hieman hämillään, taluttaa uuden seuralaisensa&nbsp;<a href="https://www.mtv.fi/viihde/seurapiirit/artikkeli/touko-aallon-uusi-naisystava-on-24-vuotias-feministi-puhuu-avoimesti-seksista-blogissaan/6531414">parrasvaloihin</a>. Tämä puhuu seksistä, panemisesta, seksistä, pettämisestä ja seksistä. Hivenen myöhemmin uusi seuralainen julkaisee&nbsp;<a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005825553.html">videon</a>, jossa ihmiset kaatavat maalia päällensä. Tarkoitus on pitää meteliä niiden prinssien puolesta, joka haluavatkin saksia hiuksensa ja housunlahkeensa ja sensellaisensa muuttuakseen prinsessoiksi &ndash; sekä toisinpäin.</p> <p>Syksy saapuu.</p> <p>Tarinoiden arkkityyppiset sankarit ovat hyveellisiä ja korostetun oikeamielisiä. Jos he eivät ole sitä tarinan alussa, heitä ohjaamaan ilmestyy pian viisas opettaja. Tähtien Sodan nuorta&nbsp;<strong>Luke Skywalkeria&nbsp;</strong>opasti ensin&nbsp;<strong>Obi-Wan Kenobi</strong>, myöhemmin&nbsp;<strong>Yoda</strong>. Sormusten herran&nbsp;<strong>Frodolla</strong>&nbsp;oli&nbsp;<strong>Gandalfinsa</strong>&nbsp;ja&nbsp;<strong>Harry Potterilla</strong>&nbsp;professori&nbsp;<strong>Dumbledorensa</strong>. Jopa greippikainalo&nbsp;<strong>Rambolla</strong>&nbsp;oli eversti&nbsp;<strong>Trautmaninsa</strong>.</p> <p>Opettajan viisaat neuvot auttavat tilanteissa, joissa heikompi mieli taipuisi.</p> <p>Mutta nuorella prinssillämme ei vaikuta olevan opettajaa laisinkaan. Vihreä tarusto mainitsee hänellä olevan viisi puheenkirjoittajaa, mutta varsinaisesta&nbsp;<em>mentor-suojatti</em>-suhteesta ei kukaan hiisku sanaakaan.</p> <p>Vailla viisasta opettajaa prinssimme askeltaa pian karhunrautaan, josta ei ole poispääsyä. Perjantaina turvapaikanhakijoiden palautuksiin tuskastunut nuori vihreä lainsäädäntösihteeri&nbsp;<strong>Aino Pennanen</strong>&nbsp;<a href="https://www.suomenuutiset.fi/touko-aallon-yllytys-lakien-rikkomisesta-alkaa-kantaa-hedelmaa-palautusta-vastustanut-vihreiden-lainsaadantosihteeri-riehui-lentokoneessa/">yrittää estää</a>&nbsp;palautuslennon, ja saa prinssin kommentoimaan&nbsp;<a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/255126-lainsaadantosihteerin-toiminta-lentokoneessa-narkastyttaa-jussi-halla-aho-onko">äärimmäisen epäviisaasti</a>. Tämä antaa ymmärtää lain rikkomisen olevan hyvästä. Kannanotto kyseenalaistaa sekä oikeusvaltioperiaatteen että lentoturvallisuuden yhtä aikaa.</p> <p>Vanhan sanonnan mukaan älykäs selviää tilanteista, joihin viisas ei edes joudu.</p> <p>+++</p> <p>Liekö tuhkolmalaisessa yökerhossa virranut omenaviiniä, vaiko vahvempia nesteitä, mutta yhtä kaikki nuoren prinssin&nbsp;<a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/201808032201114198_pi.shtml">yölliset toimet</a>&nbsp;rävähtävät pohjoisen kuningaskunnan tajuntaan. Paidaton Aalto pieksee miestä takapuolelle.</p> <p>Seksiseikkailut olivat jo aiemmin liitetyt prinssin hahmoon vähintäänkin rivien välissä, tällä kertaa visuaalisuus rynnistää silmille.</p> <p>Sekoiluepisodi toisensa jälkeen kalvaa hovin&nbsp;<a href="https://yle.fi/uutiset/3-10387592">suosiota</a>. Kannatusmittauksissa lukee useampana kuukautena otsikossa sana &rdquo;syöksykierre&rdquo;.</p> <p>Yökerhokuvien julkaisusta seuraa vähemmän lempeitä päänsilityksiä. Prinssin edeltäjä&nbsp;<strong>Ville Niinistö</strong>&nbsp;hylkää kohteliaisuuden ja&nbsp;<a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/201809062201184763_pi.shtml">purkaa mieltään</a>. Haukut on hyvin ohuelti verhottu diplomatiaan.</p> <p>Miksi moitteet annetaan julkisuudessa? Sen sijaan, että vihreiden vanhat toimisivat Aallon opettajina, he toimivat tämän pyöveleinä.</p> <p>Vihreää hovia seuraavien on hyvin vaikeaa välttyä puntaroimasta, onko moitteiden taustalla jotain muutakin kuin pelkästään Touko Aallon suoritus. Ville Niinistön suosikki&nbsp;<strong>Emma Kari</strong>&nbsp;kun&nbsp;<a href="https://www.vihreat.fi/artikkeli/2017/06/vihreiden-puheenjohtajaksi-valittiin-touko-aalto">jäi</a>&nbsp;puheenjohtajakisassa hopeasijalle.</p> <p>+++</p> <p>Seuraavaksi prinssimme&nbsp;<a href="https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/vihreat-vajoaa-puheenjohtaja-vaikenee-touko-aalto-pakeni-mediaa-eduskunnassa/7061688">pakenee</a>&nbsp;eduskunnassa toimittajia. Tällaista virhettä ei yksinkertaisesti puoluejohtajan tasolla voi tehdä.</p> <p>Ei kestä enää kauaa.</p> <p>Prinssi nousee vielä pitämään&nbsp;<a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/201809082201188084_pi.shtml">viimeisen tulisen puheenvuoron</a>&nbsp;tuulen mustasta henkäyksestä, ilmastonmuutoksesta. Sanat ovat silkkaa apokalypsiaa.</p> <p>Viiden päivän päästä, kaikkensa antaneena tarinan sankari&nbsp;<a href="https://www.vihreat.fi/artikkeli/2018/09/vihreiden-puheenjohtaja-touko-aalto-sairauslomalle">sortuu</a>&nbsp;sairasvuoteelle.&nbsp;<em>&rdquo;Jaksamiseni rajat ovat tulleet vastaan&rdquo;</em>, prinssi&nbsp;<a href="https://www.facebook.com/touko.aalto/posts/olen-t%C3%A4n%C3%A4%C3%A4n-ilmoittanut-j%C3%A4%C3%A4v%C3%A4ni-l%C3%A4%C3%A4k%C3%A4rin-m%C3%A4%C3%A4r%C3%A4yksest%C3%A4-sairauslomalle-olen-uupunu/10156760964442427/">kertoo</a>.</p> <p>Kuukauden päivät hän nuolee haavojaan.</p> <p>Politiikan tantereiden seuraajat antavat hänelle kohteliaasti aikaa toipua. Sairastunutta ei ole syytä piestä enempää. Antaa miehen levätä, uutta koitosta varten.</p> <p>Sen kuukauden ajan onni on vihreille poikkeuksellisen suosiollinen. Ei lehteä, ei uutislähetystä, joka ei puhuisi ilmastonmuutoksesta. Oiva noste, jonka turvin haavoittunut sankari voitaisiin hurrata takaisin satulaan.</p> <p>Prinssiä tuuraamaan nostetaan&nbsp;<strong>Maria Ohisalo</strong>, hentoääninen helsinkiläinen. Hän joutuu välittömästi valtakunnan kouliintuneimpien poliitiikkojen kanssa debattiin. Vaikka mittelön lopputulosta yrittäisi kuinka&nbsp;<a href="https://www.hs.fi/junkkari/art-2000005847886.html">kauniisti tulkita</a>, on julmaa nähdä, miten vihreät heittävät pääministeriä vastaan ensimmäisen kauden valtuutetun. Kontrasti on niin tyrmistyttävä, ettei&nbsp;<strong>Juha Sipilän</strong>&nbsp;tai&nbsp;<strong>Antti Rinteen</strong>&nbsp;kannata edes yrittää taklata Ohisaloa.</p> <p>Prinssiä odotetaan palaavaksi. Saavu jo, päätä piinamme. Jatka tärkeää tehtävääsi.</p> <p>Kun kuukausi on kulunut, saapuu uusi viesti. Karulle seinälle ilmestyy&nbsp;<a href="https://www.vihreat.fi/artikkeli/2018/10/touko-aallon-sairausloma-jatkuu">kalsea ilmoitus</a>, joka kertoo sairausloman jatkuvan vielä toisenkin kuukauden. Sankari ei jaksanut silloin, eikä jaksa vieläkään.</p> <p>Hiljaisuus laskeutuu.</p> <p>Tarina on tullut päätökseen.</p> <p>+++</p> <p>Ikävä sanoa, mutta Touko Aallon ilmoitus sairausloman jatkamisesta on viimeinen naula hänen puheenjohtajuutensa arkkuun.</p> <p>Huippupoliitikon tehtävä on erittäin vaativa. On oltava asiaosaamista, nopeutta ja pelisilmää. Sekä näiden lisäksi sitkeyttä kestää niinä aikoina, joina onni ei ole myötäinen. Aallon kriisikestävyys joutui usean yhtäaikaisen kriisin johdosta puntariin, ja osoittautui riittämättömäksi niihin tehtäviin, joita hän on tavoitellut.</p> <p>Ellei pysty omia asioitaan hoitamaan, on vaikeaa nähdä, että pystyisi muidenkaan edun perään katsomaan. Pääministeriä tai minkäänlaista muutakaan ministeriä ei voi leipoa taikinasta, joka murentuu, kun kaulin painaa vähän lujempaa.</p> <p>Vaimonsa jättämää, laittomuuksiin yllyttävää, omiensa hylkäämää ja terveytensä menettänyttä miestä on liian vaikeaa enää nähdä suuren tarinan sankarina. Ja kun lumous katoaa, on satu lopussa. Kun tarinamme prinssi poikkesi sankarin polulta, hän teki sen lähes aina kahdesti. Luonne on kohtalo, eikä omia piirteitään voi paeta.</p> <p>Touko Aallon puheenjohtajuuskausi alkoi huonoissa merkeissä, ja lähti välittömästi väärille raiteille. Sarja epäonnistumisia ja järjenvastaisia ulostuloja sysäsi Aallon itsensä epävakaaseen tilanteeseen, sekä hänen ohellaan myös vihreän puolueen.</p> <p>Kun dynaaminen järjestelmä joutuu epävakaaseen tilaan, on sitä erittäin vaikeaa uudelleenvakauttaa millään muulla kuin&nbsp;<em>hard resetillä</em>. Vihreät on nyt tällaisessa tilanteessa. Jos Aallon johdolla jatketaan, koko puolueen epävakaus jatkuu.</p> <p>Vaihtoehtoja on vain yksi.</p> <p>Vihreiden epäkiitolliseksi tehtäväksi jää todeta tilanne ja yrittää selvitä puheenjohtajan vaihdosta mahdollisimman nopeasti ja vähin äänin.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vihreät on epävakaassa tilassa, eikä vaihtoehtoja ole enää kuin yksi.


Olipa kerran, ei kovin kauan aikaa sitten, eräs nuori prinssi kaukaisessa pohjoisen maassa. Hänet hovinsa johtajaksi kruunattiin, iloisten kansalaisten hurratessa kera ilmapallojen ja hurraa-huutojen. Nuoria olivat hänen innokkaimmat kannattajansa, hymyileväisiä ja täynnä elämää. Se kesä oli kukkeaa, ja elämä ihanaa.

Päivät kuluivat. Ja kuten saduissa niin usein käy, alkoi huolia kasaantua taivaalle. Kaukaisten maiden suunnalta alkoi kuulua ikäviä asioista. Idästä – Kiinan ja Intian maista, nousi ilmastonmuutoksen musta henkäys.

Hiilidioksidi – elämän tyrehdyttäjä, kuoleman tuoja. Siinä olisi nuoren prinssin arvoinen uhka.

Suurissa sankaritarinoissa on tapana, että nuori oikeamielinen sankari käy ratsunsa, koiravaljakkonsa tai kuurakettinsa selkään ja karauttaa kohti ylivoimaista vihollista. Hän kohtaa matkan aikana lähes ylitsepääsemättömiä vaikeuksia, mutta ystäviensä, opettajansa ja neuvokkuutensa avulla sankari voittaa vaikeudet yksi kerrallaan, oppii arvokkaan opetuksen ja suoriutuu lopulta tehtävästään.

Satumme nuoren prinssin tehtävä oli mitä ilmeisimmin vaikea, lähes mahdoton. Kuten niin monet prinssit häntä ennen, hän kävi urhollisesti matkaan. Prinssi nousi sponsoritarroilla tapetoidun pyöränsä selkään ja lähti nujertamaan Lohikäärme-Ilmastonmuutosta.

Mikäs siinä lähtiessä, tuumi hän. Ystävien tuki takanansa, samoin perheen ja hoviväen. ”On vihreä perhe saman katon alla”kuultiin hänen toisinaan lausahtavan.

+++

Iltasatumme on edennyt melko tavanomaisia polkuja tähän saakka. Tässä kohden tapahtuu kuitenkin eriskummallinen sarja sattumuksia.

Vanhoissa tarinoissa on tapana, että prinssin kultahiuksinen ja enkelikasvoinen immyt suikauttaa urholle suudelman ja toivoo tämän pikaista paluuta. Nyt kävi toisin. Prinssin immyt havaitsikin prinssin pelehtivän hoviväen kanssa. Hän suuttuu ja pakkaa laukkunsa.

Prinssi, hieman hämillään, taluttaa uuden seuralaisensa parrasvaloihin. Tämä puhuu seksistä, panemisesta, seksistä, pettämisestä ja seksistä. Hivenen myöhemmin uusi seuralainen julkaisee videon, jossa ihmiset kaatavat maalia päällensä. Tarkoitus on pitää meteliä niiden prinssien puolesta, joka haluavatkin saksia hiuksensa ja housunlahkeensa ja sensellaisensa muuttuakseen prinsessoiksi – sekä toisinpäin.

Syksy saapuu.

Tarinoiden arkkityyppiset sankarit ovat hyveellisiä ja korostetun oikeamielisiä. Jos he eivät ole sitä tarinan alussa, heitä ohjaamaan ilmestyy pian viisas opettaja. Tähtien Sodan nuorta Luke Skywalkeria opasti ensin Obi-Wan Kenobi, myöhemmin Yoda. Sormusten herran Frodolla oli Gandalfinsa ja Harry Potterilla professori Dumbledorensa. Jopa greippikainalo Rambolla oli eversti Trautmaninsa.

Opettajan viisaat neuvot auttavat tilanteissa, joissa heikompi mieli taipuisi.

Mutta nuorella prinssillämme ei vaikuta olevan opettajaa laisinkaan. Vihreä tarusto mainitsee hänellä olevan viisi puheenkirjoittajaa, mutta varsinaisesta mentor-suojatti-suhteesta ei kukaan hiisku sanaakaan.

Vailla viisasta opettajaa prinssimme askeltaa pian karhunrautaan, josta ei ole poispääsyä. Perjantaina turvapaikanhakijoiden palautuksiin tuskastunut nuori vihreä lainsäädäntösihteeri Aino Pennanen yrittää estää palautuslennon, ja saa prinssin kommentoimaan äärimmäisen epäviisaasti. Tämä antaa ymmärtää lain rikkomisen olevan hyvästä. Kannanotto kyseenalaistaa sekä oikeusvaltioperiaatteen että lentoturvallisuuden yhtä aikaa.

Vanhan sanonnan mukaan älykäs selviää tilanteista, joihin viisas ei edes joudu.

+++

Liekö tuhkolmalaisessa yökerhossa virranut omenaviiniä, vaiko vahvempia nesteitä, mutta yhtä kaikki nuoren prinssin yölliset toimet rävähtävät pohjoisen kuningaskunnan tajuntaan. Paidaton Aalto pieksee miestä takapuolelle.

Seksiseikkailut olivat jo aiemmin liitetyt prinssin hahmoon vähintäänkin rivien välissä, tällä kertaa visuaalisuus rynnistää silmille.

Sekoiluepisodi toisensa jälkeen kalvaa hovin suosiota. Kannatusmittauksissa lukee useampana kuukautena otsikossa sana ”syöksykierre”.

Yökerhokuvien julkaisusta seuraa vähemmän lempeitä päänsilityksiä. Prinssin edeltäjä Ville Niinistö hylkää kohteliaisuuden ja purkaa mieltään. Haukut on hyvin ohuelti verhottu diplomatiaan.

Miksi moitteet annetaan julkisuudessa? Sen sijaan, että vihreiden vanhat toimisivat Aallon opettajina, he toimivat tämän pyöveleinä.

Vihreää hovia seuraavien on hyvin vaikeaa välttyä puntaroimasta, onko moitteiden taustalla jotain muutakin kuin pelkästään Touko Aallon suoritus. Ville Niinistön suosikki Emma Kari kun jäi puheenjohtajakisassa hopeasijalle.

+++

Seuraavaksi prinssimme pakenee eduskunnassa toimittajia. Tällaista virhettä ei yksinkertaisesti puoluejohtajan tasolla voi tehdä.

Ei kestä enää kauaa.

Prinssi nousee vielä pitämään viimeisen tulisen puheenvuoron tuulen mustasta henkäyksestä, ilmastonmuutoksesta. Sanat ovat silkkaa apokalypsiaa.

Viiden päivän päästä, kaikkensa antaneena tarinan sankari sortuu sairasvuoteelle. ”Jaksamiseni rajat ovat tulleet vastaan”, prinssi kertoo.

Kuukauden päivät hän nuolee haavojaan.

Politiikan tantereiden seuraajat antavat hänelle kohteliaasti aikaa toipua. Sairastunutta ei ole syytä piestä enempää. Antaa miehen levätä, uutta koitosta varten.

Sen kuukauden ajan onni on vihreille poikkeuksellisen suosiollinen. Ei lehteä, ei uutislähetystä, joka ei puhuisi ilmastonmuutoksesta. Oiva noste, jonka turvin haavoittunut sankari voitaisiin hurrata takaisin satulaan.

Prinssiä tuuraamaan nostetaan Maria Ohisalo, hentoääninen helsinkiläinen. Hän joutuu välittömästi valtakunnan kouliintuneimpien poliitiikkojen kanssa debattiin. Vaikka mittelön lopputulosta yrittäisi kuinka kauniisti tulkita, on julmaa nähdä, miten vihreät heittävät pääministeriä vastaan ensimmäisen kauden valtuutetun. Kontrasti on niin tyrmistyttävä, ettei Juha Sipilän tai Antti Rinteen kannata edes yrittää taklata Ohisaloa.

Prinssiä odotetaan palaavaksi. Saavu jo, päätä piinamme. Jatka tärkeää tehtävääsi.

Kun kuukausi on kulunut, saapuu uusi viesti. Karulle seinälle ilmestyy kalsea ilmoitus, joka kertoo sairausloman jatkuvan vielä toisenkin kuukauden. Sankari ei jaksanut silloin, eikä jaksa vieläkään.

Hiljaisuus laskeutuu.

Tarina on tullut päätökseen.

+++

Ikävä sanoa, mutta Touko Aallon ilmoitus sairausloman jatkamisesta on viimeinen naula hänen puheenjohtajuutensa arkkuun.

Huippupoliitikon tehtävä on erittäin vaativa. On oltava asiaosaamista, nopeutta ja pelisilmää. Sekä näiden lisäksi sitkeyttä kestää niinä aikoina, joina onni ei ole myötäinen. Aallon kriisikestävyys joutui usean yhtäaikaisen kriisin johdosta puntariin, ja osoittautui riittämättömäksi niihin tehtäviin, joita hän on tavoitellut.

Ellei pysty omia asioitaan hoitamaan, on vaikeaa nähdä, että pystyisi muidenkaan edun perään katsomaan. Pääministeriä tai minkäänlaista muutakaan ministeriä ei voi leipoa taikinasta, joka murentuu, kun kaulin painaa vähän lujempaa.

Vaimonsa jättämää, laittomuuksiin yllyttävää, omiensa hylkäämää ja terveytensä menettänyttä miestä on liian vaikeaa enää nähdä suuren tarinan sankarina. Ja kun lumous katoaa, on satu lopussa. Kun tarinamme prinssi poikkesi sankarin polulta, hän teki sen lähes aina kahdesti. Luonne on kohtalo, eikä omia piirteitään voi paeta.

Touko Aallon puheenjohtajuuskausi alkoi huonoissa merkeissä, ja lähti välittömästi väärille raiteille. Sarja epäonnistumisia ja järjenvastaisia ulostuloja sysäsi Aallon itsensä epävakaaseen tilanteeseen, sekä hänen ohellaan myös vihreän puolueen.

Kun dynaaminen järjestelmä joutuu epävakaaseen tilaan, on sitä erittäin vaikeaa uudelleenvakauttaa millään muulla kuin hard resetillä. Vihreät on nyt tällaisessa tilanteessa. Jos Aallon johdolla jatketaan, koko puolueen epävakaus jatkuu.

Vaihtoehtoja on vain yksi.

Vihreiden epäkiitolliseksi tehtäväksi jää todeta tilanne ja yrittää selvitä puheenjohtajan vaihdosta mahdollisimman nopeasti ja vähin äänin.

]]>
24 http://matiasturkkila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262799-touko-aalto-ei-enaa-nouse#comments Touko Aalto Vihreät Fri, 19 Oct 2018 13:56:56 +0000 Matias Turkkila http://matiasturkkila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262799-touko-aalto-ei-enaa-nouse
Herrojen on hyvä saikutella http://sannaantikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261006-herrojen-on-hyva-saikutella <p>Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto jää kohujen täytteisen vuoden jälkeen sairauslomalle uupumuksen takia. Aalto palasi vastikään kansanedustajan kesälomalta, joka yleensä ajoittuu noin 1.7.&ndash;8.9 väliselle ajalle.</p><p>Aalto saikin pian tukea työministeri Jari Lindströmiltä, joka on useampaan kertaan eri medioissa kertonut omasta uupumuksestaan. Kenellekään mediaa seuraavalle ei ole jäänyt näkemättä tai kuulematta Lindströmin kertomukset uupumuksesta. Onneksi kuitenkin voimat riittivät viemään maaliin kilpailukykysopimuksen ja aktiivimallin.</p><p>Lindström avautuikin <a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/201809132201197814_pi.shtml">tässä</a> haastattelussa, kuinka</p><p><em>&quot;Hautausmaat ovat työnsankareita täynnä. Työ ei ole niin tärkeä, että sen takia kannattaa vetää itsensä piippuun.&quot;</em></p><p>Jos puhutaan Lindströmin mainitsemista hautausmaan työnsankareista, niin mitäpä vaikkaatte: ovatko nämä sankarit työministeri Jareja, jotka saavat automaattisesti viettävät kuukauden kesäloman (+ muut lomat) vuodessa ja tienaavat tuhansia euroja verojen jälkeen kuussa myös sairauslomalla. Vai olisivatkohan he kenties niitä suomalaisia yrittäjiä, jotka tekevät 14 tuntisia työpäiviä elättääkseen perheensä ja työllistääkseen ihmisiä, jotta hekin voisivat elättää perheensä. Yrittäjät, jotka eivät välttämättä saa sairauslomalta sentin senttiä ja jotka eivät välttämättä voi jonakin vuonna pitää päivääkään lomaa erinäisten syiden vuoksi.</p><p>Samaan aikaan, kun työministeri&nbsp; Jari Lindström valittelee uupumustaan lehtien palstoilla tai omassa blogissaan, tekevät tavalliset suomalaiset miehet ja naiset pidempää työpäivää, kiitos hallituksen kilpailukykysopimuksen. Kiky otti 30% lomarahoista ja pidensi päivää. Ja jos tässä ruletissa sairastuu, joutuu muutaman viikon jälkeen Kelan sairauspäivärahalle. Jos siis edes sattuu samaan työuupumuksen perusteella sairauspäivärahaa. Maaginen <a href="http://www.proliitto.fi/uutiset/tyossa-terveena/salaperainen-z-koodi-tyouupuneen-talous-saattaa-romahtaa">z-koodi ei nimittäin takaa sairauslomaa</a>, vaikkei sängystä ylös pääsisi. Ja jos sairauspäivärahaa saisikin, se kestää maksimissaan 300 päivää ja sen&nbsp; jälkeen tiputaankin tyhjänpäälle. Pahimmillaan kaiken jälkeen edessä on potkut ja toimeentulotuki. Ja useamman vuoden sairastamisen jälkeen voi ollakin edessä Lindströmin rakas lapsi: aktiivimalli. Herrojen on hyvä saikutella uupumuksen takia, kun toimeentulosta ei ole huolta. Muilla on vähän eri tilanne, kun on elätettävä oma itsensä ja perhe. Sanoinko muuten ettei yrittäjä välttämättä saa tuotakaan vähääkään, mitä juuri luettelin.</p><p>Lopuksi on mainittava se, että tottakai ymmärrän, että ihminen uupuu. Myös yli 9000 euroa tienaava ministeri voi uupua. Yli <a href="https://yle.fi/uutiset/3-8748057">25 % suomalaisista kärsii</a> jossain vaiheessa elämäänsä työuupumuksen oireista ja työuupumus muuttaa jopa aivojen toimintaa - niin myrkyllistä uupumus on. <a href="https://www.proliitto.fi/uutiset/tyossa-terveena/salaperainen-z-koodi-tyouupuneen-talous-saattaa-romahtaa">Työuupumusta ei kuitenkaan lueta sairaudeksi</a>, joten Kela voi kieltäytyä maksamasta sairauspäivärahaa, kuten yllä jo kirjoitin.</p><p>Toivoisin, että nämä omakohtaisesti uupumuksen kokeneet herrat tekisivät tarvittavia toimia, jotta myös tavalliset uupuneet kansalaiset saisivat tarvitsemaansa avun ja tuen.&nbsp; Olisi ensiarvoisen tärkeää turvata&nbsp; työuupuneitten toimeentulo - myös yrittäjien ja ehkäistä työelämän uupumusta kohtuullistamalla nykyajan työelämän vaatimuksia.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto jää kohujen täytteisen vuoden jälkeen sairauslomalle uupumuksen takia. Aalto palasi vastikään kansanedustajan kesälomalta, joka yleensä ajoittuu noin 1.7.–8.9 väliselle ajalle.

Aalto saikin pian tukea työministeri Jari Lindströmiltä, joka on useampaan kertaan eri medioissa kertonut omasta uupumuksestaan. Kenellekään mediaa seuraavalle ei ole jäänyt näkemättä tai kuulematta Lindströmin kertomukset uupumuksesta. Onneksi kuitenkin voimat riittivät viemään maaliin kilpailukykysopimuksen ja aktiivimallin.

Lindström avautuikin tässä haastattelussa, kuinka

"Hautausmaat ovat työnsankareita täynnä. Työ ei ole niin tärkeä, että sen takia kannattaa vetää itsensä piippuun."

Jos puhutaan Lindströmin mainitsemista hautausmaan työnsankareista, niin mitäpä vaikkaatte: ovatko nämä sankarit työministeri Jareja, jotka saavat automaattisesti viettävät kuukauden kesäloman (+ muut lomat) vuodessa ja tienaavat tuhansia euroja verojen jälkeen kuussa myös sairauslomalla. Vai olisivatkohan he kenties niitä suomalaisia yrittäjiä, jotka tekevät 14 tuntisia työpäiviä elättääkseen perheensä ja työllistääkseen ihmisiä, jotta hekin voisivat elättää perheensä. Yrittäjät, jotka eivät välttämättä saa sairauslomalta sentin senttiä ja jotka eivät välttämättä voi jonakin vuonna pitää päivääkään lomaa erinäisten syiden vuoksi.

Samaan aikaan, kun työministeri  Jari Lindström valittelee uupumustaan lehtien palstoilla tai omassa blogissaan, tekevät tavalliset suomalaiset miehet ja naiset pidempää työpäivää, kiitos hallituksen kilpailukykysopimuksen. Kiky otti 30% lomarahoista ja pidensi päivää. Ja jos tässä ruletissa sairastuu, joutuu muutaman viikon jälkeen Kelan sairauspäivärahalle. Jos siis edes sattuu samaan työuupumuksen perusteella sairauspäivärahaa. Maaginen z-koodi ei nimittäin takaa sairauslomaa, vaikkei sängystä ylös pääsisi. Ja jos sairauspäivärahaa saisikin, se kestää maksimissaan 300 päivää ja sen  jälkeen tiputaankin tyhjänpäälle. Pahimmillaan kaiken jälkeen edessä on potkut ja toimeentulotuki. Ja useamman vuoden sairastamisen jälkeen voi ollakin edessä Lindströmin rakas lapsi: aktiivimalli. Herrojen on hyvä saikutella uupumuksen takia, kun toimeentulosta ei ole huolta. Muilla on vähän eri tilanne, kun on elätettävä oma itsensä ja perhe. Sanoinko muuten ettei yrittäjä välttämättä saa tuotakaan vähääkään, mitä juuri luettelin.

Lopuksi on mainittava se, että tottakai ymmärrän, että ihminen uupuu. Myös yli 9000 euroa tienaava ministeri voi uupua. Yli 25 % suomalaisista kärsii jossain vaiheessa elämäänsä työuupumuksen oireista ja työuupumus muuttaa jopa aivojen toimintaa - niin myrkyllistä uupumus on. Työuupumusta ei kuitenkaan lueta sairaudeksi, joten Kela voi kieltäytyä maksamasta sairauspäivärahaa, kuten yllä jo kirjoitin.

Toivoisin, että nämä omakohtaisesti uupumuksen kokeneet herrat tekisivät tarvittavia toimia, jotta myös tavalliset uupuneet kansalaiset saisivat tarvitsemaansa avun ja tuen.  Olisi ensiarvoisen tärkeää turvata  työuupuneitten toimeentulo - myös yrittäjien ja ehkäistä työelämän uupumusta kohtuullistamalla nykyajan työelämän vaatimuksia.

]]>
39 http://sannaantikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261006-herrojen-on-hyva-saikutella#comments Jari Lindsröm Juha Sipilän hallitus Sairasloma Touko Aalto Työuupumus Fri, 14 Sep 2018 17:57:46 +0000 Sanna Antikainen http://sannaantikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261006-herrojen-on-hyva-saikutella
Touko Aalto uupui - tässä syy! http://esa-jussisalminen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260947-touko-aalto-uupui-tassa-syy <p><br />Juuri 10 min sitten Touko Aalto näyttää kirjoittaneen päivityksen, jossa hän kertoo jäävänsä sairauslomalle:<br />&quot;Olen tänään ilmoittanut jääväni lääkärin määräyksestä sairauslomalle. Olen uupunut ja nyt ymmärtänyt, että jaksamiseni rajat ovat tulleet vastaan. Minusta on tärkeää, että työssä jaksamisesta ja vaativaa työtä tekevien uupumisesta puhutaan avoimesti. Kukaan meistä ei veny loputtomiin, vaikka kuinka yrittäisi. Kenenkään, ei myöskään poliitikon, pidä vaarantaa terveyttään työn takia.&quot;</p><p><br />Tämä nyt laittoi minut kirjoittamaan blogikirjoituksen, jota olen jo pitkään hautonut. Kuten joku saattoi huomata olin blogistanista pois kesällä pitkään. En aio kertoa, löhösinkö kalliolla vai juoksinko maratoneja vai käänsinkö udmurttilaisia novelleja suomeksi. Se ei todellakaan kuulu teille. Loman pitämisen luulisi olevan itsestäänselvyys tällaisena hyvinvoinnin aikana. Ilman lomaa ei ole työtä, aivan samoin kuin ilman päivää ei ole yötä, eikä ilman talvea ole kesää. Jos ei osaa ottaa rennosti, ei pysty myöskään tsemppaamaan tarvittaessa. Kyky tylsistyä on ehdoton innostumisen edellytys.</p><p><br />Olin pois Uudesta Suomesta ja se teki todella hyvää. En olisi kestänyt teitä enää hetkeäkään kesäkuisten kirjoitusteni jälkeen. Tunne oli epäilemättä molemminpuolinen. Nyt sitten voimmekin aloittaa innolla syyskauden! Olin 2,5 kk lomalla varsinaisesta työstäni suomen opettajana. Ikävän lyhyt aika, mutta juuri ja juuri riittää. Kesällä olisi opiskelijoiden ja laitoksemme näkeminenkin oksettanut.</p><p><br />On käsittämätöntä miten hukassa elämän syklisyyden peruslait ovat nyky-yhteiskunnassa, vaikka tietoa pitäisi olla vaikka kuinka. Ihmiset on aivopesty luulemaan, että heitä tarvitaan joka hetki. Erityisen huonosti käyttäytyvät poliitikot, joiden luulisi olevan jonkinlaisena esimerkkinä kansalle. Mutta mitä vielä, he pilaavat kaikki kesälomansa ravaamassa typerissä kissanristiäisissä. Jos minä olisin kansanedustaja pistäisin heti kesäloman alussa lapun luukulle: LOMAN AIKANA EN OLE TAVATTAVISSA. YHTEYDENOTTO EHDOTTOMASTI KIELLETTY!</p><p><br />Suomi Areena pitäisi kieltää.&nbsp; Itse en tule äänestämään ketään, joka ei osaa pitää huolta edes itsestään. Miten voi olettaa, että toisten asioiden hoitaminen silloin sujuu???</p><p><br />Joten ei todellakaan ihme, jos joku uupuu. Jos et pidä kesälomaa, saat yllätyssairasloman. Luonnonlakien alaisia olemme. Jos olet korvaamaton, kerro se hautausmaan matosille.</p><p>Ennen muinoin luonto piti syklisyydestä ja rytmistä huolen: kesällä maataloudessa piti raataa, mutta sitten talvella saattoi olla aikaa nukkua ja tarinoida pimeässä kunnolla. Nykyisin se näyttää olevan kovin vaikeaa.</p><p>&nbsp;</p><p>PS Hyvää ansaittua lomaa kaikesta huolimatta myös niille, jotka sitä syksyllä vasta pitävät!</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>
Juuri 10 min sitten Touko Aalto näyttää kirjoittaneen päivityksen, jossa hän kertoo jäävänsä sairauslomalle:
"Olen tänään ilmoittanut jääväni lääkärin määräyksestä sairauslomalle. Olen uupunut ja nyt ymmärtänyt, että jaksamiseni rajat ovat tulleet vastaan. Minusta on tärkeää, että työssä jaksamisesta ja vaativaa työtä tekevien uupumisesta puhutaan avoimesti. Kukaan meistä ei veny loputtomiin, vaikka kuinka yrittäisi. Kenenkään, ei myöskään poliitikon, pidä vaarantaa terveyttään työn takia."


Tämä nyt laittoi minut kirjoittamaan blogikirjoituksen, jota olen jo pitkään hautonut. Kuten joku saattoi huomata olin blogistanista pois kesällä pitkään. En aio kertoa, löhösinkö kalliolla vai juoksinko maratoneja vai käänsinkö udmurttilaisia novelleja suomeksi. Se ei todellakaan kuulu teille. Loman pitämisen luulisi olevan itsestäänselvyys tällaisena hyvinvoinnin aikana. Ilman lomaa ei ole työtä, aivan samoin kuin ilman päivää ei ole yötä, eikä ilman talvea ole kesää. Jos ei osaa ottaa rennosti, ei pysty myöskään tsemppaamaan tarvittaessa. Kyky tylsistyä on ehdoton innostumisen edellytys.


Olin pois Uudesta Suomesta ja se teki todella hyvää. En olisi kestänyt teitä enää hetkeäkään kesäkuisten kirjoitusteni jälkeen. Tunne oli epäilemättä molemminpuolinen. Nyt sitten voimmekin aloittaa innolla syyskauden! Olin 2,5 kk lomalla varsinaisesta työstäni suomen opettajana. Ikävän lyhyt aika, mutta juuri ja juuri riittää. Kesällä olisi opiskelijoiden ja laitoksemme näkeminenkin oksettanut.


On käsittämätöntä miten hukassa elämän syklisyyden peruslait ovat nyky-yhteiskunnassa, vaikka tietoa pitäisi olla vaikka kuinka. Ihmiset on aivopesty luulemaan, että heitä tarvitaan joka hetki. Erityisen huonosti käyttäytyvät poliitikot, joiden luulisi olevan jonkinlaisena esimerkkinä kansalle. Mutta mitä vielä, he pilaavat kaikki kesälomansa ravaamassa typerissä kissanristiäisissä. Jos minä olisin kansanedustaja pistäisin heti kesäloman alussa lapun luukulle: LOMAN AIKANA EN OLE TAVATTAVISSA. YHTEYDENOTTO EHDOTTOMASTI KIELLETTY!


Suomi Areena pitäisi kieltää.  Itse en tule äänestämään ketään, joka ei osaa pitää huolta edes itsestään. Miten voi olettaa, että toisten asioiden hoitaminen silloin sujuu???


Joten ei todellakaan ihme, jos joku uupuu. Jos et pidä kesälomaa, saat yllätyssairasloman. Luonnonlakien alaisia olemme. Jos olet korvaamaton, kerro se hautausmaan matosille.

Ennen muinoin luonto piti syklisyydestä ja rytmistä huolen: kesällä maataloudessa piti raataa, mutta sitten talvella saattoi olla aikaa nukkua ja tarinoida pimeässä kunnolla. Nykyisin se näyttää olevan kovin vaikeaa.

 

PS Hyvää ansaittua lomaa kaikesta huolimatta myös niille, jotka sitä syksyllä vasta pitävät!

 

]]>
66 http://esa-jussisalminen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260947-touko-aalto-uupui-tassa-syy#comments Ammattipoliitikko Kesäloma Suomi Areena Touko Aalto Udmurttilainen novelli Thu, 13 Sep 2018 14:54:43 +0000 Esa-Jussi Salminen http://esa-jussisalminen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260947-touko-aalto-uupui-tassa-syy
Vihreiden kriisi - annos mediakritiikkiä http://markok.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260618-vihreiden-kriisi-annos-mediakritiikkia <p>Mediassa on käytännössä Touko Aallon valinnasta alkaen epäilty hänen kykyään puheenjohtajaksi. Gallup-kehityksen myötä on nämä äänet voimistuneet ja Toukon asemaa ollaan arvuuteltu jo vähintään parinkymmenen uutisen muodossa, alkaen ylestä ja hesarista aina maakuntalehtiin ja iltapäivälehtiin. Tässä rummutuksessa Touko on moneen otteeseen esitetty taakkana vihreille ja aika lailla vääränä valintana. Mutta onko tässä oikeasti perää? Vihreät ovat toki menettäneet runsaasti suosiotaan yksittäisiin ennätysgallup-tuloksiin. Mutta vihreiden kannatus on yhä yli neljä prosenttiyksikköä suurempi kuin mitä puolueella on koskaan ollut eduskuntavaaleissa. Eli vihreät ovat edelleen vahvasti menossa vaalivoittoa kohti, itse asiassa se näyttää yhä sekä todennäköisimmältä voittajalta että suurimman voiton saajalta tulevissa vaaleissa. Ei tuo minusta kriisiltä tai katastrofaalisen huonolta puheenjohtajavalinnalta vaikuta. Näyttää siltä, että maailma näyttää kovin toisenlaiselta kun sitä tarkkaillaan toimittajien lasien kautta verrattuna tällaiseen vihreiden kenttäaktiiviin. Toki Toukolla on petraamisen varaa, mutta itse olen kohtalaisen luottavainen että hän hoitaa homman kotiin ja osoittaa vaalikentillä vahvuutensa.</p><p>Mutta verrataan muihin puolueisiin:</p><p>Pääministeripuolue keskusta on menettänyt kannatustaan viime eduskuntavaaleista noin 3,9%, vaikkakin kuoppa on ollut hetkittäin tätäkin suurempi. Pääministerin asemaa niin valtakunnanpolitiikassa kuin keskustan puheenjohtajana ei kuitenkaan ole erityisesti kyseenalaistettu. Keskustan kriisistä puhutaan kovin varovasti jos lainkaan.&nbsp; Vihreillä kannatus on noussut jopa viimeaikainen lasku huomioiden yli 4% ja vihreitä pidetään kriisipuolueena. Kiinnostavaa.</p><p>Isompi ongelma on perussuomalaiset joissa nykyisen puheenjohtajan valinta repi puolueen kappaleiksi ja jätti jäljelle puolueen jonka kannatus on likimain puolet sen aiemmasta kannatuksesta, eli lähes yhdeksän prosenttiyksikön lasku viimeisimmän mittauksen pienestä noususta huolimatta. Kuitenkaan myöskään Halla-ahon puheenjohtajuutta ei viimeisen parin vuoden aikana olla kyseenalaistettu. Miksiköhän?</p><p>Parinkymmenen kansanedustajan ja viiden ministerin puolue, Sininen tulevaisuus taistelee olemassaolonsa puolesta kykenemättä saavuttamaan edes tasoa jolla se voisi olla varma edes yhden kansanedustajan saamisesta eduskuntaan. Puolueen johdossa on Sampo Terho joka oli jo perussuomalaisten aikana Soinin kruununprinssi. Tätä täydellistä mahalaskua ei kuitenkaan noteerata eikä Terhon johtajuutta kyseenalaisteta lehdistössämme. Varmaan tähänkin on syynsä?</p><p>Kovasti kehuttu vasemmistoliiton Li Andersson on saanut puolueensa noususuuntaiselle uralle ja tällä hetkellä gallupit lupailevat parin prosentin etenemistä vasemmistoliitolle. Hyvä tulos, mutta vähemmän kuin vihreiden vastaava.</p><p>Kokoomus on myös vakiinnuttanut asemansa eikä sitä missään vaiheessa esitetä epäonnistuneeksi puolueeksi tai sen johtajaa Orpoa taakaksi puolueelleen vaikka kokoomuksenkin kehitys viime eduskuntavaaleista on ollut vihreitä heikompaa.</p><p>On toki yksi puheenjohtaja, joka on saanut osakseen samankaltaista kritiikkiä kuin Touko, nimittäin Antti Rinne. Häntä on pitkin matkaa kritisoitu ja moitittu sekä hänen lähtölaskennallaan on hivenen myös spekuloitu. Mikä sitten Rinteen ja hänen johtamansa puolueen tilanne on? Itse asiassa Vihreiden lisäksi nimenomaan demarit ovat näiltä näkymin tulevien vaalien voittajia. Jopa niin, että tällä hetkellä Rinne on todennäköisin tuleva pääministeri.</p><p>Toisin sanoen vihreät ja demarit ovat nostaneet eniten kannatustaan edellisistä eduskuntavaaleista. Näistä etenkin vihreät ovat matkalla suurvoittoon. Mutta tämä on lehdistöllemme osoitus Toukon epäonnistumisesta ja vihreiden kriisistä. Täytyy myöntää, ettei tämä oikein avaudu minulle. Itse asiassa ristiriita uutisoinnin ja todellisuuden välillä vaikuttaa niin suurelta, että lienee paikallaan vähän spekuloida niitä syitä miksi tämä uutisointi on jo pidempään ollut tällaista.</p><p>Ensimmäinen syy saattaa liittyä tähän jo Koiviston aikoinaan lanseeraamaan sopuli-ilmiöön. Lehdistössä naapurin juttujen kopioiminen ja uudelleenkirjoittaminen vaikuttaa aika yleiseltä. Taustalla siis joiltain osin voi olla puhdas laiskuus. Mutta tällaisessa tapauksessa sisältö on sen verran ongelmallista, että pelkkä laiskuus ei riitä selittämään näitä juttuja, sillä jo perustason lehtimiehenkin pitäisi havaita, ettei uutisointi tässä yhteydessä ole ollut erityisen objektiivista tai laadukasta.</p><p>Toinen mahdollinen syy on puhdas ammattitaidottomuus. Yksittäinen toimittaja voi huolimattomuuttaan tarkastella yksittäistä puoluetta selkeästi erilaisin kriteerein kuin muita. Mutta tämän pitäisi näkyä vain yksittäisinä uutisina, ei jatkuvana uutisvyörynä jossa rummutetaan samaa asiaa.</p><p>Ikävin vaihtoehto on, että kyseessä olisi tietoinen yritys heikentää vihreiden ja demareiden asemaa. Poliittisten toimittajien ja päätoimittajien joukko koostuu pääosin väestä jonka puolueuskollisuus kohdistuu aivan muualle kuin vihreisiin eikä demaritkaan poliittisten toimittajien suosikkipuolue enää taida olla. Olisi sangen epätoivottavaa, että lehdistömme politisoisi uutisointiaan tällä tavalla, joten toivotaan, ettei tästä ole kyse, että kyse on tavallista pahemmasta epäpätevyydestä ja sitä täydentävästä sopuli-ilmiöstä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Mediassa on käytännössä Touko Aallon valinnasta alkaen epäilty hänen kykyään puheenjohtajaksi. Gallup-kehityksen myötä on nämä äänet voimistuneet ja Toukon asemaa ollaan arvuuteltu jo vähintään parinkymmenen uutisen muodossa, alkaen ylestä ja hesarista aina maakuntalehtiin ja iltapäivälehtiin. Tässä rummutuksessa Touko on moneen otteeseen esitetty taakkana vihreille ja aika lailla vääränä valintana. Mutta onko tässä oikeasti perää? Vihreät ovat toki menettäneet runsaasti suosiotaan yksittäisiin ennätysgallup-tuloksiin. Mutta vihreiden kannatus on yhä yli neljä prosenttiyksikköä suurempi kuin mitä puolueella on koskaan ollut eduskuntavaaleissa. Eli vihreät ovat edelleen vahvasti menossa vaalivoittoa kohti, itse asiassa se näyttää yhä sekä todennäköisimmältä voittajalta että suurimman voiton saajalta tulevissa vaaleissa. Ei tuo minusta kriisiltä tai katastrofaalisen huonolta puheenjohtajavalinnalta vaikuta. Näyttää siltä, että maailma näyttää kovin toisenlaiselta kun sitä tarkkaillaan toimittajien lasien kautta verrattuna tällaiseen vihreiden kenttäaktiiviin. Toki Toukolla on petraamisen varaa, mutta itse olen kohtalaisen luottavainen että hän hoitaa homman kotiin ja osoittaa vaalikentillä vahvuutensa.

Mutta verrataan muihin puolueisiin:

Pääministeripuolue keskusta on menettänyt kannatustaan viime eduskuntavaaleista noin 3,9%, vaikkakin kuoppa on ollut hetkittäin tätäkin suurempi. Pääministerin asemaa niin valtakunnanpolitiikassa kuin keskustan puheenjohtajana ei kuitenkaan ole erityisesti kyseenalaistettu. Keskustan kriisistä puhutaan kovin varovasti jos lainkaan.  Vihreillä kannatus on noussut jopa viimeaikainen lasku huomioiden yli 4% ja vihreitä pidetään kriisipuolueena. Kiinnostavaa.

Isompi ongelma on perussuomalaiset joissa nykyisen puheenjohtajan valinta repi puolueen kappaleiksi ja jätti jäljelle puolueen jonka kannatus on likimain puolet sen aiemmasta kannatuksesta, eli lähes yhdeksän prosenttiyksikön lasku viimeisimmän mittauksen pienestä noususta huolimatta. Kuitenkaan myöskään Halla-ahon puheenjohtajuutta ei viimeisen parin vuoden aikana olla kyseenalaistettu. Miksiköhän?

Parinkymmenen kansanedustajan ja viiden ministerin puolue, Sininen tulevaisuus taistelee olemassaolonsa puolesta kykenemättä saavuttamaan edes tasoa jolla se voisi olla varma edes yhden kansanedustajan saamisesta eduskuntaan. Puolueen johdossa on Sampo Terho joka oli jo perussuomalaisten aikana Soinin kruununprinssi. Tätä täydellistä mahalaskua ei kuitenkaan noteerata eikä Terhon johtajuutta kyseenalaisteta lehdistössämme. Varmaan tähänkin on syynsä?

Kovasti kehuttu vasemmistoliiton Li Andersson on saanut puolueensa noususuuntaiselle uralle ja tällä hetkellä gallupit lupailevat parin prosentin etenemistä vasemmistoliitolle. Hyvä tulos, mutta vähemmän kuin vihreiden vastaava.

Kokoomus on myös vakiinnuttanut asemansa eikä sitä missään vaiheessa esitetä epäonnistuneeksi puolueeksi tai sen johtajaa Orpoa taakaksi puolueelleen vaikka kokoomuksenkin kehitys viime eduskuntavaaleista on ollut vihreitä heikompaa.

On toki yksi puheenjohtaja, joka on saanut osakseen samankaltaista kritiikkiä kuin Touko, nimittäin Antti Rinne. Häntä on pitkin matkaa kritisoitu ja moitittu sekä hänen lähtölaskennallaan on hivenen myös spekuloitu. Mikä sitten Rinteen ja hänen johtamansa puolueen tilanne on? Itse asiassa Vihreiden lisäksi nimenomaan demarit ovat näiltä näkymin tulevien vaalien voittajia. Jopa niin, että tällä hetkellä Rinne on todennäköisin tuleva pääministeri.

Toisin sanoen vihreät ja demarit ovat nostaneet eniten kannatustaan edellisistä eduskuntavaaleista. Näistä etenkin vihreät ovat matkalla suurvoittoon. Mutta tämä on lehdistöllemme osoitus Toukon epäonnistumisesta ja vihreiden kriisistä. Täytyy myöntää, ettei tämä oikein avaudu minulle. Itse asiassa ristiriita uutisoinnin ja todellisuuden välillä vaikuttaa niin suurelta, että lienee paikallaan vähän spekuloida niitä syitä miksi tämä uutisointi on jo pidempään ollut tällaista.

Ensimmäinen syy saattaa liittyä tähän jo Koiviston aikoinaan lanseeraamaan sopuli-ilmiöön. Lehdistössä naapurin juttujen kopioiminen ja uudelleenkirjoittaminen vaikuttaa aika yleiseltä. Taustalla siis joiltain osin voi olla puhdas laiskuus. Mutta tällaisessa tapauksessa sisältö on sen verran ongelmallista, että pelkkä laiskuus ei riitä selittämään näitä juttuja, sillä jo perustason lehtimiehenkin pitäisi havaita, ettei uutisointi tässä yhteydessä ole ollut erityisen objektiivista tai laadukasta.

Toinen mahdollinen syy on puhdas ammattitaidottomuus. Yksittäinen toimittaja voi huolimattomuuttaan tarkastella yksittäistä puoluetta selkeästi erilaisin kriteerein kuin muita. Mutta tämän pitäisi näkyä vain yksittäisinä uutisina, ei jatkuvana uutisvyörynä jossa rummutetaan samaa asiaa.

Ikävin vaihtoehto on, että kyseessä olisi tietoinen yritys heikentää vihreiden ja demareiden asemaa. Poliittisten toimittajien ja päätoimittajien joukko koostuu pääosin väestä jonka puolueuskollisuus kohdistuu aivan muualle kuin vihreisiin eikä demaritkaan poliittisten toimittajien suosikkipuolue enää taida olla. Olisi sangen epätoivottavaa, että lehdistömme politisoisi uutisointiaan tällä tavalla, joten toivotaan, ettei tästä ole kyse, että kyse on tavallista pahemmasta epäpätevyydestä ja sitä täydentävästä sopuli-ilmiöstä.

]]>
71 http://markok.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260618-vihreiden-kriisi-annos-mediakritiikkia#comments Mediakritiikki Touko Aalto Vihreät Fri, 07 Sep 2018 15:02:51 +0000 Marko Kivelä http://markok.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260618-vihreiden-kriisi-annos-mediakritiikkia
Touko Aalto ja turvapaikkakäsittelyn vastuu http://vekotin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259641-touko-aalto-ja-turvapaikkakasittelyn-vastuu <p><strong>Ruben Stiller</strong> <a href="https://areena.yle.fi/1-4479778">tarttui pakolaisuuden ikuisuushaasteeseen</a> taannoin, apunaan lakia vastustava järjestöedustaja sekä kaksi kappaletta kansanedustajia, sininen <strong>Simon Elo</strong> ja vihreä <strong>Touko Aalto</strong>. Jälkimmäisen sanoissa oli liian paljon asiaa että voisin leimata sitä yksiltään vihervasemmistolaiseksi populismiksi. Etenkin nyt Turun iskun muistopäivänä haluaisin katsoa asiaa rakentavalta kantilta.</p><p><strong>Silmiä ei voi sulkea</strong></p><p>Vaikkakin asiasta on selvästi useampaa kantaa, sanoisin että tuskin on savua ilman tulta. Turvapaikkahakemusten käsittely on kriisissä, kuten Aalto ilmaisee, mielestäni kestävin argumentein. Hän myös toteaa rehdisti että huono käsittely johtaa virheisiin molempiin suuntiin. Julkisuuden väitteistä virheellisten käsittelyjen osalta leijonaosa on vailla varmistettua faktapohjaa, mutta sekaan mahtuu myös tarkastelua kestävää kritiikkiä. Kun puhe on ihmishengistä, tässä kohtaa vähäkin on liikaa. Vastustin Sipilän maahanmuuttoaaltoa mutta vastustan ihmisoikeusloukkauksia enemmän.</p><p>Todennäköisesti ainoa inhimillinen ratkaisu välittömään nykytilaan on ottaa aikalisää ja käsitellä nykyiset hakemukset pidemmän kaavan kautta, tiedostaen että se tulee viemään aikaa ja maksamaan rahaa. Siitä on kuitenkin opittava. Sipilä itse sanoi että 10 000 ihmistä on kipuraja, mutta hän otti kuitenkin yli kolminkertaisen määrän ihmisiä joilta emme edes <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10354897">henkilöllisyyttä selvittäneet</a>. Nyt ongelma on pahasti käsillä enkä voi nähdä oikeusvaltiolle mitään muuta vastausta kuin asian hoitamisen mallikkaasti. Sen jälkeen on nähdäkseni varmistuttava ettei ongelma voi toistua.</p><p>Siltä varalta että ihmisoikeudet eivät riitä syyksi, meillä on myös varsin looginen peruste tarkistaa hakemukset kunnolla. Kuten Aalto muistutti, kiireessä virheitä tehdään kahteen suuntaan. On siten mahdollista että hosumisen myötä maahan saa jäädä riittävän hyvin valehtelua osaava rikollinen. Hosumisen myötähän Turun terroristikin pääsi puuhailemaan, kun ei näinkään merkittävää rikoshistoriaa edes ehditty tarkistaa. Kiire ei saa olla tekosyynä tässäkään asiassa.</p><p><strong>Sinivihreä havainto</strong></p><p>On helppoa populismia sanoa tulevaisuuden varalle että lisää rahaa vain viranomaisille, piikki on auki. Valtion kirstu ei ole pohjaton eikä yksinkertaista rahan lappaamista saa koskaan hyväksyä purematta. Kaoottinen tilanne 2015 johti laajalti ulkoistetun oikeusavun käyttöön ja tämä puolestaan massiivisiin huijauksiin kun turvapaikanhakijoita tuli avustamaan jos jonkinlaisia saamattomia rahastajia. Hallituksen oli pakko puuttua tuohon ongelmaan, sillä se heikensi turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa. Ongelma vaan on että hallituksen ratkaisu tukki yhden oikeusturvan ongelman ja avasi heti toisen. Näin suuren määrän käsittelyyn ei vain ole tarpeeksi resursseja ja siksi tingimme pelisäännöistä liikaa. Aallon esittämä ongelma johtuu Elon esittämästä ongelmasta.</p><p>Sen paremmin sodan kuin rauhankaan aikana riehumalla ja räyhäämällä ei tule hyvää. Olemme vihaisia sekä itse Turun iskusta että vaiheista jotka siihen johtivat. Se ei kuitenkaan muuta tarvetta korjata nykyiset ongelmat ja välttää tulevat. Oikeusvaltiota ei saa uhrata älämölyn alttarille. Nykytilanne on hoidettava kunnialla ja jatkossa meidän on ymmärrettävä rajamme. Se ei ole rasismia, vaan suoraselkäistä vastuullisuutta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ruben Stiller tarttui pakolaisuuden ikuisuushaasteeseen taannoin, apunaan lakia vastustava järjestöedustaja sekä kaksi kappaletta kansanedustajia, sininen Simon Elo ja vihreä Touko Aalto. Jälkimmäisen sanoissa oli liian paljon asiaa että voisin leimata sitä yksiltään vihervasemmistolaiseksi populismiksi. Etenkin nyt Turun iskun muistopäivänä haluaisin katsoa asiaa rakentavalta kantilta.

Silmiä ei voi sulkea

Vaikkakin asiasta on selvästi useampaa kantaa, sanoisin että tuskin on savua ilman tulta. Turvapaikkahakemusten käsittely on kriisissä, kuten Aalto ilmaisee, mielestäni kestävin argumentein. Hän myös toteaa rehdisti että huono käsittely johtaa virheisiin molempiin suuntiin. Julkisuuden väitteistä virheellisten käsittelyjen osalta leijonaosa on vailla varmistettua faktapohjaa, mutta sekaan mahtuu myös tarkastelua kestävää kritiikkiä. Kun puhe on ihmishengistä, tässä kohtaa vähäkin on liikaa. Vastustin Sipilän maahanmuuttoaaltoa mutta vastustan ihmisoikeusloukkauksia enemmän.

Todennäköisesti ainoa inhimillinen ratkaisu välittömään nykytilaan on ottaa aikalisää ja käsitellä nykyiset hakemukset pidemmän kaavan kautta, tiedostaen että se tulee viemään aikaa ja maksamaan rahaa. Siitä on kuitenkin opittava. Sipilä itse sanoi että 10 000 ihmistä on kipuraja, mutta hän otti kuitenkin yli kolminkertaisen määrän ihmisiä joilta emme edes henkilöllisyyttä selvittäneet. Nyt ongelma on pahasti käsillä enkä voi nähdä oikeusvaltiolle mitään muuta vastausta kuin asian hoitamisen mallikkaasti. Sen jälkeen on nähdäkseni varmistuttava ettei ongelma voi toistua.

Siltä varalta että ihmisoikeudet eivät riitä syyksi, meillä on myös varsin looginen peruste tarkistaa hakemukset kunnolla. Kuten Aalto muistutti, kiireessä virheitä tehdään kahteen suuntaan. On siten mahdollista että hosumisen myötä maahan saa jäädä riittävän hyvin valehtelua osaava rikollinen. Hosumisen myötähän Turun terroristikin pääsi puuhailemaan, kun ei näinkään merkittävää rikoshistoriaa edes ehditty tarkistaa. Kiire ei saa olla tekosyynä tässäkään asiassa.

Sinivihreä havainto

On helppoa populismia sanoa tulevaisuuden varalle että lisää rahaa vain viranomaisille, piikki on auki. Valtion kirstu ei ole pohjaton eikä yksinkertaista rahan lappaamista saa koskaan hyväksyä purematta. Kaoottinen tilanne 2015 johti laajalti ulkoistetun oikeusavun käyttöön ja tämä puolestaan massiivisiin huijauksiin kun turvapaikanhakijoita tuli avustamaan jos jonkinlaisia saamattomia rahastajia. Hallituksen oli pakko puuttua tuohon ongelmaan, sillä se heikensi turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa. Ongelma vaan on että hallituksen ratkaisu tukki yhden oikeusturvan ongelman ja avasi heti toisen. Näin suuren määrän käsittelyyn ei vain ole tarpeeksi resursseja ja siksi tingimme pelisäännöistä liikaa. Aallon esittämä ongelma johtuu Elon esittämästä ongelmasta.

Sen paremmin sodan kuin rauhankaan aikana riehumalla ja räyhäämällä ei tule hyvää. Olemme vihaisia sekä itse Turun iskusta että vaiheista jotka siihen johtivat. Se ei kuitenkaan muuta tarvetta korjata nykyiset ongelmat ja välttää tulevat. Oikeusvaltiota ei saa uhrata älämölyn alttarille. Nykytilanne on hoidettava kunnialla ja jatkossa meidän on ymmärrettävä rajamme. Se ei ole rasismia, vaan suoraselkäistä vastuullisuutta.

]]>
0 http://vekotin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259641-touko-aalto-ja-turvapaikkakasittelyn-vastuu#comments Kielteinen turvapaikkapäätös Oikeusvaltioperiaate Touko Aalto Sat, 18 Aug 2018 09:52:50 +0000 Kyuu Eturautti http://vekotin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259641-touko-aalto-ja-turvapaikkakasittelyn-vastuu
Vihreiden kasvukipuja http://timoekman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259071-vihreiden-kasvukipuja <p>Kesä on ottanut vihreillä tuulta purjeisiin palstatilan suhteen. Ensin mekastaa muuan lainsäädäntösihteeri valtionyhtiön lentokoneessa omia fiiliksiään jääden kentälle ja sitten puheenjohtaja läpsii paidatta parhaassa Village people -hengessä homoa pepulle ja kaulailee transujen kanssa.</p><p>Kun nämä kohut realisoituvat jossain syyskuun puoluegallupissa, odotettavissa on kannatuspiikki - nimittäin alaspäin. Jos kannatus on jossain lähellä kymppiä, niin jossain kohtaa vihreiden piirissä aletaan miettiä, mitä oikein on tapahtunut, kun viime syksyn kannatuspiikistä on kadonnut pian puolet.</p><p>Vihreän puolueen voi karkeasti jakaa kahteen lohkoon. On pk-seudun besserwisserit, joilla on muusta Suomesta poikkeava aatemaailma ja tavat. Sitten on Kehien takainen vihreä poppoo, joilla on jalat maassa enemmän.</p><p>Suuri kysymysmerkki onkin, että kuinka paljon Aallon äänissä oli tätä ei puolueuskollista äänestäjää Keski-Suomen vaalipiirissä, mistä Aalto on ensimmäiselle kaudelle valittu?</p><p>Jos lista jollain tapaa epäonnistuu seuraavissa ek-vaaleissa ja muutaman sadan äänen kerääjiä tulee liiaksi sekä konservatiivisempi sakki vaihtaa puoluetta, niin ihan mahdoton ajatus ei ole tippuminenkaan eduskunnasta, vaikkakin epätodennäköistä. Mikäli siis Aalto Keski-Suomen vaalipiiristä on ehdolla.</p><p>Ja laajempi kysymys onkin, paljonko vihreiden kannatuksessa on ylipäätään liikkuvaa äänestäjää? Jos mennään samalla prosentuaalisella osuudella kuin persuilla, alaspäin saatetaan tulla vielä jokunen prosenttiyksikkö.</p><p>Aallon puolustajat toitottavat tällä hetkellä&nbsp; sitä, että yksityiselämän ei pidä kuulua poliittiseen kannatukseen. Tällainen mahtikäsky ei vain yksinkertaisesti toimi.</p><p>Riippumatta puoluetaustasta poliitikon yksityisellä elämällä on merkitystä, kun ollaan puolueen puheenjohtajatasolla ja vakavasti otettavana kandina valtioneuvostoon. Tämä seikka ei tule koskaan täysin katoamaan, sillä ihminen ei ajattele puhtaasti asiaosaamisen kannalta äänestäessään.</p><p>Se, mikä vaikuttaa yksityiselämän puolelta joko nostavasti tai laskevasti, vaihtelee eri aikoina ja puoluekohtaisestikin.</p><p>Aallon kannattaa myös muistaa sekin, että jos kannatus jää jonnekin kympin nurkille, niin se on monen vihreän mielestä hyvinkin laiha torjuntavoitto, sillä jo Ville Niinistönkin kauden lopulla pyörittiin 15 % nurkilla kannatuksessa.</p><p>Aalto voi hyvinkin saada haastajan puoluekokouksessa, jos vaalit menevät penkin alle. Tuolloin voidaan nähdä sellainenkin allianssi, että pk-seutulaisilla on oma ykkösehdokas ja muu Suomi asettuu jonkun toisen ehdokkaan taakse.</p><p>Vihreiden kannatus alkaa vain olla sitä luokkaa, laskuvireestä huolimatta, että aatteellisen seinien ja katon leveys on sen verta suuri, että repeämisiä alkaa pian tapahtua. Jo nyt on havaittavissa esim. oikeisto-vasemmisto-janalla huomattavaa eriävyyttä. Samaa on haistettavissa näissä lentokonerettelöinneissä sekä yksityiselämän julkituonneissa.</p><p>Vaan luonnollinen kasvavan puolueen elämänvaihe tämäkin.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kesä on ottanut vihreillä tuulta purjeisiin palstatilan suhteen. Ensin mekastaa muuan lainsäädäntösihteeri valtionyhtiön lentokoneessa omia fiiliksiään jääden kentälle ja sitten puheenjohtaja läpsii paidatta parhaassa Village people -hengessä homoa pepulle ja kaulailee transujen kanssa.

Kun nämä kohut realisoituvat jossain syyskuun puoluegallupissa, odotettavissa on kannatuspiikki - nimittäin alaspäin. Jos kannatus on jossain lähellä kymppiä, niin jossain kohtaa vihreiden piirissä aletaan miettiä, mitä oikein on tapahtunut, kun viime syksyn kannatuspiikistä on kadonnut pian puolet.

Vihreän puolueen voi karkeasti jakaa kahteen lohkoon. On pk-seudun besserwisserit, joilla on muusta Suomesta poikkeava aatemaailma ja tavat. Sitten on Kehien takainen vihreä poppoo, joilla on jalat maassa enemmän.

Suuri kysymysmerkki onkin, että kuinka paljon Aallon äänissä oli tätä ei puolueuskollista äänestäjää Keski-Suomen vaalipiirissä, mistä Aalto on ensimmäiselle kaudelle valittu?

Jos lista jollain tapaa epäonnistuu seuraavissa ek-vaaleissa ja muutaman sadan äänen kerääjiä tulee liiaksi sekä konservatiivisempi sakki vaihtaa puoluetta, niin ihan mahdoton ajatus ei ole tippuminenkaan eduskunnasta, vaikkakin epätodennäköistä. Mikäli siis Aalto Keski-Suomen vaalipiiristä on ehdolla.

Ja laajempi kysymys onkin, paljonko vihreiden kannatuksessa on ylipäätään liikkuvaa äänestäjää? Jos mennään samalla prosentuaalisella osuudella kuin persuilla, alaspäin saatetaan tulla vielä jokunen prosenttiyksikkö.

Aallon puolustajat toitottavat tällä hetkellä  sitä, että yksityiselämän ei pidä kuulua poliittiseen kannatukseen. Tällainen mahtikäsky ei vain yksinkertaisesti toimi.

Riippumatta puoluetaustasta poliitikon yksityisellä elämällä on merkitystä, kun ollaan puolueen puheenjohtajatasolla ja vakavasti otettavana kandina valtioneuvostoon. Tämä seikka ei tule koskaan täysin katoamaan, sillä ihminen ei ajattele puhtaasti asiaosaamisen kannalta äänestäessään.

Se, mikä vaikuttaa yksityiselämän puolelta joko nostavasti tai laskevasti, vaihtelee eri aikoina ja puoluekohtaisestikin.

Aallon kannattaa myös muistaa sekin, että jos kannatus jää jonnekin kympin nurkille, niin se on monen vihreän mielestä hyvinkin laiha torjuntavoitto, sillä jo Ville Niinistönkin kauden lopulla pyörittiin 15 % nurkilla kannatuksessa.

Aalto voi hyvinkin saada haastajan puoluekokouksessa, jos vaalit menevät penkin alle. Tuolloin voidaan nähdä sellainenkin allianssi, että pk-seutulaisilla on oma ykkösehdokas ja muu Suomi asettuu jonkun toisen ehdokkaan taakse.

Vihreiden kannatus alkaa vain olla sitä luokkaa, laskuvireestä huolimatta, että aatteellisen seinien ja katon leveys on sen verta suuri, että repeämisiä alkaa pian tapahtua. Jo nyt on havaittavissa esim. oikeisto-vasemmisto-janalla huomattavaa eriävyyttä. Samaa on haistettavissa näissä lentokonerettelöinneissä sekä yksityiselämän julkituonneissa.

Vaan luonnollinen kasvavan puolueen elämänvaihe tämäkin.

]]>
64 http://timoekman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259071-vihreiden-kasvukipuja#comments Kotimaa Touko Aalto Sun, 05 Aug 2018 02:14:33 +0000 Timo Ekman http://timoekman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259071-vihreiden-kasvukipuja
Ville Niinistöltä kuitti Aallolle ja Pennaselle? http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259052-ville-niinistolta-kuitti-aallolle-ja-pennaselle <p>Entinen vihreiden puheenjohtaja Ville <strong>Niinistö </strong>on julkaissut Twitterissä viestin, jonka voi Iltalehden mukaan tulkita arvosteluksi vihreiden istuvaa puheenjohtajaa Touko <strong>Aaltoa </strong>kohtaan. &quot;<em>Uskon asiapolitiikkaan - olen siinä vanhanaikainen. Olen politiikassa muuttamassa maailmaa, en vaihtamassa pilkun paikkaa tai tekemässä performanssia - Kiire ilmastonsuojelussa on selvempää kuin koskaan. Hyvinvointivaltio, sivistys, ihmisarvo kaipaavat puolustajaa. Huomio niihin!</em>&quot;, Niinistö kirjoittaa. -&nbsp;<a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/201808042201115935_pi.shtml" target="_blank">iltalehti.fi/politiikka/201808042201115935_pi.shtm</a>l</p> <p><strong>- Kuitilta vaikuttaa</strong>, ja on paitsi aiheellinen myös (suhteellisesti ottaen) ilahduttava osoitus siitä, ettei Ville sentään ihan niin änkyräpopulisti ollutkaan kuin pahimmillaan vaikutti vaan realismiakin näyttäisi löytyvän vanhan isännän malliin.&nbsp;</p> <p><strong>Suunta </strong>vihreissä on siis ollut ehkä Niinistön jälkeen pahempaan, mutta toisaalta vaalien lähetessä on ennenkin myös provosoitu viharyöppyjä* (<strong><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Lavastettu_hy%C3%B6kk%C3%A4ys" target="_blank">false flag -taktiikalla</a></strong> tekaistujakin) sympatiapisteiden kalastelemiseksi ja asenteiden nimenomaiseksi kärjistämiseksi/koventamiseksi.&nbsp; Moni poliitikko tekee tätä hyvinkin julkeasti. Aalto ja Pennanen ovat tässä suhteessa melko tavallisen vastuutonta poliittista pyrkyri/kaaderiainesta eivätkä millään muotoa Kansan Omatunto enempää kuin muutkaan (en taida itse asiassa osata nimetä äkkiseltään poikkeuksia).</p> <p><strong>Vihreiden kannatuksen vapaa pudotus</strong> on ollut puolueen kaadereilla tiedossa, samoin se että eduskuntavaaleihin on runsaat kahdeksan kuukautta aikaa. Puheenjohtaja Touko Aalto on selväsanaisesti ilmaissut tukevansa puolueen jyrkän siiven romanttista laittomuuslinjaa.&nbsp;Täten &#39;omaa etuaan ajattelematon&#39; altruistijuristi Aino <strong>Pennanen </strong>laskelmoi pykälänterävästi antautuessaan rajakkien someterrorin vapaaksi riistaksi uhrautumalla* olemaan istumatta aloilleen, vaikka sitten Puolue joutuisikin maksamaan tukiaisistaan ilmailuliikenteen sabotointiviulujen taloudellisen hinnan.</p> <p>Aalto&amp;Pennanen ovat joutuneet <strong>someraivon kohteiksi</strong>, &quot;<em>yllättäen ja tilaamatta</em>&quot; tai sitten odotetusti ja tilaten. Voi muuten olla että vihreiden tai persujen tai muiden ääriporukoiden strategian mukaan ei ole kannattavaa niinkään tehdä rikosilmoitusta uhkauksista ym. saamastaan vihapostista kuin revitellä niitä huhumedian tasolla. Kannatuslukemat saavat hakemaan julkisuutta eri tavoin.*</p> <p><strong>Kehitys vihreissä onkin aika tarkkaan analoginen toisessa &#39;ääripuolueessa&#39;</strong> eli perussuomalaisissa nähdyn kanssa: <em>kannatuksen hiipuessa</em> johdon jyrkkä fraktio <em>radikalisoituu </em>ääntenkalastelussaan virallistamaan kovemman siiven toimintalinjoja <em>julkilaittomuuden </em>aatteellista siunausta myöden. Näin oletetaan kaiketi puolueen perinteisen luonnonsuojelusiiven eli pehmisten jakavan ex-persujen &#39;sinisen&#39; alamäkitulevaisuuden.&nbsp;</p> <p>- Tuleekohan (<em>jos </em>analogiaskenaario toteutuu) vanhan ajan luonnonsuojeluekologistien siivestä nimeltään <em>Vihreämpi tulevaisuus</em> erotuksena vallan kaapanneen kansalaistottelemattomuusmilitanttien vihreistä, jotka ehkä eroavatkin kansan mieltämästä &#39;perusvihreydestä&#39; samassa suhteessa kuin rasismin kanssa flirttaileva perussuomalaisuus eroaa kansan syvien rivien sinisestä suomalaisuudesta. Se vaan että sinisiä suomalaisia samaten kuin luonnonsuojeluvihreitä on pilvin pimein kaikissa puolueissa, joten radikalisoituneet siivet saanevat lopulta määräysvallan omissa erityispuolueissaan.</p> <ul></ul> <hr /><p><strong>* Paneudun lopuksi lyhyesti</strong> tuohon viimeaikaisen mätäkuu-uutisoinnin ja vielä mädemmän someraivon substanssiin eli <strong>vihapuhekysymykseen </strong>ja luon lyhyen katsauksen sen <em>kriteerien tunnistamisproblematiikkaan</em>.</p> <p><strong>Vain harvat</strong> kansalaisista ja kansalaisuudettomistakin ovat erittäin tai täysin päteviä erottamaan vihapuheen asiallisesta ja hyväksyttävästä kritiikistä. Jos kuulut valittuihin, saatat hyvinkin pitää ominaisuuttasi itsestäänselvänä jokamiehenlahjana. Ei se kuitenkaan taida sitä oikeasti olla useimmille, ei ainakaan kattavasti.&nbsp;</p> <p>Esimerkiksi sarkasmin, pakinan ja myös faktapohjaisesti argumentoidun (kiihkottoman tai besserwissermäisesti tendenssitärkeilevän) analyysin tapauksissa vihapuheen/asenteen tunnistaminen saattaa olla hyvinkin työlästä pelkkien sanallisten ilmausten ja rivienväliin oletetusti kirjoittamatta jätettyjen pahasanomien pohjalta, jolloin lukijan mahdollisen oman puolueellisuuden tulkintaanvaikuttamisen riskikin korostuu. Yhtä lailla voi luontainen taipumus mennä aina ensimmäisten joukossa&nbsp; kommentoimaan ns. suuna-päänä-persennä johtaa vähintäänkin lievään stiiknafulismiin, mikä taas väärinymmärrettynä johtaa kärjekkäisiinkin ylitulkintoihin. Ja loukkausten ja loukkaantumisten ja uhrautumisten ja uhriutumisten kierre on valmis alkamaan.</p> <p>Täysin aiheellisen yleisen huomauttelun lisäksi toivoisin siis kaikentietäviä myös auttamaan niitä, jotka haluaisivat olla vihapuheen tunnistusstandardeistaan varmoja ja yhtä lailla päteviä paitsi toisten tekstejä arvioidessaan, myös ennen kaikkea välttääkseen itse sortumista vihapuheen houkutuksiin niinä heikkoina hetkinä, kun näppäimistö ei ymmärrä auton alkolukon tavoin sulkeutua itsestään.&nbsp;</p> <p>Toki suorasanainen öykkäröinti, uhkailu, kiroilu ja solvaaminen ovat jokaisen täysipäisen helposti havaittavissa ja tuomittavissa. Mutta monikaan meistä ei ihan rehellisesti sanoen pysty rajatapausalueilla liikuttaessa tekemään kategorista eroa pelkän tekstin tyylin ja asiasisällön pohjalta.&nbsp;</p> <p>- Joskus jään itsekin miettimään, luokitellaankohan sittenkin jokin kirjoitus vihapuheeksi olennaisesti tekstin poliittisesti tai aatteellisesti tms. kilpailevan leirin suuntaiseksi tulkitun sanoman/mielipiteen/kannanoton perusteella, vaikka se perusteluineen olisikin lainsäädännön ja yleisen hyvän tavan mukainen yhtä lailla kuin vihapuheluokittelijan omatkin hengentuotokset.</p> <p>Aika ajoin on minunkin blogejani tyrmätty ja tuomittu joko suvakkihymistelyksi tai vihapuheeksi. Näin myös edelliseni, joka muuten sekin käsittelee juurikin Touko Aallon kantaa kansalaistottelemattomuuteen. Jo blogin otsikon sanavalinnat kuuleman mukaan herättävät &#39;suvakin&#39; mielessä tuomiovimman kipinän ja &#39;rajakin&#39; mielessä kutkuttavan myötäilkeyden tunteen, kun taas lopun kysymysmerkki herättää molemmissa jonkinlaisen epämiellyttävän kieroonvinoiluepäilyn. Itse leipätekstin lukeminen kuulemma sitten muuttaa suvakin ensireaktion haluksi vaieta blogi kuoliaaksi ja rajakin alkuinto hiipuu samaten pettymykseen. Ehkäpä siksi, että kirjoitusta ei ole helppo kommentoida leimaavasti tuomiten (mikä kuitenkin on monillekin suun avaamisen vaivannäön edellytys eli katalysoi vihapuhekierrettä) - ks. <a href="http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258980-aino-pennanen-touko-aalto-henkisesti-jalkeenjaaneet-tuulimyllytaistelijat" target="_blank"><strong>Aino Pennanen &amp; Touko Aalto, henkisesti jälkeenjääneet tuulimyllytaistelijat?</strong></a><br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Entinen vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö on julkaissut Twitterissä viestin, jonka voi Iltalehden mukaan tulkita arvosteluksi vihreiden istuvaa puheenjohtajaa Touko Aaltoa kohtaan. "Uskon asiapolitiikkaan - olen siinä vanhanaikainen. Olen politiikassa muuttamassa maailmaa, en vaihtamassa pilkun paikkaa tai tekemässä performanssia - Kiire ilmastonsuojelussa on selvempää kuin koskaan. Hyvinvointivaltio, sivistys, ihmisarvo kaipaavat puolustajaa. Huomio niihin!", Niinistö kirjoittaa. - iltalehti.fi/politiikka/201808042201115935_pi.shtml

- Kuitilta vaikuttaa, ja on paitsi aiheellinen myös (suhteellisesti ottaen) ilahduttava osoitus siitä, ettei Ville sentään ihan niin änkyräpopulisti ollutkaan kuin pahimmillaan vaikutti vaan realismiakin näyttäisi löytyvän vanhan isännän malliin. 

Suunta vihreissä on siis ollut ehkä Niinistön jälkeen pahempaan, mutta toisaalta vaalien lähetessä on ennenkin myös provosoitu viharyöppyjä* (false flag -taktiikalla tekaistujakin) sympatiapisteiden kalastelemiseksi ja asenteiden nimenomaiseksi kärjistämiseksi/koventamiseksi.  Moni poliitikko tekee tätä hyvinkin julkeasti. Aalto ja Pennanen ovat tässä suhteessa melko tavallisen vastuutonta poliittista pyrkyri/kaaderiainesta eivätkä millään muotoa Kansan Omatunto enempää kuin muutkaan (en taida itse asiassa osata nimetä äkkiseltään poikkeuksia).

Vihreiden kannatuksen vapaa pudotus on ollut puolueen kaadereilla tiedossa, samoin se että eduskuntavaaleihin on runsaat kahdeksan kuukautta aikaa. Puheenjohtaja Touko Aalto on selväsanaisesti ilmaissut tukevansa puolueen jyrkän siiven romanttista laittomuuslinjaa. Täten 'omaa etuaan ajattelematon' altruistijuristi Aino Pennanen laskelmoi pykälänterävästi antautuessaan rajakkien someterrorin vapaaksi riistaksi uhrautumalla* olemaan istumatta aloilleen, vaikka sitten Puolue joutuisikin maksamaan tukiaisistaan ilmailuliikenteen sabotointiviulujen taloudellisen hinnan.

Aalto&Pennanen ovat joutuneet someraivon kohteiksi, "yllättäen ja tilaamatta" tai sitten odotetusti ja tilaten. Voi muuten olla että vihreiden tai persujen tai muiden ääriporukoiden strategian mukaan ei ole kannattavaa niinkään tehdä rikosilmoitusta uhkauksista ym. saamastaan vihapostista kuin revitellä niitä huhumedian tasolla. Kannatuslukemat saavat hakemaan julkisuutta eri tavoin.*

Kehitys vihreissä onkin aika tarkkaan analoginen toisessa 'ääripuolueessa' eli perussuomalaisissa nähdyn kanssa: kannatuksen hiipuessa johdon jyrkkä fraktio radikalisoituu ääntenkalastelussaan virallistamaan kovemman siiven toimintalinjoja julkilaittomuuden aatteellista siunausta myöden. Näin oletetaan kaiketi puolueen perinteisen luonnonsuojelusiiven eli pehmisten jakavan ex-persujen 'sinisen' alamäkitulevaisuuden. 

- Tuleekohan (jos analogiaskenaario toteutuu) vanhan ajan luonnonsuojeluekologistien siivestä nimeltään Vihreämpi tulevaisuus erotuksena vallan kaapanneen kansalaistottelemattomuusmilitanttien vihreistä, jotka ehkä eroavatkin kansan mieltämästä 'perusvihreydestä' samassa suhteessa kuin rasismin kanssa flirttaileva perussuomalaisuus eroaa kansan syvien rivien sinisestä suomalaisuudesta. Se vaan että sinisiä suomalaisia samaten kuin luonnonsuojeluvihreitä on pilvin pimein kaikissa puolueissa, joten radikalisoituneet siivet saanevat lopulta määräysvallan omissa erityispuolueissaan.


    * Paneudun lopuksi lyhyesti tuohon viimeaikaisen mätäkuu-uutisoinnin ja vielä mädemmän someraivon substanssiin eli vihapuhekysymykseen ja luon lyhyen katsauksen sen kriteerien tunnistamisproblematiikkaan.

    Vain harvat kansalaisista ja kansalaisuudettomistakin ovat erittäin tai täysin päteviä erottamaan vihapuheen asiallisesta ja hyväksyttävästä kritiikistä. Jos kuulut valittuihin, saatat hyvinkin pitää ominaisuuttasi itsestäänselvänä jokamiehenlahjana. Ei se kuitenkaan taida sitä oikeasti olla useimmille, ei ainakaan kattavasti. 

    Esimerkiksi sarkasmin, pakinan ja myös faktapohjaisesti argumentoidun (kiihkottoman tai besserwissermäisesti tendenssitärkeilevän) analyysin tapauksissa vihapuheen/asenteen tunnistaminen saattaa olla hyvinkin työlästä pelkkien sanallisten ilmausten ja rivienväliin oletetusti kirjoittamatta jätettyjen pahasanomien pohjalta, jolloin lukijan mahdollisen oman puolueellisuuden tulkintaanvaikuttamisen riskikin korostuu. Yhtä lailla voi luontainen taipumus mennä aina ensimmäisten joukossa  kommentoimaan ns. suuna-päänä-persennä johtaa vähintäänkin lievään stiiknafulismiin, mikä taas väärinymmärrettynä johtaa kärjekkäisiinkin ylitulkintoihin. Ja loukkausten ja loukkaantumisten ja uhrautumisten ja uhriutumisten kierre on valmis alkamaan.

    Täysin aiheellisen yleisen huomauttelun lisäksi toivoisin siis kaikentietäviä myös auttamaan niitä, jotka haluaisivat olla vihapuheen tunnistusstandardeistaan varmoja ja yhtä lailla päteviä paitsi toisten tekstejä arvioidessaan, myös ennen kaikkea välttääkseen itse sortumista vihapuheen houkutuksiin niinä heikkoina hetkinä, kun näppäimistö ei ymmärrä auton alkolukon tavoin sulkeutua itsestään. 

    Toki suorasanainen öykkäröinti, uhkailu, kiroilu ja solvaaminen ovat jokaisen täysipäisen helposti havaittavissa ja tuomittavissa. Mutta monikaan meistä ei ihan rehellisesti sanoen pysty rajatapausalueilla liikuttaessa tekemään kategorista eroa pelkän tekstin tyylin ja asiasisällön pohjalta. 

    - Joskus jään itsekin miettimään, luokitellaankohan sittenkin jokin kirjoitus vihapuheeksi olennaisesti tekstin poliittisesti tai aatteellisesti tms. kilpailevan leirin suuntaiseksi tulkitun sanoman/mielipiteen/kannanoton perusteella, vaikka se perusteluineen olisikin lainsäädännön ja yleisen hyvän tavan mukainen yhtä lailla kuin vihapuheluokittelijan omatkin hengentuotokset.

    Aika ajoin on minunkin blogejani tyrmätty ja tuomittu joko suvakkihymistelyksi tai vihapuheeksi. Näin myös edelliseni, joka muuten sekin käsittelee juurikin Touko Aallon kantaa kansalaistottelemattomuuteen. Jo blogin otsikon sanavalinnat kuuleman mukaan herättävät 'suvakin' mielessä tuomiovimman kipinän ja 'rajakin' mielessä kutkuttavan myötäilkeyden tunteen, kun taas lopun kysymysmerkki herättää molemmissa jonkinlaisen epämiellyttävän kieroonvinoiluepäilyn. Itse leipätekstin lukeminen kuulemma sitten muuttaa suvakin ensireaktion haluksi vaieta blogi kuoliaaksi ja rajakin alkuinto hiipuu samaten pettymykseen. Ehkäpä siksi, että kirjoitusta ei ole helppo kommentoida leimaavasti tuomiten (mikä kuitenkin on monillekin suun avaamisen vaivannäön edellytys eli katalysoi vihapuhekierrettä) - ks. Aino Pennanen & Touko Aalto, henkisesti jälkeenjääneet tuulimyllytaistelijat?
     

    ]]>
    6 http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259052-ville-niinistolta-kuitti-aallolle-ja-pennaselle#comments Aino Pennanen Touko Aalto Vihapuhe Vihreät Ville Niinistö Sat, 04 Aug 2018 08:58:13 +0000 Veikko Savolainen http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259052-ville-niinistolta-kuitti-aallolle-ja-pennaselle
    Kotkalainen keskustapomo: "odotan kovasti sitä päivää, kun olet ilman yläosaa" http://mpmaenp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259051-kotkalainen-keskustapomo-odotan-kovasti-sita-paivaa-kun-olet-ilman-ylaosaa <p>Kotkalainen Keskustan valtuustoryhmän puheenjohtaja ja Kymenlaakson piirihallituksen jäsen Vesa Levonen arvostelee eilisessä (3.8.) blogikirjoituksessaan voimakkaasti moralisoivaan sävyyn Vihreiden Touko Aallon tekemisiä tukholmalaisella King Kong-homoklubilla. Arvokonservatiiviksi heteroksi itseään mainostava Levonen sortuu kuitenkin omassa kommentoinnissaan varsin sopimattomaan &rdquo;haasteiden&rdquo; heittelyyn eräälle naiskommentoijalle.</p><p>&rdquo;<em>Minä muuten odotan kovasti sitä päivää, kun olet ilman yläosaa läpsimässä jotain miestä persuuksille homoklubilla. Laitan vielä haasteen helpommaksi, ei tarvitse olla edes puolueen puheenjohtaja. Riittää [&hellip; nimi &hellip;], kun menet sinne nykyisessä asemassasi ja pyydät toimittajan paikalle kuvaamaan. Epäilen, ettei sinusta ole kuitenkaan siihen, olenko oikeassa?</em>&rdquo;, toteaa Levonen naiselle, joka kritisoi konservatiivista kaksinaismoralismia.</p><p>Levosen naiselle esittämä &rdquo;haaste&rdquo; ei jää suinkaan tähän.</p><p>&rdquo;<em>Pystytkö siihen kuitenkaan yläkroppa paljaana luvan kanssa? Vähän kiertelet nyt kysymystäni</em>&rdquo;, kysyy naisen yläosattomuusvalmiutta tivaava Levonen.</p><p>Levonen ei vaikuta näkevän minkäänlaista ongelmaa omassa &rdquo;haasteessaan&rdquo;.</p><p>&rdquo;<em>Alat kuulostamaan jo melkoisella pervolta</em>&rdquo;, toteaa nainen lopulta selvästi tuohtuneena.</p><p>Naisen reaktio on täysin ymmärrettävä ja oikeutettu.</p><p>Keskustan Kotkan kunnallisjärjestö ja Kymenlaakson piirihallitus eivät ole toistaiseksi kommentoineet Levosen töppäilyjä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kotkalainen Keskustan valtuustoryhmän puheenjohtaja ja Kymenlaakson piirihallituksen jäsen Vesa Levonen arvostelee eilisessä (3.8.) blogikirjoituksessaan voimakkaasti moralisoivaan sävyyn Vihreiden Touko Aallon tekemisiä tukholmalaisella King Kong-homoklubilla. Arvokonservatiiviksi heteroksi itseään mainostava Levonen sortuu kuitenkin omassa kommentoinnissaan varsin sopimattomaan ”haasteiden” heittelyyn eräälle naiskommentoijalle.

    Minä muuten odotan kovasti sitä päivää, kun olet ilman yläosaa läpsimässä jotain miestä persuuksille homoklubilla. Laitan vielä haasteen helpommaksi, ei tarvitse olla edes puolueen puheenjohtaja. Riittää [… nimi …], kun menet sinne nykyisessä asemassasi ja pyydät toimittajan paikalle kuvaamaan. Epäilen, ettei sinusta ole kuitenkaan siihen, olenko oikeassa?”, toteaa Levonen naiselle, joka kritisoi konservatiivista kaksinaismoralismia.

    Levosen naiselle esittämä ”haaste” ei jää suinkaan tähän.

    Pystytkö siihen kuitenkaan yläkroppa paljaana luvan kanssa? Vähän kiertelet nyt kysymystäni”, kysyy naisen yläosattomuusvalmiutta tivaava Levonen.

    Levonen ei vaikuta näkevän minkäänlaista ongelmaa omassa ”haasteessaan”.

    Alat kuulostamaan jo melkoisella pervolta”, toteaa nainen lopulta selvästi tuohtuneena.

    Naisen reaktio on täysin ymmärrettävä ja oikeutettu.

    Keskustan Kotkan kunnallisjärjestö ja Kymenlaakson piirihallitus eivät ole toistaiseksi kommentoineet Levosen töppäilyjä.

    ]]>
    44 http://mpmaenp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259051-kotkalainen-keskustapomo-odotan-kovasti-sita-paivaa-kun-olet-ilman-ylaosaa#comments Kaksinaismoralismi Keskusta Kotka Touko Aalto Vesa Levonen Sat, 04 Aug 2018 08:25:04 +0000 Mika Mäenpää-Louekoski http://mpmaenp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259051-kotkalainen-keskustapomo-odotan-kovasti-sita-paivaa-kun-olet-ilman-ylaosaa